Alkuperäinen Army Of Two toi ilmestyessään uuden ulottuvuuden niille, jotka arvostavat co-op-ominaisuutta joko netin välityksellä taikka samalta sohvalta pelattuna. Peli hyödynsi nerokkaasti tiimityöskentelyn eri osa-alueita. Mestariteoksen jatko-osa Army of two: the 40th day ottaa takapakkia useammassa kategoriassa, ja näyttää parhaat puolensa kaverin kanssa pelattaessa.
Shanghaihin sijoittuvassa Army Of Two: the 40th day-pelissä pelataan ykkösosasta tutuilla palkkasotilailla, Tyson Riosilla sekä Elliot Salemilla. Parivaljakko löytää pelin alussa itsensä nopeasti keskeltä kaaosta, kun tuntematon palkka-armeija hyökkää Shanghaihin. Sitähän antisankarimme eivät sulata, ja lähtevät torjumaan uhkaa. Kampanjan edetessä huomaa, että maisemat eivät juuri vaihdu, Shanghaista ei nimittäin lähdetä mihinkään. Poissa ovat ykkösosan vaihtelevat skenaariot ja monipuoliset ympäristöt. Sen sijaan pelaajalle tarjotaan vain tylsää kaupunkimaisemaa taukoamatta. Uutena asiana esitellään moraaliset valinnat pitkin kampanjaa, joilla on vaikutusta tarinan kulkuun. Pelastaako siviilit terroristien kynsistä, vai jättääkö heidät oman onnensa nojaan? Tyhjentääkö asekaapin, vai jättääkö sen siviilien käyttöön?
Yksin tarinaa pelatessa on mahdollisuus antaa tietokoneen ohjaamalle partnerille erilaisia komentoja. Kaveria voi käskeä hakemaan suojaa, edetä tai antaa suojatulta. Valitettavasti pelin surkea tekoäly tekee vaikeaksi hyödyntää näitä ominaisuuksia, sillä käskyillä ei tunnu olevan hirveästi vaikutusta. Vihollisista suurin osa on aivokuolleita. Vähän väliä näkee terroristien seisoskelevan keskellä kenttää sokeasti tulittaen pelaajan suuntaan. Ne muutamat jotka tajuavat mennä suojaan nostavat sitten melkein heti päänsä, kuin tilauksesta.
Yksi asia, minkä Army Of Two tekee paremmin kuin monet muut, on co-op. Muuten keskinkertainen kampanja on huomattavasti helpompi kärsiä kaverin kanssa joko samalta sohvalta pelaten, tai netin välityksellä. Isoa osaa pelissä näyttelee yhteistyön kannalta AGGRO-ominaisuus. Peliruudun yläosassa on mittari, josta näkee reaaliajassa kuinka paljon pelaaja sillä hetkellä on vihollisen kohteena. Juuri tämä tekee yhteispelistä hauskaa. Toinen kerää vihollisten huomion ammuskelemalla, ja toinen kaikessa hiljaisuudessa etenee selustaan.
Moninpeli puolestaan tuntuu olevan vain pakollinen lisäys. Pelaaminen kävi erittäin ärsyttäväksi johtuen ilmiselvästi huonosta nettikoodista. Hauskuus ja innostus katosivat nopeasti kun vihulaisiin ei tuntunut osuvan millään, kuva pätki vähän väliä ja selittämättömiä kuolemia tuli useita. Pelimuotoja on vain kourallinen: Co-op deathmatch, control sekä warzone. Siinä missä ensimmäinen keskittyy tiimipohjaiseen vastustajien niittaamiseen, kaksi viimeistä ovat objektipohjaisia pelimuotoja, joissa tapellaan erilaisista kohteista kartalla.
Graafisesti peli on keskitasoa. Pelatessa ei huomaa mitään erityisemmin silmään pistävää, mutta massiiviset räjähdykset ja rakennuksien sortumiset kuitenkin näyttävät hyvin epärealistisilta. Hahmojen kasvoanimaatioita vaivaa lievä robottimaisuus. Mitä äänimaailmaan tulee, räjähdykset kuulostavat pääosin hyviltä, joskin välillä kuuluu vain epämääräisiä tussahduksia. Aseista lähtee kunnon soundit, eikä mitään pientä piiperrystä.
Army Of Two: The 40th Day on keskinkertainen kokemus. Keskinkertainen tarina ja surkeasti toteutettu moninpeli latistavat tunnelmaa merkittävästi. Kuitenkin jos yleisesti pitää co-op-peleistä, ja löytyy kaveri jonka voi ilmaisen alkoholin avulla huijata mukaan pelaamaan, voi pelin ääressä jopa viihtyä. Muille kuin co-opin ystäville tätä on vaikea suositella.
Hyvää: Co-op, moraaliset valinnat. Huonoa: Moninpeli, Lyhyt kampanja, toistaa itseään.