Guitar Hero III herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Guitar Hero on yhä Guitar Hero, mutta äärimmilleen vietynä. Tuntuu pahasti siltä, että peliä suunniteltaessa on kuunneltu yksinomaan 18 tuntia päivässä pelaavaa Scorehero-porukkaa ja unohdettu Guitar Heron aikanaan legendaksi nostanut yleisö - harrastelijat, jotka pelaavat puhtaasta pelin ilosta. Vaikeustaso on nimittäin melkoinen ja monet kappaleista tuntuvat suorastaan keskisormen ojennuksilta, sen verran epäloogisen vaikeita niiden nuotitukset ovat.
Kauan odotettu online-kaksinpeli riittää myös ainakin minun kirjoissani paikkaamaan satunnaiset tyhmyydet, kuten turhauttavat pomotaistelut tai biisit, jotka pitää avata erikseen co-op-uratilassa. Hardcore-heroistit ovat pelin parissa kuin kotonaan.