Soul Calibur IV

Mukana tutut pelimuodot arcade, tarinatila ja harjoittelu, mutta uusi tuttavuus on Kadonneiden sielujen torni, jossa taistellaan tietä ylös- tai alaspäin kerros kerrokselta. Sielujen torni on torni vain nimeltään, taistelukentät ovat samoja yksittäisiä kenttiä joissa muutenkin mätetään ja mitään yhtenäistä juontakaan ei oikeen ole joten kokemus jää mielestäni jotenkin mustavalkoiseksi.

Itse hahmojen omat tarinat tarinatilassa ovat turhia ja liian lyhyitä verrattuna aiempiin sc:iin joissa mielestäni oli syvyttää ja tekemistä tarinamuodoissa tuplasti enemmän. Pelin neljäs osa ei saanut itseäni yhtä intoisasti pelamaan yksinpeli modeja kuin aiemmat johtuen juurikin tarinatilan lyhykäisyydestä ja turhuudesta, jota tuli innolla aina ennen pelattua. Nyt se ei oikein palkitse.

Kavereiden kanssa tämä mätkii edelleen tappelu peleistä parhaiten ja on myöskin silloin hauskinta.