Voi Jehna, kun vetää tunteelliseksi. Suurinpiirtein noina aikoina olin hankkinut ensimmäisen pelikonsolini, Playstation 2:n. Ostelin siinä tavallisia pelejä ensin, kunnes sitten, kun olin saanut neuvon että rupea Reijo seuraamaan jotain pelilehteä, luin eräästä suomalaisesta pelilehdestä, joka oli suunnattu PS2:n käyttäjille ja jonka nimi taisi olla Psi 2 tai joku sellainen, ennakon pelistä nimeltä Grand Theft Auto 3. Kuvaus pelin luonteesta vastasi täysin sitä, mitä olin unelmissani kuvitellut, että haluaisin mennä johonkin virtuaalimaailmaan, kaupunkiin touhuamaan kaikenlaista. Olin saanut jo esimakua Rockstarin toisesta pelistä, ajopelistä nimeltä Midnight Club, josta tykkäsin kuin se kuuluisa hullu puurosta. Siinäkin oli vapaa maailma. Ensimmäiset kaksi viikkoa vaan kurvailin siellä kaupungissa kunnes vihdoin tajusin, peleissä kokematon kun vielä olin, miten tarinaa saa vietyä eteenpäin. No, tätä vapaata maailmaa, ns. hiekkalaatikkoa halusin päästä kokemaan lisää, mutta halusin, että pelissä voisi liikkua myös jalkaisin ja voisi tavata interaktiivisia pelin hahmoja kaduilla. Koko asia kuitenkin unohtui vähäksi aikaa, kunnes satuin käymään kaupassa. Anttilan hyllyllä näin tuon pelin, joka tulisi mullistamaan elämäni vuosikausiksi. Päätin ostaa GTA 3-videopelin...

Muistan sen vieläkin kirkkaasti, kun sitten työnsin pelilevyn konsoliin ja lähdin kokeilemaan. Jo alku tuntui hyvin lupaavalta. Kun olin pelannut kaksi tuntia, paluuta ei enää ollut takaisin tavallisten kuolevaisten pariin - GTA 3 suorastaan IMAISI minut mukaan maailmaansa. Mageeta, voin varastaa minkä auton vain pelissä kaduilla ja voin ottaa matsia interaktiivisia katujen hahmoja vastaan tai jopa murhata niitä kolmiulotteisessa maailmassa. Muistan hyvin, kuinka suosikkinyrkkitappeluvastustajiani olivat katuhuorat, joita käppäili siellä täällä tunnelmalliseksi ja kauniiksi luodussa GTA 3:n kaupungissa nimeltä Liberty City. Minua huvitti se ärhäkkyys millä ne pistivät hanttiin ja totesivat vain antaessaan takaisin pataan, jotain että minäkin osaan tapella. Sen jälkeen en paljon muita pelejä pelannut, vaan joka päivä monta tuntia esimerkiksi tehden vigilante-tehtäviä, joissa otetaan poliisiauto ja lähdetään jahtaamaan kaikenmoisia rikollisia, joukossa mm. mummo, joka lopulta hyppäsi autostaan ulos sinko kädessään ja hätäpäissään laukaisi sen omaan jalkaansa, jolloin sekä päähahmo, Fido, Claude tai miksi sitä nyt haluatte kutsua, että itse mummo heittivät lusikan nurkkaan. Viimeistään tuossa vaiheessa aloin vähän tarkemmin katsomaan, mikä firma tämän pelin takana on. DMA Desing luki pelin takakannessa. Myöhemmin siitä tuli Rockstar North, pelistudio, joka tulisi pitämään minua narussaan joka ikinen päivä seuraavat 20 vuotta! Minusta oli tullut Rockstarin ikuinen fani. Tutkin GTA3:a lisää ja löysin sieltä rakenteilla olevan talon, jonka katuja hallitsi kolumbialaisten jengi ja jonka katuun päättyi jamaikalaisjengin hood. Kun lopulta juonitehtävissä tuli se vaihe, että sain kotrahtin vallata rakennusalue kolumbialaisilta yakuzoiden avustuksella, oli herkullinen soppa valmis hiekkalaatikko toimintaan, koska nyt samalla alueella pyöri myös yakuzoita, jotka olivat kavereitani. Tuossa vaiheessa kuulin ensimmäistä kertaa huijauskoodeista. Olisiko niitä saatavilla myös GTA3:een? Menin Kouvolan maakuntakirjastoon, sillä silloin minulla ei vielä ollut omaa nettiyhteyttä, saatikka edes läppäriä, kuten nyt on ollut jo vuosia. Sain vinkin, että mene gamefaqs.com -sivuille, sieltä löytäisin GTA 3:een huijauskoodeja. Ja löysin ja otin tulosteen, sekä painuin kotiin kokeilemaan, olisiko niistä hyötyä. Nyt alkoikin INFERNAALINEN riehunta tuossa risteyksessä rakennusalueella, jossa kolme jengiä, kolumbialaiset, yakuzat ja jamaikalaiset olivat siinä välillä aivan sekaisin keskenään. Vietin tuon vielä rakennusvaiheessa olevan talon viereisillä kaduilla kolmetuntisia sessioita. Suosikkitekemistä oli ohiajavien autojen räjäyttely ja kun kolumbialaiset tulivat autoillaan paikalle (koska eivät halunneet luopua hoodistaan jostain syystä), revin niitä ulos autoistaan ja annoin vieressä päivystävien yakuzoiden tulla kurittamaan näitä. Moneen tuntiin minun ei tarvinut tuosta risteyksestä poistua, sillä olin jo oppinut selkärangalla esimerkiksi health- ja armorkoodit ja asekoodin, joten ei tarvinut lähteä mihinkään, eikä selata mitään tulostetta enää.

Sitten tulikin se GTA, joka on kaikista GTA-peleistä edelleen se suurin suosikkini: saimme Grand Theft Auto: Vice Cityn. En kuitenkaan koskaan lopettanut GTA 3:n pelaamista. Toki kun PS2 sitten hajosi ja muutenkin tuli aika siirtyä uuteen konsolisukupolveen pelaamaan erinomaista Grand Theft Auto 4:sta, GTA 3 jäi tauolle. Minulla on se kuitenkin Playstation 4:llä, kuten myös Vice City ja GTA: San Andreas. Palaan aina silloin tällöin muistelemaan, että mistä sitä ollaan tultu tänne videopelien maailmaan. ARVOISAT NAISET ja HERRAT - GRAND THEFT AUTO 3 MULLISTI ELÄMÄNI!!! Jos siitä tulisi remasteroitu versio PS4:lle tai Xbox One X:lle, jotka molemmat omistan, olisin ensimmäisenä sitä ostamassa, sitä ei pidä kenenkään epäillä!