Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
Uusin ensin
Atrás

Viihde

Täällä keskustellaan musiikista, elokuvista ja muusta viihteestä.

Elokuva (osa II mitäpä tuli katseltua)

tomine
Offline
tomine
Tarzan's Hidden Jungle (Tarzanin Taistelu Viidakossa) (1955)

Gordon Scottin ensiesiintyminen Tarzanina tässä kyseessä. Gordon Scott näyttää ainakin ruudulla astetta tiukemmalta patulta jolla lihajset vielä kovemmassa kuosissa kuin aiemmilla Tarzaneilla. Vera Miles esittää naispääosaa, ei Janea kuitenkaan... vaikkei kaksikon välillä elokuvassa romantiikka säihkykään, niin oikeassa elämässä kyseinen kaksikko avioitui vuoden päästä tästä leffasta.

Mustavalkofilmi tämä viel on ja viimeinen mustavalko filmi sitten, jotta värejä ei enää tarvinnut tämän jälkeen venailla. Kaikkiaan 12. Tarzan filmi.

Kokonaisuutena siis sitä tarinaseikkailullisempaa menoa, vasta myöhemmin Scottin tapauksessa koetettiin astetta tummempaakin jo sitten tehdä, kun tuottaja vaihtui ja halusi testata vähän erityyliä kuin mitä tähän asti oli koettu. Jotta Johnny Weissmuller mäinenhän tämä on kun Sol Lesser on vastuusta tästäkin. Jos Johnnyyn vertaa niin paljon puhuvampi veikko myös tarvittaessa... sinällään Weissmuller oli puheeltaan ehkä sitä ehtaa Tarzania ja puhui vain lyhyesti ja yksinkertaisesti, liekö hitusen kielitaidossa ollut osuutta asiaan.

Tässä valkoiset jullit, toki paikallisten tummien avustuksella tulevat huvikseen tappamaan viidakon eläimiä ja pitäen omaa "peliään" pystyssä. Toki viidakossa on myös eläinlääkäri ja hänen hehkeä apurikin joilla täysin päinvastainen missio meneillään erillään julmista huvittelijoista. Apinain Kuningas ei tietenkään eläinten järjetöntä lahtaamista huvin vuoksi hyvällä katso vaan haluaa auttaa ystäviään hädässä.

Pitänee mainita että leffassa on Jack Elam, jonka kasvot vallan tutut monesta länkkäristä, joita hitusen myöhemmin alkoi aika ahkerasti tulemaan. Cheeta toki olennaisena osana mukana menossa katsojien iloksi.

Sellainen perusseikkailu, actionia ja toimintaa normaaliakin vähemmän, jotta aika pliisuksi kokonaisuudeksi jää.. sitten taasen villieläimiä näytellään keskimääräistä enempi. Ei todellakaan sieltä viihdyttävimmästä päästä Tarzan elokuvia.

trailer...
https://producerslibrary.com/preview/VT-0058_033
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Tarzan and the Lost Safari (1957)

Ekaa kertaa väreissä Tarzan leffa siis ruudulle pärähtää, varmaan ollut aikoinaan aika huikea juttu ja tuo toki oman lisämausteensa soppaan.

Lieköhän tuo väreissä ilmestyminen yksi syy miksi eläimiä tässä esitellään/näytellään jos mahdollista vielä reilusti enemmän kuin aiemmin, myös maisemilla ajoittain kivasti mehustellaan. Mikäpäs siinä.

Pääosassa jatkaa siis Gordon Scott, joka edellisessä leffassa ekan kerran lannevaatteensa oli Lex Bakerilta perinyt. Muissa osissa mm. Betta St.John, Yolande Donlan, Robert Beatty, Wlfred Hyde-White, George Coulouris, Peter Arne, Orlando Martins.. eikä tietenkään parane unohtaa mainiota Cheetahia (toki tälläkin simpansilla aikojen saatossa aika montakin "esittäjää" oli) .. myös norsun poikasten kanssa välillä leikitään ja leijonakin saa oman osansa valokeilassa. Jane tai heidän poikaansa ei nähdä tälläkään kertaa, tuo kaksikko nähtiin tosi usein Johnny Weissmullerin Tarzaneissa mutta ei niinkään muiden tai varsinkaan Scottin.

Avioeroakin ilmassa hehkutteleva aviopari, parin muun tyypin kanssa joutuu tekemän pakkolaskun viidakkoon.. koneessa myös kolme muuta henkilöä. Tarzan pelastaa kiipelistä pakkolaskun tehneet ja hetkeä myöhemmin ilmaantuu apajille mystisen Oparin pahamaineisen alkuasukasheimon jäseniä, jotka nappaavat erään mimmin vangikseen ja heillä on tapana uhrata ihmisiä jumalilleen.. siitä lähtee sitten mimmin pelastusreissu käyntiin ja eksyy matkan varrelle joku mystinen heppu kiväärinsä kera. Alkupuoli on suht rentoa jotta mitään ylettömän synkkää ja rankkaa ei (luonnollisesti) ole luvassa, vaikka lopussa vähän jännityselementtiäkin ilmoille luodaan. Astetta viihdyttävämpi kuin tuossa aiemmin mainittu edellinen leffa oli.

trailer... melkoisen kertovia oli kyllä tuohon aikaan suurin osa trailereista...
https://www.youtube.com/watch?v=qST_dMRRkGs
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Taistelu Kultaisesta Taljasta (Jason and the Argonauts) (1963)

Ray "stop-motion" Harryhausen pistelee parastaan erikoistehosteosastolla kun herättelee valkokankaalle Kreikan Jumalia. Sen verran mies kovassa huudossa ollut tuotostensa osalta että levyllä erikseen hänen erikoishaastattelunsa.

Tokihan homma lähtee ennustuksesta liikkeelle ja siitä sitten leffan "pahis" yrittää muuttaa ja juiluttaa omilla toimillaan omaksi parhaakseen tulevaisuus silmällä pitäen. Pääosassa on Jason (Todd Armstrong) joka joukkoineen (joukko karsitaan mainiosti olympilaistyylisesti) on lähetetty etsimään ja hakemaan Kultaista Taljaa, laivalla nimellä Argo (josta tulee siis nuo argonautit)... muita näyttelijöitä menossa mukana ovat Nancy Kovak, Honor Blackbman, Gary Redmond... siinä sivussa he kohtaavat mm. Heran, Hermeksen, Zeuksen, Herkuleksen, Hydran, Harpyijan, Tiaaninen pronssipatsas sekä sun muita Kreikan mytologian tuttavuuksia kiitettävästi Ohjauksesta vastaa Don Chaffey.

Puitteet ja lavasteet olleet kyllä taatusti melkoiset tuon aikakauden leffalle. Erikoistehosteetkin varmasti osittain ollut jotain ennennäkemättömiä, vaikka tänä päivänä eivät nyt mitään ihmetyksiä toki herätä. Mut mainiosti sulautuvat elokuvan yleisilmeeseen edelleen. Kaikkinensa meinio seikkailufilmi melkoisen korkeilla visioilla haettuna, tosiaan paljon Kreikan mytologian juttuja tarjoilee, paljon paremmin tämän seikkailun parissa viihtyy kuin vaikkapa tuoreimpien yrittelijöiden kuten Clash of the Titans (2010) tuosta on toki hitusen vanhempikin versio (1981) tarjolla, onkohan se parempi !? toki tuolla uudemmalle tuli myös jatko Wrath of the Titans (2012).

Todella mainio Seikkailuleffa ! jota katselee todella mielellään tänäkin päivänä ja voittaa yleisfiiliksessä/tunnelmassa keposesti nuo uudemmat turboahdetut pintaliitokilpailijansa, jopa kaikessa mahdollisessa. Genrensä aatelistoon viihdyttävyydessään.

trailer...
https://www.youtube.com/watch?v=C-ZQGRM7GW0
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Police Story 2 (1988 )

Kakonen alkaa siitä mihin ykönen jäi. Heti alkuun pieni muistelokavalkadi tarjolla lähinnä ekan leffan stunteista ja romutuksesta. Sitten itse Jackie Chan saa kuulla kunniansa vaikka roistokoplan pääjepet kiinni saikin mutta vahinkoa syntyi siihen tahtiin paikkojen tuhoamisen myötä jotta mies saa arvonalennuksen ja tipautetaan liikennettä ohjailemaan.. yllättäen edellisen leffan iso rikollispomo ilmaantuukin paikalle kun on saanut armahduksen ja alkaa siinä kiusaamaan Jackieta ja tämän tyttöystävää.. samalla tästä on tehty yllättäen enempi jokin "pelle" joka ilmestyy vähän väliä ja milloin mitenkin, vähän kuin Yakuza pelisarjan Goro Majima tai sitten sen Peter Sellersin se apuri joka aina yllätti sitä mätkimällä ja hutkimilla missä ja milloin vain yllättäen.

Siinä sivussa kaupunkiin ilmestyy mystinen pommimies. Kuka sitten lieneekään ja erillisten sattumusten kautta Jackie valjastetaan ottamamaan mies kiinni, vaikka on vain kuraansa niskaansa kerta toisensa perään saanut omiltakin, vaikka on aina se oikea sankari siellä taustalla ollutkin.

Samoja näyttelijöitä löytyy poliisivoimista kuin ekassakin leffassa ja myös tyttöystävä on samainen mimmi mikä ekassa pörräsi mukana, elikkäs Jackien tyttöystävä ja tällä kertaa myös hänen äitinsä

Tällä kertaa alussa tapahtumia pohjustetaan paljon enemmän ja pidempään, jotta alussa vähän käsijarru enempi päällä verrattuna ekaan, jossa mentiin hirmuisella vauhdilla ja tykityksellä alusta loppuun.. toki leffan pituuskin tässä venähtänyt reippaastikin pidemmäksi, aina toiselle tunnille vierähtänyt. Muutoinkin tuollaista soluttautumista, varjostusta agenttityylistä jne... mitä ei ekassa ollut juuri laisinkaan. Jotenkin tulee vähän Karate Kid 1 ja 2 mieleen. Yleisilmeeltään aikamoisen erilaisia leffoja eka ja toka, jopa yllätävänkin. Tokihan tässäkin actionia on mutta suhteessa huomattavasti paljon vähemmän ja sellaisia ekan leffan tason todella päräyttäviä kohtauksia ei niinkään ole kun sekin tuttua ja tuntuu että toiminnassa säästellään tässä niin paljon verrattuna ekaan. Huumoriahan tässä toki piisaa, mutta siinäkin hitusen ekaan verrattuna säästellään. Leffalla tosiaan pituutta enemmän mutta jotenkin jää fiilis että kaikessa vähän säästetään.

Kelpo leffa mutta ekan leffan huikeuden tasolle ei ylletä. Tässä homma vähän leviää liiaksi joka suuntaan, eka oli selkeämpi, napakampi, vauhdikkaampi sekä hauskempi. Saas nähdä mihinkä suuntaan sitten kolmonen lähtee homma oikein viemään !?
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Angel Heart - Noiduttu Sydän (1987)

Vakuuttavaa jälkeä alusta loppuun.

Voodoo siis suurena asiana tässä, tai poikkeuksellisen realistisena. The Skeleton Key oli mielestäni todella aliarvostettu jännäri/(ScaryJump)kauhu kyseiseen "kulttiin". Tämä toki todella erityylinen elokuva, draama/jännäri. Pelien puolelta toki mainittava eka Gabriel Knight joka kans mainio pläjätys aiheesta nimeltä voodoo.

Pääosissa Robert De Niro sekä Mickey Rourke, joten tiettyä rankkuutta löytyy jo heti kättelyssä siltä osastolta. Ohjaajana on Alan Parker jota takakannessa hehkutetaan mestariohjaajaksi ja mainitaan leffa Mississippi palaa sekä The Commintments, kyseiset leffat ei itsellä sano mitään. Samainen Parker myös käsikirjotti leffansa, toki jonkin romaanin pohjalta.

Rauhallisesti etenevä leffa. Tarinasta ja juonesta itsestään parempi mitä vähemmän kertoo, kaikista parasta kun sen kokee itse kokonaisuudessaan. Tämän yksityisetsivän mukana katsoja kulkee mukana matkan ja voi siinä samalla arvella mitä tuleman pitää. Toki varoituksen sanana, tämä on Todella Rauhallinen leffa että ADHD vauhtiveikot eivät taatusti saa tästä mitään irti ja pitkästyvät miljoonaan kertaan, mutta maltti on valttia tämän kanssa.. luottaa täysin omaan tekemiseensä eikä lähde kosiskelemaan katsojia ja reuhuamaan vain viihdyttävyyttä kosiskellen.

Pakko mainita tuosta Mickey Rourkesta tuollain vähän nuoremapana, niin näyttää tässä leffassa joistain kuvakulmista kuvattuna aivan hämmästyttävän samannäköiseltä kuin Bruce Willis aikoinaan. Jos ei tuostais kummasta kyse niin siellä täällä olis hetkiä missä ei vois kyllä sanoa kovin helpolla kummasta ois kyse.

Leffassa Harry Angel (Mickey Rourke) on 1950-luvulla yksityisetsivä jonka Louis Cyphre (Robert DeNiro) palkkaa etsimään laulana Johnny Favoriten, itse kadoksissa oleva mies ei halua tulla löydetyksi ja yikstyisetsivä joutuukin melkoisen painajaisen keskellä, kun tutkimuksissaan itsensä yhä syvemmälle toimeksiannossansa etenee.

Ei itselläni sinne totaalisten huippuleffojen joukkoon kuitenkaan yllä, mutta paljon tässä on tehty oikein ja mainio leffa kaikkinensa. Leffa aikuiseen makuun.

trailer..
https://www.youtube.com/watch?v=0iKzekw3xn8
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Rampage : Big Meets Bigger (2018 )

Rymistelyä tiedossa kun Dwayne Johnsonin näyttelemä hemmo kohtaa vähän isomman luokan köriläitä. Geneettiset testit (tai jotain) menneet vähän pieleen ja niiden seurauksena jättikokoisia petoja ottaa maapallolla yhteen, jättiläismäisen kokoisen gorillan lisäksi on myös sutta ja alligaattoria tarjolla superhyper jättikokoisina.. gorilla vähän kuin hyvis ja noi muut kaksi enempi pahiksia.

Kaippa tässä jollain tapaa on koetettu vähän King Kongin ja Godzilloiden jalanjäljissä tallustella ja ne todella löyhästi yhdistettynä erääseen videopeliin siinä sivussa, tämä pelipuoli tässä lienee pitkälti Chicagon tuhoaminen. Mitään olennaisen suurta yhteyttä tällä ei kuitenkaan tuhon videopeliin joka ilmestyi vuonna 1986

Homma menee melkoiseksi kohellukseksi kun paikkoja pistetään mäsäksi vähän isommalla kädellä. Tarinallisesti homma lähtee ihan lapasesta ja porukkaa on jos jonkinsorttista sakkia, kenestäkään ei oikein saa kuitenkaan katsojana mitään sen pitävämpää otetta vaan kaikki lipuvat liukkaana saippuana kätösen läpi. Naomie Harris siellä seassa on joku "tarinankertoja" siellä seassa mitä ihmettä tapahtuu.. löytyy armeijaa, salaperäistä valtion virastoa, sisar (Malin Åkerman) ja sen veli, avaruudesta olevaa mutatoivaa ainetta...

Alun sekava huuhailu miljooninen hahmoineen kun on saatu läpi kahlattua niin toimintakohtaukset ovat ajoittain ihan messeviä ja vähemmän yllättävästi spektaakkelimaisuutta hakien. Erikoisefektit ajavat ihan kelvollisesti asiansa, lähikuvissa jättikokoiset otukset näyttävät varsin mallikkailta mutta kaukokuvissa ei aina niinkään.

Päätöntä action kohellusta jossa mehustellaan paikkojen tuusan nuusaksi laittamisella ja tarjoillaan siinä määrissä että aika nopeasti alkaa ähky tulla ja homma puuduttamaan. Jotkut saattaavat viihtyä tälläisen parissa sen puolisentoista tuntia toki. Yhtään mitään järkevämpää varsinkaan tarinallisesti elokuvaltaan haluava tästä tuskin saa yhtikäs mitään irti, kun ne ei erikoistehosteetkaan nyt mitään ennen näkemättömän päräyttäviä ole. Puhtaasti suoranaisesti varsinaista toimintaa elokuvaahan tämä ei ole vaan enempi perustavanlaatuista tuhorymistelymutustelua ja sitä senkin edestä ja onhan siellä sitä jotain löpinätäkin seassa.

trailer..
https://www.youtube.com/watch?v=coOKvrsmQiI
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Rambo Last Blood (2019)

Leffan nimi ainakin kertonee jo oleellisesti mistä kyse, tämä siis viides John Rambosta kertova elokuva ja ensimmäinen oli nimenomaan First Blood ja erosi melkoisesti kolmesta seuraavasta, saas nähdä onko tämä enempi ekaa vai niitä kolmea seuravaa.

Voinee olettaa että tämä on todellakin vimonen Rambo leffa, ei pelkästään nimestä vain elokuvan nimestä mutta myös siitä että Sylvester Stallonella alkaa ikä jo aika vahvasti tulla rymistelyä ja actionia vastaan, vaikka ikäisekseen melkoisessa vedossa edelleen on. Lieköhän vielä osittain tämän innoittamana myös Harrison Ford vielä kerran palaa Indiana Jonesiksi. Toki jotain villejä huhuja ollut ilmoilla että jos tämä menestyis hyvin niin saattaisivat vielä kutosen tehdä tai sitten esiosan, tosin tiedä miten tuon esiosan saisi tehtyä kun ei tietsikallakaan nyt niin hyvin pysty Stallone nuorentamaan että homma fiksulta ruudulla näyttäis.

Tosiaan tämä on vähän kuin alkupuoli rauhallisempaa menoa vaikkei tuo auvoisuuden ja rauhallisuuden tunne kovin kauaa kestäkään, ja sillain vähän ekaa leffaa muistuttaa vaikkei se ajojahti kyllä varsinaisesti rauhallista ollut missään vaiheessa mutta populaa ei viikatemies siinä ollut tauotta niittämässä, toisin kuin sittemmin tulleissa elokuvissa. Toki tässäkin sitten jälkimmäisellä puoliskolla päästetään taas oikein kunnolla ns. hel*etti valloilleen... alussa Rambo vapaaehtoisena pelastaa rajuilta luonnonvoimilta, myrskynsilmästä ihmishengen. Jonkin perheen tytär pelastuu mutta vanhemmat menehtyvät kyseisessä rytäkässä ja siitä tulee lisää yksi painajainen lisää lukemattomien aiempien rinnalle Rambolle kun mies ruoskii itseään että ei saa muita pelastettua tälläkään kertaa... noin muutoin John asustelee rauhassa omalla maatilallansa ja elämä on rauhallisesti asettunut aloilleen vailla kuolemaa ja väkivaltaa, joka siis melkoinen muutos sekä mullistus miehen aiempaan elämään verrattaessa, toki muistot synkistä menneisyyden tapahtumista tuntuvat tauotta riivaavan ja ahdistavan sekä mieleen tulvivan liiankin hanakkaasti..

...toki tällä kertaa paikka jossa se lopullinen toiminta ja välienselvittely tapahtuu on osittain vähän yllättäväkin ja pienimuotoinen verrattuna muiden leffojen suuriin alueisiin, nimittäin Johnin suvun maatila jonne tulee kutsumattomia vieraita, tosin mies osaa niitä odotella ja valmistautuu virittelemällä oman tilansa kuin alla olevat tunnelit melkoiseksi ansa"labyrintiksi" joiden metkut mies itse tuntee läpikotaisin, tästä tulee väkisinkin hitusen mieleen niinkiin kaukaa haettu elokuva kuin Yksin Kotona (ja sen kolmet jatkot). Toki tässä homma menee rankemmalle tasolle ja kaikki on verisempaa ja ei niin "sarjakuvamaista" menoa vailla kuolemanpelkoa, tässä toki vallanpäinvastoin K18 leiman kera..

..Rambolla on maatilalla taloustöitä hoitelemassa vanhempi meksikolaismummeli, jonka lapsenlapsi (nuori nainen, Yvette Monreal) on myös pitkälti elämänsä siellä asustellut turvassa pahalta maailmalta John Rambon maatilalla, vähän toki meni ohitse itseltä että oisko jotain sukua lopulta peräti ollut ? tuo tyttönen, siellä välillä vierailee hänen kavereitaan ja maailman muutokset törmäävät tuolloin vahvasti tytön ja JRambon välillä joka pitää tyttöä melkeinpä kuin oman lapsenaan, "väännöt" tapahtuvat mm. musiikkimakua myöden, tuohon puoleen nyt ei sen enempää pureuduta, kumpikin vain tuntuu olevan eri aikakaudelta ja vaikka mielipiteet ristiriidassa ovatkin, tuntuu kumpikin toisiaan äärimmäisen paljon kunnioittavan. Tytär on saanut vihiä biologisen isänsä edelleen olemassaolosta ja hän haluaa lähteä ensimmäistä kertaa isäänsä tapaamaan Meksikoon "hinnalla millä hyvänsä", vaikka John tyttöä varoitteleekin että se on äärimmäisen huono idea, vaikkei suoranaisesti halua kertoa miksi.

Leffan meksikolaiset esitetään poikkeuksetta niin totaalisen synkän raadolliseksi raakalaisiksi että voisi melkein luulla että itse Donald Trump olis ollut tässä käsikirjoittajana, jotta saisi sympatiaa omille haluilleen oikeassa maailmassa. Meksikaanojen käytös omassa maassansa on niin sairaansadistista, okei toki ovat huumekartellia ja pyörittävät ihmiskauppaa mutta noin muutoinkin tuntuu että kaikki meksikolaiset polkevat ihmisoikeudet maanrakoon ja vielä virtsaavat päälle kaikelle inhimilliselle, toki tässä varmaan taas haettu oikeutta lopun raakuuksille joilla Rambo heitä sitten alkaa kouluttamaan kun sukset ovat liian pahasti ristiin menneet. Toki Sylvester Stallone taas kerran ensin sorretaan maanrakoon ja listitään surkeaan jamaan, mistä alkaa miehen perinteinen nousu suurena altavastaajana, oli sitten kyseessä hänen suurtuotoksensa Rambo taikka Rocky.

Yleisesti ottaen aika moni ja varsinkin kriitikot ovat tämän (vitosen) lytänneet aivan totaalisesti. Eka leffa on tietyllä tapaa ajaton jahtaamisleffa joka malttaa pitää langat käsissään eikä lähde käsistä vaan homma pysyy hengästyttävänä koko kestonsa ajan ja metsikkö on mainio paikka juuri tuollaiselle tapahtumalle ja luonto tuo siihen oman säväyksensä, kyseinen elokuva ja iskee kyllä kovaa edelleen...

..toinen oli sitten jotain aivan totaalisesti muuta, muttei nyt sinällään aivan täysin eri genressä hassumpi tapaus sekään, kolmas oli vähän kakkonen astetta vesittyneempänä versiona, varsinkin ympäristö siinä ei ollut yhtä valloittava ja viehättävät puitteet kuin mitä kahdessa ekassa oli... nelonen oli sitten rankkuudessa jotain mihin ei oltu viimeaikoina totuttu ja varsinkin tuollaisessa Hollywood fimissä, siitä tuntui porukka pitävän suht kovastikin mutta suurelle yleisöllehän tuo ei rankkuuden takia edes oltu suunnattu, siinä palattiin taas parin ekan tapaan ottamaan ympäristöstä kaikki irti..

..tässä jatketaan rankkuuden osalta kieltämättä melkoisen korkein panoksin ja muutama äärimmäisen vastenmielinen kohtaus raakuudessaan ja sitä todella näytetään lähikuvana ja hommassa viipyillään varmasti tarkoituksellakin. Meksikon kadut eivät anna niin mainioita puitteita kuin metsiköt tai viidakot kunnon rymiämiselle, mutta lopun maatila on kieltämättä vallan toimiva ympäristö, vaikkei siitä kaikkea irti saada, jää vähän sellaiseksi todella vilistävän nopeaksi tapaukseksi jossa pompitaan taposta toiseen mitä erilaisin menetelmin.

Tarina toki astetta läheisempi, kun tällä kertaa kostetaan läheiselle aiheutettua kärsimystä ja murhaa.. aiemmissa leffoissahan syyt ovat olleet aivan toisaalla ja kaukana perhepiiristä tai läheisistä sinänsä..

..omaan makuuni tämä elokuva ei ollut läheskään niin umpischaissea kuin mitä suurin osa nähneistä on tätä tuntunut pitävän. Toki toi tytön mukaan tuominen tuli ikään kuin tyhjästä ja sillain vähän katsojien sympatioiden kalastelua nykypäivän leffaan lisättynä, kun aiemmat leffat olleet aika muuta. Jos tämä nyt päätti niin toi "kotitila" päätös on meikäläiselle vallan jees tapahtumapaikaksi. Ramboahan tuo oli sinänsä, toki kauaksihan tässä ekan leeffan mainingeista on ajauduttu. Lopputeksteissä sitten pieniä pätkiä kaikista aiemmista leffoista. Ensimmäinen on aivan omassa kastissaan ja korkeuksissaan toki.

trailer..
https://www.youtube.com/watch?v=km_L0v3C0ms
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Ravenous - Erämää Syö Miestä (1999)

Elokuva sijoittuu vuoteen 1847 Elokuvassa tapahtuu juonenkäänteitä siihen tahtiin aivan heti alkuhetkistä asti ja vauhti vain kiihtyy mitä pidemmälle mennään että mitään järkeä niistä ei ole mitään vihjata. Kaikkein parasta jos elokuvan pääsee katsomaan sillain että ei ole siitä mitään kuullutkaan ja aivan täysin tietämättömänä tarinasta ja juonesta.

Dramaattista jännitystä, mustaa huumoria, ripaus kauhua (gorea, raakuutta), mystiikkaakin intiaanien näkövinkkelistä. Sitä kaikkea on tarjolla tässä elokuvassa niin että napa ritisee katsojan tätä ahmitessa. Tarinallisesti aivan huikeaa leikittelyä katsojan kera mutta ei kuitenkaan kustannuksella ! Musapuoli uppoaa todella taidokkaasti tunnelmaa entisestään syventämään, tunnelmanluonnissa aivan lyömätöntä kamaa ! musa luo omalla läsnäolollaan ilmaan leikittelyä, ahdistavuutta, jännittävyyttä sekä taitavasti niiden välillä vaihdellen aivan silmänräpäyksessä, kenties jopa taitavinta musiikinkäyttöä miesmuistiin.

Kovan näyttelijäkaartin ovat tähän koonneet... Guy Pearce, Robert Carlyle, David Arquette, Jeremy Davies, Jeffrey Jones, John Spencer, Neal McDonough, Joseph Runningfox, Bill Brochtrup.... ohjauksesta vastaa Antonia Bird. Nimilista on siinä mielessä yllättävän nimekästä kun jo tämä nyt johonkin pitäisi välttämättä kategorioida niin aikamoisen köyhän miehen budjetin kauhuleffa jossa todella vinoutunutta jopa makaaberia huumoria. Musiikista vastaavat Damon Albarn sekä Michael Nyman.

Sarjassamme leffoja jotka varmasti mennyt suurelta yleisöltä aivan täysin totaalisesti ohitse ja jääneet syyttä suotta "unohdetuiksi ja kadoksissa" oleviksi helmiksi. Varoituksen sanana että tämä ei ole mikään kokoperheen tai lasten leffa ! ei todellakaan. Rankkuutta aikuisempaan makuun ja pari kohtausta menee jo sairaan puolelle. Kuiteskin yksi kovimmista positiivisista ylläreistä mitä vastaan tullut, käsikirjoittajalla ollut kerrankin poikkeuksellisen hyvä päivä

trailer..
https://www.youtube.com/watch?v=l7BDiNktrLU
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Legenda (1985)

Täysin totaalisen puhtaasti fantasia/"satu"mainen leffa kyseessä ja ohjaajana Ridley Scott.

Pääosassa nuori siloposkinen Tom Cruise, jonka esittämä hahmo elelee ajattomassa myyttisessä metsässä jota asuttavat mm. keijut, peikot, yksisarviset jne... vaan tuleepa pahuus kylään Tim Curryn näyttelemän pahiksen muodossa joten hyviksen on käytävä taistoon paremman maailman puolesta... ai niin siinä sivussa toki pitää pelastaa prinsessa jota näyttelee Mia Sara.

Visuaalinen anti on todella mainiota ja iskee todella hyvin. Ajoittain mieleen tulee hitusen Peter Jacksonin Taru Sormusten Herrasta pimeän puolen kylkijoista örkit mitä maskeeraukseen tulee. Mikä ei todellakaan ole huono juttu ! itse maailmakin näyttää yllätävän kivan ja hyvän satumaiselta vaikka tuohon aikaan tuollaisten satumaailmojen luonti ollut äärimmäisen haastavaa jotta homma ei ihan pöpelikköön tai totaalisen campin puolelle karahtais. Hatunnosto tiimille joka on lavastuksista, puvustuksista ja erikoistehosteista vastannut, todella huikeaa jälkeä ja paukuttaa vielä tänäkin päivänä katsojan mielensyövereihin upoten. Yleisilme, valaistus on yllättävän pimeä ja synkeä. Tuossa asiassa vaikkapa tuo traileri antaa aivan väärän ja liian valoisan yleiskuvan.

Kaiken kliseiden keskellä itse elokuva on hitusen sekava sähellys, jolla olis huikea potentiaali olla vallan mainio seikkailufantasia. Toki itse kasvanut Jim Hensonin Labyrinth leffan parissa ja se meikäläiselle sitä makeinta satua ollut leffan muodossa ja tämä tuon tyylistä menoa vallan kivasti makuhermoissa kutkuttelee. Joten siltä osin mainio löytö näin vähän vanhempanakin sitten Ei tämä toki tuon rinnalle jo pelkästään nostalgisten muistojen takia, eikä sekavan sähellys kouhotuksensakaan, kun Labyrinth oli niin paljon tasapainoisempi esitys... mutta kiva ylläri sinänsä siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Jos fantasiasadut yhtikäs millään tavalla kolahtavat niin kantsii tsekata jos ohitse mennyt. Toki hirveästi tämä ei selittele varsinkaan alussa että aika syvään päähän niin sanotusti suoraan pompataan mut kyl ne peruasiat siitä sitten selviävät asteittain mistä kyse, tai sitten ei... ja vähän maailmaa ylipäätään avataan, tosin jollain tapaa vähän repaleinen loppuvaikutelma kuitenkin jää ja hommaan sisään pääseminen vaatii oikeasti katsojalta jonkin verran ponnistelua. Toki homma on leikeltykin mitenkä sattuu ja tästä kait tehtiin aika erilaisesti leikattuja versioitakin ihan levitykseen ja sillä tavalla todella sekava soppa ollut. Pienille katsojille muutama kohtaus voi olla pelottava (hahmot itsessään ja niiden puhetapa jo pelkästään), toki vakivalta itsessään ei vaikkapa sit Peter Jacksonin alkupään limaverituotantojen kanssa ole kuiteskaan samoilla linjoilla, synkeys luodaan ihan toisin keinoin.

Täytyy myöntää että eipä oikeastaan yhtään sellainen mitä olisin etukäteen tämän olettanut olevan. Vallan rivakka, räväkkä ja ärjy satu. Todellista kasaria tietyllä tapa, kaikkine puutteineen, sekavine sähellyksineen ja heikkouksineenkin osui ja upposi yllättävän hyvin, asenne vaan yksinkertaisesti korvaa niiiiiiin paljon tässä ja sitä jos mitä tässä piisaa aivan älyttömästi.

trailer... joka tosissaan tuntuu kuin ois jostain muusta leffasta otettu...
https://www.youtube.com/watch?v=als5pGB3Tfg
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Miamin Superkytät (1985)

Ohjaajana toimii Bruno Corbucci joka oli Sergio Corbuccin nuorempi veli. Sergio loi itseään läpi aika rankoillakin leffoilla ja erityisesti westerneillä ja muistetaan erityisesti Djangon luojana. Vaikka Sergio "kovempien" leffojen äärellä uransa pitkälti loi niin kaksi näitä Bud Spencer & Terence Hill komediallisia leffoja myös tekas ohjaajanpallilta. Brunolta tämä oli ainokainen.

Alkutekstien taustalla näkyi pinkkei flamengoi, joten ei ole vaikea arvata millä vuosikymmenellä tämä elokuva on tehty. Tämä tais olla kaksikon aika loppupään tuotantoa sitten, tämän jälkeen tais viel tosi pitkän ajan päästä yhden leffan ysärillä tehdä mutta enemmän painottui sinne 1970-luvulle kaksikon touhut.

Puoliviatonta actionia, syömistä, nyrkkien viuhuntaa, huumoria.. niistähän nämä leffat on poikkeuksetta tehty eikä tämäkään poikkeusta tee. Tässä huumori jää keskivertoa laimeammaksi, jotta ei kaksikon läheskään parhaimmasta päästä vaan enempikin sieltä häntäpäästä. Eikä actionkaan mitään erikoisia tarjota mitä ei muissa olisi suuremmissa mittakaavoissa tarjoiltu, tai kekseliään hupaisammin.. joitain pieniä yksittäisiä hauskoja kohtauksia toki aina mukaan mahtuu, niin toiminnan kuin vitsinvääntämisen puolesta.

Sinällään jotain mitä ei kyl taitais näinä päivinä enää pystyä tekemään, että kyseinen kaksikko oli noinkin monessa elokuvassa yhdessä näyttelemässä ja vielä päälle teki jonkin verran omia leffojaan että toinen vain oli. Kuitenkaan kun ei millään tavalla mitään sarjaa ole vaan aina aivan oma tarinansa ja hahmonsa näissä elokuvissa, okei on siellä jotain yksittäisiä jatko-osia joillekin hahmoille mutta aikamoisen harvakseltaan. Enemmän kuin legendaarisia näiden leffojen nimet toinen toisensa perään kun ne on Suomeksi väännetty siin on kyllä lähtenyt aina nimenvääntäjiltä aivan täysin hommat lapasesta.

trailer..
https://www.youtube.com/watch?v=GuPbrwHTQpY
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
DragonHeart - Vengeance (2020)

Ensimmäinen Dragonheart (Viimeinen Lohikäärme, vuonna 1996) oli vallan koskettava ja mainio seikkailuleffa sekä ripaus huumoria, homma toimi todella hyvin ja Dracon äänenä oli Sean Connery, leffa joka jäi mieleen ja muistuu edelleen monestakin syystä ja vain hyvässä myös tekijäpoppoota myöden kuten Dina Meyer, Dennis Quaid, David Thewlis, Rob Cohen, tehosteporukka joten kyseinen poppoo sai loihdutta sydäntä ja sielua elokuvaan kivan paljon mukaan..

..näissä tuntuu aina sitten koko tekijäpoppoo suunnilleen vaihtuvan joka leffassa. Kakkonen oli huomattavasti unohdettavampi kaikella tavalla. Kolmonen oli katsottava ja palautti uskoa hommana kakkosen jälkeen vaikkei toki ekan tasoinen läheskään ollut. Nelonen oli sitten taas sukellus pohjamutiin... saas nähdä miten tämä vitonen, olisiko parittomat osat mainioita ja parilliset vähemmän mainioita ?

Tässä Helena Bonham-Carter sitten Siveth nimisen lohikäärmeen äänenä. Joten naislohnaria olis tarjolla tällä kertaa. Muita näyttelijöitä ei sitten nimellisesti hirveästi tunnekaan entuudestaan... Joseph Millson, Jack Kane, Arturo Muselli, Carolina Carlsson... ohjaajana Ivan Silvestrini.

Pääosan nuorikko sattuu näkemään ja kuulemaan sivukylällä omalla kotitilallaan että uusi rosvojoukko on nostamassa päätänsä taas yhteistä hyvää ja kuningasta vastaa kun porukka tekee pojasta orvon. Kukaan ei tunnu kuitenkaan poikaa uskovan, ennen kuin on pakko. Samalla poika saa selville tietoa mahdollisesta legendaarisesta lohikäärmeestä josta voisi olla apua ja ratkaisu ongelmiin..

..tarinallisesti vetelee vähän sinne päin ja sinällään "aukkoja" on vaikka kuinka jos lähdetään ensimmäiseen vertaamaan. Suht vauhdikas koko perheen seikkailu kuiteskin. Peruskauraa jonka unohtaa melkein samantien kun on nähnyt, kuten suurimman osan leffoista. Toki itselleni nämä hankittava "koko sarja" kuiteskin kokoelmiin, mutta ykkönen loistaa omissa oloissaan selkeästi muiden yläpuolella ja kestää aikaakin todella hyvin.

Leffat kolme, neljä ja viisi (tämä) ovat sillain tehty visuaalisesti ja synkästi samasta muotista ja aivan erityylisiä kuin kaksi ekaa, varsinkin kolmonen ja nelonen jotka ovat kuin veljekset..

..siltikin ensimmäisen leffan todellinen pahis on oikeasti ikimuistettava heppu joka syöpyy mieliin aivan toisella tavalla kuin näissä muissa ns. synkissä leffoissa ja tuntuu oikeasti vastenmieliseltä hepulta, jossa tosin myös paljon auttaa loistava näyttelijäntyö. Tässä vitosessa taas lähdetään juonella enempi koettaa kikkailemaan mitä pidemmälle mennään, kakkoseen taas "verrattavissa" on nuori pääosan jeppe. Ykkösen tarina vaan on lyömätön ja sitä ei oikein voi ylittää ja periaatteessa järkevästi jatkaakaan, vaikka jatkettu nyt sitten onkin ja lähtenyt homma osittain omia latuja hiihtelemään, niin sitä fiilistä, tunnetta ei vaan ykkösen tapaan saada enää luotua samassa mittakaavassa..

..näin jälkikäteen ajatellen tuo ykkösen tarina on täyttä timanttia ja aika täydellinen paketti joka toimi kokonaisuutena tavalla jota on enää mahdotonta toistaa, vallankaan missään jatko-osissa. Vuosi vuodelta vain noin tarinallisestikin sitä kohtaa kunnioitus nousee kuinka mainio siitä oli tehty, sitä ei tuolloin oikein vielä käsittänytkään, mutta nyt viimeistään senkin käsittää.

Tunnari on (musiikin puolella) edelleen sama ja hyvä niin, heti tulee hyvä fiilis kun vallan kuultu ja sitä kautta mainioksi jo ekasta leffasta asti soitu tunnari ilmoille leffassa kajahtaa, toki pienin muutoksin mutta samainen silti.

Mainitaan nyt vielä lohnareiden äänet kaikkinensa...
Dragonheart (1996) - Draco (Sean Connery)
Dragonheart: A New Beginning (2000) - Drake (Robby Benson)
Dragonheart 3: The Sorcerer's Curse (2015) - Drago (Ben Kingsley)
Dragonheart: Battle for the Heartfire (2017) - Drago (Patrick Stewart)
Dragonheart: Vengeance (2020) - Siveth (Helena Bonham Carter)

trailer..
https://www.youtube.com/watch?v=UEPm5NFb50E
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Elää ja Kuolla L.A.ssa (1985)

Tämäkin mennyt aikoinaan totaalisesti ohitse, mutta tästähän kehkeytyi ihan katseltava ja sinällään kova katselukokemus. Ei mitään maata mullistavaa nyt sentään kuiteskaan.

"Actionissa" annetaan palaa oikein sielun kyllyydestä eikä juuri pihdata ja pidätellä kun hommiin tasaisin väliajoin ryhdytään rajuudessaan, homma on kuitenkin selvää ja tapahtumista ottaa hyvin selvää. Ei lainkaan sekavaa sähellystä tai pilkkopimeässä hämäriä leikkauksia tai ylipitkitettyjä turpiinmätkintä maratoneja vielä kerta kiellon päälle. Toimintakaan ei varsinaisesti ole hirveän ylitse vedettyä vaan aika realistista. Autolla kaahailukohtauksesta tulee enempi tai vähempi mieleen kieltämättä GTA-sarjan pelit.

Kyttä (näyttelee William L. Petersen) menettää työparinsa ja päättää kostaa, kun syvällä sisimmässään tietää mistä kyse. "Pahiksen" elikkäs rahanväärentäjän roolissa nähdään sitten Willem Dafoe näyttelijänpuuhissa, myös John Turturo mukana menossa.. toki liuta muitakin mukana... ohjauksesta vastaa William Friedkin.

Musa svengaa roisisti aikakaudelle tyypilliseen tapaansa joten sieltä puolelta ei mitään suuria ylläreitä, jos aikakauden soinnuista pitää niin suloisia sellaisia on tässäkin tarjolla.

Ei yritä liikoja ja liian suureellisesti, vaan vetää puhtaasti asenteella niin audiovisuaalisesti kuin hahmovetoisesti, puksuttaa junan lailla kohti vääjäämätöntä päämääränsä. Homma on aika yksinkertaistettua jokaisella osa-alueella, joka toimii tässä ihan kivasti. Loppu ei anna katsojalle mitään armoa, se on nähtävä itse. Siinä vaiheessa lähdetään täysin pois valtavirrasta, jopa vastavirtaan eikä vain hapuilevasti haromaan vaan vinhasti menemään. Konstailematon ja kikkailematon, kovaksi keitetty isku vasten katsojan kasvoja. Kuka saakaan palkkansa ? Ei toki ainutlaatuista mutta harvinaista.

Vaikka aikamoisen kovasti nyt tuli kehuttuakin tuossa ylempänä, niin ei tämä kuiteskaan minnekkään klassikoiden joukkoon yllä tai omien suurien suosikkien joukkoon pääse siltikään. Eka ja kolmas kolmannes olivat jees, mutta keskimmäisessä pätkässä oli vähän tyhjäkäyntiä ja joutenoloa liiankin kanssa. Valitettavasti tuo "keskimmäinen osa" on liiaksi pitkitetty ja homma tylsistyttää siinä vaiheessa liiaksi, vaikka välillä koetellaan paljasta pintaa katsojille siellä tuodakin mut ei se vaan riitä.

Toi Making of kantsii ehdottomasti katsoa ! Kertoo ja paljastaa monta seikkaa minkä takia leffasta tuli tälläinen hitusen omantiensä kulkija josta paistaa "itsenäisyys".

leffan trailer...
https://www.youtube.com/watch?v=zGBe8mltpkA

Making of dokumenttia, jolla reilu puolisen tuntia kestoa...
https://www.youtube.com/watch?v=sUJECiO45lA
 

Arte Et Labore
avatar is Missing

Sinun täytyy olla kirjautuneena kommentoidaksesi. Jos et ole vielä jäsen - liity jäseneksi nyt.!