Suomi
Uusin ensin
Atrás

Viihde

Täällä keskustellaan musiikista, elokuvista ja muusta viihteestä.

Elokuva (joka tuli katseltua)


Tänne vois pistellä hieman kommenttia elokuvasta joka on viimeksi tullut katsottua... tietysti hieman enempikin kommenttia elokuvasta olisi siinä samalla varsin mukava lukea.


Aloitetaanpa tälläisellä...

Tyttö nimeltä Nikita
Luc Besson teki alkuaikoinaan hieman tylympiä ja rankempia toimintaleffoja kuin mitä sen jälkeen. Kuten tämä La Femme Nikita ja Leon, sittemmin mies on enempikin eksynyt enempi hieman hillitympään toimintaan mutta muuten sekopäisempään meininkiin (the Fifth Element) ja sittemmin vielä komedian puoleen ja lopulta jopa melkoisen totaalisen crazykomedian puoleen (hyvinkin ranskalaisittain) toimintaa kuitenkaan unohtamatta (Taxi 1-4), tosin näissä takseissa taitanee olla enempikin pelkästään "taustapiruna".

Kyseisessä leffassa on kieltämättä melkoisen tiivis ote heti alusta asti katsojaan. Päähahmo esitellään alkupuolella sopivan hörhönä, jotta myös hieman tummempaa komediallista antia ripaus saadaan keitokseen ripoteltua. Homma toimii näin mainiosti, muodonmuutos päähenkilöllä on varsin tyylitelty ja onnistunut sekopäisestä huumehörhöstä valtion nappaamaksi ja kouluttamaksi palkkamurhaajaksi.

Varsin kelvollinen eurooppalainen toimintapläjäys, jossa toimintaa sinänsä säästellään melkoisen paljon (ei haittaa) mutta tehty varsin realistisesti ja tyylikkäästi kun sitten aina ajoittain alkaa tapahtumaan. Pääosassa Anne Parillaud vetäisee kelvollisella tavalla tytön "muutosprosessin" nimiinsä...

...ei toki mikään megaspektaakkelimainen tai totaalisen unohtumaton katsomiskokemus mutta keskivertoa huomattavasti parempaa viihdettä.
Arte Et Labore
  • 0
a Good Year - Mainio Vuosi

Ohjaajan pallille kun istutetaan mainio visionääri Ridley Scott niin vihonviimeisenä ajatuksena tulisi mieleen että jätkä vääntäis Humoristista (huumori on välillä pirun loistavaa) romanttista draamaa, vaan niinpä on mies sellaisenkin käynyt jossain välissä putkauttamassa ilmoille hävyttömän loistavan a good year - mainio vuosi filmin muodossa.

Mies tekee taas kuuden vuoden jälkeen (Gladiator) yhteistyötä näyttelijä tähän rooliin erinomaisesti kotiutuneen mainion Russell Crowen kanssa ja enemmän kuin onnistuneella tavalla. Muutenkin näyttelijäkaarti on varsin onnistunutta valintaa toisensa perään... yksi uusita lapsitähdistä (Freddie Highmore) esittää pääjehua nuorena poikana kun lapsuuden kesät ranskassa setänsä hoivissa vietti... setää nuoruuden maisemissa esittää aina mainio Albert Finney... jonnekka siis päähenkilön matka aikuisena takaisin vie kuolleensa setänsä perintöänsä haalimaan ja samalla lapsuudensa muistoihin palaamaan... vaan tuleepa reissusta melkoisen ikimuistoinen kaikella mahdollisella tavalla, surullisella, iloisella, haikealla sekä hauskalla. Varmastikin yksi "elämän makuisimmista" leffoista mitä ikinä saanut katsella.

Leffassa häikäilemätön bisnesmies jonka elämäntarkoituksena on rikastua muiden kustannuksella alkaa erinäisten sattumusten kautta löytää myös elämästä hieman toisiakin puolia kun joutuu ranskaan matkustamaan ja kommellusten ja kommervennkien kautta sattuu sopivaan ranskattaren tutustumaan... samalla myös kauniit kultaiset muistot lapsuudesta ja perimmäisistä tärkeistä asioista palautuvat mieliin Upeina muistikuvina... varsin kauniisti myös kuvallisella tasolla ! tietyllä tapaa haikealla tavalla jos on yhtään vanhempi ihminen joka leffan kahtelee... varmasti ne lapsuuden kesät kuitenkin itse kullakin tietyllä tapaa unohtamattomasti mieliin jääneet.

Niin pitänee varmaan noin futisfanina kans mainita että eräs hemmo vetelee pellolla duunissa hieman kulahtaneessa Marseillen pelipaidassa.

Liitetty 2008-09-15 19:07:
Shoot'em up

Elikkäs täyttä räiskintää ja toimintaa alusta loppuun, tai no ei ihan alusta loppuun alussa mennään hirmuista kyytiä ja lopussa, harmi että väliin on pistetty laahaava vaihe jossa "juonta" väsätään melkoisen tylsästi... lopussa myös keksiäilyys on hieman todella mainion alun jälkeen tipahtanut melkoisesti ja homma on korvattu verta ruiskimalla, harmi. Leffa sinänsä suorastaan irvailee koko genrelle mutta varsin onnistuneesti.

Toimintakohtauksissa ei olla menojalkaa juuri säästelty vaan vauhti on suorastaan huikea ja joitain varsin kekseiliäitä (samalla "hauskoja") toimintakohtauksia löytyy leffasta huomattavasti enemmän kuin pinosta keskivertoisesta toimintafilmistä yhteensä... mielestäni elokuvan ylivoimaisesti ehdottomasti parasta antia nuo huumorintäyteiset vauhdikkaat actionkohtaukset.

Clive Owen (hiiri) jatkaa vahvaa menoaan ja leffan rooli sopii miehelle enemmän kuin mainiosti, Paul Giamatti (kissa) vetää homman tyylillä kotia ja Monica Belluzzi esittää katulintusta, jotta siltä pohjalta mennään. Toimintapläjäyk joka ei todellakaan ota vakavasti itseään, alku mainio mutta ideat alkavat vähentyä pahasti loppua kohden.

Liitetty 2008-09-15 19:08:
Child's Play (I, II, III) sittemmin myös Bride of Chucky sekä Seed of Chucky ja jatkoa ilmeisesti vielä tulossa...

"Leffasarja" joka tarjoaa niin jännitystä, kauhua, mustaakin mustempaa huumoria kuin nykypäivinä yhä enenevässä määrin myös slasheriä.

Ensimmäisessä (Child Play's) osassahan kerrotaan pohjustus tappajanukke Chuckyn synnylle, jolle Brad Dourif äänensä lahjoitti ja ensimmäisen osan alussa itsekin vielä näyttelee ennen nukkeen henkensä siirtymistä. Leffahan sai suht pikaiseen tahtiin vielä kaksi jatko-osaakin. Tuon jälkeen tulikin pitkä tauko kunnes Chucky tekisi paluunsa ilmeisesti taas kolmen leffan muodossa (joista kaksi siis jo ilmestynyt ja kolmas kait tekeillä).

Elokuvathan on tietynlaista huumorilla höystettyä kauhua joka toimii varsin kelvollisesti nykyäänkin, vaikka kuvanlaadusta selviääkin että kovin uusi tuotos ei ole. Toki vanhan ajan nukkeefektit pelittävät varsin kelvollisesti ja tunnelmallisesti tänäkin päivänä ja tässä sarjassa taatusti paremmin kuin jos Chucky ois digitaalisesti luotu.

Ensimmäinen on varsin pätevä aloitus, toisessa pistetään suurempaa vaihdetta silmään kaikkea on vähän enenmän ja varsin onnistuneesti jotenka vallan mainio jatko-osa joka ylittää jopa ensimmäisen osan kieroudessaa, mustassa huumorissaan ja jännityksen luomisessa. Kolmosessa pompataan hieman eteenpäin ja kahdessa ekassa samainen poika on hivenen jo vanhempi joka siis yhdessä nukkensa kanssa pääosassa josta ei tunnu "kirveelläkään" eroon pääsevän. Kolmonen on ehkä tietyllä tapaa vanhan toistoa (toki täysin uudenlainen ympäristö jonne leffa viedään pelastaa varsin paljon) tietyllä tapaa ehkä jo hengetön mutta omat hetkensä silläkin on ja kertaalleen senkin kahtoo sen takia jotta tietää miten Chucyn koukerot jatkuvat...

...kolmen leffan jälkeen moni varmasti luuli tarinan olevan ohitse kunnes pitkän tauon jälkeen homma taaas herätettiin henkiin päivänokosilta ja lisättiin Jennifer Tilly joka myös esiintyy välillä itsenään ja välillä nuken muodossa kun Chucky (edelleen äänenä Brad Dourif) rinnalleen (nukke)kumppia halajaa ja sittemmin jälkikasvua. Homma tietysti näissä parissa uudessa muuttunut varsinkin kuvaukseltaan ja lavastukseltaan rankemmaksi (verta ja suolenpätkiä) koska elokuvien välissä sen verran monta vuotta vierähti luppoaikaa ja tietyllä tapaa tyyli myös näinä päivinä hieman muuttunut (ei tee kuitenkaan sinänsä eroa että joko uudet tai vanhat toistaan jotenkin parempia olisivat) mitä elokuvien tekoon tulee ja tietyllä tapaa yleiseen raakuuteen tulee... Yleinen tunnelma mitä Chuckyyn tulee kuitenkin säilynyt mainiosti läpi aikojen saaton ja helposti nämä uudetkin leffat noiden vanhempien perinnölliseksijatkajaksi tunnistaa muitta mutkitta.

Jotta edes jotenkuten mitään tolkkua koko hommasta ottaa pitäisi periaatteessa kaikki viisi leffaa katsoa ja vieläpä järjestyksessä. Homma menetttää "hohtoaan" hyvin pitkälti jos katsoo vain yhden osan sieltä ja kenties toisen täältä.

Omassa genressään varsin onnistuneita tuotoksia (enempikin tietynlaista jopa kulttikamaa kuin peruskatsojalle tunnetumpaa tuotosta) joita tosiaan pitää katsoa pitkälti kokonaisuutena. Jos aihepiiri ei nappaa kunnolla kannattaa silloin kuitenkin leffoista pysyä melkoisen kaukana.

Liitetty 2008-09-15 19:10:
V niin kuin Verikosto (V for Vendetta) leffa perustuu ilmeisesti johonkin sarjikseen ja sijoittuu tulevaisuuden Lontooseen, joka kuitenkin esitellään hyvin pitkälti nykymaailman kaltaisena ilman sen kummempia sci-fi juttuja.

Aivan peruspohjimmiltaan tarina on symboliikkaa ja kostotarina, johon lisätään lihaa luiden ympärille varsin onnistuneesti erinäisten "yhteiskunnan ristiriitojen" sekametelisoppaa.

Leffan taustalla hääräävät Wachowskin veljekset niin tuottajaina kuin käsikirjoittajina, jotka Matrix trilogiallaan ponkaisivat tietoisuuteen erityisesti, tällä kertaa tosin luotetaan aivan muihin avuihin kuin efektiparaatiin joka oli melkoisen olennaisena osana Matrix trilogiaa.

Leffassa V aikoo tehdä vallankumouksen ja leffassa selvitellään millainen menneisyys miehellä on ja miksi hän tekee mitä tekee. Leffa ottaa kantaa myös vaputeen/valvontaan, poliittisiin kannanottoihin, ihmiskokeet, terrorismi sekä moni muukin asia ohitetaan tosin melkoisen pikaisesti.

Onko jätkä ja hänen aatteensa lopulta hyviä vai pahoja, se jätetään jokaisen oman päätöksen valtaan.

Varsin onnistunut niin tarinaltaan joka pistää ajattelemaan, perustuu huomattavasti enemmän rauhalliseen etenemiseen ja tarinankerrontaan kuin mitä toimintaan, jota on lopulta suhteellisen vähän.

Mainio ja todella positiivinen ylläri !

Pääosissa on nimekkäämmistä näyttelijöistä mm. Hugo Viewing (joka keskittyy naamiontakana piileskelyyn ja aivan loistavaan ääninäyttelyyn omalta osalta, miehen ääni on kuin luotu kyseinen naamion taakse), Natalie Portman, John Hurt ja pari muutakin.

Liitetty 2008-09-15 19:11:
Jim Henson's Labyrintti

Nykypäivänä jo melkoisen vanha leffa (tehty 1986) ja sinänsä lasten leffa mutta todella mielenkiintoinen tekijäkatras ! tässä fantasialeffassa.

Tosiaan elokuvan tekijätiimistä löytyy mm. Jim Henson (Muppettien luoja), George Lucas (ei varmaan esittelyjä kaipaa) sekä käsikirjoitusta oli laatimassa entinen Monty Python- heppu Terry Jones. Näyttelijäkaartista Dawid Bowie (kyllä juu se laulaja ja leffan soundtrackiltä myös se leffan aikana se kuuluu) sekä Jennifer Connelly vielä nuorena likkana (joka on sitten noussut melkoiseen kuuluisuuteen näyttelijänä). Tosin leffan oleellisin näyttelijäkaarti koostuu pitkälti erilaisista sympaattisista (nukke)otuksista.

Harvinaisen symppisleffa ja samalla seikkailu fantasiamaailman kätköissä sävytettynä mukavantahtoitoisella huumorilla... tuotosta saa nykyisin mm. keräilijän versiona DVD:lle. Leffassa on myös mainiota tuo vanhuus joten digitaalisuus puuttuu kokonaan ja se tuo jotenkin paljon lämpöisemmän tunnelman elokuvalle joka todella sopii tähän elokuvaan enemmän kuin parempi, melkein väittäisin että nykyajan tekniikalla väsättynä tämä leffa olisi paljon huonompi !

Elokuvasta tuli muuten todella mainio seikkailupeli (uranuurtaja sillä saralla) KuusNepalla myöskin jonka teki tottakait legendaarinen Lucasfilm Ltd.
Arte Et Labore
  • 0
Taxi4
http://www.taxi4-lefilm.com/

Noi Taxithan on kait siellä kotimaassansa kait aivan uskomattoman suosittuja leffoja ja poikkeuksetta vetää leffateatterit täyteen, ilmeisesti Besson saanut niin vahvan maineen Leonilla ja The Fifth Elementillä että pelkästään jo kyseisen nimen kuuleminen saa kaduntallaajan menemään kahtomaan näitä. Kait tää on myös jotenkin erityisesti paikalliseen mielenlaatuun erityisen hyvin uppoavaa huumoria, nelosessahan on ilmeisesti varsin "rakas" belgiakin saanut oman osuutensa.

Niin taitavat olla jo nuo kolme ekaakin siellä Marseillessa pitkälti. Tässä nelosessa kuitenkin ensimmäisen vartin ajan on jalkapallo käytännössä koko ajan läsnä jollain tapaa (alkuteksitenkin ajan jalkapalloa pomputellaan ympäriinsä ja Marseillen pelipaidat saavat todella runsaasti ruutuaikaa) tosiaan Cisseä kuskataan suoraan Marseillen asusteessa pelaamaan, aivan lopussa myös pyörähdetään fanien täyttämällä stadikalla.

Ihan jees leffa loppujen lopuksi kun katsoo sen sillä mielellä että perinteistä, omalaatuista ranskalaista "puupää"huumoria tarjolla, muutama varsin hauska vitsi ja pari niin ylivedettyä jotka luovat elokuvaan suvantovaihetta, kuitenkin ehdotonta eliittiä tää neljäsosa tästä kyseisestä sarjasta.

Pääosan henkilöitä ei enää sen kummemmin esitellä koska ovat jo kaikki ensimmäisestä osasta lähtien olleet mukana ja heidän välinsä leffa leffalta menneet "eteenpäin", jotta periaatteessa vaatii sen että pitäis ensiksi kolme ensimmäistäkin olla kahteltuna jotta kaikesta jyvällä olis.

Pääosassa siis eräs poliisi sekä hänen naispuolinen ruotsalainen partnerinsa joilla kipinöi keskenään enempi vähempi... aivan täyshömelö poliisipäällikkö sekä taksikuski (hänen viritelty autonsa) joka auttaa kyseistä tumpeloa mutta hyväsydämistä poliisia kerta toisensa jälkeen säilyttämään työpaikkansa ja selviytmään pinteestä kuin pinteestä, myös pari muutakin oleellista sivuhahmoa kuuluu sarjaan. Tietysti erinäiset rikolliset jotka tulevat sieltä sun täältä eri leffoissa ja heillä ei sen kummempia yhteyksiä jatkumossa ole.



No niin aiemmin oli nelososa tuolla joten mennäänpä nyt sitten väärinpäin elikkkäs Taxi3 Sinänsä jouluun näistä sopivin, koska roistoina viipottaa joulupukkigangsterit ja mennään ajoittain lumisilla vuoristoilla.

Kuten aiemmin sanottua sama sakki kuin aiemmin vie tarinaa eteenpäin, niin edellisosassa kuin tämän jälkeenkin. Näistä tää kolmonen taitaa olla kuitenkin vielä kaikista "hulvattomin ja ylivedetyin" (niin negatiivisessa kuin ajoittain positiivisessa mielessä), jos ei muutkaan aina niin täysjärkisiä ole mutta lopulta kun oikeassa mielentilassa näitä kahtoo niin aivan loistavaa viidettä. Paikoin homma menee jo selväksi James Bond parodioinniksi, varsinkin tuo auton muuntautumiskyky tässä erityisesti ja alkutekstit on kuin suoraan Bondista lainattu... toki omanalaisella mausteella höystetty.

Leffassa pyörähtää myös rapakon takaa erityisvieras Sylvester Stallonen muodossa heti leffan alkumetreillä. Liekö tämänkin takia tämä on ehkä eniten suunnattu Bond parodioinniksi ja valtameren takaiseksi tuotokseksi, hieman sarjan muiden Eurooppalaisuus kunniaan linjasta eniten sivupolulla koukaten.
Arte Et Labore
  • 0
Fool's Gold - Kultaakin kalliimpaa

Tästä tulee väistämättömästi mieleen että ollaan pelattu PS3-peliä Unchartedia ja yritetty siitä napsia juttuja, tosin vesi on tässä vieläkin suuremmassa elementissä. Ideana erinomainen, harmi vain että leffa häviää kyseiselle pelille jokaisella osa-alueella.

Leffassa kaksikon kemia ei vaan toimi yhteen toisin kuin mitä pelissä toimii. Itse pidän Kate Dudsonista yleensä, mutta tässä ei kyllä parhaimmillaan ole. Matthew McConaghey vetää roolinsa aivan totaalisesti överiksi.

Hahmot noin muuten ovat todellisia sterotypioita. Tosin aika arvelluttavasti tumma ihoiset ovat pahiksia. Myös blondi on tällä kertaa fiksu ja brunettelle jää bimbon roolinaisten osastolla.

Pohja olis hyvä tai ainakin sellainen mikä periaatteessa meikäläiseen helposti uppoaisi... veijarimaista tarinata, huumoria, hitusen actionia ja rromantiikkaa, huulenheittoa. Harmi vaan että hommaa ei olla saatu kasaan vaan pieniä pilkahduksia vain siellä täällä ja koko elokuvan oikeastaan vain odottaa että lehahtaako leffa oikeasti jossain vaiheessa siivilleen vai ei.

Jos pitäis valita pelaako mieluummin Unchartedia vai katsooko tämän niin peli tempaisee juonellisesti ja päähahmovetoisesti leikitellen & ylivoimaisesti paremmin mukaansa, kuin tämä elokuva konsanaan pystyy. Harmi, hienoa että tätäkin tyylilajia on jokin uskaltanut lähteä koklaamaan, jäi vain ns. b-luokan tuotokseksi elokluvan taholta, toisin kuin pelin.
Arte Et Labore
  • 0
kävin kahtomassa batman yön ritarin ;) ,joka oli loistava (kaikki kunnia edesmenneelle heat ledgerille!
  • 0
DVD:lt katoin pikkuveljen kanssa Pokemon 3:sen..
hyviä muistoja kyllä herätti
Thank you for nothing you useless reptile
  • 0
Kävin tsekkaamassa tropic thunderin ja wall-e elokuvat ilmaiseksi tuossa vähän aikaa sitten.

Isä kun on elokuvateatterissa töissä,niin konehuoneesta vain tuijotin ne ja wall-e oli ihan hauska sekä hyvä,mutta tropic thunder ei niin säväyttänyt hirveästi,mutta kyllä sen kerran ainakin katsoo.
Arrrr, liskomies tulee!
  • 0
Descent - Loukussa Alkupuoli elokuvasta on aikamoisen mielenkiintoinen ja se pimeässä oleva paniikkikohtaus ahtaassa paikassa saa kyllä pimeässä huoneessa suurelta ruudulta katsottuna itsellekin aika epämiellyttävän ahdistavan tunteen aikaan ruudun äärellä. Aika inha on myös luuntörröttäminen myöhemmin jalasta. Tuon upean ahdistavan alun jälkeen on kuitenkin lähdetty hieman hakoteille ja mielestäni turhaan tuotu hommaan tietynsorttista yliluonnollisuutta eräiden otusten muodossa. Alku mainio mutta loppuun asti ei aivan jaksa kantaa sillä korkealla tasolla kuin olisi toivonut. Kyllähän tämän yllättävän rankan/raana leffan kerran kuitenkin yön pimeinä tunteina kahteli, jakaa aika paljon mielipiteitä... toiset pitävät aivan loistavana kauhuleffana ja toiset eivät tunnu piittaavaan pätkääkään.


007 - Casino Royale Kovasti ovat toitottaneet että James olisi kuin uudesti syntynyt mutta kyllähän tämän 007 tunnistaa heti ensimetreiltä lähtien (ja hyvä niin), kaikki ne asiat joista Bond on tullut tunnetuksi löytyy tästäkin leffasta melkoisen tunnistettavasti. Tosin aimo annos tylyyttä ja "realistisuutta" on soppaan sekoitettu lisänä. Tätä voisi kenties verrata hieman Batman Beginsiin joka teki samantyylistä Batmanille (ja tyylihan jatkui The Dark Knight'ssa) ja aloitti tarinan alusta astetta vakavahenkisemmin pureutuen enempi tarinaan ja sisältöön. Myös ns. pahis tässä CR leffassa on huomattavasti maanläheisempi tyyppi (kuin koko itse tarinakin) kuin niin monessa aiemmassa ollut megalomaaninen maailmanvalloittaja konna.

Todellakin hieman ollaan menty raadollisempaan ja aikuisempaan suuntaan parin edellisen "teineilyn" jälkeen, varsinkin nopeissa ja armottomissa action kohtauksissa (jossa mm. trendejä mukaillen vedetään parkouria) oli aiemman vähemmän hurttia huumoria, kuten koko elokuvass ylipäätänsä. Enää ei rökitetä 150 äijää tuosta vain sormia napsauttamalla vaan väännöt ovat enempikin mies miestä vastaan ähisemistä ja puhisemista.

Peruskaavio aiemmista leffoista kuitenkin pätee edelleen ja tunnistettavasti. Leffan nimen mukaisesti kohokohdat pelaillaan korttipöydän ääressä Casinolla ja ajanmukaisen trendikkäästi kovassa suosiossa olevan kortin lätkimisen kautta.

Ihan ok toimintajännäri jonka katsoi, ei kuitenkaan mitään ihmeellista ja mullistavaa. Toki Martin Cambell tuntuu ihan kelpo ohjaaja näille olevan, pidin kovasti miehen aiemmasta 007 joka oli Goldeneye. Kyseinen ohjaaja onkin sitten pari uusinta päänäyttelijää nollnollaseiskaksi ajanut leffoissansa.

Ai niin... tykkäsin ihan pirusti tuosta tunnusbiisistä, Chris Cornell - You Know My Name.

Liitetty 2008-09-28 16:06:
Finding Neverland Tämäkin leffa pyörinyt iät ja ajat jo mm. Canal+:lla ja nyt tuli sitten katseltua....

...reilun puolen tunnin katsomisen jälkeen olisin kenties ollut valmis jopa lopettamaan koko elokuvan katsomisen... mutta onneksi en... nimittäin sitten tarina vasta alkoi ja niputti omalta osaltaan sen alun (hieman tylsähkön oloisen puolituntisen) hienolla tavalla yhteen ja loppua kohti leffa sen kun vaan parani, kun tarina pääsi todella valloileen.

Tämä elokuva on ilmeisesti jonkin sortin oikeakin tarina ? siltä osin kuinka satuhahmo Peter Pan sai alkunsa näytelmänä, kertoo kuinka sen luoja sai intonsa ja ideansa tehdä kyseinen satuhahmo...

Täytyy sanoa että leffan kun on loppuun asti katsonut niin ymmärtää/muistaa taas mikä siinä lapsen elämässä oli niin hienoa ja mitä elämästä katoaa jos "liikaa aikuistuu".

Pääosaa leffassa näyttelee yleensä mainio Johnny Depp... myös muut roolit ovat täytetty myös hyvilä näyttelijöillä kuten mm. Julie Christie, Kate Winslett, Dustin Hofmann sekä loistavan roolityön tässä elokuvassa tehnyt Freddie Highmore...

Myös elokuvan äänimaailma ansaitsee kehuja ja luo mainiosti tunnelmaa.

Ihan kelpo leffa. Satumaista tarinaa mahan täydeltä.



Vaarallinen Tehtävä(t) I, II, III - leffat (aikoinaan sarja) ovat perusidealtaan sellaisia jotka meikäläiseen todella kovasti uppoavat. Juoneen on todella huikeat mahdollisuudet sälyttää melkeinpä mitä vaan ulottuvuuksia ja käänteitä, sopivasti jännitystä ja toimintaa... tästä syystä idea toki toimii(toimisi) paljon paremmin jatkuvana tv-sarjana kuin tälläisinä yksittäisinä "erillisinä" elokuvina.


Mission Impossible
Melkoista kikkailua juonen kanssa ja ensimmäisellä katsomiskerralla osa meni auttamattomasti meikäläiseltä ohitse, mutta toisella kerralla osasi jo tietyihin asioihin kiinnittää huomiota niin sai todella paljon pieniä yksityiskohtia sieltä napsittua katsomiskokemusta täydentämään.

Ohjaaja Brian DePalma on päättänyt tehdä tästä enempikin trillerin kuin actioni ja hyvä niin, todella onnistunut valinta. Leffassa kikkaillaan huikeasti kamerakuvakulmilla, erityisen hienosti osiossa jossa murtaudutaan Pentagoniin ja on tunnelmaltaan käsin kosketeltavaa, hiljaisuuden vallitessa.

Todella mainio jännäri, joka vaatii useamman katsomiskerran jotta elokuvan pienistä käänteistä saa kaiken mahdollisen irti !

Tunnari jysähtää edelleen täydellä teholla.


Mission Impossible II
Toiseen osaan tuotiin ohjaajaksi John Woo jolla oli aivan toisenlainen visio tästä touhusta kuin ensimäisen osan DePalmalla.

Jos ensimmäinen oli trilleriä niin toinen on käytännössä pelkkää toimintaa, ryhmä jää muutenkin hieman enempi taka-alalle kun Ethan Hunt (Tom Cruise) keskittyy sooloilemaan omiin nimiinsä pitkälti tässä elokuvassa. Woo osaa kikkailla muutaman näyttävän kohtauksen mutta ohjaajien parhaimpien tuotoksien tasolle ei päästä siinäkään osa-alueella lähellekään. Juoneltaan ja sisällöltään elokuva jää aivan liian köykäiseksi.

Elokuva oli monessakin suhteessa pettymys. Aivot narikkaan action leffana nyt kahtelee mutta niitäkin on markkinoilla paljon tyylikkäämpiä ja parempia.


Mission Impossible III
Ohjaajaksi tuli erittäin mielenkiintoinen nimi JJ Abrams jolle tämä on ensimmäinen ohjaustyö elokuvien osalta. Mies tunnetaan mainioista sarjoista kuten Alias ja Lost. Ehkäpä miehen kosketus soveltuu kuitenkin hitusen paremmin tuollaisiin pitkän linjan sarjoihin kuin nopeatempoisempaan elokuvaan.

Leffa on kelpo katseltavaa, ei täytä kaikkia niitä odotuksia mitä meikäläisellä oli mutta onnistuu paikkaamaan kakkosen jäljiltä. Leffaan on pyritty lisäämään reippaasti draamaa ja valottamaan Huntin elämää noin työn ulkopuolella ja sen vaikeutta liittää työtä ja siviilielämää, ihan hyvä juttu mutta täysin se sitä ei olla elokuvassa saatu toimimaan niin hyvin kuin toivoisi ja ainesta olisi. Yksi leffa on kuitenkin liian lyhyt aika näin suurelle palalle ja nyt mennään hieman hätiköiden niin draamaa kuin toimintaa. Myös enempi ryhmään perustuvaa kemiaa ja tunteilua on tuotu kun se oli ensimmäisen osan jälkeen toisessa täysin kadoksissa.

Leffa lähtee liikkeelle aivan toisentyylisestä "tilanteesta" kuin aiemmat ja leffan pääpahis ottaa heti mainiosti ohjat käsiinsä, mielestäni tälle ei kuitenkaan elokuvan edestessä anneta tarpeeksi tilaa ja aikaa kehittyä.

Leffa on pitkälti yrittää tehdä ristetys ykköstä (juonta ja tunnelmaa) sekä kakkosta (toimintaa ja visuaalisuutta). Kummaskaan ei ylletä sinne korkeimmalla tasolle mutta ollaan onneksi myös sieltä pohjalta reilusti turvallisilla vesillä.


Ykkönen edelleen selvä kuningas tässä elokuva"sarjassa".

Liitetty 2008-09-28 16:09:
Kaava 51 Leffa on yllättävän "hauska"... joka pelastaakin leffan täydellisesti. Järjellä ajatellen leffan ei kyllä pitäisi toimia sen verran aivoton kohellus mutta jokin tässä vain klikkaa ja palaset osuvat kohdilleen.

Hahmoihin on todella saatu persoonallisuutta ja paljon, persoonallisuus alkaa jo pukeutumisesta myöden (Poolin pelipaita toisella ja kiltti toisella)... eikä nuo ikimuistettavat tyypit jää pelkästään näyttelijäkaksikkoon Samuel L Jackson (Elmo McElroy) ja Robert Carlyle (Felix De Souza) ja heidän mainioon suorasanaiseen sanailuun ja järjettömiin tilanteisiin johon kaksikko yhdessä ajautuu... kumpikin ovat varsin mainiossa vedossa. Kaksikkoa säestää myös mainiosti Emily Mortimer, Sean Pertwee, Ricky Tomlinson, Rhys Ifans sekä Meatloaf joista löytyy ties minkäkinmoista hörhelöä jotka yksinkertaisilla touhuillaan saavat suupielet virneeseen, näyttelijöiden kemiat vain tuntuvat klikkaavan.

Okei tässä kiroillaan älyttömästi, idea on osittain hieman pitäisikö sanoa moraaliton vaikkei aivan lopuksi sellaiseksi paljastukaan... toki välillä mennään jo rajoja kokeillen että jaahas ilmiön ollessa jo nurkan takana mutta lopulta sen välttäen.

Leffa on myös sopivan pituinen eikä sitä olla turhaan lähdetty pitkittämään, joten Ronny Yu on onnistunut ohjaamaan mainion ja viihdyttävän pläjäyksen, eikä jalkapalloon liittyvät vilahdukset ja tapahtumat himmennä leffaa laisinkaan
Yllättävän hyvin toimiva kohellus & (toiminta)Komedia pläjäys päivän piristykseksi, tosin ei aivan perheen pienimille sopivaa materiaalia.



Wimbledon Urheiluleffat, vaikkeivat monestikaan ns. tasollaan päätä huimaa tulee kyllä poikkeuksetta katsottua meikäläisen osalta. Suurimmalla mielenkiinnolla toki futisaiheiset mutta toki myös kaikki muutkin lajit tulee läpi katseltua, jos leffan aiheeksi ovat päätyneet.

Tällä kertaa on nimestä päätellen vähemmän yllättäen tennis käsittelyssä. Jossain määrin leffasta tulee mieleen FC Venus tosin laji on eri. Myöskin huumori on hieman erilaista mutta romanttisia komedioitahan kumpainenkin hyvinkin pitkälti ovat. Hieno juttu kuitenkin kumpaisessakin on että itse laji on todella paljon esille kummassakin leffassa.

Tuotantoyhtiö on tennisleffassa peribrittiläinen kuten myös ohjaaja joten leffan huumori on myös hyvin brittityylistä (tosin todella hillittyä) kun se taas FC Venuksessa oli hieman enempi kallellaan valtameren taakse amerikkalaiseen tyyliin.

Itse tarinasta voisi sanoa että sitä perinteiseepääkin perinteisempää hömpää sillä puolella tarjolla. Itse urheilupuolella Bettany on ikääntynyt tennistähti joka pelkää pelaamista koska nuoremmat ovat jo menneet ryminällä ohitse, myös elämä uran jälkeen tuo omat varjonsa pelkoina hänen elämäänsä. Mies tapaa kuitenkin vahingossa nuoren nousevan tähden Dunst joka saa pelkällä olemuksellaan sytytettyä kokeneen kehäraakin takaisin kentille ja hyvään iskuun ja matka kohti unelmien Wimbledonia vielä viimeisen kerran voi alkaa...

Pääosissa ovat mainio Paul Bettany (mm. Dogville, Ritarin Tarina) sekä Kirsten Dunst (mm. Spider-Manit, Tahraton Mieli). Sivuosissa vilahtelee myös muita tunnettumpia näyttelijöitä ja pari suurta ex-staraa tenniskentiltä.

Ihan katseltava pätkä kertaalleen jonkin sunnuntai iltapäivän ratoksi, jos ennalta-arvattavuus ei tarinan osalta häiritse. Kepeä urheiluleffa jossa on kerros siirappimaisuutta päällä, enempää ei kuitenkaan kannata odotella.



Match Point Eipä ole aiemmin tullut Woody Allenin leffoja pahemmin katseltua mutta tämä ainakin oli todella positiivinen yllätys. Erittäin ehjä ja hallittu kokonaisuus alusta loppuun joka ottaa katsojan haltuunsa tyylillä ja taidolla ... niin tarinallisesti, kuvallisesti kuin äänellisesti.

Leffa lähtee melkoisen rauhallisesti liikkeelle mutta tuntuu että "loppuu kesken" vaikka reilun kaksituntisen kestääkin. Leffa on luokiteltu trilleriksi, sellainen se lopulta olikin (kunhan ensin melkoisen muodonmuutoksen leffan aikana koki) mutta myös paljon muuta... niin ihmissuhteiden sotkemaa draamaa, omatunto mikä se on ? sen verran luihu tyyppi pääjehusta on tehty joka menee moraalin rajamailla surffaillen. Varsin väkevä esitys kyseisestä aiheesta.

Pääosissa on nimiä kuten tässä loistava Jonathan Rhys Meyers joka on vahvaa läpimurtoaan tekemässä näyttelijöiden eliittiin, aina viehkeä Scarlett Johansson sekä Emily Mortimer.

Pitkästä aikaa todella positiivinen ylläri, en suurin odotuksin katsomaan alkanut mutta loistava leffahan sieltä lopulta paljastui, iski ja lujaa !

Liitetty 2008-09-28 16:14:
Nyt tuli nähtyä sellainen leffa, että ensimmäistä kertaa elämässä vetää kyllä totaalisen sanattomaksi leffan katsomisen jälkeen, leffan nimi siis Unelmien Sielunmessu.

Täytyy sanoa että leffassa näyttelijä Ellen Burstyn vetää sellaisen roolisuorituksen minkä tasoista ei kyllä ole toistaiseksi tullut nähtyä.

Meikäläiselle kyllä sellainen leffa joka oikeasti pysäytti samalla tavalla kuin ois suoraan täräyttänyt päin tiiliseinää.

Säälimätön tarina katsojalle joka pureutuu väkisin alitajuntaan ja tuskin sieltä koskaan haihtuu, uskomaton äänimaailma ja musiikki mikä raastaa todella syvältä ja uskomaton näyttelijäsuoritus/suorituksia... pistää oikeasti ajattelemaan !



Todella huikean Unelmien Sielunmessun takia tuli sitten katseltua samaiselta ohjaajalta tätä uudempaa tuotantoa The Fountain leffan muodossa.

The Fountain meni jo ylitse hilseen meikäläiseltä ja turhan tekotaiteelliseksi pläjäykseksi, aivan liian vaikeaselkoinen tarina joka menee kolmella etenee kolmella erillisellä aikakaudella.

Lievä pettymys oli tämä meikäläiselle. Tosin leffa on visuaalisesti nätti ja musiikit ovat Huikeat ! mutta aivan liian sekava tarina jonka kärryillä ei ihan helpolla pysy, ehkä sen sitten toisella kertaa tajuais hieman paremmin ja sais niistä leffan sanomasta paremmin kiinni. Ainesta vaikka mihin mutta meikäläinen ei ihan sitä leffan ydintä kiinni saanut.



The Quest Uskomatonta Sontaa, vältä viimeiseen asti. Vaikea uskoa että leffasta jossa on noin paljon paljasta pintaa, saa täydellistä ja tehokasta unilääkettä aikaiseksi. Leffa on todella lyhyt (tunti ja vartti) päälle mutta siinäkin on vähintään puolet liikaa...



Robin Hood - Sankarit Sukkahousuissa elikkäs kysymyksessä olis siitä Kevin Costnerin tuotoksesta melkoisen suoraan väsätty parodia. Leffan takaa löytyy tunnetumpi herra nimeltään Mel Brooks joka on vääntänyt jos jonkisenmoista juttua ihmisten katseltavaksi, yleensä enempi tällä crazy-huumorin pohjalta (mm. Avaruusboltsit).

Vitsit ovat täysin ylilyötyjä ja kuten monesti tälläisissä käy että ne ovat joko älyttömän hauskoja tai sitten aivan ala-arvoistaa tuubaa, niin tässäkin.

Leffasta joko todella pitää tai ei pidä laisinkaan (kuten vaikkapa Hot Shots tai Mies ja Alaston Ase) tyylisestä meiningistä. Ihan hupaisaa menoa jonkin syksyisen sadepäivän ratoksi muttei mitään maailmaa mullistavaa.
Arte Et Labore
  • 0
Pan's Labyrinth elikkäs espanjaista käsialaa oleva satufantasia leffa joka peilaa vahvasti synkkään tosielämään siinä samalla... samalla hieman aikuisempaan makuun suunnatta kuin lapsille, sen verran muutama rankempi kohtaus leffasta löytyy.

Tarina on harvinaisen tasapainoinen esitys aivan ensi hetkestä elokuvan keston loppuun asti. Huikea äänimaailma ja leffan "kehtolaulu" jää todella vahvasti mieleen elämään hyytävän kauniina. Värimaailma on kanssa huikea ja yltäkylläinen.

Jos ei oikein Fountain meikäläiselle kolahtanut niin tämä kyllä iski ! Kiehtova, koskettava, Suosittelen jos haluaa nähdä väliin jotain muutakin kuin perushollywood kamaa.

Leffan kotisivut...
http://www.panslabyrinth.com/



One Hour Photo Yksinkertaisesti hyytävä kokonaisuus, Robin Williams loistaa roolissa joissa ei yleensä tuppaa esiintymään. Hyytävä ja erittäin toimiva trilleri. Pistää oikeasti ajattelemaan ihmisen yksinäisyyttä, kun sekoaa johonkin toiseen ihmiseen jota oikeasti tunne, kostoa jne... välillä myös pohditaan valokuvien merkitystä ihmisille.

Loistava elokuva ja pelottavan todellisen tuntuinen. Että varokaa vaan kun seuraavan kerran viette valokuvianne kehitettäväksi, hän tietää "kaiken teistä" sen jälkeen.

http://www.foxsearchlight.com/onehourphoto/



Hieman vanhempaa tuotantoa Rahareikä (Money Pit) komedian muodossa. Leffasta huomaa että ei aivan viime vuosina ole sitä tehty, huumori on varsin hyväntahtoista eikä loukkaa mihinkään suuntaan.

Komediaa (hieman ylinäyteltyä ja tehtyä) tämä pääasiassa on sekä hieman rakkauslurituksia mukaan soppaan. Sellainen mukavan mielen tuottaja, ei tarjoa mitään maata mullistavaa mutta muutamat useammat Makoisat naurut antaa kun kartano alkaa sanatarkasti hajoamaan käsiin

Steven Spilberg häärää leffan taustanimenä vaikkei ohjaana olekaan, pääosassa Tom Hanks sekä Shelly Long. Ohjauksesta vastaa Richard Benjamin.



Alien : Quadrilogy
Paketti on melkoisen kattava (9xDVD) sisältä tuotos kyseisiin elokuviin joita neljä siis tullut (tai no Alien vs Predatorit sitten erikseen jotka eivät näihin kuulu). Kaikista neljästä elokuvasta löytyy niin teatteriversiot kuin myös pidennetyt ohjaajanversiot. Itse paketti on ihan tyylikkäästi taiteiltu

Ekstroja on mukavasti, jokaisesta elokuvasta on erillinen bonuslevy jossa käsitellään Pre-Production, Production sekä Post-Production osiot jossa melkoisen laajasti käsitellään jokaisen leffon tekemistä, niiden merkitystä ja ties mitä perinteistä exstraa... Sekä yksi erillinen bonuslevy jossa, joten mielenkiintoista katseltavaa riittää melkoisesti. Extrat ovat harvinaisen suorasanaisia ja asiat puidaan suoraan kiertelemättä ja kaartelematta, suoraan kerrotaan mitä ongelmia on ollut sun muuta mitä harvemmin extroissa näkee.

Noissa ohjaajanversioissa pitänee mainita että ekassa osassa se on lyhyempi ! kuin teattereissa esityetty versio, tosin uutta kuvamateriaalia siinä on vanhaan verrattuna. Kolmonen on taas täysin päinvastainen ja ohjaajanversio on lähemmäs puolisentuntia pidempi ja koko leffaelämys muuttuu melkoisesti. Kokonaan uudet kohtaukset tai muutetut/lisätyt löytää helposti paketin mukana tulleesta kirjasesta.


Elokuvat etenevät järjestyksessä ja jatkuvat tarinaa siitä kohdasta aina mihin edellinen on päättynyt vaikka jokaiselle aian eri ohjaaja onkin ja omanlaisensa näkemys, eri ohjaajat pitävätkin kaikki elokuvat sopivan erilaisina ja vaihtelevina jotta kyllästyminen ei pääse iskemään ja homma toimii mainiosti. Kaksi ensimmäistä ovat aivan huikeita ! kolmas nousee ohjaajanversiona hyväksi ja tasapainoisen oloiseksi leffaksi ja neljäskin ajaa omalla tavallaan asiansa visuaalisena tuotoksena ja "hyvin ranskalaisena".


Leffoistahan ensimmäinen (Alien - Kahdeksas matkustaja) on melkoisen legendaarinen trilleri ja kauhuleffa (kummitus joka jahtaa ihmisiä sujetussa tilassa) mutta tuohon aikaan poikkeuksellisesti avaruudessa tapahtunutta sekä esitti naissankarin. Näinäkin päivinä leffa on armoton ja hyvin toimiva trilleri. Ohjaajana toimii Ridley Scott.

Toinen (Aliens) on taas melkoisen räväkkää toimintaa ja hemmetin hyvin tehtynä. Leffassa ei käytetä tietokone Alieneita ja se tuo leffaan upean tunnelman ja hyytävyyden ja actionia piisaa, alieneita todella myös riittää ja on täysin toisenlainen leffa kuin ensimmäinen mutta kumpainenkin melkoisia mestariteoksia alallaan.

Kahdessa ensimmäisessä on paljon tyyppejä jotka ovat kummassakin elokuvassa mutta kolmoseen tulee melkoinen muutos näyttelijöiden jatkumokaartissa. Onneksi päähenkilö säilytetään kuitenkin kaikissa neljässä samana, päähenkilön vaihtaminen jossain vaiheessa olisi taatusti vienyt uusimman leffan flopiksi mutta onneksi tuolta on vältytty !

Kolmas (Alien3) Ohjaajan pallille asteli David Fincher ensimmäistä kertaa urallaan. Paluu taas hyvin pitkälti ensimmäisen suuntaan ja jännittävään trillerimäiseen menoon. Tällä kertaa muutos on se että Alieneita vastaan tällä kertaa Ripley on huomattavasti enempi yksin ja myös mukana olevat ihmiset ovat vankilaplaneetalla sankaritarta vastaan toisin kuin aiemmin. Kannattaa katsoa Ehdottomasti ohjaajan versio joka parantaa elokuvan tarinankerrontaa todella paljon ! perusversio on todella karsittu ja pätkitty niin paljon että jo perustarinankuljetus kärsii. Ohjaajalla olikin melkoiset taistot leffantuottajia vastaan ja tuottajat veivät lopulta pidemmän korren mutta onneksi päivänvalon näkee nyt myös oikea täysi versio elokuvasta. Niin no lopussa toki uutta se että Ripley tapetaan lopussa. Elokuvien piti alunperin jäädä trilogiaksi.


Neljäs (Alien - Ylösnousemus) palaa taas edellisen osan tyyliin ja ottaa genrekseen toiminnan. Ohjaajaksi tuli Jean Pierre Jeunet. Elokuva on nelikosta se joka taatusti eniten jakaa mielipiteitä. Ensinnäkin etukäteen sarjan piti olla trilogia joten geenit apuun ja sitä apuna käyttäen "uusivanha" Ripley saatiin takaisin leffaan mukaan. Leffa ei pääse pelottavuudellaan eikä actionilla esikuviensa tasolle mutta muutaman varsin upean näköisen toimintakohtauksen leffa pitää sisällään, sekä pari yllätystä niin Ripleyn kuin erään toisen uuden mukaan tullen päähenkilön kohdalla.


Nykyään tätä todellista Megapakettia saa jo niin edullisesti että jos jännitys & toiminta yhtään sci-fi ympäristössä kiehtoo niin en keksi mitään syytä jättää tätä pakettia hankkimatta omiin kokoelmiin. Kaksi todellista mestariteosta, kaksi kelvollista leffaa (joiden suurin ongelma on se että kaksi ekaa lykkäs riman niin korkealle) ja mukavahko määrä extroja leffojen teosta jne... Kattava paketti H.R.Gigerin luomuksiin.
Arte Et Labore
  • 0
Sunshine
"Jos se kuolee, niin mekin"

Suhteellisen arvostettu uudenaallon brittiohjaaja Danny Boyle (Trainspotting, 28 päivää myöhemmin) päättää jättää maaperän pölyt ja pöllyt taakseen ja matkaa avaruuden uumeniin... muodostuuko reissusta auringonnytimeen onnistunut matka vaiko kenties suuri floppi ?

Pääosassa tuntuu olevan miehen nykyinen luottonäyttelijä Cillian Murphy, tosin sakkia on paljon muitakin.

Genreksi laittaisin trillerin ja scifin siitä tekee tosiaan ympäristö jonka avulla hommaan saadaan hyvinkin eeppiset mittasuhteet, vaikka lopussa mennäänkin hyvinkin pienimuotoiseen tarinaan lopulta Aurinko on sammumassa ja kahdeksan miestä ja naista lähetetään pistämään aurinkoon kunnon ydinlataus jotta se vielä virkoaisi... homma ei ole aivan niin yksinkertainen ja kiekuroita ja kiemuroita riittää matkan "piristykseksi" yltäkylläisesti... alkaa hitaasti mutta tunnelma aluksella alkaa todella "lämmetä sekä tiivistyä" mitä lähemmäksi aurinko ovat menossa... suuria päätöksiä joudutaan tekemään, vieläkin suurempia ihmistunteita käsittelemään jopa filosofistisella tasolla.

Boyle näyttää taitonsa myös hiemen erityylisessäkin genressä mitä aiemmin on ohjannut, armoton trilleri ja aikuisille suunnattu leffahan tämä on mutta aivan erilainen ja tyylinen tosiaan kuin kaksi muuta miehen aiempaa ohjaustyötä... tosin tietty "Boylemaisuus" elokuvasta kuitenkin pohjimmiltaan huokuu ja loppua kohti se rankkuus fyysinen rankkuus tulee henkisen tilalle.

Varsin miellyttävä (ei aiheeltaan toki mutta noin muuten katselunautintona) scifitrilleri. Ponkaisee suoraan lajityyppiensä eliitin sekaan paikkaansa tinkaamaan eikä joudu sitä kerjäämällä itselleen pyydellä vaan reteesti sinne muiden viereen istahtaa... idea mainio, johon lykätty jännityselementtejä ja samalla syvällisempääkin filosofiaakin. Ei kuitenkaan aivan huipulle mutta mukava tuttavuus.

Jännäri jossa ei ole laisinkaan "yletöntä väkivaltaa" (toki lopussa sinne sitten mennään), avaruus-scifiä jossa ei ole sinänsä laisinkaan muukalaisrotua tai muutakaan varsinaisesti yliluonnollista. Uuden aallon scifiä.

Tuosta leffan avaruuspuvusta tulee kyllä hätkähdyttävän paljon mieleen toi tulevan Dead Space pelin avaruuspuku. Hämmästyttävää samantyylisyyttä nähtävillä.

Visuaalisesti kaunista ! tyylikästä !

Leffa perustuu ilmeisesti romaaniin jonka on väsännyt Alex Garland (Laguuni jonka pohjalta tehtiin The Beach leffa). DVD:llä muuten katseltavissa myös vaihtoehtoinen loppuratkaisu tähän Sunshineen.



I Want Candy
Perusputipuhdasta teinihömppää. Menee samaan sarjaan vaikkapa Unelmien Naapuri leffan kanssa, tosin siinä oli oikeasti todella hotti mimmi Elisha Cuthbertin myötä. Tässä taasen häseerää Carmen Electra joka ei meikäläisen makuun yllä samalle tasolle.

Sitä perinteistä yläastehihittelyä kun pari teiniä päättää alkaa kuvaamaan omatekoista pornofilmiä (kun muut filmit eivät tunnu ottavan tuulta allensa ainaakaan kapallisessa muodossa), komeaksihan tämä puhtaasti luokitellaan. Eipä hiveän montaa kertaa tullut kunnolla naurahdettua pari kelpo vitsinpuolikasta (varsinkin casting tilaisuus monenmoisine yrittäjineen) tosin nauruhermojen suuntaan liikeni.

Sitä peruskamaa mitä näitä tämän alan leffoja on muitakin ties kuinka paljon... tosin pätkän verran jopa "syvällisempää" pornon ytimen pohdiskelusta verrattuna muun genren leffoihin... eipä kuitenkaan mitään kovin uutta ja mukaansa tempaavaa alla auringon.



The Tracey Fragments
Tullut nopeasti sieltä täältä nopeasti vilastuna niin aika jänkästi toteutettu tuo leffa. Saas nähdä jaksaako kantaa koko kestonsa ajan. Nimittäin tais olla 24 telkkusarja joka esitteli tuon useamman (joiden määrä vaihtelee "koko ajan") pienen ruudun näytön yhtä aikaa, tosin vain pieniä pätkiä kerran... nimittäin tämä on koko leffa tehty tuollain...

...tosin ruudut näyttäis vaan olevan erinäisistä kuvakulmista mutta samasta tilanteesta sentään... jottei eri ruudussa ole aivan vallan muualta sitten kuvaa, onneksi jotta joku tolkku sentään touhussa pysyisi.

Noh pitänee toki koko leffa kahtoa jossain välissä, onko onnistunut tuotos.



Sweeney Todd : Fleet Streetin pahoilaisparturi
Johnny Deppin hyppäys yhdessä Tim "gootti" Burtonin kanssa musikaalien maailmaan. Voiko tästä "tukanleikkuusta" tulla yhtikäs mitään ?

Kyllä vaan. Tim Burton vetelee omassa fantasiagoottimaailmassaan yhdistäen sitä tällä kertaa synkeään Lontoon maisemiin, tyylilleen uskollisena aurinko ei sinne juuri paistattele ja porukat läpi leffan ovat kuin kalkkilaivojen piraattikapteeneita. Depp kokeilee kerta toisensa perään rajojaan ja "ihan mitä vaan" mikä ei aivan perinteistä kamaa ole jos vaan sopivaan rakoseen miehelle tarinata eteen lykätään oikealta taholta, niin tälläkin kertaa on päässyt käymään. Elikkäs erikoisten valloittavien hahmojen sarjaa kuten aina Deppin tulkinnat tuppaavat olemaan tunnusmerkki on tässäkin kasaan kyhätty...

..."parturi" joka on menneisyyden takia takaisin saapunut kostoansa havittelemaan oleva "sarjamurhaaja" 1800-luvun jälkipuoliskolla Lontoossa, mies menee asusteltemaan erään putiikin yläkertaan naisleipomonpitäjää esittää Helena Bonham-Carter joka jatkaa uuden asukkaan aloittamaa "murhajalostusta" tekasemalla jauhe(ttua)lihaa omaan piirakkaleipomoputiikkiinsa mitä miehensä "tuotoksista" yläkerrassa tuli lopputulokseksi kun hieman partahöylää asiakkaallensa vilautti. Muitakin tunnettuja näyttelijöitä löytyy kuten varsin kokenut Alan Rickman.

Elokuvan dialogia on käytännössä kokonaan "laulettua" ja puhetta on todella vähän toki sitäkin ajoittain on viljelty.... lähinnä mieleen tulee kuten Baz Luhrmannin uudistamassa Romea & Juliet tarinassa koko homma vedettiin suunnilleen runojalausumalla tai säkeitä alkuperäisestä teoksesta. Moulin Rougen oikeat tunnetut musakipaleet kyllä jää mieliin aivan eri tavalla kuin tämän goottijollotuksen hyräilyt, myös Moulin Rougessa leffan "dialogia" soljuu häkellyttävän hyvin tempaisten mukaansa.

Erityisesti Burton faneilla varmati uppoaa sillä miehen oman tien tallailu jatkuu vanhaan totuttuun tyyliin... miehellä lienee jaloissansa vanhoja suomalaisia mainoksia lainaten camelbuuuuutsit... ja tietyllä tapaa varmasti myös Depp fanit ovat taatusti lähes onnensa kukkuloilla, muille tämä voinee olla leffa josta ei välttämättä juurikaan pidä tai saattaa jopa pitkästyä erityisesti alkupuoliskolla ja melkoisen varauksella kenties lykätä katsottavaksi kantsii harkita jos ei aivan varma ole katsoakko vai eikö ?

Tummaa laulelugoottisatuilua ammattitaidolla ja persoonallisuudella tehtynä, jollaista erityisesti "tältä tekijäsakilta" osaakin odottaa jo entuuden näytöillä.

Alku on varsin puuduttavankin oloinen (lähinnä lauleskeluun keskittyvää) mutta loppua kohti (puolen välin jälkeen !) menee enempi sitten jännärimäisemmäksi ja samaa rataa lauleskelu muuttuu selvästi enemmän puheensorinaakin mukaan liittyväksi myös siinä sivussa (toki laulelu runsaana jatkuu läpeensä)... samalla tulee myös vähän lisää juonikuviotakin kehiin, joten leffa paranee kummasti mitä pidemmälle menee, melkoisen heppoisen alkunsa jälkeen.



Edward Saksikäsi
Mielestäni yksi Tim Burtonin ehttomasti onnistuneimmista tuotoksista, toki myös Jali ja Suklaatehdas on erittäin mainiosti tehty, toki se perustuukin kirjaan toisin kuin tämä itse keksitty tuotos.

Edwardissa on onnistuneesti tehty satumaista, hitusen synkkää (unohtamatta myös huumoria) ja loppukaan ei mene lainkaan imeläksi ja siirappimaiseksi, vaan se uskalletaan pitää varsin mainiona ja elokuvalle uskollisena.

Pohjimmiltaan kertoo siitä kuinka ihmiset eivät kykene sulattamaan ja hyväksymään erilaisuutta ja kuinka selän takana supistaan ja suunnitellaan toinen toiselle ties mitä ja siinä sivussa heikompia käytetään hyväksi. Hieman rujompi noin ulkonäöltään ja vaatetukseltaan oleva hemmo tuodaan ihmisten ilmoille jotka ovat enempi kuin toinen toistensa kopioita pitkälti jo pastellinväristen asuintalajensakin puolesta... vaan "ulkonäkö" saattaakin pettää suuntaan ja toiseen.

Pääosaa vetää Johnny Depp ja hänen ihastuksen kohteena on Winona Ryder. Muitakin suht tunnettuja näyttelijöitä on mukana aina Vincent Priceä myöden.
Äänipuoli ei petä onhan tahtipuikoissa Burtonin kanssa monet yhteistyötä tehnyt Danny Elfman joka loihtii taas kerran vallan mainiot ujellukset & sävelet ilmoille.

Kokonaisuutena hieman nuorekkaampaan ja jopa aikuisempaan makuun tehty satu, ei aivan perheen pienimmille suunnattua satua.
Arte Et Labore
  • 0
Charlie and the Chocolate Factory elikkä kotimaisesti Jali ja suklaatehdas

Herkullinen elokuvanautintohan siitä on luvassa kun herrat (ohjaaja) Tim Burton, (näyttelijä) Johnny Depp ja (säveltäjä) Danny Elfman laitetaan samaan sekametelisoppaan ja kuorrutetaan tällä kertaa herkullisella suklaalla.

Elokuva vaikka lastenleffana taitaakin kulkea niin onhan tässä melkoisen huimasti sanomaa myös aikuiskatsojalle, voisin jopa sanoa että itse pidän leffaa enempikin aikuiselle suunnattuna satuna kuin lapselle. Ok, lapsi kyllä varmasti on innoissaan näkemästään mutta leffan napakat mustanhumoristiset jutut eivät varmastikaan aivan samalla tavalla lapselle aukene kuin aikuiselle.

Tarinahan tämä on perinteistäkin perinteisempää satua, ns. hyvät tyypit porskuttaa ja pahat saavat palkkansa loppujen lopuksi, sehän on tuttua juttua toki mutta tapa jolla leffa etenee saa todella pysymään elokuvan äärellä, ja tosiaan leffan mustanpuhuva huumori uppoaa todella mainiosti meikäläiseen. Leffan kruunaavat mainiot näyttelijäsuoritukset kautta linjan (eikä perus-Elfman soitoissa ole musiikin puolelta valittamista), elokuvassa on paljon lähikuvia kasvoista ja näyttelijät ovat niihin mainiosti onnistuneet loihtimaan napakasti katsojaan iskevät ilmeet.



Noista futishuligaanileffoista... elikkä The Football Factory ja Green Street Hooligans.

Leffoissahan on pyritty suht realistiseen tarinaan (niin tapahtumapaikkoja, vaatetusta, musiikkia myöden) ja kertomaan sitä syytä miksi jotkut ihmiset näin käyttäytyvät ja esitellä että normaalissa elämässä nämä(kin) ihmiset voivat olla kuin meistä kuka tahansa...

...varsinkin FF on jo lähemmäs "dokumenttia" vaikka elokuva onkin. "Sunnuntai katselijalle" huomattavasti parempi vaihtoehto on kuitenkin GSH, siinä on muutenkin selkeä tarina joka etenee soljuvasti ja mielenkiintoisesti (elokuvamaisesti). Minulle tuo FF oli hieman pitkäveteisempi katseltava (tulee väkisinkin dokumenttisempi tunne).

Kumpainenkin ovat katsottavia ja ihan ok leffoja, jotka ovat tehty ajatuksella ja pistävät hieman katsojaakin pohtimaa asiaa.

Niin juu... tuossapa tuon GSH:n kotisivut kannattaa muuten lukaista sieltä tuon ohjaajan kommentit. Selvittelee hieman minkä takia hän tälläisen elokuvan teki ja mitä tällä haluaa kertoa ja mikä yllättävintä tämä ohjaaja on nainen !



Tulipahan taas veresteltyä ja katseltua että minkäslainen leffa se Mean Machine oikein olikaan ja kelpo tuotoshan se... vankilakundit pelaa melkoisista panoksista ottelun vanginvartijoita vastaan.

Alkajaisiksi sanotaan että yllättävän paljon oli noita näyttelijöitä jotka ovat jostain muualta (leffoista tai tv-sarjoista) tulleet tutuiksi kuten vaikkapa nimet David Kelly, Jason Statham, Danny Dyer, John Forgeham sekä päätähtenä toki Vinnie Jones (ex-pelaaja "Crazy Gang" Wimbledon ajoilta), joka tuli enempi tunnetuksi öhöm omalaatuisista tempauksistaan pelikentillä).

Leffa oli ihan jees ja varsinkin futisosuudet olivat yllävänkin laadukasta tavaraa huumoria unohtamatta aina musiikkia myöden. Itse asiassa peliosuuksistahan tuli kovasti mieleen toissa kauden Rovers



Kicking & Screaming ... elikkäs suomessa melkoisen tökerön nimen saanut Pelkoa ja inhoa nappulaliigassa.

Pääosissa elokuvassa on Will Ferrell ja Robert Duvall jotka aikuisiällä ratkovat menneisyyden traumojaan jalkapallokentän laidalla ollen junnujoukkueidensa valmentajia.

Leffa on kait lähinnä satiiria siitä millaiseksi touhu voi pahimmillaan siellä nappulakentän laidalla edetä. Ajoittain elokuva tarjoaa muutaman hymähsdyksen hetken mutta ei varsinaisesti kuitenkaan mitään huikeaa nauruhermojakutkuttuvaa komediaa ole mielestäni (kuin muutamina hetkinä) vaikka sellaiseen kategoriaan elokuva onkin luokiteltu.

Kyllähän tämän kertaallen kahtelin kun jalkapallo oli aiheena omalta osaltaan (ilahduttavan runsaasti) mutta ei mikään elämää suurempi tuotos kuitenkaan, sellaista melkoisen peruskamaa jonka kertaalleen kahtoo mutta ei hirveästi mieleen kuitenkaan jää.

Liitetty 2008-10-05 17:31:
Phone Booth enpä olisi uskonut että leffa joka kietoutuu lähinnä puhelinkoppiin ja puhelimeen voisi tempaista näin totaalisesti mukaansa. Onneksi leffaa ei olla turhaan pitkitetty, erinomaisesti toimiva trilleri ! suosittelen todella katsomaan vaikka odotuksia ei pahemmin leffaa kohtaa olisikaan. Enpä olisi uskonut että ohjaaja Joel Schumacher on saanut näin erinomaisen leffan ohjattua.



Dead Calm (Rasvatyyni matka pelkoon) Ei ihan mikään uutuusleffa vaan pikemminkin päinvastoin. Ikä ei kuitenkaan ole rasittanut tätä leffaa tippaakaan vaan jännitys on vaan nykytrillereihin verrattuna melkeinpä parantanut leffan vetovoimaa (jännitystä).

Ei ihan hevillä uskoisi että näin pienistä aineksista kuten kolme näyttelijää (+koira) ja kaksi pientä venettä keskellä merta, eli lähes olemattomilla lavasteilla saa näinkin moniulotteisen trillerin aikaiseksi. Kaikki oleellinen voidaankin keskittää tarinaan ja tiiviiseen tunnelmaan jota elokuva huokuu positiivisessa mielessä... tällöin ei tarvita turhia megahyperuusintahottia erikoisefektiä ruuduntäydeltä tykitettäväksi tai ketsuppia ämpärikaupalla lotrattavaksi kauhutunnelman luomiseen (tokihan sitäkin on tilanne sitä vaatii), vaikkei tuossakaan suhteessa ole mitään valittamista sillä lavasteet toimivat ottamatta missään vaiheessa silmään pahemmin siis näinkin "vanhaksi" elokuvaksi.

Leffassa näyttelee kolme näyttelijää jotka ovat sitten tulleet todella tunnetuiksi (todella suurtuotannon leffoista kymmeniä vuosia myöhemmin, tosiaan leffa on vuodelta 1989) mutta tuohon aikaan taisivat olla todella nimettömiä. Tuo kolmikko joka onnistuu erinomaiseseti suorituksissaan on Nicole Kidman, Billy Zane (erinomainen) ja Sam Neill. Elokuvan on ohjannut Phillip Noyce.

Yksi varmasti tuntemattomimmista trillereistä, joka ansaitsisi kyllä enemmänkin huomiota suurelta yleisltä, sen verran kelvollinen pläjäys on kyseessä, itse voisin nostaa jopa lajityyppinsä yhdeksi klassikoksi



Laitetaanpa sitten näitä räpellyksiä osastolta nimittäin Rottaralli
Kait tää koetti olla crazyllä tavalla tuota legendaarista Kanuunakuularallia jollain tavalla kunnioittava mutta totaalisesti epäonnistuen. Ei naurattanut ei sitten oikein pätkääkään missään vaiheessa, täyttä tuskaa oli saada leffa loppuun asti edes katsotuksi.

Tuollaisista aivottomistä (todella hauskoista) kohelluksista meikäläisen makuun voinen mainita vaikkapa Hot Shots! ja Mies ja alaston ase 1 leffat.



Dogville
Käsittämätön mestariteoshan tämä on Tanskan nerolta Tosin myös miehen aiempiakin elokuvia nähneenä ei enää edes mikään yllätys pitäisi olla... mm. Breaking the Waves ja Dancer in the Dark joka on todella nerokas ! musikaali sekä käsittämättömän sydäntäraastava ja kylmänjulma tarina ! tuossa elokuvassa Björk tekee käsittämättömän suorituksen leffanäyttelijänä, taatusi yksi parhaista ikinä missään elokuvassa.

En kuitenkaan ikimaailmassa olisi uskonut että leffa missä ei käytännössä ole lavasteita laisinkaan, missä talojen seinätkin ovat vain viivoja lattiassa... elikkäs täysin teatterilavasteilla mennään (iskevä musiikki, loistava näyttelijät mm. Paul Bettany ja Nicole Kidman sekä upea tarina) ja kestoakin on melkoisen hulppeasti... voisi iskeä todella näin lujaa. Positiivista kuitenkin että viimeistään tämä leffa paljastaa että Loistavan elokuvan tekemiseen ei tarvita valtavaa megabudjettia ja superhypererikoisefektejä vielä tänäkään päivänä.

Tarina itsessään on todella Rautaa ensi hetkestä aivan viimeiseen sekuntiin asti ja sehän kertoo sinällään ihmisten tietynlaisesta raadollisuudesta tilanteen salliessa siihen mahdollisuuden. Kaivautuu todella syvälle ihmismielen ja sielun syövereihin pureutuen ja pistäen ajattelemaan asioita hätkähdyttävällä tavalla.

Tämähän on trilogian ensimmäinen osa ja toinen osa on nimeltään Manderlay ja kolmas ja päättävä osio tulee vuonna 2007 ja on nimeltään Wasington.



Perhosvaikutus (The Butterfly Effect)
Jopas jotain, voisi kannen perusteella ja päänäyttelijänkin nimen nähtyään luulla että tulossa olisi jotain "teinihömppää" lähes parituntisen edestä mutta kuinka väärässä tuolloin larvaukset ovatkaan...

...sillä lopputekstien virratessa ruudulle (katsokaa muuten Director's Cut versio elokuvasta ehdottomasti). Melkoisen raastavan koskettavaa draamaa/jännitystä/sekä ripaus scifiä tarjolla.

Juoni on suorastaan oivaltava ja siitä ei kannata paljastaa/kertoa yhtään mitään jottei katsomisnautinto sen takia tippaakaan vähene.

"Hätkähdyttävä" elokuva, pistää todella sisimmässä miettimään tätä elämää ja niitä valintoja ja tapahtumia joita elämässä itse kukin tekee.

Elokuvan slogan "muuta yksi asia, muuta kaikki" osuu napakymppiin tämän leffan osalta.



Siivoton Juttu
Jees, tulipa kotiutettua DeeVeeDeellä toi Siivoton Juttu, joskus aikoinaan telkusta katoin kun tuli ja melkoisen hauska tekelehän tämä on kyseisiltä tekijöiltä "aikaa ennen Raidin".

Tietysti henkulökohtaista mielenkiintoa kovastikin lisää sen kun tunnen tuon hepun joka ikään kuin pääosassa (siis ei se näyttelijä vaan noin muuten) on noilta "faktan" osalta, tietysti todella paljon on "fiktiota" tuohon hahmoon ja tapahtumiin myös lisätty.
Arte Et Labore
  • 0
Tomine on oikea elokuva linko.

Taitaa löytyä hirmuinen kokoelma elokuvia,ainakin tekstistä päätellen!
Arrrr, liskomies tulee!
  • 0
Die Hard Edelleen parinkymmenen vuoden jälkeenkin toimintajännäreiden ehdotonta eliittiä.

Tunnelma, ympäristö, toiminnan ja tarinan etenemisen rytmitys on osunut täydellisesti napakymppiin tavalla jota näinäkin päivinä koetellaan hakea mutta äärimmäisen harvoin on onnistuttu (jotenkin tulee tietokoneräiskintäpelien puolelta mieleen Half-Life(t). Myös leffaan sopivat oneliner-heitot osuvat ja uppoavat humoristisella sävyllään.



Die Hard 4.0 Legendaarisen ykkösen jälkeen pari seuraavaa osaa menevät kategoriaan ihan katsottavat action leffat, eivät mitään ikimuistettavia klassikkopläjäyksiä mutta varsin päteviä toimintaleffoja. Sinänsä kahden ekan jälkeen homma on hieman kasvanut roistojen osalta pienimuotoisemmasta roistosta hieman megalomaanisempaan suuntaan kahdessa jälkimmäisessä. Tokihan myös parin ekan jälkeen itse ympäristö on varsin pienestä suljetusta paikasta (jotka oman hienotensa pariin ekaan toivat) muuttunut koko kaupungin kattavaksi laajemmaksi kissa ja hiiri leikiksi. Tällä kertaa konnana toimii tyyppi joka ottaa haltuunsa sähköiset viestintälaitteet ja päättää osoittaa kuinka haavoittuvainen yhteiskunta ilman niitä olisi.

Melkoisen pitkän tauon jälkeen Bruce Willis päättää ilmeisesti vielä kertaalleen (tuskinpa enää uusia DH:ta tulee ? luulis ainakaan) palauttaa riuskemmanotteisen niin teoiltaan kuin puheiltaan nimittäin John McClanen valkokankaalle terroristien suureksi kiusaksi.

Elokuvan ohjaajaksi on päästetty Len Wiesman joka taas kerran meikäläiselle ei nimenä juuri mitään sano. Onko mies saanut käskirjoittajien kanssa homman vielä kertaalleen toimimaan jotta arvoisensa päätöksen koko neliosainen leffasarja saisi ?

Ihan kohtalainen actionpläjäys, sitä tarjotaan mitä sarjalta odotetaan pientä humoria ja toimintaa on saatu ripauteltua suht sopivassa suhteessa keitokseen, mutta mitään yllättävää ei juurikaan kannata odottaa. Ajoittain homma menee jo melkoisesti ylitse kun turboruuvia päätetään vääntää entistä tiukemmalle koska on haluttu tehdä entistä huimempaa jälkeä yksittäisessä actionkohtauksissa kuten jo hieman ylitse pursuavassa auto/helikopteri kohtauksessa.

...ajaa asiansa kertaalleen mutta ei mikään suurempi klassikko, jos vertaa vaikkapa ensimmäisen Die Hardiin, The Rock tai Face Off toimintapätkiin.



Date Movie, pistetty crazyhuumorivaihde päälle (Scary Movien tapaan) ja tällä kertaa pilanteon kohteena ovat olleet romanttisten lefojen kliseet. Jotta leffasta ylipäätänsä saa mitään irti, pitäisi kyseisen genren leffat (kuten vaikkapa Bridget Jones, Notting Hill, 'Kuokkavieraat, Pretty Woman jne... toki viittausia löytyy myös mm. King Kongiin, Kill Billiin kuin Taru Sormusten Herraankin, Star Warsiin) olla halussa ja katsottuna, jotta tietäisi missä kohtauksessa viitataan mihinkin leffaan erityisesti.

Harmi vaan että leffassa niin aniharva kohtaus pistää nauruhermot oikeasti koetukselle ja suurin osa vitseista saa lähinnä vaivaantuneeksi. Melkoinen pettymys kokonaisuudessaan.

Elokuvan pääosaa esittää Alyson Hannigan.



Basic Instinct 2 aikoinaan kulttimaineeseen pitkälti Sharon Stonen raajojen liikuttelun takia kuulustelussa kulttimaineeseen noussut trilleri. No oli leffassa tuolloin jotain muutakin apuja mutta piktälti perustui tuohon seikkaan ekankin osan suosio.

Nyt on peräti 14-vuoden jälkeen homma herätetty henkiin ja melkoisessa kunnossahan se näyttää edelleen pääosaa esittävä viileä, laskelmoiva, vamppi olevan joka pyörittää miehiä pikkusormensa ympärillä aivan miten tahtoo kehonsa ja psykologisen viekkautensa avulla... kuka huijaakaan ketä ? Leffa alkaa varsin vauhdikkaasti ensimmäiset reilut viis minsaa ja saa jopa mielenkiinnon heräämään... harmi vaan että leffa uppoaa samalla kun auto leffan alkupuollella vauhdikkaan kohtauksen päätteeksi...

...edes hiemen henkeä ja mielenkiintoa leffaan saadaan tuon jälkeen luotua vasta aivan loppumetreillä. Tuo välillä oleva tunti ja nelkytäminsaa jättää varsin kylmäksi ja harvinaisen vähän mukaansa tempaavaksi trilleriksi. Sharon Stonea kieltämättä kattelee mielellään ei siinä mitään vaikka ikää on jo reilummalti kertynyt, rooli on myös sinänsä varsin mainio ainakin periaatteessa... harmi vaan että sitä ei saada täysillä ruudulla toimimaan muuten nainen tuntuu olevan melkoisessa syväjäädytyksessä ja vetää koko homman hieman eikä vain hieman ylitse.

Laimea esitys jolta olis toivonut todella paljon enemmän.



Säämies, leffa on kaikessa lähemmäs tragikoomisuudessaan ajoittain jo melkoisen hauska ja erilainen (musta)komedia kuin millaiseksi yleensä komedian oletetaan pitkälti olevan.

Homma on saatu yllättävän mainiosti pelittämään. Leffan pääosaa esittää Nicholas Cage joka hieman hunningolla perheensä kanssa... niin isänsä, vaimonsa, kuin lapsieansa kanssa. Myöskään työstä ei tunnut arvostusta tarpeeksi tulevan, vaikka reilun palkkakuitin periaatteessa pitäisikin tuo kaikki korvata korkojen kera. Työstään mies saa vain ympäriltään pelkkää naljailua osakseen kun työksensä säätä "ennustaa"...

...erittäin tärkeäksi henkilöksi nousee myös isä jota näyttelee Michael Caine (joka onkin viime aikoina pistänyt oikein urakalla lähes poikkeuksetta todella mainioissa leffoissa menemään kerta toisensa perään), päähenkilö haluaa todistaa isälleen olevansa jotain "suurempaa" kuin hän eikä halua jäädä vain "mitättömyydeksi" vaikka helppoa se ei ole, onhan isä sentään vaatimattomasti Novel-palkittu herrasmies.

Leffan on ohjannut Gore Verbinski joka tunnetuimmat leffa(t) lienevät maallista mammonaa varsin mukavasti kerännyt Piraatti-trilogia.

Lohduttoman sarkastista ja humoristista menoa, joka tarjoaa heti pienen valonpilkahduksen jälkeen taas räntäsadetta urakalla päin naamaa kuin vuoristoradalla ylösalas mennen, mutta varsin näppärästi. Mies joka kamppailee omanarvontuntonsa kanssa pelastaakseen itsensä ja perheensä siinä sivussa, miten kamppailussa käy ? kannattaa katsoa elokuva niin selviää... Varsin nokkela ja pienimuotoinen elokuva hieman suuremmista asioista elämäntaipaleella... varsinkin siitä kuinka itseltään saattaa helposti alkaa vaatimaan liikaa tai lähtee tavoittelemaan kenties hieman vääriä asioita elämässään.



Love Actually (Rakkautta vain) Todella hyvä leffa omassa genressään elikkäs romanttinenkomedia ja sitä parhaimmillaan, toki joulu liittyy niin oleellisena elokuvaan että enempi "talvileffa".

Leffassa on varsin hyväsydäminen huumori, joka taiteilee varsin onnistuneesti komediaosastolla ja saa hymyn huulille muutamaankin otteeseen, menee siinä rajoilla meneekö liian imeläksi mutta lopputulos toimii kuitenkin yllättävän hyvin... vaikka välillä vähän haikeakin yleistunnelma leffasta välittyy. "Pääosanesittäjiä" riittää melkoinen rykelmä kun ihmisten tarinat joulunympärille kietoutuvat tavalla tai toisella.

Oma ehdoton suosikkini on Bill Nighyn esittämä vanha jääräpää rokkari aivan hulvaton heppu joka ei turhia kiertele ja kaartele. Eikä muutenkan leffan hahmogalleriassa ole valittamista... nimilista melkoinen määrä erityisesti laadukkaita brittinäyttelijöitä.

Oman genrensä yksi ehdottomista helmistä.



Payback - Tilinteko Kun kotelon avaa niin varsin mielenkiintoisesti tehty tuo DVD tuossa levyssä verratuna yleiseen "painatukseen", tosin sopii elokuvan tyyliin enemmän kuin mainiosti.

Itse leffaan... melkoisen armoton kuvaus jossa Mel Gibsonin esittämä henkilö jätetään kamujen toimesta ryöstökeikan päätteeksi oman onnensa nojaan, noh mieshän ei sitä sulata vaan lähtee kostamaan "ystävilleen" ja hakemaan omiaan takaisin...

...tässä elokuvassa ei ole mitään hyvin versus pahis tyyppejä vaan kaikki ovat armottoman kieroja & pahoja, tässä elokuvassa ei vaan ole yksinkertaisesti tilausta ns. hyville tyypeille. Leffan värimaailma on jo itsestään hyvin hailea, haaleansinistä ja harmaalla siveltimen vedolla mennään koko leffa läpi, tästä elokuvasta on turha räikeistä tai värikkäitä värejä odottaa näkevänsä.

Ohjaajana sekä käsikirjoittajan toimii Brian Hengeland joka on niittänyt kunniaa mm. L.A. Confidential elokuvallaan).

Elokuva tarjoilee tylyä menoa mutta myös (mustalla) huumorilla maustettuna. Suht synkkäsävyinen mutta omalla tavallaan varsin tyylikkäästi tehty, eikä voi olla tietyllä tapaa pelipuolelta olla tulematta mieleen eräs Max Payne niminen hahmo tämän elokuvan yhteydessä. Varmaan aika varjoon jäänyt vähänkään suuremmalta yleisöltä (toki jo aihepiirinsä sekä tylyytensä takia) elokuva josta välttämättä kovin moni ei edes tiedä tälläisen olemassaolosta.



No tota joo, fantasialeffa jossa pärähtää lopputekstien alkaessa soimaan Take That'hiä, mitäs tähän vois kommentoida.

Ensinnäkin se että leffa on niin hyvässä kuin pahassa melkoisen epätasapainoinen kokoinaisuus. Melkoisen hyvät arvostelut erinäisissä arvosteluissa saanut kyseinen leffa. Okei leffan parhaat hetket ovat enemmän kuin osiensa summa ja leffa todella omassa genressään rokkaa mutta myös vastapainoksi löytyy ne uskomattoman laahaavat hetkensä jolloin miettii että tuleekohan tätä kokonaan edes katsottua. Käsittämättömän ristiriitaisia tunteita vaihtelee aivan laidasta laitaan katselutuokion aikaan, ei mielestäni niin hyvä kuin useimmat arvostelut antaisivat odottaa... todella Suurena seikkailuleffojen ystävänä tästä ei kuitenkaan voi olla pitämättä kun lopputekstit ilmoille kajahtavat.

Parhaimmillaan lavasteissa on todella nättiä hohtoa joka tempaisee mukaansa, pahimmillaan tulee mieleen että eipä ole hommaan montaa euroa viitsitty uhrata ja lykätty tehoste joka on varmaan ollut halvin toteuttaa.

Nimekkäitä näyttelijöitä löytyypi ja varsinkin Claire Danes ja Robert DeNiro (sivuroolissa) vetävät varsin kelvollisesti homman kotiinsa. Michelle Pfeiffer pääsee ajoittain irti mutta osan leffasta jotenkin vaisumman oloinen.

Sinänsä tarina on satufantasiaa omimmillaan muutamalla varsin napakkaalla humoristisella heitolla sopivin väliajoin höystettynä. Vaikka tarinasta peruskliseet löytyvät ei tämänkaltaista kuitenkaan sekkailua kuitenkaan ihan tuosta vain ole paljonkaan tarjolla vaan jotenkin tulee että eeppistä japanilaista rpgt:tä on ripaus haluttu tuoda tarinanratoksi.

Niin elokuvan nimi on Tähtisumua (Stardust).



28 viikkoa myöhemmin
http://www.foxinternational.com/28weekslater/
Elikkäs "jatko-osa" zombie kauhua hieman uusille urille mainiosti johtaneelle 28 päivää myöhemmin. Tarina sinällään jatkuu mihinkä edellinen leffa päättyi mutta tarinan päähenkilöt (näyttelijät & ohjaaja) ovat kaikki uusia ja hyvä niin...

...toki edellisessa osassakin mainioita näyttelijöitä oli mm. Cillian Murphy jonka "repaleiset kengät" täyttää tällä kertaa yleensä mainio Robert Carlyle. Ohjaajana toimii tällä kertaa hieman tunnetumman Danny Boylen sijaan ainakin meikäläiselle tuikituntematon Juan Carlos Fresnadillo.

Tässä mennään suoraan melkoiseen toimintaan kun alkajaiksiksi täyttä höyryä vedetään pellolla verenjanoinen lauma aivan kannoilla, heti alusta pitäen ja muutenkin elokuva on enempi toimintakauhua kuin mitä ensimmäinen oli (toki tuon alun jälkeen rauhallisempi jakso löytyy jossa asetelmia pedataan), ensimmäisessä rauhallisesti ja hitaasti kasvatettiin ilmapiiriä koko ajan painostavammaksi mm. aavemaisella "hylätyllä" Lontoolla ja siihen päälle painostavalla musiikilla (joka ehkäpä leffan kohokohdaksi tunnelmallisesti lopulta löysi tiensä) ja entistä rankemmaksi mitä pidemmälle leffa eteni koska ihmisetkään ei välttämättä enää olleet sen parempia kuin mitä verenjanoiset zombieihmiset. Tässä taas kaupunki täytetään uudestaan (toki autiokaupunkiin tässäkin hieman erityylisesti hetkellisesti palataan) ja päästetään helvetti valloilleen toistamiseen.

Niin aiemmassa kuin tässäkin zombiet ovat tehty melkoisen rankan ja mahdollisimman aidon näköisiksi joten korkea ikäraja ei todellakaan ole näissä tuulesta temmattu, varsinkin kun muutenkin leffan aihepiiri on varsin tukahduttava ja armottoman ahdistava... niin tunnelma, kuvaus, musiikki kuin lavasteet (maskeeraus). Tosin sinällään tulevaisuuden pelkona jos ei ajankohtainen niin kenties kuitenkin "tietyllä lailla" jopa mahdollinen, jos vastaavanoloinen virus sattuisi maailmassa valloilleen pääsemään.

Nykyajan realistisuuden hakuista "zombeilua", varsin lohdutonta sellaista sekä erittäin pätevä jatko-osa, kannattaa ehdottomasti katsoa jos on "ensimmäisenkin" katsonut. Kyllähän nämä vievät muutenkin jotain leffa Resident Evilejä miten tahtovat kauheudessaan. Tämä yltää tunnelmallisesti ensimmäisen tasolle, ollen kuitenkin aika erityylinen lopulta.

Niin mainittakoon että leffan alkupuolella yksi leffan päähenkilöistä kulkee tovin Real Madridin pelipaita päällänsä. Niin toki pistetään vielä hieman futispyhäkön Wembleyn kasvamaan päässyt ruohikko.



Valehtelija, valehtelija Idea on suorastaan Loistava, asianajaja joka ei voi päivään valehdella laisinkaan kun hänen poikansa synttäritoive käykin toteen.

Leffa koettaa kutkutella parhaan mukaansa nauruhermoja ja pari varsin iskevää ja oivaltavaa repliikkiä / tilannetta on mukaan saatu mahdutettua. Pieni pettymyksen maku kuitenkin lopulta jää suuhun, ehkäpä tähän pääosaan olis ollut sittenkin jokin muu kuin Carrey parempi valinta. Kaikkea potentiaalia ei olla saatu irti.

Itselleni tuo Jim Carrey on on välillä ihan jees ja välillä erittäin ärsyttävä "naamanvääntelijä" joka vetää homman melkoisen ylitse (melkein aina) mutta ei kuitenkaan niin yli hilseen kuin joku Leslie Nielsen.

Ihan jees mutta paljon potentiaalia jäi käyttämättä.



Bodomin Legenda
Tuttu ja varsin hyväksi havaittu tekijäkaarti palaa taas pitkälti yhteen... löytyyhän sieltä sellaista sarjaa tai leffaa kuin Siivoton Juttu sekä Raid jotka kumpainenkin ovat pala "suomalaisuutta" mitä elokuvamaailmaan tulee ehdottomasti.

Homma pistää liikkeelle taas Piirainen joka on saanut varsinaisia luottonäyttelijöitään tukun kasaan.

Leffa on tehty aikamoisen poikkeavalla tavalla kuin mitä ehkäpä kukaan osasi odottaa. Vuosien mittaan kerran jos toisenkin tapetilla vahvasti ollut Bodon järven surmat saavat tässä omanlaisensa "käsittelyn", jotain pientä faktaakin leffa sisältää mutta oman fiktionsa siihen lisää ja mitään valmista vastausta sinänsä ei edelleenkään saada... kuten ei taidettu saada oikeastikaan vaan elokuva on oma näkemyksensä asioiden kulusta hieman "väritettynä". Toki varmasti aika montaa tavallistakin kaduntallailijaa tälläinen murhamysteeri sinänsä kutkuttelee jo pelkästään ajatusleikkinä jota ei sinänsä taideta koskaan ratkaista ja lisäksi täällä kotoisessa maassa tapahtunut...

...tai no sinänsä ei väritettynä koska elokuva on kokonaanmustavalkoinen. Leffa hakee vahvasti vaikutteita erinäisistä tyylilajeista kuten film noirista, italowesternistä ja liittää siihen satsin suomalaista huumoria juntimmillaan.

Mitään uutta siinä ei ole että Piiraisen leffassa haetaan päähahmoihin todella persoonallisuutta ja luonnetta useammankin hyppysellisen verran, henkilöhahmot ovat todella erottuvia tyyppejä kaikkine kommervenkkeineen ja heidät todella muistaa mielessään vielä pitkäkin ajan leffan katsomisen jälkeenkin.

Erilaista ja uskaliasta kokeilua suomalaisen tv-elokuvan saralla. Homma toimii, elokuva ei ehkä miksikään legendaksi kuitenakaan sinänsä nouse mutta varsin pätevän katselukokemuksen se tarjoaa, millä tahansa mittarilla mitattuna.



Nimetön (Los sin nombre)
Espanjalaista jännäriä synkempään & tummempaan sävyyn maalattuna ja lähemmäs kymmen vuotta sitten tehtynä joten aivan tuore leffa ei kyseessä ole. Takakanteen on lätkäistynä genreksi kauhu mutta varsinkin alkupuoli menee melkoisen puhtaana "perus"jännärinä, kauhu on enempikin psykologista jonka omassa päässänsä luo.

Leffassa äiti saa monen vuoden jälkeen soiton kuolleeksi julistetulta mutta ei aukottomasti tunnisteulta (kadonneelta/murhatulta) lapseltaan ja tuska löytää hänet takaisin nousee taas vahvasti pintaan... oliko murha sittenkin lavastus ja mitä lapselle on tehty ? Avukseen tutkimuksiin äiti saa ex-poliisin sekä yliluonnollisiin tapauksiin erikoistuneen toimittajan. Vaan mitäpä paljastuu ja mitäpä mainio loppu tullessaan tuokaan !

Elokuva on palkittu monilla eri leffafestivaaleilla ympäri Euroopan eikä syyttä suotta todellakaan, niin ohjauksesta kuin parhaasta elokuvasta. Elikuvan ikärajaksi on täräytetty K18 muutaman "groteskimman" kohtauksen takia sekä lopun psykologisen "kauhun".

Voitaneen melkeinpä sanoa että Euroopan "vastine" Seitsemän leffalle, tietyllä osaalueilla huomattavasti parempi ja erityylinen. Suosittelen, tosin en läheskään kaikille.
Arte Et Labore
  • 0
tveestä tuli katsottua perikato (kyllä nousi niskavillat pystyyn) ><
  • 0
In The Name of the King : Dungeon Siege Tale

Pitihän se tämä tiätysti super Uwe Bollin leffa kahtella Olikohan tästä peräti tarkoitus alun perin tehdä trilogia !?!? joskus jostain olin lukevinani.... noh niin tai näin... kait se "kahjo" koettaa haastaa Taru Sormusten Herrasta ja muut nimekkäämmät viime vuosien megatriogiat.

Noh Boll tasollahan tää on ihan pätevä leffa ja muistuttaa jo katsottavaa elokuvaa jos johonkin Alone in the Darkin hirvitykseen vertaa...

...sinänsä tarinasta ei kyllä osaa sanoa juuta eikä jaata mitenkä se sitä peliä kunnioittaa, melkoista sekavaa huttua ainakin leffassa. Pelistä kun ei ole kuin demoa tullut testattua.

Okei erikoisefektit eivät mitkään häävit kieltämättä ole, viime aikoina taso kuitenkin niiden osalta noussut ajoittain sellaisiin sfääreihin että ei sinänsä ihmekään.

Sinänsä yllättävän nimekkäitä näyttelijöitä (tosin pitkälti sivuosien pitkäaikaispuurtjia kuitenkin) saaput Saksan ihme ohjattavakseen. Pääosaa esittää mm. Jason Statham ja muitakin varsin tuttuja naamoja esiintyy (varsin söpöliini Claire Forlani). On tää sentään parempi kuin ala-arvoinen Dungeon & Dragons

Tämän nyt sentään kahtoi (kun noin muutoin fantasia kiinostaa) mutta mitään kovinkaan tunnerikkaita kohtauksia tai "luihin ja ytimiin" oikein rytmitettyä toimintaa tämä ohjaaja ei kyllä saa vahingossakaan aikaiseksi... joten odotukset kun pitää matalalla niin kahteli... Boll-factorilla tapauksessa tämä on varsin suuri kehu mieheltä vaan puuttuu se tatsi (rytmittömyys, mitäänsanomattomuus hehkuu), jolla se sais napattua katsojan mukaansa kunnolla... elämyksiä näistä on turha odotella, tai no ehkä negatiivisia... onko mies pystynyt entisestään alittamaan tasonsa ? tällä kertaa se ei aiempiin verrattuna aivan onnistunut.


Pystyisköhä'n sitä vaikkapa Postallin joskus kahtomaan, se on kait aivan totaalisen ylivedetty leffa. Sinänsä FarCry olis kans joka "kiinnostais". Jonkin vampyyripelileffan se kans tais jossain välissä tehdä, pitäisköhän se jättää aivan suosiolla kokonaan väliin.
Arte Et Labore
  • 0
Eipä ole vielä tullut kahteltua mutta kovasti kutkuttanut että Mullholland Drive leffan vois kahtella...

...toki on David Lynch tuotantoa niin ottaakos leffasta yhtään mitään järkevää irti ? vai onko elokuvan kahtomisen jälkeen fiilis että mikäköhän tämä nyt sittein oikein oli ja saa kuukauden pohtia että mikäs se tarina siinä sitten lopulta olikaan ?

Onko katsomiskokemuksia kyseisestä tuotoksesta, tai sitten vaihtoehtoisesti Inland Empirestä ?
Arte Et Labore
  • 0
Hairspray

Sakki kelpo näyttelijöitä, ilmeisesti 60-luku ja tukka kuntoon musikaaliin tahtiin... niin ja paljon laulua joka enemmän kuin pirtsakkaa... vaikkei aivan meikän makuun niin leffa on vaan niin yltiöpositiivinen että väkisinkin tempaa mukaansa.

Aiheina musiikkikappaleita myöden on mm. valkoiset vs. mustat sekä laihat vs. lihavat toki kaikki vedetään aika yltiöpositiivisella tavalla, joten vaikka aihealueet sinänsä melkoisen raskaita ovatkin on ne kokonaan maustettu

Niin juu, jokin halu tuntuu noilla äijänäyttelijöillä jossain vaiheessa olla esittää naista ja tässä leffassa sen tekee John Travolta.

Varsin positiivinen ylläri, menevää musaa ja sinänsä kelpo "juoni". Viihdyttävän Energinen ilopläjäys ! noin kelien puolesta ajoittaisiin syksyn harmauteen/pimeyteen.
Arte Et Labore
  • 0
10,000 BC

Elikkäs yleisesti leffa saanut melkoisia murska-arvioita. Mitä niitä joitain lueskellu niin näyttää erityisesti saavan huutia siitä että minkään sortin realistisuuteen ei tässä ole pyritty, tai sitten tuohon aikaan oli melkoisen hyvä hammashuolto ... asiaa kommentoidaankin enempi sitten ainakin Blu-rayn extramateriaaleissa miksi näin tehtiin, vähemmän yllättäen suoraan viihdyttävyys syistä pohjimmiltaan.

Täytyy kyllä myöntää että elokuva lienee tehty ainoastaan se mielessä että tämä olis viihdyttävä Hollywood raina (tämän takia myös raakuuksia on yllättävän vähän joten ikäraja on saatu melkoisen alhaiseksi), suurin osa ns. peruskliseista läpi kahlataan leffan aikana... jos sen osaa siltä kantilta ilman mitään odotuksia ottaa niin tämä oli jopa positiivinen ylläri meikäläiselle katsomisnautintona, ihan kelpo seikkailuleffa jonka parissa aika sujahti vikkelämmin kuin luulinkaan.

Paikoin kauniita maisemia mutta välillä "yllättävän kehnoja", jotenkin vaan osa erikoistehosteista pomppaa aivan liian räikeästi esille erottuen muusta taustasta tai ihmisistä erilleen.

Musiikki on sitä perussinfoniaa ajoittaisine mahtipontisuuksineen, varsinaista tunnaripauhantaa sieltä ei ylitse muiden kuitenkaan erotu joka pidemmäksi ajaksi päähän soimaan jäis erikseen, vaikkapa Gladiaattorin soundtrackin tyyliin.

Tarinahan on pohjimmiltaan täysin puhdas rakkaustarina alusta loppuun. Siihen sitten toimintakohtauksia ripotellaan muutamia sinne kun ajetaan takaa "sitä sun tätä" jotta myös juonta hitusen saataisiin rakennettua.

Kyllähän tämä kuitenkin perimmiltään viihdyttävämpi (meikäläisen makuun) on kuin jokin perusleffa vaan tuolta summa mutikassa kahtella (vaikkapa joku tyyliä Yö Museossa)... hakkaa toki mennen tullen ohjaajan Independence Day leffan ja myös The Day After Tomorrow joka oli jo hitusen parempi ja tässä mennään taas entisestään askel kerrallaan meikäläistä miellyttävämpään suuntaan... kun Emmerich näyttäis näitä megalomaanisuuksia havittelevia leffojaan väsäilevän mitä aihepiireihin tulee.
Arte Et Labore
  • 0
Blood Diamond - Veritimantti
http://blooddiamondmovie.warnerbros.com/

Kenties päänäyttelijän ja leffan nimen kuultuaan ois voinut veikkailla etä jokin veijariseikkailu sieltä olis tullut mutta aivan vallan muutahan leffa tarjosi.

Elokuvassa kieltämättä omat Hollywoodmaiset piirteensä on mutta noin muutoin on haettu normaalia synkempää ja realistisempaa kuvaan Afrikan sisällissotiin, joka esitetään onneksi tarpeeksi tylynä ja väkivaltaisena, elokuva tuskin kovin suuresti lomailijoita Sierra Leoneen houkuttelee sekä siellä olevien timanttien ympärillä pyörivään kuhinaan...

...myös lapsisotilaat/-armeijat tuodaan elokuvassa esille, kuten mustien ja valkoisten tietynlainen eriarvoisuus.

Pääosissa on Leonardo DiCaprio joka esittää sydämetöntä timanttien salakuljettajaa mutta jonka sydän hitusen lämpenee ajan mittaan, vai onko se sittenkin näytelmää vain jota timantin takia tekee ihan mitä vaan jotta saa oman nahkansa kiperästä tilanteesta pelastettua. Toinen päähenkilö on paikallinen (Djimon Honsou) jonka perhe viedään kapinallisten toimesta...

...heidän ympärilleen kietoutuu myös useampi sivuhahmo, tässä leffassa nimenomaan nuo sivuhahmot joita hiljalleen ripotellaan elokuvaan tasaisesti tuovat elokuvaan lisää mielenkiintoa, noin muutoin hieman liian pitkäksi venytettiin filmiin.

Vakava aihe (jonka varjolle koko elokuvan kiinnostavuus perustuu) jota on melkoisen vähän käsitelty missään muodossa täällä suunnalla maailmaa, varsinkaan suuremmille yleisölle suunnatuissa (toiminta)leffoissa joihin ripaus draamaa ja politikointia lisätään. Tekijöille kunniaa siitä että ovat tälläisestä aiheesta uskaltaneet yrittää ns. kaupallisen leffan tehdä.

Ei mikään täydellinen unohtumaton mestariteos tunteidenkuohunta osastolla tai actionleffana mutta keskimääräistä pätevämpi pakkaus noiden yhdistelmänä joka kenties jonkun ajatuksen herättää miettimään mitä tuolla suunnalla maailmaa oikeasti tapahtuukaan ja toki täällä suunnalla tuota timanttien ihannoimista.
Arte Et Labore
  • 0
Tulipa tuosta aiemmin mainitusta Blood Diamond leffasta hankittua se versio joka sisältää myös noita extroja enempikin. Ovat aivan hemmetin mielenkiintoisia !

Toki osa niistä on elokuvan tekemisestä niitä perinteisiä extroja..

...mutta erittäin mukavasti myös dokumenttia siitä millainen timanttijutska ja tilanne siellä Sierra Leonessa oikeasti pahimmillaan oli. Ovat niillä oikeilla paikoilla tekemässä dokumenttia ja juttua mitä millasia helvetillisiä asioita siellä on tapahtunut noiden timanttien takia älyttömän paljon... mm. eräässä pätkässä esiintyy myös muutama lapsi jotka oikeasti olivat 14-vuotiaina siellä timanttikaivoksilla lapsisotilaina.

Extrat on kyllä tällä kertaa normaalia mielenkiintoisempia ja ehdottomasti katsomisen arvoisia.
Arte Et Labore
  • 0
  • Nude
  • Nude
Kävin kurkkaamassa Matka Maan Keskipisteeseen 3D:n..

Elokuvana ei mitään se kummosempaa, samaa vanhaa "Toimi ja pussaa kaunokaista lopuksi"-hösellystä, näyttely ampui jossakin määrin yli jne..

3D-teknologia oli ihan jännää katseltavaa, vaikkei sillä nyt turhia mässäiltykään vielä, ja "yllätyksiä" tuli eteen vähän väliä, mutta ihan virkistävä kokemus.
100 percent reason to remember the name.
  • 0
DragonLance : Dragons of Autumn Twilight
http://www.dragonlance-movie.com/

Elikkäs animaatioleffa väsätty yhdestä laajamittaisesta fantasiakirjasarjan-kirjasta. Kirjoja on ties kuinka paljon ja monesti taitavat olla kolmen trilogioina.

Sinällään tekijät ovat aika vaikean (mahdottoman) homman edessä, koska päähenkilöt ovat kirjojen lukijoille todella monista kirjoista tuttuja ja pitkään pohjustettuja, joten mahdotonta saada oikeasti kunnolla syvyyttä tälläisessä puolentoistatunnin nopeassa rysäyksessä mukaan ujutettua.... Eikä olla edes yritetty, joten suurin osa henkilöistä ja melkoisen mysteerisiksi katsojalle jos eivät ole kirjojen puolesta tuttuja...

...tuttuja tyyppejä sitten tosiaan löytyy enempikin... mieltä lämmittää erityisesti Raistlin (ehkäpä mielenkiintoisen hahmo, tosin elokuvassa ei taas miehen taustoista oikein selitetä mitään), monia muitakin kuten Goldmoon, Tanis jne... löytyy... pieni sekalainen joukkio eri rotujen edustajia, joista kaikki eivät välttämättä itsekään niin puhtoisia ole, perinteisen kliseisesti taistelee sitä suurta pahuutta vastaan kuka vallan omistaakaan.

Itse animoinnissa on aika hassusti pistelty samaan läjään piirrettyä jälkeä (2D) sekä tietokoneanimaatiota (3D) erityisesti pahojen otusten puolelle ja mielestäni sekoitus ei toimi läheskään niin hyvin kun ois toivonut, varsinkin tietsikkäömöt ovat tehty suorastaan ala-arvoisen surkeasti. Animointi on muutenkin hitusen tökeröä, joka kertautuu vielä taisteluikohtauksissa.

Hahmojen ääninä toimii mm. Lucy Lawless, Kiefer Sutherland (Raistlinin äänenä erittäin mainio) sekä Michael Rosenbaum.

Harmi että homma on jätetty melkoisen puolitiehen ja otettu haaste jota on käytännössä tällä tavalla mahdotonta toteuttaa toimivaan muotoon, näin ollen tuntuu myös yritys hieman jääneen puoleen tiehen. Raistlin toimii myös leffassa (ääninäyttelijäänsä myöden) kuten kirjoissakin, harmi vaan että muuten homma on juosten kusastu...

...kunnon tekijät asialle (animaattorit, käsikirjoittajat jne...) niin tarinoissa (henkilöissä) olisi todella potentiaalia jos niitä esiteltäisiin ja Krynnin maailmaa edes jotenkion... niin ja myös visuaaliselle osastolle vois myös jonkun suunnittelijan palkata jolta jonkinsorttista tyylitajua löytyisi.


All the boys love Mandy Lane
Suht koht perinteinen teineille suunnattu perusteinikauhu (tai niin ainakin alku antaa ymmärtää), tosin normaalia huomattavsti "älykkäämmässä" muodossa mitä pidemmälle mennään ja ote tiukentuu koko mitä enempi hahmot tulevat tutuksi ... tällä kertaa veritekojen tekijä ei ole mikään myyttinen teurastaja tai yliluonnollinen hemmo, vaan normaalilikka naapurista ja kenties viereisestä pulpetista.

Nuorisoporukka lähtee yhdessä viettämään kesäviikonloppua hieman syrjäisempään paikkaan... Joukossa myös blondi Mandy Lane joka paljastautuukin melkoiseksi "pedoksi" ja antaa hieman opetusta perinteisille kiimaisille pojanklopeille, myös erittäin outo tyyppi tulee myös kuokkavieraaksi hiipparoimaan, vaan kukapa mies onkaan ?

Kuvaus kuin koko tarina kokonaisuudessaan normaalia realistisemman oloista/hakuista kuin yleensä näissä ja kuva tietyllä tapaa "rakeista" ja ylivalottunutta, tuntuu kuin hommaa oltais ajoittain haluttu tehdä "realistisendokumentin" tapaan tai indie tyyliin tyylikkäillä värivalinnoilla. Tekijäporukan mukaan myös osa dialogiasta on lennosta improvisoitu.

Nuijii omassa genressään elikkäs perinteiset teinikauhu(miljoonine jatko-osine) varsin suvereenisti maanrakoon haavojaan nuolemaan...

...näyttelijät ja tekijät ovat totaalisen tuntemattomia tyyppejä ja tälläisessä leffassa se toimii enemmän kuin hyvin. Omassa genressään erittäin positiivinen yllättäjä.


The New World
Matka Amerikan syntyaikojen melskeisiin (1600-luvun alkupuolelle). Ohjaajana toimii Terence Mallick ja päätähtinä mm Colin Farrell ja Christian Bale ... niin tai näin niin koko homman hoitelee suvereenisti kuitenkin kotiinsa tämä "Pocahontas" jota esittää Q'orianka Kilcher.

Itse tarinan pitäisi ottaa siemenensä kuulemma tositapahtumien pohjalta.

Pitkälti draamaa... kahden totaalisen erilaisen kulttuurien kohtaaminen ja siitä millaiseksi kehitys on ihmiset muokannut... kuinka eri tavalla eri kulttuureissa arvostetaan yleensäkin erilaisia asioita, paitsi kun aivan pohjia myöten aletaan kaivella niin ehkäpä sieltä kuitenkin yllättävänkin paljon yhteisiä asioita löytyy, pienillä eri sävytteillä vain päälle maalailtuna, asioita mikä on tärkeää aina ja kaikkialla... ja höystettynä siinä sivussa rakkaustarinalla kun aidosti puhdas sielultaan & sydämeltään oleva alkuperäisasukas (intiaanineito) ja maita valtaamaan (siirtokuntaa tekemään) tullut vähemmän "puhdas" sotapäällikkö erinäisten tapahtumien kautta ihastuvat toisiinsa, tilanteissa joka ei juuri rakkaudella armoa ja tilaa hengittää anna juuri kyseisellä hetkellä...

...suurempaa actionia on turha elokuvalta odottaa, todelliset taistelukohtaukset ovat suht vähissä ja nekin tehyt elokuvan ikärajaa alemmaksi painaen.

Esteettisesti elokuva on häikäisevan kaunis ja visuaalisesti huikea erityisesti alkupuoliskonsa ajan... äänimaailmasta voisi ajoittain mainita hätkähdyttävän pitkät tovit linnunlaulelua, veden solinaa vain kuuluen niin elokuvan aikana kuin lopputekstienkin alkajaiksi tovin...

...harmi että keskivaiheilla liian pitkän tovin laahataan melkoisesti (jopa ikävystyttävästi) ja koko leffan tyyli muuttaa liian totaalisesti, lopussa mennään taas mennään enempi alun "leijailu"tyyliin ja se sopii tähän leffaan paremmin kuin keskikosan erityylinen kouhotus. Loppu taasen muistuttaa siitä alusta mutta aivan toisenlaisessa ympäristössä (kulttuurissa) ollen.

"Mauton" tovi leffan keskellä rokottaa aika pahasti yleistunnelmaa ja vaikka loppu taas menee kohti parempaa niin alkukolmanneksen tasolle sekään ei enää yllä millään. Kokonaisuudessaan on parhaimmillaan upea kun vain malttaisi pysyä siellä omassa lestissään ja tällä kertaa tuo tietynlainen "taideosuus" (alussa) kepittää tuon perinteisen osion (keskivaiheen) ja omalla mielenkiintoisemmalla ympäristöllään myös sen lopun.

Kannen perusteella saanut melkoista tähtisadetta kriitkoilta kauttaaltaan, aivan noin loistavasta elämyksestä ei ole kyse kuin mitä kriitikot ympäriinsä ovat hehkutelleet, mutta katselukerran väärti kuitenkin ja omat hetkensä elokuvalla on, silloin kun niihin uskaltaa täysillä luottaa...

...tähän leffaan jos johonkin ois sopinut enemmän kuin mahtavasti jos koko elokuvan ajan ois ainoa puhe ollut kertojanäänet, jotka toimivat mutta kun itse henkilöt pääsee puhumaan niin huikea fiilis tuppaa kotoamaan väkisinkin.

Lopulta kuitenkin varsin piristävä poikkeus tämän tyylisiin ns. "eeppisiin" tuotoksiin, kuitenkin taso ja mukaansa tempaavuus heittelehtii melkoista vuoristorataa huikaisevan alun jälkeen sinne kuitenkaan enää palaamatta.
Arte Et Labore
  • 0
King Kong (näkemys a'la Peter Jackson 2005)

Ensinnäkin pitänee mainita hemmetin tyylikkäästä metallisesta kotelosta jossa Collerctors Edition tulee. Samalla leffa pitenee jo melkoisen pitkästä perusversiosta lisää 13minsan verran. Liekö sitten hyvä vai huono juttu, riippunee siitä kolahtaako leffa vai ei.

Perustarinanhan nyt varmaan kaikki on joskus kuulleet elikkäs Jättikokoinen Gorilla ihastuu naiseen (tässä versiossa Naomi Watts) viidakon syövereissä ja homma päätyy lopulta suurkaupunkin korkeimman rakennuksen huipulle. Hommassa on myös vahvasti niljakas ja kehno leffatuottaja/ohjaaja (Jack Black) joka saa alamaissa vaeltavan näyttelijäksi halajavan suloisen naisen (Naomi Watts) houkuteltua mukaansa leffaansa oudolle saarelle kuvauttamaan uuden leffan pääosaan, Watts veteleekin varsin kelpo roolin kokonaisuudessaan... mukana menossa on myös kuvasryhmää, laivanheppuja jotka elokuvan tekijöitä kuskaavat sekä elokuvaa käsikirjoittamaan lähtevä hemmo (Adrien Brody)... kuten arvata saattaa leffasta tuleekin sitten lopulta jotain vallan muuta (valtavampaa) kuin mitä alun perin olikaan tarkoitus.

Ilmeisesti alkuperäistä (1930) kunnioittaen leffa on myös tehty tuolle ajalle sijoittuvaksi (1933).

Kaikki toki odottivat aivan huikeata ilotuslitusta ja tykitystä efektillisesti, olihan ohjaaja Peter Jacksonin edellinen työ ollut kaikilta osin tiirailtuna enemmän kuin massiivinen Taru Sormusten Herrasta trilogia...

...kyllähän itse Kuningas Kong ihan varsin kohtuullisen näköinen on ei siinä mitään, noin muutoin ohjaaja on klassikkoversioon (niin kauan kun alkuperäisen kahtonut että ei enää kunnolla muista siitä kovinkaan tarkkaan) ottanut enempi omia näkemyksiään (jotta saa tukuttain erikoisefektejä tykiteltyä) tuomalla Kongille vastustajaksi dinosauruksen (sun muita jättimäisiä ötököitä) jos toisenkin jonka kanssa viidakossa rymistellään herruudesta ja kunnolla useampaankin otteesen ja kyllä tanner tömisee ja viidakko ryskyy...

... lienee sanomattakin selvää että tämä taas yksi niistä leffoista, jos mikä on tarkoitettu katsottavaksi mahdollisimman suurella kuvakoolla eikä kunnon äänentoistakaan fiiliksen osalta pahitteeksi olisi.

Niin tosiaan mitä näyttelijöihin tulee niin Andy Serkis (TSH-trilogiassa Klonkku) on taas pitkät tovit valkokankaalla mutta miestä ei juurikaan tunnista, mies on tehnyt kasvojen ilmeet ja liikkeet nimittäin itse elokuvan digitaaliselle päätähdelle.

Elokuva on kieltämättä hieman ylivenytetty ja olisi kaivannut hitusen tiivistämistä, joten kovinkaan kiire fiiliksellä ei kantsi alkaa elokuvaa kahtomaan alkuunkaan ... loppu on varsin koskettava, Kong on tuomittu vallastaan ja voimistaan huolimatta yksinäiseen sekä merkityksettömän onttoon elämäänsä, vailla sieluntoveria ja mahdollisuutta tylipäätään elää, tuohon soppaan lisätään vielä ihmisen ahneus ja julmuudesta...

...ensimmäinen tunti haetaan ja luodaan asetelmia mitä tuleman pitää, koetetaan luoda katsojalle odotusta että jotain suurta kohta pamahtaa esille... toinen tunti rymistellään pitkin viidakkoa... kolmas tunti haetaan draamaa ja tunnetta peliin jotta haikea loppu saataisiin luotua.

Tyylikäs ja viimeistä piirtoa myöden harkitusti tehty tuotos ja todellista mahtipontisuutta halajava leffa, joka ei kuitenkaan aivan pysty kaikkia odotuksiansa lunastamaan, ehkäpä loistavan TSH-trilogian jälkeen odotukset olivat jo nousseet tasolle mahdottomia enää lunastaa. Lienee kuitenkin oman aikansa "Jurassic Park" tietyllä tapaa.

Viihdyttävä, koskettava mutta myös välillä hitusen pitkästyttävä... "se jokin" kuitenkin jää uupumaan lopulta.
Arte Et Labore
  • 0
(Blake Edwardsin) Vaalean Punainen Pantteri

Kyseessä ei siis ne piirretyt vaan loistavat viisi leffaa, jossa Jacques Closeau (näyttelee Peter Sellers) hoitelee kömpelönä, umpiuunona hömelönä timanttivarkaita kuriin... huisiin tilannekomiikkaan perustuvaan huumorinkukkasen toimiessa valloittavampana aseena... myöhemmin hommaan liittyvät myös Clousean esimies (Dreyfus) jonka empaattinen etsivä ajaa kirjaimellisesti hulluuden partaalle kerta toisensa perää toilailuillaan... sekä Clouseaun "apuri" Cato.


Ensimmäinen leffa
Vaaleanpunainen pantteri (The Pink Panther, 1963)
Tässä Clouseau on vain sivuhahmo mutta teki sen sortin läpimurron että tulevissa leffat rakennettiin täysin tämän tohelon poliisin varaan perustuvuksi. Elokuva ei mitään ihmeellisiä yllätyksiä tarjoa ja Clouseau saa todella liian vähän ruutuaikaa tässä leffassa. Ei läheskään niin hauska kuin tulevat jatko-osat luo kuitenkin tietyllä tapaa pohjan ja hyvät perustukset tulevalle, jotta prologina ja esinäytöksenä katsottava mutta huumori ja taso nousee tulevissa leffoissa ties kuinka monenteen potenssiin verrattuna tavanomaiseen aloitukseen.


Toinen leffa
Laukaus pimeässä (A Shot in the Dark, 1964)
Tässä Clouseau nostettiin sivuhahmosta päähahmoksi ja homma toimii, elokuva on erittäin hauska, nykyaikana tälläiseen pyrkii lähinnä Mies ja alaston ase leffat (miksei myös Mister Bean tietyllä tapaa) mutta kuitenkin hiukan erityylistä. Huumori on hitusen kuivakasta mutta erittäin napakkaa ja iskee ainakin meikäläisen makuhermoon hulvattomalla otteellaan. Elokuvassa saa myös kasteensa ylikomisario Dreyfus sekä Clouseaun apuri Cato joka myöhemmin tulee miehen kerta toisensa perään yllättämään kimppuun käyden jotta Jacques muistaisi pysyä tilanteessa kuin tilanteessa valppaana.

Aivan loistava !!!


Kolmas leffa
Vaaleanpunaisen pantterin paluu (The Return of the Pink Panther, 1974)
Elokuva tehtiin pienen tauon jälkeen, jokin äpärälapsi nimeltään (Pimut piiloon, poliisi tulee Inspector Clouseau, 196 leffasarjaan tehtiin välissä mutta tekijöinä eivät olleet Blake Edwars ja Peter Sellers joten välissä tehty elokuva ei meikäläisen mittapuussa sarjaan kuuluvata tavaraa ole (tosin nähnyt en ole). Kolmannessa Blake Edwards kohelluksessa palataan taas ensimmäisen osan tunnelmiin kun Punainen Pantteri (timantti) palaa kuvioihin ja ensimmäisessä leffassa suuressa osassa (pääosassa) ollut herrasmiesvaras lähtee sitä taas tavoittelemaan... tämän leffan jälkeen timanttia ei sitten enää nähdäkään tulevissa leffoissa. Ihan kelpo tavaraa tämäkin elokuva.


Neljäs elokuva
Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen (The Pink Panther Strikes Again, 1976)
Huikeata huikeata, kakkosen menoon jopa ylletään ja paikka paikoin pistetään paremmaksikin, nauruhermot kerta toisensa perään koetuksella kunnolla... sinänsä asiat ovat olemattoman pieniä ja todella tyhmiä mutta jokin viehätys tässä vaan piilee joka nostaa homman sieltä jostain (jonne elokuva voisi erittäin helposti vajota) loistoonsa.

Viides elokuva
Vaaleanpunaisen pantterin kosto (Revenge of the Pink Panther, 197
Ehkä hitusen alkaa jo toistamaan itseään mutta varsin kelpo tavaraa se on tämäkin, edelleen näinä päivinä. Viimeinen kerta kun kaksikko Edwars sekä Sellers olivat yhdessä väsäämässä.


Kuudes elokuva
Vaaleanpunaisen pantterin jäljillä (Trail of the Pink Panther, 1982)
Päätähdeksi noussut Clousea (näyttelijä Peter Sellers) menehtyo syädänkohtaukseen vuonna 1980 mutta Edwards päätti miehen muistoa kunnioittaa tekemällä elokuvan jossa kyseisen poliisin niin ystävät kuin vihamiehet muistelevat menneitä hyviä aikoja kun kaikki ihmettelevät minne herttainen Clouseau on oikeasti kadonnut ? varsin salaperäisesti. Elokuva sisältää myös pätkiä aiemmista elokuvista, joten tätä elokuvaa ei kannata missään nimessä katsella ellei ole ensin katsellut aiemmat. Sellersin leski ei asiasta pitänyt ja taisipa haastaa tekijät oikeuteen, hänen mielestään tällä elokuvalla ei kunnioitettu hänen edesmenneen miehensä roolitöitä... jokainen päättköön itse mitä tälläisestä tempauksesta ja itse elokuvast onkaan mieltä jos sen on nähnyt.


Tämän jälkeen tuli myös elokuvat (Peter Sellersin tenhon kadottaneina)...
Vaaleanpunaisen pantterin kirous (Curse of the Pink Panther, 1983)
Jossa Edwars oli tekijänä, mutta elokuvaa en ole nähnyt.
...sekä...
Vaaleanpunaisen pantterin poika (Son of the Pink Panther, 1993)
Tässäkin tausalla hääräs Edwars, ja pääosassa on Clousean poika Jr. Jota näyttelee Roberto Benigni.


Sittemminhän leffaan on toki tehty "hollywoodmainen" tuotos muutama vuosi takaperin jossa näyttelee mm. Steve Martin, Jean Reno, Beyonce Knowles.


Peter Sellers (Closeauna) elokuvien tenho ei ole kadonnut minnekään. Elokuvat eivät ota itseään liian vakavasti ja tilannekomiikka parhaimmallaan kestää ajanpuraisuakin, tai no pikemminkin puree takaisin nykyajan pläjäyksiä nilkasta. Mainiota, iloisella ja positiivisella tavalla varsin ajatonta viihdykettä
Arte Et Labore
  • 0
Lauantaina ku tuli the Rock telkusta niin pitihä se kattoo

Ehket paras toiminta leffa ikinä, nykyjää ei tahdo tulla enään noin hyviä toiminta leffoja. Tai sitten se on vaan omassa päässä. Nuoruuden oot katsellut tuollaisia leffoja ja "kasvanut niitten parissa"

Kuten myöskin Con Air on leffa jossa tulee se vanhan kunnon toiminta mieleen
  • 0

Sinun täytyy olla kirjautuneena kommentoidaksesi. Jos et ole vielä jäsen - liity jäseneksi nyt.!