Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
Uusin ensin
Atrás

Viihde

Täällä keskustellaan musiikista, elokuvista ja muusta viihteestä.

Elokuva (joka tuli katseltua)

metal8585
Offline
metal8585
Lainasi Joni Hämäläinen:
Lauantaina ku tuli the Rock telkusta niin pitihä se kattoo

Ehket paras toiminta leffa ikinä, nykyjää ei tahdo tulla enään noin hyviä toiminta leffoja. Tai sitten se on vaan omassa päässä. Nuoruuden oot katsellut tuollaisia leffoja ja "kasvanut niitten parissa"

Kuten myöskin Con Air on leffa jossa tulee se vanhan kunnon toiminta mieleen


Ai ai,kyllä.Harvoin tulee enää nykyään paljoa sellaisia elokuvia mistä itse tykkään.The rock ja Con air on kyllä Gagen parhautta.On sillä kyllä muitakin todella hyviä elokuvia.

TOMINE: Ookkos muuten jonkinlainen elokuva arvostelija,kun noita arvosteluja on ropissut jo aimo annos tänne.Ja hyviä vielä
 

Arrrr, liskomies tulee!
tomine
Offline
tomine
"Tyyli" puhtaista action leffoista itselleni ovat erityisesti iskeneet Face Off, The Rock, Die Hard (I), Terminator 2 miksei tietyllä tapaa myös uudemmista Shoot em Up joka on niin ylitse vedettyä komiikkaa ajoittain että huh huh ja sinällään tietynlainen kunnianosoitus kyseiselle lajityypille. Joten viime aikona ollut tuolla saralla hitusen hiljaisempaa ja genren parhaat päivät menneet jo ?

Noh sanottakoon että Transporter 2 oli positiivinen ylläri, varsin keskinkertaisen ykkösen jälkeen suhteutettuna. Varsinkin se naisbitch olis siinä melkoinen
 

Arte Et Labore
Jukka Moilanen
Offline
Jukka Moilanen
Lainasi tomine:
Joten viime aikona ollut tuolla saralla hitusen hiljaisempaa ja genren parhaat päivät menneet jo ?


En tiedä lasketteko vanhaan kunnon toimintaan, mutta kyllä uusi Rambo oli melko rautaista tykitystä.
 

"Kicking names and taking ass." -Roamin, the crime-solving paladin
metal8585
Offline
metal8585
Lainasi Jukka Moilanen:
lainaus tomine:
Joten viime aikona ollut tuolla saralla hitusen hiljaisempaa ja genren parhaat päivät menneet jo ?


En tiedä lasketteko vanhaan kunnon toimintaan, mutta kyllä uusi Rambo oli melko rautaista tykitystä.


Kyllähän se oli,vaikka en sitä vielä ole nähnytkään.Mutta tiedän että se on,kun se on...rambo?+stallone
 

Arrrr, liskomies tulee!
tomine
Offline
tomine
Kung-Fu-Panda (Blu-ray)

Tällä hetkellä ehdottomasti yksi näteimmistä animaatioista mitä on tehty.

Tarinassa kunnioitetaan ja sopivasti irvaillaan itämaisille taistelutaidoille (mm. liikkeiden nimille). Noi muutoin perushupaisia tilanteita luodaan... pari onnistuneempaa kohtausta sisältäen.

Tekijänä on Dreamworks jonka tuotantoa ovat mm. Shrek(it) sekä Madagascar(it). Shrekkeihin nähden huumori on hitusen nuoremmalle väelle suunnattu eikä niin ilkikurista ja itse tarinakaan ei ole niin aikuismaisia asioita käsittelevä kuin mitä Shrekeissä on tottunut vastaan tulemaan.

Tarina on lopulta suht köykäinen mutta hyvänmielen kokoperheen viihteenä tän kahtelee (ehkä enempi sinne hieman pienemmälle väelle kuin suuremmalle väelle suunnattu) mutta mitään unohtumatonta leffa ei kyllä tarjoa...

...niin ja se opetus oli tyyliä että usko itseensä ja tahto ovat kaikki kaikessa.

Jack Black vetää ääniroolinsa todella loistavasti pääosaa esittävänä pandana, miehen ääninäyttely kantaa jo tässä todella pitkälle yksinäänkin. Muina ääninä on mm. Dustin Hoffman, Angelina Jolie, Jackie Chan, Lucy Liu... toki suomeksikin puhumaan niin halutessaan "otukset" saa.
 

Arte Et Labore
metal8585
Offline
metal8585
Lainasi tomine:
Kung-Fu-Panda (Blu-ray)

Tällä hetkellä ehdottomasti yksi näteimmistä animaatioista mitä on tehty.

Tarinassa kunnioitetaan ja sopivasti irvaillaan itämaisille taistelutaidoille (mm. liikkeiden nimille). Noi muutoin perushupaisia tilanteita luodaan... pari onnistuneempaa kohtausta sisältäen.

Tekijänä on Dreamworks jonka tuotantoa ovat mm. Shrek(it) sekä Madagascar(it). Shrekkeihin nähden huumori on hitusen nuoremmalle väelle suunnattu eikä niin ilkikurista ja itse tarinakaan ei ole niin aikuismaisia asioita käsittelevä kuin mitä Shrekeissä on tottunut vastaan tulemaan.

Tarina on lopulta suht köykäinen mutta hyvänmielen kokoperheen viihteenä tän kahtelee (ehkä enempi sinne hieman pienemmälle väelle kuin suuremmalle väelle suunnattu) mutta mitään unohtumatonta leffa ei kyllä tarjoa...

...niin ja se opetus oli tyyliä että usko itseensä ja tahto ovat kaikki kaikessa.

Jack Black vetää ääniroolinsa todella loistavasti pääosaa esittävänä pandana, miehen ääninäyttely kantaa jo tässä todella pitkälle yksinäänkin. Muina ääninä on mm. Dustin Hoffman, Angelina Jolie, Jackie Chan, Lucy Liu... toki suomeksikin puhumaan niin halutessaan "otukset" saa.


Täytyy kyllä tamäkin katsahtaa jossain välissä,kun pidin paljon noista muistakin animaatio elokuvista.Niissä on ihan hyvää huumoria yleensä.
 

Arrrr, liskomies tulee!
tomine
Offline
tomine
The X-Files - Usko Koetuksella

Vanhan kunnon Salaisten Kansioiden paluu pitkästä aikaa, itse sarjahan näki päivänvalon jo 1993-2002. Sarjaa toki aikoinaan tuli katseltua, tosin sen verran kesti pitkään että loppua kohden rupesi innostus sen katsomiseen hitusen enempikin olemaan hakusalla ja etsinnässä. Sarja yhdisti varsin hyvin ajan kanssa mm. draamaa, dekkaria, komediaa, kauhua, jännitystä sekä paranormaaleja ilmiöitä... harmi vaan että loppua kohti homma tosiaan alkoi karata jo hitusen tekijöidensä käsistä ja meni liian pitkäksi kun ei tajuttu ajoissa lopettaa ... taisipa lopulta siinä toinen päähenkilöistäkin kadota sun muuta vähemmän fiksua... Kaikesta huolimatta yksi niistä tv-sarjoista aikoinaan jotka kuitenkin on positiivisesti mieleen painunut ja niitä innolla aikoinaan katsellut.

Perusjuonikuvio on varmastikin kaikilla suht selvillä jos edes jonkin yksittäisen osan on joskus katsellut. Mulder ja Scully lähetetään yleensä parivaljakkona tutkimaan siinä todellisuuden ja yliluonnollisen rajamailla olevia tapahtumia kerta toisensa perään, pääkaksikosta toinen haluaa uskoa ja toinen ei... taisi siinä jokin isompikin juonikuvio olla ja joku tupakka mies ja joku muukin hallituksen mies soppaa keittelemässä...

...homma kuitenkin perustui pitkälti yksittäisten tapahtumien selvimiseen per sarjan jakso tai joskus tuplajakso.

Tunnusmusa on ehtaa tavaraa ja iskee mukavasti vaikka sen liiankin moneen kertaan kuullut olisikin.

Näyttejät David Duchnovy (Mulder) ja Gillian Anderson (Scully) ovat tarpeeksi karismaattisia tyyppejä pääosakaksikoksi vielä näin hitusen "vanhempinakin" ja kemia toimii heidän välillään... tai no sinällään he ovat enempikin sivuhahmoja päähahmona häärää jokin "mysteeri" jota setvivät, tuossa asetelmassa lienee myös yksi syy miksi homma aikoinaan menestyi, tällöin homma pysyy mielenkiintoisena pidempään kun tarinointiin on hieman vapaammat kädet toteuttaa.

Elokuvan voi sinänsä katsella aivan erillisenä tuotoksena (trillerijännärinä) varsin helposti ja pysyy kärryillä, vaikkei hommasta millään tavalla selvillä olisikaan joko tv-sarjan tai sen aiemman leffan kautta. Toki sarjan fanaattisimmille faneille on omat viittaukset ja bongaukset elokuvaan sisällytetty mukaan esim. varsin tumma yleissävy (sopivan vinksahtaneella huuumorilla) on uudessa leffassakin vahvasti edelleen läsnä, kuten oli aikoinaan sarjassakin. Ulkoisesti elokuva on tyylikästä, tummaa ja hyytävää alusta loppuun... sopinee myös talvileffaksi varsin mainiosti kun tuota lunta sen verran reippaastielokuvassa on, jota ei välttämättä suomen suvessa huvittaisi niinkään nähdä, ei edes telkun välityksellä.

Yleisesti elokuvaa on suht matalaksi teilattu ja mankeloitu suurimmissa määrin mutta itse pidin tätä ihan kelpo lisäyksenä sekä samalla paluuna näin vuosien jälkeen kyseisten "myyttien" äärelle... onhan se mukava nähdä mitä kaksikolle nyttemmin kuuluu... sen verran että ois joskus taas mukava verestellä nostalgisia muistoja itse sarjankin parissa uudelleen...

...toki myönnetään että erillisiä trillereitä kyllä löytyy kovempiakin tuotoksia markkinoilta erityisesti noin elokuvallisena katsomiskokemuksena, tämä on sellainen suht peruskauhutrilleri, jonka iskevyys on pitkälti X-Files. Toki perustelkku trillerin tämä kyllä kepittää hyvinkin kevyesti.

Tuplalevystä toiselle lätylle on pistetty elokuvan digitaalinen kopio jolta sen saa näppärästi otettua omalle tietokoneelle/kannettavalleen tai kannettavalle soittimelle näppärästi... jos halajaa ilman levyä asemassa kahtella.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Shrekin Vihreä Joulu
Elikkäs kyseessä Sherin erillinen jouluspesiaali, itse leffa on vajaa puolituntinen pikkunäppärä pyrähdys ja sen lisäksi joutuu jonkinverran lähinnä jouluun liittyen mutta hieman muutakin.

Tarinan osalta Shrek ja Fiona meinaavat rauhoittua joulun viettoon mutta tuttua porukkaa pärähtääkin yllättäen kuokkimaan ja sitten mietiskellään yhdessä millainen sen oikean joulu pitäisi olla.

Muutama varsin näppärä pikkusanailu on sekaan saatu mahdutettua, eipä kuitenkaan mitään elämää suurempaa. Kahtelee paremman puutteessa, sopivan lyhyt jotta voi välipalana ahmasta melkeinpä milloin vain.


Irréversible - syntiset
Melekoisen rankka leffa, tarina mennään käännetyssä järjestyksessä elikkäs periaatteessa lopusta alkuun päin...

...leffa pistelee heti alkajaisiksi katsojalle luun kurkkuun väkivallalla kun baarissa äijän pää hakataan vaahtosammuttimella melkoisen tohjoksi, melkoisen shokeeraava isku vasten katsojan kasvoja heti alkajaisiksi. Myöhemmin leffassa esitetään varmasti yksi elokuva historian vastemmielisimmistä kohtaksista kun todella pitkään kestävässä kohtauksessa nainen raiskataan...

...käänteisessä järjestyksessä etenevässä leffassa on se hyvä puoli tähän leffaan että loppua kohti tulee vähän valoa tunnelinpäähän, tosin se valo on juna kun miettii mistä tilanteesta elokuva alkoi.

Tämän jälkeen ainakin luulisi väkivallan etovan, muutamaan otteeseen sen verran rankkaa kuvamateriaalia esitetään, joten kerrankin leffan ikäraja K-18 on oikeasti enemmän kuin paikallaan.

Helvetin julma kuvaus, raa'asta rodusta jota ihmiseksi kutsutaan.... kostoa entäpä jos sen toteuttaa väärällä henkilölle tällöin seuraamuksia ei saa enää tekemättömäksi. Leffa kuohuttaa ja shokeeraa, sehän sen perimmäinen ja ainoa tarkoitus on... herättää katsojan ns. normaaliin elokuvaväkivaltaan jo tottuneelle.

Leffa on myös kuuluisa erittäin pitkistä kamera-ajoista jotka ilmeisesti hakevat alalla vertaistaan mitä niiden pituuteen tulee.

Pääosassa on mm. italialaiskaunotar Monica Bellucci.


Pianisti
Elikkäs Adrien Brody tekee kelpo roolisuorituksen juutalaisena olemisesta toisen maailmansodan aikana Varsovassa. Ohjauksesta vastaa Roman Polanski joka itsekin kyseisen sodan karmeudet juutalaisvainojen osalta joutunut kokemaan, aina perhettään myöden.

Elokuva on pitkälti yhden miehen pakotarina kun hän joutuu eroon perheestään, erinäisten sattumien kautta hän onnistuu kerta toisensa perään livahtamaan joko hiuksenhienosti edeltä käsin tai lipeämään saippuanan natsien käsistä kun ovat jo kiinni ottaneet... tai no enempikin tuuria että kukaan ohimenijä ei sattunut hänen hengellään juuri sillä hetkellä huvittelemaan siihen malliin että mullan alle ois matka vienyt... tietysti siinä sivussa todistamaan sodan järjettömyyttä. Kuinka ihmisyys poljetaan ja ivataan totaalisesti maanrakoon, jos sattuu väärässä paikassa väärään aikaan olemaan.

Elokuvassa on muutamia suht koskettavia hetkiä mm. kun päähenkilö joutuu vetämään SS-upseerille Chopiniä, tyypeille jotka aiemmin hänen sukulaisensa kaasukammioon matkalle lähettivät tai kenties kappaleen lurauttamisen jälkeen päiviltä päästävät jos sille päälle sattuvat, rauniota "silmänkantamattomiin", kadun toisella puolella vanhuksia teloitetaan "ohi mennessä"... tai nälissään ihmiset jotain yrjöä suunnilleen maasta nuolevat kun ruokaa ei vaan ole... nostattaa kieltämättä kylmiä väreitä selkäpiihin...

...musiikkia käytetään elokuvan aikana erittäin säästeliäästi ja kun sitä tulee niin se on todellinen tehokeino ja "nostaa tunnelmaa" ylipäätänsä kaiken järjettömyyden, alakuloisuuden, murheen sekä kurjuuden keskellä... kuitenkin tarjoten pilkahduksen inhimillisyyttä ja toivoa paremmasta paikka paikoin yksittisinä pieninä välähdyksinä.

Noin muutoin, elokuva perustuu tositarinaan ja kyseinen pianisti kuoli oikeassa elämässä vuonna 2000 ja oli tuolloin 88-vuotias.

Niin ja hosujille pitänee sanoa että elokuva alkaa todella hitaasti, alku mennään suhteellisen säästöliekillä mutta sitten aletaan hiljalleen lisääntyvissä määrin tykittää tarinaa sodan totaalisesta järjettömyydestä sekä ihmisten kyykyttämisestä jos ei "omiin kamuihin" kuulu.

Se viimeinen jokin puuttumaan jää joka leffan todellisesti ikimuistoiseksi tai nautinnolliseksi kokemuksi ponkaisisi meikäläisen listoilla, vaikkakin hyvä elokuva sitä ei voi kieltää...

...pätevää laatua tekijämiehiltä ja tokihan omakohtainen kokemus varmasti aiheesta on Polanskia auttanut huomattavasti niissä muutamissa ikimuistoisissa hetkissä luhduttoman surullisvivahteisen tunnelman varsin tehokkaasti tallentamaan ja katsojan verkkokalvoille loihtimaan... vaan niitä kohtauksia olisi saanut useampikin olla, nyt ne jäivät hivenen turhan harvoiksi kuitenkin.

Jätti kuitenkin hitusen kylmäksi, pitkälti hyvin seesteistä vailla kunnon roihahdusta ja liekkiä mitä noin tunneskaalaan tulee, tosin en nyt varsinaisesti kyllä noin muutenkaan sotaleffoista tai aiheesta muutenkaan järin kiinnostunut ole.
 

Arte Et Labore
zanttu7
Online
zanttu7
Lainasi tomine:
Shrekin Vihreä Joulu

Elikkäs kyseessä Sherin erillinen jouluspesiaali, itse leffa on vajaa puolituntinen pikkunäppärä pyrähdys ja sen lisäksi joutuu jonkinverran lähinnä jouluun liittyen mutta hieman muutakin.



Tarinan osalta Shrek ja Fiona meinaavat rauhoittua joulun viettoon mutta tuttua porukkaa pärähtääkin yllättäen kuokkimaan ja sitten mietiskellään yhdessä millainen sen oikean joulu pitäisi olla.



Muutama varsin näppärä pikkusanailu on sekaan saatu mahdutettua, eipä kuitenkaan mitään elämää suurempaa. Kahtelee paremman puutteessa, sopivan lyhyt jotta voi välipalana ahmasta melkeinpä milloin vain.


Sattumaa? Tänään just koulussa katottiin toi kyseinen "leffa". Oli ihan hauska.
 

Yrittäminen on ensimmäinen askel epäonnistumiseen. -Homer Simpson- XboxLive: vara kayttaja
tomine
Offline
tomine
Night at the Museum - Yö Museossa
Joo'o... eipä hirveästi jaksa naurattaa. Idea ihan hyvä jopa erittäin... ja sen perusteella olis odottanut parempaakin jälkeä tulevan... mutta kun ei vaan toimi niin ei toimi koko homma.

Tasapaksu, valju, tylsä... laskelmoitua Ben Stilleriä siinä sivussa mm. Robin Williams, Dick van Dyke ja Owen Wilson yrittävät omalta osaltaan luoda henkeä leffaan mutta ei sieltäkään suunnalta suurta apua saada.

Huumori on järjetöntä ja päämäärätöntä meuhkausta ja kohellusta vailla päätä ja häntää, sekä ideaa mikä oikeasti voisi olla katsojan nauruhermoja kutkuva juttu.

Elikkäs yövartija joutuu liriin kun museon hahmot heräävät öisin mellestämään ja meuhkaamaan... ja repartuaari mitä mitä museossa on näytillä on melkoisen laajalla skaalalla kasaan pistetty.

Suuri Pettymys.


The Pacifier - Tuttisoturi
Elikkäs VinDieselin yritys ottaa Arskan ja Stallonen manttelinperijä "muskelisankarina" on ollut viimeisten vuosien ajan kova ... niin action kuin nyt sitten komeallisessa puolessa... puolitiehen tuntuu kuitenkin miehen ura siltä osalta töksähtäneen.

Okei Pimeän Uhka oli erittäin hyvä ! scifi/jännätys elokuva erinomaisella tarinallaan ja tuli täysin puskista melkeinpä indie-tuotoksena, tuolloin miehestä ei vielä oikein kukaan mitään tiennyt mutta sittemmin on menty hitusen laskusuuntaan melkeinpä elokuva elokuvalta. Enkä oikein käsitä mihinkä miehen suosio sinänsä perustuu ? kait siihen että on muskeleita niin se riittää jo hyvin pitkälle amerikassa ... kaippa ne sitten hemmosta jotain karismaa siinä sivussa löytävät ?

Leffaan on nimensä ja aiheensa perusteella lytätty yllättävän korkea ikäsuositus... johtuu muutamista räjättelyistä ja varsinkin alun toiminnasta ennen kuin mies armeijan hommista erään perheen lastenvahdiksi siirretään, vaan onpa miehestä oikeasti hytöyäkin kun talo rikollisjoukon kohteeksi joutuupi.

Komediallisesti tämä kuitenkin häviää suht selkeästi vaikkapa ensimmäiselle Yksin Kotona leffalle noin hauskuutensa osalta tai vaikkapa Ernest(eille), okei myönnetään muutama yksittäinen ihan puolihauskakin tilanne on saatu sekaan mahdutettua... sinällään ns. oikeat action fanitkaan tästä eivät nyt hirveästi itselleen irti saa. Hauskuus ja toiminta tuntuu jääneen liian monessa kohtauksessa puolitiehen tai hitusen väkinäisen oloiseksi... tosin on sitä paskempiakin leffoja tullut kahteltua, toinen katselukerta kuitenkin tuottaisi jo todellista tuskaa, kunhan nyt sen ensimmäisenkin loppuun pääsee.

Eipä häävi.


Hiidenpata (The Black Cauldron)
Disneyn eräitä klassikoita. Tovi on jo tämän teosta vierähtänyt aikaa nimittäin pärähtänyt eetteriin tämä jo vuonna 1985 näköjään tuolloin Disney teki hitusen tummempaakin tarinaa ennen kuin söpöilylinjalle lähti.

Elokuvan iästä johtuen ei siis ole nykyajan kolmiulotteista tietsikkaanimaatiota tarjolla vaan sitä perinteistä kaksiulotteista ja mainiosti tuo tähän tummempaan sävyyn sopiikin. Jotenkin noissa uusissa synkkien ja todella tummanpuhuvien hahmojen (joita tästä löytyy normaali Disneytä enempi) ei oikein tietsikalla saa samanalaista tunnelmallista pahuutta aikaiseksi luotua. Piirrostyylistä pidin erityisen paljon tässä elokuvassa, sopivan synkeänoloista ja samalla kuitenkin ikäisekseen varsin näyttävää (tänäkin päivänä), tunnelmallista lienee aika passeli sana.

Sinänsä tarina suht perinteistä sankarisatutarinaa, elikkäs talonpoika joka uneksii työteliäässä arjessaan hieman suurempia kuvitelmia, vedetäänkin mukaan maailmaa pelastamaan sankariksi... mutta ilman asluss totaalisen mitättömyyksinä pidettyhä ystäviä hänkään suuriin asioihin kykene.

Pidin, perustyylikästä satuilua... toki näiden nykyajan tarinoiden ja nokkelien dialogien tasolle tämä ei toki yllä lähellekään, jos masun pohjaa kutkuttavaa hersyvää sutjakan suulasta höpinää haluaa niin nykyajan "3D" animaatioleffat panostavat enempi sille osastolle hyvinkin selvästi. Niin tai näin ... tykittää vaikkapa jotain kehnoa Dragonlancea kaikilla mahdollisilla osa-alueilla aika rankasti nessuun. Varsin kelvollista, ehkei välttämättä niinkään nyky-disneymäinen lainkaan kuin olisi odottanut.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Piraija / Piranha

Aikoinaan kun Tappajahai (sittemmin useamman kerran) uiskenteli katsojien valtamerien kauhuksi valkokankailla niin ainakin videolevitykseen uiskenteli hieman pienemmässä mittakaavassa laumoittain huomattavasti pienempiä kaloja nimittäin Piraijoita (sekin vielä toiseen kertaan kans)... ensimmäinen Piraija oli varsin kelpo elokuva ! jälkimmäistä melkoisesti haukuttu vaikka ohjaajana oli peräti James Cameron ! ilmeistikin sit uransa ylivoimaisesti huonoimmasa tuotoksessa.

Varsin viihdyttävä "kauhu&komedia" ja ehdottomasti tänäkin päivänä edelleen yksi lajityyppinsä parhaimmistoa heti sen ensimmäisen ja ehtaan aidon tappajahain vanaveteen tiukasti kiilautuen.

Leffan motto oli varsin onnistuneesti jotain tähän tyyliin kuin... jos tappajahai sai sinut pelkäämään meriä niin piraija saa sinut karttamaan jokia.

Noin yleisesti elokuva ei itseään ota täysin vakavasti vaan "hurttia huumoria piisaa" jopa parodioiden tietyllä tapaa Tappajahaita, mutta piraijoiden hyökkäykset tuovat mukavasti vastakaikua ja ne on tehty varsin hyvin ja jännitystä varsin kelvollisesti ylläpitäen tyylisuuntaus muuttuu vikkelästi ja kivuaalisti kuin kyseisten kalojen lukemattomat hampaat ihmislihaan, tuolloin huumorinkukkanen karisee totaalisesti.

Ohjauksesta vastaa Joe Dante ja elokuva on väsätty jo 1978 joten melkoinen tovi kerinnyt vierähtää ihmiselämää siitä eteenpäin.

Vähän tuossa kansikuvassa liioiteltu tuo kalojen koko kertonee osittain jo siitä millä asenteella leffa on osittain tehty.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Moni on sanonut että John Woo "meni pilalle" kun Hollywoodiin meni. Noh Face Off tosiaan ainakin meikään action pätkänä uppos varsin kelvollisesti.

Nyt ois käytännössä ilmaiseksi myynnissä John Woo Collector's Edtion joka sisältää honkkariajalta kolme leffaa A better tomorrow I, II ja III lieköhän hankinnan arvoinen toimintapläjäys ? joku kahtellut noita ?
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Joulutarina
http://www.joulutarina.fi/
mallia 2007 vuodelta suomalaista draamaelokuvaa tarjoillen.

Sinänsä mennään hitusen heikoilla jäillä että kantsiiko joulupukista alkaa sinänsä draamaelokuvaa tekemään, onhan kyseessä kuitenkin sen verran satumainen hahmo ettei sitä joulun luomaa taikaa onnistuta siinä samalla erityisesti pieniltä lapsilta kadottamaan ... tai no mikä jottei kantsis mutta voiko siinä oikesti kukaan onnistua ? toki ripaus satumaisuuttakin on pakko mukaan loppua kohden pistää jotta onnistuttaisiin hahmo Joulupukkina säilyttämään mutta yllättävän suuren realistisuuden annoksen hakuisesti tekijät ovat tuotostaan lähteneet kasaamaan.

Pakko myöntää että kotiinpäin vetäen tai vaikkei vetäisikään niin kyllähän tässä on häkellyttävän hyvin onnistuttu fiilistä luomaan, kannessa mainostettu teksti Walt Disneykään ei olisi tästä aiheesta näin hyvin toimivaa kokonaisuutta saanut kasattua ajaa asiansa varsin hyvin.

Pohjoisen lumiset maisemat ovat ajoittain enemmän kuin upeita ! Hollywood ei sais samanlaista jälkeä aikaan vaikka yrittäis tehdä mitä, ainoa vaihtoehto olisi oikeasti tulla tänne kuvaamaan.

Mikä eniten yllättää on tarina joka oikeasti toimii huomattavasti paremmin kuin odotin ! asia johon etukäteen kaikkein skeptisimmin suhtauduin, korkea hatunnosta siitä tekijöille, tekivät mielestäni käytännössä "mahdottomasta" niin mahdollisen kuin myös onnistuneen kokonaisuuden jossa jokainen osa-alue pelittää yhdessä tuumin.

Hieman yllättäen leffa ei ehkä kaikkein pienimille sovellu vaan enempi aikuisille, jotka ymmärtävät tarinan monipuolisuuden ja yllättävän herkkyyden jopa ajoittain suuren liikuttavuuden paremmin kuin lapsi joka odottaa enempi kohellusta ja hauskaa toimintaa elokuviltaan.

Elokuva ei sinänsä ole kovinkaan iloinen tarina, eikä taustalla pauhaa perinteiset iloiset joululaulut lainkaan... vaan yllättäen hyvinkin surumielinen kuvaelma ajoittain, pienille lapsille aivan liian synkeä mielinen... ainoastaan aivan lopussa hypätään hitusen iloisempaan suuntaan ja samalla enempi sitten sinne fantasian puolelle vaeltamaan jotta tarinan maaginen hahmo saataisiin pidettyä taianomaisena henkilönä...

...tyylikäs, rauhallinen, lämminhenkinen, vakava... melkoinen skaala tunteita käydään läpi ennen kuin tarina on kerrottu varsin näyttävästi.

Pieksee miten tahtoo jotkut surkuhupaist Hollywood tuotokset tyyliin a'la Walt Disney & Tim Allen - Mutta mitä tapahtui Joulupukille (lukemattomine jatko-osineen) aivan mennen tullen.

Tämän parempaa jouluelokuvaa tuskin on tehty missään, eikä välttämättä tulla näkemäänkään kovin helpolla. Hienoa että kotimaisin voimin on saatu tehty näinkin laadukas tuotos maailmalle näytettäväksi ja todiste maasta josta hahmo oikeasti peräisin on tämän jälkeen se on entistäkin helpompi uskotella asian näin olevan sinne ulkomaillekin.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Pompataanpas taasen hetkellisesti tv-sarjojen legendaarisiin kätköihin.


Knight Rider (Ritäri Ässä)
http://knightrideronline.com/

Näitäkin tässä tullut nostalgian saattelemana katseltua, kun varsin halpaan hintaan tarjotaan kauppojen hyllyillä. Joka levyltä löytyy joku erittäinkin mielenkiintoinen bonus pätkä, jossa tekijät kertoilevat ties mitä ja yleensä varsin mielenkiintoista.

Perusjuonihan on hitusen "tuhmempi" mies joka saa totaalisen uuden identiteetin ja kasvot, siinä samalla varsin erikoisen auton ja auttaa viattomia vaikeissa tilanteissa ja yleensä rikollisia vastaan.

Suoraan sanoen en muistanutkaan että tämä oli näinkin kieliposkella tehtyä huumoria Varsinkin Michael Knightin ja KITTin vuoropuhelut joita piisaa ovat ajoittain yllättävänkin hersyvää naljailua toisilleen Huumori on koko ajan läsnä ja yllättävänkin hauskaa.

Pääosissa on David Hasselhoff (Michael Knight), se musta Pontiac puhuva erikois Pontiac... sekä Michaelin työnantaja (Michael Mulhare) jolta mies monesti toimeenpanojansa saa, myös naismekaanikko (Patricia McPherson) kuuluu kuvioihin kun autoa huolletaan rekan kontin sisällä, yleensä sen liikkeellä ollessa. Niin ja KITTin äänenä toimii muuten William Daniels, jota ei koskaan lopputeksteissä kuitenkaan mainittu.

Yleisesti ottaen ihmisten näyttelyntaso on toki hitusen hupaisan oloista nykypäivän mittapuulla mutta ajokohtaukset ja autostuntit ovat yllättävän päteviä ja kepittää nykuajan vastaavat yllättävänkin kevyesti. Tarinat per jakso ovat keskimäärin kuitenkin ihan jees tavaraa, hieman liioiltetua mutta voisivat olla paljon huonompiakin.

Parempiahan nämä olivat kuin uskalsin muistella ennen uusinta katselmia, pelkäsin että aika näitä olisi paljon pahemmin purrut kuin mitä MacGyveria mutta ei kuitenkaan niin läheskään niin pahasti kuin pelkäsin etukäteen, kiitos siitä kuuluu varsin maittavan huumorin !

Yksi mies pystyy vaikuttamaan ja tekemään muutoksia jos haluaa... ainakin hyvän puolella, siinä varmasti pitkälti homman pohjimmainen sanoma.

Hahmosta vastaa Glen A. Larson, joka oli aiemmin tuottanut mm. alkuperäisen Battlestar Galactica sarjan.



Tiedä sitten miten tämä uusi Knight Rider 2008 tv-sarja ainakin KITTin ulkonäön muokkaa aivan totaalisesti ja päähenkilön näyttelijän toki muuttaa, onko homma edelleen huumoripohjaista vaiko eikö ? Tuskinpa pääsee lähellekään alkuperäisen tunnelmaa ja idea kaluttiin sinänsä jo melkoisen loppuun alkuperäisellä sarjalla. Ilmeisesti KITTin äänenä tuossa muuten toimii Val Kilmer. Itse auto on muuttunut Pontiacista -> Mustang'iksi.
 

Arte Et Labore
Missing Avatar
Offline
funky bastard
No viimeisimpänä on tullut katsottua Wall-E ja Kung Fu Panda. Molemmat olivat aivan mahtavia, animaatiohan on nykyään niin huippuluokkaa.

Kung fu Pandan paras puolihan on tietenkin se (omasta mielestä) että maan mainio Jack Black antaa äänensä Po:lle.

Wall-e pani kuitenkin tarinallaan aikuisenkin miehen herkistymään. Onhan se varsin suloinen elokuva.
 

tomine
Offline
tomine
Wall-E (Blu-ray)

Aiemmin Pixar on väsännyt mm. Nemoa Etsimässä, Ihmeperheen, Autot ja Rottatouillen. Jälkimmäinen on varsin kelpo suoritus, tosin ehkä hitusen liikaa venytetty pituutta tarpeettomastikin, tällä kertaa pituutta on onneksi hieman nipistetty varsin sopivaksi illan istujaista varten.

Jos jokin aika Kung-Fu-Panda oli varsin tyylikäs niin Wall-E pistelee vielä näyttävyydessään montakin astetta huikeammaksi. Alkaa kohta jo ylistyssanat käymään vähiin.

Elokuvassa varsinkin "tuhoutunut" maapallo on aivan mahtavan upeata jälkeä visuaalisesti piirtäjiltä. Avaruusosuus ei ehkä aivan samaan yllä vaikka pätevää jälkeä sekin siinä sivussa.

Tarinan alku on on aivan huikeata varsin pitkän tovin, sen jälkeen kun maasta avaruuteen lähdetään niin tunnelma ainakin meikäläisellä hiukan putosi. Tarinaan tuli ehkä liian paljon sellaista söhellystä ja hirveätä actionia todella rauhallisen ja hauskan alun jälkeen... ainakin kun avaruusosioissa maltettiin hieman rauhoittua toimivat nekin osiot hyvin...

...lopussa oli lähellä etteikö homma olis todella jysäri mutta lopulta tekijät eivät ihan uskaltaneet siinä pysyä mistä jo paljon viitteitä antoivat mutta ihan ok maku siitä kuitenkin lopulta jäi, tosin hetkeä aiemmin tarinan päättäminen ois ollut varsin oivaltava teko, jota tekijät eivät kuitenkaan uskaltaneet tehdä.

Teemoissa sivutaan monia tärkeitä asioita, tosin moni niistä on vain siinä sivussa menee ohitse eikä niistä pahemmin paasata katsojalle. Aiheina mm. ekologia (kertakäyttökulttuuri), yksinäisyys, ihmisyys, ihmisten käsittämätön yleinen laiskistuminen ja siitä liittyviä seuraamuksia, automatisoidaan kaikki ja sitä kautta mahdollinen "koneiden kapina" jne... niin ja kaikista suurimpana "sydän".

Tekijöillä on ollut käsittämätön kyky tehdä erityisesti päähenkilörobotista uskomattoman vivahteikas tyyppi todella pienillä jutuilla ja eleillä. Päähahmo lienee yksi sympaattisimmista mitä ikinä on valkokankaalla esiintynyt.

Kehunsa ansainnut Huikean fantastinen elokuva, aivan kirkkainta eliittiä animaatioleffojen osalta. Singahtaa kertaheitolla yhdeksi kaikkien aikojen leffaksi mitä on todistaa saanut.
 

Arte Et Labore
metal8585
Offline
metal8585
Tuo Wall-E oli kyllä hyvä.Itse katsoin sen jo ajat sitten elokuvateatterissa(kun oma isä on siellä töissä,niin näin sen ilmaiseksi konehuoneesta)ja se hauskuutti että liikutti välillä.Tämä elokuva todistaa hyvin,että aina ei tarvita puhetta.Pixar osaa onneksi tehdä sitä omaa juttuaan.

Taas hyvä elokuva arvostelu tominelta.
 

Arrrr, liskomies tulee!
Redi
Offline
Redi
Itse katselin vaimon siskon lasten kanssa Kun-Fu Pandan ja oli kyllä erittäin hauska sekä hyvin toteutettu animaatio. Suosittelen jokaiselle joka tykkää animaatioista. Sain myös tuon Wall-E:n ihan Blu-Ray versiona. Täytyy kysyinen leffa katsella kunhan pääsee takaisin tukikohtaan, eli varmaankin tuossa uuden vuoden jälkeen olisi tarkoitus palata sinne.
 

"I don't deserve sympathy, I know who I am, My soul is death and misery, I am an evil man"
tomine
Offline
tomine
Autot (Blu-ray)

Ihmeveikkoja nuo Pixarin animaattorivelhot. Kerta toisensa perään upeaa jälkeä niin tekniseltä osastolta kuin tarinankerronnallisestikin varsin iskevää tavaraa, niin sukupuoleen kuin ikään katsomatta. Tosin tällä kertaa syötetään niitä peruskliseitä oikein ähkyyn asti katsojalle.

Niin tai näin niin taas kerran pienistä murusista koostuu suurempia-aiheita sisältävä kokonaisuus. Mitään osa-aluetta ei taaskaan painoteta ja ne soljuu omalla painollaan ja iskee itse kuhunkin jos ne sieltä haluaa poimia.

Tällä kertaa painavina aiheina mm. pienempien kyläseutujen katoaminen uuden ja valtavan tieltä, vaikka palvelu olisi kuinka ensiluokkaista siellä hieman pienemmässä muodossa. Se mikä on kilpailemisessa tärkeää itse kullekin. Eräs kuuluisa kilpa-auto ajautuu vahingossa sinne jonnekin "Jumalan selän taakse" jossa ei enää kukaan käy, vaan onpa siellä mielenkiintoinen poppoo kertynyt persoonallisuuksia, joiden avulla itsensä pelkästään kilpailuun elämänarvonsa ammentanut huipputykki pääsee tutustumaan vähän elämän muihinkin puoliin ja elämään toisenlaista elämää kuin mihin on normaalisti tottunut...

..."päähenkilö" on tällä kertaa poikkeuksellisen ristiriitainen tyyppi, harvinaisen pinnallinen sellainen tämän tyylisen elokuvan päähenkilöksi... tyyppi johon välttämättä ei halua samaistua, kuten yleensä tämäntyylisissä sankareiden. Ehkäpä sankari on vain on niin kypsymätön kuten monet lapset vielä jotka varmasti elokuvaa katselevat, liekö tähän sitten paremmin samaistuvat mutta eivät välttämättä tajua että tyyppi ei ole sieltä "mukavimmasta" päästä, tosin siltä osin varmasti hyvin ihmistä kuvaava vaikka auto tässä tapauksessa onkin.

Huumoria toki jonkin verran löytyy muutama sutjakka sanahelinä sekä visuaalisesti silloin tällöin hymynkaretta huulille taikova tilanne mutta loppujen lopuksi komediallista puolta on suht vähäsen tässä.

Autojen pintojen kiilteleminen on taas huikeaa katseltavaa HD-tarkkuudella. Noin muutoin taattua peruskorkeaa Pixar laatua jotka pistävät muut totaalisesti helisemään omien tuotoksiensa kanssa, sen verran ovat viimeaikoina tykittäneet huikeata settiä menemään että sinänsä mitään hämmentävää tässä ei enää ole.

Tuli kuunneltua suomeksi dubattuna, on nimittäin niin järjetön määrä ääninäyttelijöinä niin suomalaisia tunnettuja näyttelijöitä kuin muitakin julkkiksia että varsin hauska bongailla kuka kenenkin äänenä esiintyy. Ei hajuakaan keitä ovat alkuperäiset äänet mutta suomalainen tähtisade ainakin selviytyy omasta hommastaan varsin mainiosti ja muutama hupaisa nimiväännös myös esiintyy

Pixarin taattua korkeaa laatua.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Arthur ja Minimoit

Luc Besson se vetelee omia latujaan... tehnyt mm. Tyttö nimeltä Nikita, Leon, Jeanne d' Arc, Taxit (1-4), the Fifht Elementh ja onpa mies koettanut hieman koko perheelle tuotantoakin testata Arhur ja Minimoit leffansa tyyliin... ilmeisesti mies teki ensin tästä jonkin sortin kirjan ja sitten filmasi vielä lisäksi myös elokuvaksi.

Tyyli on taas varsin omitakeista, kuten niin usein ranskalaisten ollessa asialla ja erityisesti Bessonin päästessä vauhtiin.

Päänäyttelijöinä (ihmismuodossa) hetken piipahtaa lapsitähti Freddie Highmore joka on useammastakin viime aikojen leffasta varsin tuttu naama sekä Mia Farrow... suurimman osan ajasta he ovat kuitenkin tietsikkaanimaation muodossa... tuolloin ääninä löytyy varsin musapitoista sakkia nimittäin mm. Madonna, David Bowie, Snoop Dog.... Suomalaisina ääninä on ties ketä mm. Henri Piispanen, Kristiina Elstelä, Paula Vesala, Santeri Kinnunen, Elastinen, Jukka Rasila, Tommy Tabermann... suomidubbauksena tuli kokeiltua ja ei kyllä iskenyt kovinkaan auvoisasti se puoli joten alkuperäisilläkin täytyy koklata.

Noh pääosassa on Arthur joka tuntee että jää liian usein liian yksin aikuisten kiireen keskellä, pojalla melkoinen hinku uskoa kaikkeen ja varsin kekseliäs mielikuvituksensa osalta kyseinen vesseli kaikkinensa... poika uskoo myös että vaari on piiloittanut suuren arteen heidän takapihalleen joka pitää ehdottomasti löytää... ennen kuin koko talo lähtee velkojen takia alta. Mummo kertoilee iltasatuina kuinka vaari seikkailu Afrikassa ties millaisissa jutuissa, erityisesti Minimoit-rodusta jotka ovat todella pieniä "satumaisia" keijukaisten oloisia hahmoja... ehkäpä Minimoit voivat ollakin olemassa ja voisivat auttaa rubiinin löytämisessä jotta talo saadaan pelastettua "pahojen jätkien" käsistä... hiljakseen poika alkaa löytämään vaarin jättämiä vihjeitä... ja seikkailu on valmis koettavaksi.

Jos tuollainen sinänsä "vanhanajan" tyyliin toteutettu nykyaikainen nukkeseikkailu uppoaa ja herättää mielenkiintoa, niin kyllähän tuo vauhtia ja vaarallisia tilanteita katsojalleen tarjoaa yltäkylläisesti. Tälläisiä tyylikkäitä nukkeanimaatioita kun ei juurikaan nykypäivänä enää tehdä.

Leffa sinänsä on varsin omitakainen satutarina Bessonin villeistä mielikuvista itsensä ammentanut tekele... tuntuu lopullinen päätös jääneen tekemättä ja ei oikein tiedetä tehdäänkö homma pitkälti aikuisten vai lasten ehdoilla, nyt tupataan monessa kohdassa jäämään siihen puoliväliin tai pompitaan ajoittain laidasta laitaan... ajoittain löytyy viittauksia muihin lasten satuihin kuin myös aikuisten maailman tunnetumpiin ja hitusen kovaotteisiimpinkin leffoihin...

...sinällään myös Kulti Kutistin Kakarat joka aikoinaan tais jonkin sortin hittikomedia olla niin tietyllä tapaa tulee tästä mieleen kun takapihalla mennään minikoossa viuhtoen actionia huokuen vaaroja väistellen ja niitä kohdaten kerta toisensa perään ihan ihan "arkipäivän" asiat niitä luoden.

Perinteiseen ranskalaiseen tapaan tässä leffa niin sanotusti "tyyli ennen kaikkea" ja kyllähän tuo visuaalisesti taas melkoisen "höyryistä" menoa tuppaa olemaan... ajoittin pirunkin näyttävänä. Joitain varsin tyylikkäitä ideoita mitä mikroskooppisen kokoisena vois hyödynnellä hitusen eri tarkotusperällä kuin näin ihmisenä ja noin ylipäätään kohdata.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Romeo+Julia (1996 a'la Baz Luhrmann)
Tästähän se aussiohjaaja Baz Luhrman ponkaisi julkisuuteen kertaheitolla ja teki sittemmin varsin mainion Moulin Rougen.

Näyttelijöistä myös Leonardo DiCaprio tais ekaa kertaa tässä nousta hitusen kuuluisammaksi muita näyttelijöitä jotka tätä koettivat "ponnahduslautana" käyttää oli myös Claire Danes jonka ura ei sinänsä niin korkealle pongaissut mutta aika ajoin tätäkin likkaa on siellä täällä elokuvissa näkynyt. Yleensä mainio Pete Posthlewaite löytyy joukoista myöskin.

Elokuva on sinänsä hyvin hämmentävä. Tässä rakastavaiskaksikko on vihollisjengien jäseniä (Monteque ja Capulet) ja sitähän eivät keskenään taistelevat jengit pidä... paikkana toimii Mexico Cityssä oleva Verona Beach. Kaikkein hätkähdyttävintä on elokuvan dialogia, joka on käytännössä pelkkää "runonlausuntaa" höpötyksistä toiseen.

Välillä mennään hengästyttävällä temmolla & energisellä tykityksellä josta Luhrmann on tullut enemmän kuin tutuksi, aiheesta välittämättä mies tykittää ajoittain aivan tajutonta ajatuksen virtaa verkkokalvoille nopeilla leikkauksilla ja tapahtumilla, välillä taas hempeillään viimeisen päälle hieman rauhallisemmissa merkeissä.

Sinänsä elokuva vaikka on nykypäivään siirretty on tosiaan jutut sieltä alkuperäisestä lyriikasta ja Shakespearen tarinathan eivät pääty koskaan onnellisesti joten siltä osin sinänsä perustarinaan ei olla juurikaan sorkittu.



The Beach
Kukapas sitä ei täydellisestä omasta rauhasta, pienestä saaresta, meranrannasta ja kauniista maisemista nauttisi... eikä kuulemma olisi haitaksi vaikka siellä voisi hieman viljelläkin jotain nautinaineeksi kelpaavaa tavaraa. Tälläistä paikkaa on koko elämänsä etsinyt Richard (Leonardo DiCaprio) niin Alex Garlandin mainiossa ja menestyneessä kirjassa kuin sittemmin Danny Boylen ohjaamassa elokuvassa.

Richard saakin Thaimaan kartan haltuunsa jossa tie paratiisisaarella kerrotaan, ja ottaapa poika mukaansa pari matkalijaa paikallisesta hotellista myös.

Saari alkaa hiljakseen paljastaa itsestään asioita, kuten myös sen hinnan jotta se paratiisisaarena pysyisi eikä muuttuisi kaikkien tietämäksi turistirysäksi... tätä kautta elokuva muuttuukin melkoisen synkäksi ja dramaattiseksi mitä pidemmälle edetään...

...joten Caprion läsnäolosta huolimatta tästä ei kannata mitään teinidraamaa tai rakkaushömppää kovin paljoa odotella. Tyylimuutos Titanicin jälkeen tähän rooliin oli aikamoinen hyppäys, tosin helppo arvata kun Boyle ohjaa niin sieltä tuskin mitään kovin imelätä ulos pukataan. nimittäin elokuvan yleissävy on todella tumma ja tummenee vain mitä pidemmälle mennään, ajoittain vain pieniä valonpilkahduksia seassa valoisammista asioista.

"Paratiisissa" oleminen tai siellä käyminen vaatii veronsa joka on itse kunkin elokuvassa maksettava tavalla tai toisella... niin siellä asuvien... sinne pyrkivien... kuin sieltä poispyrkivien.

Leffa taisi yleisesti flopata suht pahasti mutta kyllähän tämän kahtoi, toki paremman nautinnon tämän kirjallisena annoksena nautittuna antaa, kirja on varsin sujuvasti ja näpskästi etenevää tekstiä nimittäin... lienee varmaan suurimpana floppauksen syynä että teinitytöt menivät tätä DiCaprion ja Titanicin jälkeen kahtomaan... leffa kun ei vaan ollut tyyliltään mikään auvoisa uusintaversio vaikkapa Sinisestä Laguunista.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Ihmeneloset - Fantastic Four
Pakko myöntää että vaikka sarjakuvahemmoja ovat ja pienenä ties mitä supersankarisarjiksia tuli lueskeltua ainakin muutaman lehdykäisen verran niin tämä poppoo kyllä jäi melkoisen tuntemattomaksi meikäläiselle aina...

...yksi pystyy muuttumaan näkymättömäksi, toinen on liekki ja pystyy niin käskyttelmään ja tulipallona sujahtelemaan ilmojen halki ja onpa miehellä melkoinen ego, kolmas muuttuu melkoisen karkkiksi kivikasaksi jonka iho kestää mitä vaan ja onpa möykyllä melkoiset voimatkin (näyttelee mainiosti Michaek Chiklis). Neljäntenä on "porukan aivot" nero ja tietyllä tapaa joukon selvä johtajatyyppi joka pystyy venyttää kehoansa. Tässä elokuvassa oman altistumisensa kokee myös vihulaiseksi tuleva Von Doom joka on suuruudenhullu toimitusjohtaja.

Hiljalleen porukka huomaa että he voisivat omituisilla kyvyillään kenties auttaa pulaan joutuneita ihmisiä erinäisissä tilanteissa, joihin niin monesti tuppaavat ajautumaan... ja tokihan myös sopivat yhtenäiset trikoot pitää kaapista kekata päälle puettavaksi. Jottei maailma joudu ihmettelemään liian pitkän aikaa, ketä he oikein ovatkaan.

Joten sakkiin periaatteessa ensimmäistä kertaa tutustui näin elokuvan välityksellä, eikä odotukset hirveän korkeat olleet mutta pitihän se kuitenkin katsastaa alta pois.

Sinällään tässä erotaan melkoisesti perinteisestä supersankarista siinä että tässä on kyseessä suurempi poppoo, ikään kuin perhe sen perinteisen yksinäisen tallaajan sijaan. Perhe myös siinä mielessä että nelikko keskenään "naljailee" toisilleen (varsinkin Liekki ja Möykky keskenään), niin kuin niin monesti oikeissakin perheissa tuppaa käymään.

Kuten niin monesti niin jossain kosmisessa myrskyssä tai epäonnistuneessa kokeessa saa tämäkin nelikko omat supervoimansa. Monelle miespuoliselle pistää varmasti ensimmäisenä silmään nelikon naishahmo jota esittää Jessica Alba... itselleni oma suosikki on tuo "kivimöykky" jolla on varsin humoristinen mutta samalla sopivan surullinen asenne kaikkeen.

Elokuvan pääteemana on itsensä hyväksyminen joka meinaa tuottaa sankareillemme suuriakin ongelmia sen jälkeen kun ovat erikoisvoimansa saaneet.

Nelikosta on ilmeisesti tehty tarkoituksella melkoisen hupaisasakki joka lopulta vetää yhtäköyttää ja huumorinkukka on koko ajan vahvasti läsnä, heidän ajoittaisesta alakuloisuudestaan erityisesti itseään kohtaan huolimatta. Huumorti tuntuu olevan pitkälti se kantava voima lopulta myös elokuvalle.

Rennolla otteella tehty ajoittain ihan nätti (värikäs) visuaalinen toimintapläjäys muskelimassaryminän tyyliin, joka ajoi kertaalleen asiansa ja paranee mitä pidemmälle etenee. Tunteita ja tuoksuja osastolla mennään hitusen kornimmalla ja klisee osastolla, noh eli suht samaan tyyliin kuin rymistelyn puolellakin.

Ei mikään sarjakuvafilmasointien kuningas, tai lähelläkään kruunun hypistelemistä mutta ihan keskinkertaisen katseltava.


Ihmeneloset : Hopeasurffari
Ensi esiintyminen oli sen verran tuottoisa että elokuvalle päätettiin jatkoa tehdä. Homma jatkuu suoraan siitä mihin ensimmäinen osa päättyi.

Nelikko on elelee superjulkkisten elämää menivät minne tahansa ja se alkaa jo porukalla ottamaan hiljakseen päähän, kaksi heistä aikoo myös mennä keskenään naimisiin jotta pääsivät rauhallista perhe-elemää ja hitusen pois julkisuuden valokeilasta ja ylettömästä humusta... turha toivo maailman pelastusten lomassa sellaisesta haikailla. Joten duunia taas hilajkseen pukataan kasaa kun maailma pitää viel kertaalleen pelastaa... joten aika kaivaa trikoot esille.

Tarinan syvimpänä olemuksena pohdiskellaan superstaran stressaavaa elämää sekä joutumista kerta toisensa perään uhrautumisia toisten puolesta.

Tällä kertaa vastaan asettuu mystinen Hopeasurffari (värinsä ja surffilautansa perusteella nimensä ansainnut ? veikkonen) joka aiheuttelee erilaisia luonnonmullistuksia ympäri maapallon, vaan kukapa mies oikein onkaan siinä on yksi elokuvan kantavista voimista, ehkei kaikki olekaan aivan sitä miltä vaikuttaa ja näyttää...

...tuleepa apajille myös omaa osaansa keitokseen sekoittamaan vanha tuttu Von Doom ja eipä Yhdysvaltain armeijakaan kovin myötämielinen sankarinelikon touhuiluille ole.

Leffa tarjoilee ensimmäisen osansa tapaan niin toimintaa, hitusen draamaa kuin letkautuksiakin. Elokuva ei ole hirveän pitkä ja hyvä niin, kyllähän tuollaisen pipapyrähdyksen vielä toistamiseenkin kyseisen nelikon hoivissa vieräyttää menemään.

Ohjaajana toimii varsin "hupaisn nimen" omaava hemmo nimeltään Tim Story

Suoraviivaista viihdettä ja kepeätä "kesä" sellassta, jota ei kantsi ihan hirmuisen otsakurtussa alkaa kahtelemaan. Jos ekasta piti niin pitänee tästäkin, jos ei siinä liekki yhtään kytenyt niin tuskonpa se tässäkään valloileen roihahtaa.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Enchanted - Lumottu
Lieköhän Disney meinas alussa hypätä hitusen Roger Rabbit linjalle ja yhdistellä piirrettyä ja aitoa meininkiä vaan eipä sitten lähtenytkään... päätti ottaa kuuluisan hahmon piirretystä tai henkilöitä sieltä ja siirtää ne ihan ihmis(näyttelijä)hahmoiksi nykymaailman melskeeseen ja unohtaa oikeiden ja piirrettyjäen sekoitustyylin...

...sinänsä idea ihan ok ja huumorinpilkettä silmäkulmassa tarpeeksi niin suht onnistunut paketti saatu kasaan. Tosin suuren suuren suuren suuri siirappimaisuus varoitus, jos siirappi etoo niin kierrä tämä elokuva pirun kaukaa on nimittäin niin siirappimaisenlutusta kuin olla ja saattaa...

...leffa onkin enempi naispuolisisille ja erityisesti hitusen nuoremmille sellaisille suunnattu. Mutta jos alun (piirretyn) jaksaa läpi sinnitellä niin saattaapi toinenkin sukupuoli jonkin naurunpyrskähdyksen leffasta itselleen saada napsastua... toki eihän tuo nyt täysin oleellisesti kuitenkaan muutu.

Niin tai näin kohderyhmä varmasti haltioissaan, ei kohderyhmä lopulta kovinkaan kummoisia irti saa... periaattessa jos Disneyn piirrettytuotanto on pidemmältä aikaväliltä tuttua niin leffasta saa aivan pirun paljon enemmän irti.

Disneytähän tämä sinänsä alussa mennään piirretyllä pätkällä kun prinsessa odottaa sitä unelmiensa prinssiä elämänsä sulostuttajaksi, samalla vähän siinä laulellaa ja ylisöpöillään ja löytyyhän se elämänvalokin... vaan sitten tulee mukaan myös paha noita. Alku antaa hitusen vääränlaisen kuvan mitä tuleman pitää, saattaapa kyydistä useammankin katsojan tipautella...

...kun sitten pompataankin nykypäivän New Yorkiin jossa prinssi ja prinsessa ovat hieman kuin erimaailmasta sekaan pompahtaneita kaikin mahdollisin tavoin, huumoria pyritään repimaan suht mukavasti siitä kuinka oikean maailman ihmiset ovat niin totaalisen erilaisia näihin yli ja kenties ajoittain ällö söpöihinkin verrattuna... noh oppiipahan ainakin puolensa pitämään jos ei muuta. Ihmiset kun pitävät "prinsesaa" täysin kajahtaneena ja todellisena outolintuna ja osa käyttää surutta outoa hyväsydämmellisyyttä omaksi hyväksensä ja omia etujansa ajaakseen... pääosan näyttelijä vetääkin roolinsa osuvasti totaalisen ylitse (Amy Adams) mutta erittäin taidokkaasti näytellen ja hänen muuttumisensa loppua kohden on varsin mainiota näyttelijäntyötä.

Ironista pilkkaa satu ja reaalimaailman välisestä kuilusta, samalla melkoinen määrä viittauksia Disneyn luomiin aiempiin piirrettyihin satumaailmoihin (toki ne ovat vailla ilman minkään tyylistä pilkkaa, pilkkaa joka nykymaailmassa tuntuu olevan aika in asia turhankin monesti), meidän "oman maailmamme kautta"... hölmöjä mutta varsin rakastettavia tyyppejähän nuo satuhahmot tuppaavat kautta linjan olemaan... varsinkin se sadun täydellinen fiktioprinssi voisi meidän maailmassamme olla "yksi yhteen eleltynä" äärettömän raivostuttavan hupaisa tyyppi jota tuskin oikeasti kukaan kestäisi, tuossa roolissa James Marsden pistelee taasen parastaan.

Asiaan vihkiytyneille varsin pätevää laatua, asiaan vihkiytymättömille tuskin antaa tosiaan muuta kuin päänsärkyä kunnon jysäreiden täydeltä.



The Rocket
Elikkäs kertoo 1930-luvulla kun Kanadassa jääkiekolla meni kehnosti ja koko liiga oli lakkautusuhan alla, köyhällistöpoika nimeltään Maurice "The Rocket" Richard kuitenkin värvättiin Montreal Canadiensin joukkueeseen ja mies toi aivan uusia ulottuvuuksia koko peliin niin taidollaan, nopeudeltaan kuin pelinlukutaidoltaan verrattuna siihen mitä kukaan oli aikaisemmin katsomosta käsin saanut nähdä... toki mies myös antoi samalla mitalla muille takaisin jos tarvetta siihen tuli ja tulihan siihen vähän liiankin usein jolloin mies joutui kohtaamaan taas aivan uudenlaisia ongelmia... samalla kuitenkin hitusen "heltyivät" myös välit ranskan ja englannin kieltä puhuvien ihmisten välillä, jotka olivat melkoisen tulehtuneet noihin aikoihin, tosi tapa jolla ne yhdistyivät oli kaikille melkoisen yllätyksellinen.

Elokuva miehen päättäväisyydestä, taistelutahdosta ja yhtään periksiantamattomasta asenteesta muuttaa asioita niin pelikentillä vaikka sitten asenteella joka samalla itselleen ongelmia suorastaan keräsi, omassa elämässä yleensä kuin myös yhteiskunnassa, myös poikkeuksellinen suoraselkäisyys ja pystyminen myöntämään suureen virheensä kun siihen tarvetta ilmeni... kahlata läpi ongelmien ja pistää kova kovaa vasten kun siihen tarvetta ilmeni... saada poikkeuksellisesti kaikkien kunnioitus erilaisista taustoista tai tarkoitusperistä riippumatta, kun ensin monien sylkykuppina oli toiminut. Niin toki vaimo toimii suurena tukena pitkin ja on tarinan kantavista voimista myös erittäin vahvasti läsnä.

Elokuva on tehty todella tyylikkäästi "vanhan ajan tyyliin" ja kieltämättä varsin kiehtova visuaaliselta anniltaan, kuvaus myös erittäin taitavaa ja haaleiden värien käyttö... noh nimistä päätellen taitaa hieman (kanadan)ranskalaispainotteista (puthutaanko leffassa myös ranskaakin osan ajasta) olla tekijäkaarti ja se selittääkin jo paljon... vierailevina tähtinä nähdään muutamia suht nykyajan pelaajia "törkyturpa idiootti" Sean Avery sekä mm. Vincent Lecavallier, Stephan Quintal... Niin itse pääosassa on Roy Dupuis.

Pakko sanoa että pelikohtaukset ovat kyllä poikkeuksellisen hyvin filmille onnistuttu tallentamaan voisi jopa sanoa varsin upeita leikkauksia ja kuvakulmia sekä todella nättejä hidastuksia.

Laadukas leffa eräästä oman aikansa rajojenrikkojasta.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
The Happening
Intialaista sukujuurta oleva M. Night Shyamalan palaileepi tekemään kuudennen elokuvansa...

...nyt on paluu taas "hillittyyn jännäriin" josta mies alussa tutuksi tuli, edellinen ohjaus olikin poikkeuksellisesti enempi satukertomus (Lady in the Water)...

...sadun flopattua (kriitikoiden silmissä) on mies kuulemma käsketty tekemään taas hitusen vanhempaan tyyliin ja tällä kertaa kuulemma piti pistää elokuvaan verta mukaan ja myös muutenkin pelottavampi kokemus kuin aiemmat... tosin rankimmat ja verisimmät kohtaukset ovat leikattu pois mutta ne löytyvät elokuvan extroista...

...onneksi elokuvan yleinen ahdistavuus ja painostavan piinaava tunnelma ei ole noiden verikohtausten varassa vaan psykologisella puolella kun katsojan masunpohjaa pyrkii tunnelmalla kutkuttelemaan ja senhän intialainen taitaa suht hemmetin hyvin... tosin tällä kertaa jotkut kohtauksista vaikka synkkiä ovatkin tuntuvat tietyllä tapaa jo varsin koomisilta !

Omaperäinen veijari joka kulkee omia polkujaan (ainakin kulki), tai no nyt ilmeisesti studiopomojen rahanahneudessaan alkavat miestä perinteisempään muottiin väkisin tunkemaan.

Tällä kertaa aiheeksi on otettu varsin muotitietoisesti ihmiskunnan mahdollinen loppu, kun ihmiset alkavat varsin mysteerisesti ja itsetuhoisesti käyttäytymään sekä näkemään aivan omiaan... vaan mikäpä ihmisten sekaisin menemisen taustalla piileekään ? tällä kertaa maapallo alkaa antamaan takaisin ihmiselle sen tuottamaa "tuhoa ja kärsimystä" omalla tavallaan...

....joten sinällään elokuva on kannanotto ihmistenvälinpitämättömyys ympäristöasioihin.

Lopulta elokuvasta kuorituu ilmatiiviiksi pakattu katastrofileffa.

Pääosassa on Mark Wahlberg, näyttelijä jonka suuren suurta hypetystä en itse käsitä, en sitten millään... tosin tässä leffassa mies vetelee jopa ihan katsottavasti eikä "raivostuttavasti", onneksi. muita nimiä on mm. joo ei sanonut meikäläiselle sen enempiä, lähinnä pääosahepun vaimo ja lapsi. Hahmot sinällään jäävät hitusen ohueiksi eikä heihin juurikaan kiinnitä suurta huomiota... yleinen ahdistava ilmapiiri leffassa on sen kantava voim ja "päänäyttelijä", kun lukuiset sivulliset ihmiset ovat vain "riistaa".

Yleisesti ottaen elokuva on saanut aika rankkaakin arvostelua kohdalleen eikä aina niin hirveän mairittelevia arvioita mutta meikäläinen kyllä tykkäs. Jokin outo ote tuolla Shyalamanilla vaan leffojen tekemiseen on... tyyli sinänsä miehellä on aikamoisen erilaista kuin yleensä Hollywoodissa mutta itse tarinat lopulta yllättävän yksinkertaisia mutta samalla kutkuttavan haastavia, joten sinällään täyttä terästä, yleensä miehen leffat kestävät kevyesti useammankin katselukerran vaikka se miehen tavaramerkki elikkäs jokin tarinan yllätyksellinen koukku tiedossa jo katsojalle olisikin...

...niin juu tällä kertaa leffan "ylläri" paljastetaan jo poikkeuksellisen aikaisin ja normaalia selvempiä vihjeitäkin pukataan jo sitä varten heti alusta alkaen.

Omaperäistä kuvallista tyylikkyyttä kohtaus toisensa perään, kuitenkaan käyttämättä mitään suurempia kikkailuja apuna, vähäeleisyys kunniaan lienee miehen motto.

Toki tarinallisesti tässä ollaan vaikkapa Unbreakable - Särkymätön silkasta nerokkuudesta ! melkoisen kaukana ja yksioikoinen tarina ja henkilöt. Kuudes Aisti taasen veteli niin hyytävällä linjalla ja loppukoukullaan että tässä ei siihen siltä osin päästä... joten parhaimpien töidensä tasolle mies ei yllä mutta varsin katseltavaa kamaahan miehen ohjaukset ovat parin ensimmäisen leffan jälkeenkin kuitenkin olleet...

...se jokin jää kuitenkin "pahastikin" uupumaan jotta sieltä keskinkertaisuuden joukosta selvästi esille tällä kertaa pongahdettaisiin ilmaan sinkoutuen.


Into the Blue - Pinnan alla
Leffa ottanut aseekseensa ja katsojien houkuttelemiseen selvän strategian...

...laitetaan vesi elementiksi jossa paljon viihdytään, joten pääosanesittäjille vaatimuksena kohtuulliset kropat sitä kautta... tällä kertaa pääosankaksikon uimahousuja jalassaan saapi pidellä Paul Walker sekä Jessica Alba jotta kumpainenkin sukupuoli tyytyväinen olis, tai sitten ei, makunsa toki kullakin.

Ohjauksesta vastaa John Stockwell, jolla aiempaa runsasta kokemusta veden läträämisestä tullut reippaanlaisesti kohtalaisen Blue Crush nimisen elokuvansa kanssa.

Noh sitten itse leffaan... elikkäs perusseikkailujännäriä luvassa muutamalla actionpainotteisella kohtauksella ja onpa pienoinen juonikoukkukin mukaan lykitty kun toinen pariskunta yhteen pääpariskunnan kanssa merenpohjia tutkimaan liittoutuu... merirosvojäänteitä lähdetään etsimään ja huumelasti löydetään ja sitähän sitten ollaan pahojen poikien kera myöskin etsimässä ja ajojahteja puolin ja toisin siitä siunaantuu ympärille.

Ei mikään mullistava leffa mutta vaikkapa samantyylisen Fool's Gold leffan kyllä pesee miten tahtoo vaikka housut kintuissa... tämä hitusen actionpainotteisempi ja ei aivan niin umpitylsä kuin edellä mainittu.

Melkoisen perinteistä ja kliseistä "tyhjänpäiväistä teiniactionia" tarjolla, jos ei muuta niin Bahama "kauniine väreineen" vaikuttaa ihan aurinkoiselta ja mukavalta nätiltä paikalta näin talipakkasten keskeltä, vaikka sitten vain kuvaruudun välityksellä.

Vedenalaiset kohtaukset kieltämättä ihan melkoisen tyylikkäästi toteutettu ja suurin syy elokuvaa katsella, ja onhan se tietynlaista vaihtelua actionleffoihin kun veden alla paljon melskataan, vaikkei täysin homma pelitäkään niin hyvin kuin toivoisi, eikä genrensä kukkulankuninkaita pysty millään tasolla hätistelemään tai tyrkkimään pyllähtämättä itse takaisin kukkulan pohjilta vauhtia hakemaan.


Muumio - Lohikäärmekeisarin hauta
Todella pitkän tauon jälkeen "kiedottu rätti" päätti taas tehdä paluunsa. Joten komediallisella kuorrutuksella tehtyä entisaikojen seikkailua kenties luvassa, vaan kun ei.

Tällä kertaa hommaan lisätään hieman enempi itamaista tyyliä ja mystiikkaa, joka tulee erityisesti ilmi puvustuksessa ja uusissa näyttelijöissä mitä "muumuoiden valtakuntaan" tulee. Hiekka kuitenkin edelleen suurena "innoituksen lähteenä" elokuvassa kuten ennenkin...

...pääosassa jatkaa edelleen hitusen hölmöhkö oloinen löytöretkeilijä Rick O'Connell (Brendan Fraser) ja muina vanhoina naamoina hupaisa sidekick (John Hannah) sekä toisessa osassa esiintynyt Rickin poika (joka onkin kasvanyt reippaasti sitten viime näkemän)... uusina kasvoina on mukaan tupsahtanut mm. pääheppulin seikkailuihin mukaan ajautuvaa ihastusta/vaimoa (jota ei enää esitä Rachel Weisz vaan Maria Bello nykyään)... pääpahaa elikkäs itämaista keisaria/muumiota esittää ihmismuodossaan (Jet Li) sekä hänen entistä apuriaan ja nykyistä vihollista oleva noita (Michelle Yeoh).

Elokuvan alussa pohjustellaan yllättävän pitkään ja samalla yllättävän rauhallisesti tulevalle tarinalle pohjaa sekä uuden uhan (muumion syntymistä), tai ennen kuin ensimmäistäkään toiminnantyylistä kohtausta päästetään ilmoille, tai itse päähenkilöä päästetään ruudulla pyörähtämään.

Niin tai näin niin kelvollisen ensimmäisen osan jälkeen suunta on ollut vain alaspäin ja matka pohalle sen kuin jatkuu... tai no ideat ovat suoraan aiemmista kopsattuja ja niitä kierrätetään ainoastaan ympäristö on uusi ja alkuperäinen muumio (Arnold Vosloo) oli jotensakin hiekajyväsiä ja tunnelmaa painostavasti tihkuva ilmestys, tämä nykyinen enempikin zombieta muistuttava uhka ei sitä valitettavasti ole. Tarina ei sinänsä nappaa mukaansa vaan tyytyy heittelemään lähinnä muutaman vitsin ja viittauksen aiempaan ollen muuten erittäin sekava ja suorastaan järjetön... digitaaliset tehosteet näyttävät lähinnä tökeröiltä ja hölmöiltä.

Äänekäs rymistely kunhan se aikanaan alkuun saadaan (siihen tovi jos toinenkin menee) ja lukemattomat puujalkavitsit eivät jaksa enää kantaa täydellä tenholla nykypäivänä valitettavasti, ainakaan tätä tuotosta. Niin juu, siinä sivussa korjaillaan hitusen vinksalleen päässyttä isä-poika suhdetta.

Seikkailuelokuville niin tuiki tärkeä mukaansatempaavuus ja tenhoavuus lähinnä loistavat poissa olemisellaan tällä kerralla ja vitsitkin ovat hitusen väsähtäneitä
 

Arte Et Labore
DoubleW
Offline
DoubleW
Viimeksi tuli katsottua elokuva nimeltä.

Dreamer Inspired by true story

Pääosassa oli dakota Fanning, josta pidän oikein paljon koska hän todella osaa näytellä ikäisekseen. Olen katsonut monia häne elokuviaan.

Elokuva kertoi pienestä tytöstä (dakota fanning) ja perheen isästä joka halusi valjastaa loukkaantuneesta raviratsusta kilpahevosen. Tyttären ja isän välillä ei kumminkaan mene hyvin kun isä haluaa pistää rahoiksi hevosen. Tytär haluaisi pitää hevosta lemmikkinä ja antaa rakkautta sille.

Elokuva oli koskettava ja muutenkin se näytii ettei ravi ole aina vaan julmaa hevosten piiskausta vaan myös hoitamista sekä hellimistä. Elokuva oli tarinaltaan hyvä ja se ei ollut niinkun muut perhe elokuvat, jossa paha henkilö kaappaa tai sabotoi jotain.

Katson myös monia muita elokuvia, mutta perhe elokuvat ovat mukavia myös.
 

It`S me, Double W
avatar is Missing

Sinun täytyy olla kirjautuneena kommentoidaksesi. Jos et ole vielä jäsen - liity jäseneksi nyt.!