Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
Uusin ensin
Atrás

Viihde

Täällä keskustellaan musiikista, elokuvista ja muusta viihteestä.

Elokuva (joka tuli katseltua)

tomine
Offline
tomine
Taru Sormusten Herrasta - trilogia

Ensin pitänee varmaan mainita että Peter Jackson oli taatusti oikea mies tätä megalomaanista projektia vetämään, vaikka kulmakarvat monella taatusti ennen leffoja melkoisen kurtussa oli..

..mies sen verran rankemmista jutuista lähtenyt että ei tehnyt örkeistäkään mitään ihan lasten ömöjä mutta kuintekin satumaisen seikkailufilmin sinänsä jota nuorempikin väki voipi katsella. Mies myös taatusti tunsi "oman" Uuden-Seelantinsa kuin omat taskunsa joka siis Keski-Maaksi varsin tyylikkäästi muuttui.

Näyttelijöinä .. Elijah Wood, Sean Astin, Dominic Monaghan, Billy Boyd, Ian McKellen, Ian Holm, Viggo Mortenson, Liv Tyler, Cate Blanchett, Hugo Weaving, Orlando Bloom, John Rhys-Davies, Christopher Lee, Bernard Hill, Miranda Otto, Andy Serkis ja moni moni muu.. joille jokaiselle tämä todellinen megasuurprojekti varmasti tulee olemaan aina se mistä heidät muistetaan valkokankailla.

Mies teki mihin vain harva loppujen lopuksi uskoi mutta moni toivoi.. pisteli TSH tarinan uskomattoman onnistuneella tavalla valkokankaalle. Onneksi piti siitä kiinni että halusi tehdä trilogian eikä suostunut puristamaan megaspektaakkeliaan vain yhden leffan pituiseksi pikapyrähdykseksi vaikka aluksi kait melkoinen painostus siihen studion puolelta oli. Loppu onkin sitten puhdasta satua ja fantasiaa upean lopputuloksen muodossa... lopulta oli todellakin odotamisensa väärti.

Kirjaa en ole jaksanut ikänään kokonaan läpi kahlata, vaikka muutaman kerran koettanutkin aloittaa mutta elokuvat todella räjäyttivät pankin... okei eivät ehkä kuitenkaan aivan parasta leffaa mitä meikäläisen mielestä on tehty mutta erittäin korkealla ja kestää kevyesti useammat katsomiskerrat jokainen kolmesta.

Special Extended Editonit ovat kaikki aivan huikeita. Kannet ja lootat jossa koko hommeli myydään ovat viimeisen päälle tyylikkäitä. Jokainen kolmesta leffasta saa aivan huikeasti lisää syvyyttä kun entisestään pitkä leffa saa vielä roimasti lisää kohtauksia lisää.. vaikka elokuvat ovat pitkiä kuluu aika niiden jokaisen parissa kuin hujauksessa.. mikä on erinomaisen leffan merkki meikäläiselle.

Tarinasta varmaan sen suurempia tuskin kantsii alkaa kertomaan.. sanotaanko vaikka että pienetkin tekevät suuria tekoja, kun aika ja paikka on oikea ja kohtalolla näppinsä pelissä. Tarina toivosta, epätoivosta, ystävyydestä, pahuudesta, hyvyydestä.. todellinen fantasian megaspektaakkeli.

Elokuvassa on yksinkertaisesti kaikkea mahdollista mm. koskettavuutta, opettavaisuutta, huumoria, toimintaa, ystävyyttä, petturuutta, sotaa, luopumista, rakastumista, urheuttta jne...


Kaikista kannattaa ehdottomasti katsella roimasti pidennetyt Extended Ediotonit !


Taru Sormusten Herrasta : Sormuksen Ritarit
Tunnelma elokuvassa on suorastaan käsinkosketeltavissa. Hommaa on pyritty lähtemään tekemään realistisuuden hakuisuudella ja se todella toimii. Keskimaa on nättiä katseltavaa.. hahmokaarti vihulaisuneen kuin ystävällismielisine tyyppeineen ovat mieleenpainuvia..

..ja se seikkailuntenho kaikessa lisääntyvässä synkkyydessään todella tulvii katsojan silmille ja mieliin. Mainio alku ja ehkäpä itselleni se suosikki näistä kolmesta elokuvasta. Todellista herkkua seikkailuleffan ystävälle alusta loppuun, sormuksen saattuen matkaa seuratessa.

Taru Sormusten Herrasta : Kaksi tornia
Herkullisen alun jälkeen tarina jatkuu siitä suoraan, tälläisessä toinen leffa onkin se vaikea hommeli. Ensimmäinen oli aivan huikea ja tarinaa ei saada vielä loppuun asti tässä kuljetettua joten mistä ammentaa elokuvaan sen unohtumattomuuden. Noh okei tämä leffa varmasti kolmikosta se joka on helpoiten unohdettavissa. Tämän elokuvan ehdottomasti kantava voima on mainio Klonkku joka päästetään todella irti ja toki eräs eeppinen taistelu kans.. matka jatkuu.. tällä kertaa tosin hajanaisesti siellä täällä kun sormuksen saattue on hajaantunut todella eripaikkoihin omaa polkuaan kulkemaan.. sillä tavalla elokuva on paljon hajanaisempi kuin eka osa kun erihahmojen välillä pompitaan eri tilanteissa huomattavasti enemmän.

Taru Sormusten Herrasta : Kuninkaan paluu
Trilogian päätös.. loppu on sittenkin ehkä yllättävänkin pienimuotoinen ja tiivistunnelmainen selviytmistarina siihen verrattuna mitä koko matka sinne sisälti.. jollain tapaa viehättäväkin pienimuoitoinen päätös sen kaiken eeppisten tapahtumien jälkeen. Huikea tarina sai ansaitsemansa huikean päätöksen. Tarina kietoo taas sormuksen saattuessa hiljalleen yhteen ja kaikki jotenkin soljuu tarinallisesti sutjakkaammin valkokankaaan eteenpäin taas, kuin mitä hitusen pomppivassa toisessa osassa.


Kokonaisuudessaan kaikki pienetkin yksityiskohdat on suunniteltu ja tehty niin viimeisen päälle kuin olla ja voi.. onneksi tekijöillä oli vilpitöntä halua onnistua (uskallusta, hullluutta tehdä sen vision mihin todella uskoivat) suurprojektisssaan sekä hyppysellinen taitoa ja maagisuutta sormissaan jotta lopputulos on todella monipuolinen ja elinvoimainen elokuvaelämys vailla vertaa... elokuvasta myös välittyy upeasti se katsojalle kuinka näyttelijät ja tekijät ovat tämän taatusti todella rankan duuninsa keskellä todella nauttineet ja antaneet kaikkensa, jotta elokuvan riemu kaiken synkkyydenkin keskellä puhaltaisi riemua katsojaansa.
 

Arte Et Labore
Mameluck
Offline
Mameluck
Ja jos joku jostain kohtalon oikuista ei olisi trilogiaa nähnyt(häpeäisivät), niin elokuussahan tuo trilogia tulee taas kolmena viikonloppuna.

Itse olen suuri Sormusten Herra/Tolkien -fani. Kirjat lukenu nelisen kertaa ja omasta mielestä parempia kuin elokuvat. Sitten luen tietenkin muita Tolkienin tuotantoja. Sormusten Herra -fanille, joka olisi vaikka nähnyt vain elokuvat, niin suosittelen lukemaan Hobitin. Helppoa luettavaa ja oikeasti hyvä kirja myös.
 

"I'm a giant with a war dog. Either I am making a delivery, or I am besieging your fort. Hope for the former." - Sten, Dragon Age Origins -
tomine
Offline
tomine
Good Luck Chuck

Tuli tuossa vastaan Blu-rayna tarjouksessa huokeampaan hintaan kuin moni ale DVD-levy, joten pitihän se pitkälti sen takia katsastaa.

Kantta kun kahtelee niin good sanan oo - kirjaimet kortsuja ja alempana lukee "tahmea rakkaustarina" niin mitäköhän tuosta voisi päätellä...

..ainakin komeadiallista romanttista hömppää katsojalle tarjotaan. Pääosakaksikoksi on valitttu Dane Cook sekä Jessica Alba.. jälkimmäinen tuntuu kaikenlaisissa äänestyksissä miesten päiväunien kohteena vuodesta toiseen pyörivän mutta meikän makuun tuo naikkonen ei nyt niinkään ole, okei onhan sillä ihan jees kroppa.

"Tarinana" on äijä joka saa joka yöksi uuden naisen vierelleen, jotta tämä nainen seuraavana päivänä tapaisi sen unelmiensa miehen joka ei siis tämä sälli ole ... päättääkö mies ottaa riskin tai mitä ylipäätään tehdä kun tapaa naisen johon todella tulisesti rakastuu mutta entäpä jos liian itniimi suhde ajauttaakin naisen naimisiin jonkun muun kanssa.. kun kirouksen pienenä päällensä sen kaltaisen sai.

Ajoittain ihan höpsön energinen vauhtikomedia.. jossa Alba esittää kömpelöä toheloa jota kautta fyysinen komediointi on otettu vahvasti esille... heppu taas hoitelee enempi supliikkipuolen.. kun koetetaan katsojaa virkeälle ja iloiselle mielelle saattaa..

..okei onhan vitseissä sinällään kierrätystä melkoisestikin (kliseiden sitä perinteistä kierrättelyä) tämän aihealueen vastaavista poimittuina, ah niin tuttuja turvallisia. Toimii kuitenkin ihan kelvollisesti tässä tuotoksessa.. ja huomattavasti hauskempi kuin tuollainen nykymuottiin kasattu teinikomediointi jossa paljon navanalus(ta-huumoria) käsitellään tavalla tai toisella.

Ihan hauskahkon katselmuskerran tarjosi, osa vitseistä toki siellä mauttomuuden rajoilla vaelteli, kuten aina tälläisissä mutta jotenkin sellainen hyvänmielen ja hyväntahtoisuusde hakuisuus välittyi vahvasti koko leffan ajan.. sinällään jakautuu hieman "kahteen osioon", alkupuolella keskitytään enempi komediointiin ja lopussa taasen enempi annetaan tilaa sille kliseiden täytteiselle romanttiselle puolelle...

...periaatteessa sitä samaa kuin niin moni muukin höpsöttelyhörhöily mutta tämän parissa sentään suht'koht mukavasti viihtyi.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Die Hard 2

Sinänsä kinkkiseen tilanteeseen Renny Harlin itsensä likoon laittoi kun nyttemmin neljänteen osaansa venynee leffasarjan toisen osan päätyi ohjaamaan..

..onhan ensimmäinen Die Hard kuitenkin ehdtottomasti todellinen klassikko ja "varsin vaatimattomasti" voisi luonnehtia sitä ykdeksi kaikkien aikojen parhaimmista action-leffoista mitä on tehty.

Sinällään elokuva onnistuu tavoitteessaan jopa yllättävänkin hyvin, eikä onnekseen joudu liiemmälti häpeä loistavan ensimmäisen elokuvan rinnalla. Se tuo sopivasti uutta tuoreutta meininkiin lähinnä uudella ympäristöllään, joka siis lentokenttäpainotteinen (sitten ensimmäisen pilvenpiirtäjän) ja hommahan pelittää hyvin tiiviinä katsojaa sopivasti piinaten, varsinkin tuo lumisademyräkkä tuo hommaan varsin onnistuneen ja pikantin lisän mitä tunnelmointiin tulee...

...sen sijaan hahmot ovat hyvinkin tuttuja ja turvallisia.. tällä kertaa myös vaimo laitetaan ensimmäistä osaa suurempaan piinapenkkiin myös henkilökohtaisesti.. ensimmäisestä osasta ja yhtä rankkaa menoa McClane (Bruce Willis) tarjoaa terroristien suuntaan kuin mitä ensimmäisessäkin. Toki päävihulainen ei yllä samalle tasolle tässä kuin mitä ensimmäisessä oli ja se ympäristö vaikka toimii ja on vaihtelua mutta ei kuitenkaan sentään ykkösen veroinen kutkuttavuudessaan.. pari kelvollista sivuhahmoakin saatu mukaan kuten innokas telkkureportteri sekä varsin mainio lentokentän turvallisuudesta vastaava pääjehu (Dennis Franz joka oman roolinsa sittemmin löysi NYPD Blue sarjan keulahahmona).. toki pitänee vielä lisäksi mainita McClanen (ex-)vaimon kanssa lentsikassa oleva "viehättävä" seuralainen jotta sinnekin ytyä saadaan leffan tarpeiksi.

Ei tämä toki huikean ekan tasoinen ole mutta se nyt onkin niin huippuleffa että ei ihmekään. Ihan kelpo actionpäläjäys taukoamattoman tykityksen ohella.. uhoa, toimintaa, äijäilyä.. räimettä ja rytinää riittämiin. "Ehtaa vanhan ajan äksönii", jossa äijäily ja toiminta oli huipussaan ja mistään realismiin viittaavasta viisveisattiin, niin ja kirosanojakin saipi olla seassa silloin tällöin.. toisin kuin nykyään.. myöskin aikaa kun Bruce Willisillä oli vielä hiukset päälaellaan.

ippie-kay-yay, motherfucker !

Niin juu.. lopussa kajareista jyrähtää ilmoille Jean Sibeliusta, a'la Finlandiaa tunnelmaa luomaan.



Paranoid Park

Tarina pohjautuu romaaniin. Gus Van Sant ei yleensä kovin heppoisia aiheita omille filmauksilleen valitse eikä ole siihen "sortunut" tälläkään kertaa.

Elämästä tietyllä tapaa "eristäytynyt" ja itseensä hitusen "käpertynyt" skeittarinuori joutuu erääseen onnettomuuteen, jonka lopputuloksena ilmeisesti syntyy sivullinen uhri... pojan itsensä muistikuvat ovat erittäin hatarat mutta poliisit tutkivat asiaa murhankantilta ... vaan hän ei uskalla siitä mitään omia tuntemuksiaan kenellekään kertoa vaan joutuu sen omaan yksinäisyyteensä kätkemään...

...mahdollisia tekemiään tekoja (epätieto myös kalvaa mitä oikeasti tapahtui koko ajan mielessä vääjäämättä) ei pääse karkuun vaan ne palautuvat aina mieliin kerta toisensa perään, jos niitä ei saa puitua kenenkään kanssa "yli ja ympäri". Vaan mitenpä käsittelet asiat kun aikuiset elävät omaa elämäänsä ja nuoret omaansa eikä yhteistä tietä tunnu asioiden puimiseen löytyvän... tyttöystäväkään ei tunnu kanssa oikein samalla aaltopituudella kulkevan vaan tuntuu haaveilevan hitusen omiaan, tietynlaisessa harhakuvitelmissa.

Tietynlainen "taide-elokuva" koklaus. Pojan tuntemuksia visioidaan hyvin erikoisella tavalla, häivyttämällä mm. aikuiset ikään kuin kuvasta pois (lähikuvat ottavat nuoret esille ja aikuiset ovat siellä jossain utuisuudessa) jotta heitä ei olisi olemassakaan. Myös äänimaailma on erittäin omaperäinen elokuvassa (mm. pohdiskeleva oma- ja itsetunto)... koko elokuvan fiilis on jollain tapaa unenomainen mutta toimii tässä elokuvassa erittäin hyvin...

...tosin tällä kertaa unenomaiset hidastukset ovat jo tarinankerronnan kannalta sen verran taiteellista tavaraa että alkaa häiritsemään jollain tapaa jo itse tarinankertomista ja mukataiteellisuus ottaa liian suurta roolia osakseen mutta sillain hypnoottinen kokemus että sen vielä kestää ja sopii koko leffan tyyliin aivan kelvollisesti ja antaa tilaa ajoittaisella hidastelullaanja vetkuttelullaan tilaa antaa ajatella katsojan että mitäpä jos tälläin tapahtuisi niin miten ihminen todennäköisesti siinä tilanteessa reagoisi, vaikuttaisiko se näin ihmiseen.. tulisiko tuollaisia tunnetiloja... kestäisikö sellaista asiaa pitää vain itsensä sisällään ja ajatuksia koossa.. vai olisiko ne auttamatta koko ajan "jossain muualla" ja jos niin kuinka kauan ?..

...elokuva jolla ei periaatteessa ole alkua eikä loppua (kiitos osittain myös aikajanapomppimisen).. osittain katsoja kursii omanlaisensa kokemuksen kasaan siitä mitä hänelle esitetään.. niin visuaalisesti kuin äänellisesti... hidastuksia, nopeutuksia, toistoa, pitkityksiä.

Sinällään ahdistava mutta jollain tapaa toiveikas nuorisokuvaus, erään nuoren kasvusta kasvusta maailmaan, josta hän tuntuu irtatuneen kun paikkaa ei oikein tunnu elämästä muiden ihmisten ympäröimänä löytyvän... tai olisiko se paikka olemassa sittenkin tässä leffassa Paranoid Park.. joka tarjoaa koko tunneskaalan elämästä siellä kävijälleen ja "kodin".

Näyttelijät ovat "teini-ikäisiä tuntemattomuuksia". Suht paljon skeittausta kans elokuvassa.

Erikoinen kokonaisuus ! toiset pitää .. toiset vihaa tälläisiä.. hyvin moni varmasti saa tästä lähinnä fiiliksen heti katsottuaan että mitä helv*ttiä just tulikaan oikein sitten katseltua !?!? Hyvä kuitenkin että erityylisiä kokeiluja kuitenkin ilmaantuu silloin tällöin, vaikkei aina ihan nappiin kaikilta osin napsahtaisikaan.

Näpsäkkä kokonaisuus ! joka on "oudon" hypnoottinen ja mukaansa nappaava tuotos.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Yes Man

Kuminaana Jim Carrey taas vaihteeksi ylinäyttelemässä omaan persoonalliseen tyyliinsä. Toki tällä kertaa sen verran positiivinen hyvänmielen komedia on aiheena "juoneltaan" että se siihen vähintäänkin kelpo syyn antaa.. kuten kaikille leffan näyttelijöille siinä sivussa.

Tietyllä tapaa tästä tulee hitusen mieleen miehenaiempi työ Valehtelija, Valehtelija joka sinällään oli erinomainen idea ja vaikka leffa kelpo komedia olikin, olisi siitä saatettu huomattavasti enempikin irti repiä.. sen verran hulvaton oli tuon elokuvan idea..

..valitettavasti tämä ei aivan tuolle(kaan) tasolle yllä. Vitsit tuntuvat hitusen moneen kertaan jo kierrätetyiltä ja varsin tutuilta.. liian usein tunnutaan tyytyvän vain Carreyn naaman vääntelyyn niissä.. joka on jo melkoisen monta kertaa nähty.

Sinällään idea on ihan jees eräänlaisen huhhulilahkon tukemana ja painostamana yleisnegatiivinen tyyppi joka yleensä vastaa kieltävästi, lupautuukin vastailemaan siitä lähtien hyväksyvästi jotta vallitseva alakuloisuus hepun elämästä väistyisi ja mies taas elämänherkuista pääsisi nautiskelemaan & vastavuoroisesti elämä miehelle parastaan tarjoilemaan..

.. ja varsinkin kesäiseen ilmapiiriin sopivaa rentoutta hakeva komediointipläjäys sinällään kelvolllisella "sanomalla" .. harmi vaan että se rentous katoaa katsojalta siinä vaiheessa kun leffa tuntuikin kenties pettymykseltä.. jolloin on vaikea olla "Yes", vaikka leffan jälkeen niin haluaisikin

Sitä perinteistä Jim Carreytä.. mies on tupannut niin parempaa kuin heikompaakin kamaa. Itselleni joka tapauksessa pienoinen pettymys kaikkinensa.. ei ollut meikäläisen makuun sittenkään sellainen Pirtsakka jysäytys päin pläsiä jota siltä olisin kovasti odottanut vaan enempikin puuduttavahko pläjäys vasten kasvoja.. tokihan tälläkin leffalla ne omat hetkensä ovat.



Top Gun Special Collector's Edition - Blu-ray formaatissa

Jees, vanha kunnon legenda jossa nuorukaiset kuten Tom Cruise, Val Kilmer, Meg Ryan .. ja vähän vanhempaa näyttelikaartia kuten Tom Skerrit (loistava muuten Rooman Sheriffi telkkusarjassa) sekä lukemattomissa elokuvissa esiintymään kerinnyt Michael Ironside. Leffan naistähtöselle Kelly McGillis tämä taisi olla uran ylivoimaisesti tunnetuin tuotos, toki oli vielä Tompan parina myös Days of Thunder leffassa, joka taisi olla hitusen "tämän tuotantoryhmän jatkoa" Nascar kilpa-ajoradoille vietynä mutta ei samoihin sfääreihin enää yltänyt.

Sinisäteellä kuva on saatu näinkin vanhassa tuotoksessa aivan häkellyttävän loistavaksi suorastaan.. okei lentsikkakohtaukset (ulkoapäin ovat rakeisia) mutta kun pois lentsikasta tai ohjaamosta ollaan niin kuvanlaatu on huikeata taidonnäytettä miten vanhaa kuvaa pistetään uuteen kuosiinsa...

...myös mukana olevat ekstrat leffan teosta ovat mielenkiintoista tavaraa.. kuten myös erityisesti leffan musapuoli ruoditaan.. jossa pureudutaan erityisesti kahteen todelliseen superhittiin Danger Zone sekä Take My Breath Away ja miten kyseiset tuotokset lopulta leffaan päätyivät jne... erittäin mielenkiintoinen extrapätkä. Kappaleiden esittäjien itsensä kertoilemina, tuo Berlinin naikkonen noin vähän kypsemmällä iällä on melkoisen upean näköinen nainen muuten tuossa extra-pätkässä turinoimassa.

Ajan hengen mukaisesti leffassa on varsin vahva vastakkain asettelu USA vs. USSR. Jota kuorrutetaan niin alussa kuin lopussa erityisen siirappimaisella tavalla...

...80-lukua muutenkin parhaimmillaan ja pahimmillaan. Asennetta on vaikka muille jakaa ja kuorrutus on kunnossa mutta itse tarinahan on melkoisen "hupaisaa" ärjyilyä joka suuntaan kaikkinensa. Auringonlaskuja, homoviboja, toimintaa, suihkareita, laulamista, musaa, "draamaa", "romantiikkaa", "komediaa", menneisyyden haamuja, omien demonien voittamista... machoilua ja pullistelua viimeisen päälle !

Lentsikka-kohtaukset näyttävät tänäkin päivänä varsin mukavilta siis ne jotka ovat ulkopäin kuvattuja vaikka kuva tuolloin melkoisen rakeinen sinällään on mutta eipä juurikaan haittaa.. ohjaamossa touhuilua on ajanhammas hitusen kieltämättä jo nakertanut...

...tuolle ajalle tyypillisesti (mm. Rocky) on myös Top Gunin soundtrack kokonaisuudessaan aivan huikeata rockin ilotulitusta korville ja fiilistelyä viimeisen päälle, onnistuneesti vieläpä

Ohjaana on muuten Tony Scott .. jaa että onko sukunimi kenties tuttu ohjaajapiireistä, no totta mooses.. onhan jäbikkä sentää Ridley Scottin veli !

Eipä tähän varmaan voi muuta todeta loppuun kuin että melkoisen vähissä on tälläiset hävittäjälentsikka leffa olleet, niin ennen kuin jälkeen Top Gunin.. joten samantyylistä lentelyleffaa ei juurikaan muita ole.. jonkin verran tosi noita ensimmäisen ja toisen maailmansodan lentelyitä mutta eipä juuri nykyajan suihkuhävittäjien.

Ehtaa 80-lukua ja pop-cornia sylintäydeltä poksutellen ! Militarista, suorastaan typerää mutta jollain käsittämättömällä tapaa niiiiin viihdyttävää edelleen, pakko alistua ja myöntyä.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Days of Thunder

Sinällään aikoinaan melkoiseksi hitiksikin noussut Top Gun leffa sai tietyllä tapaa osittaisen "henkisen jatkajan" tosin ilmasta laskeuduttiin maan pinnalle ja sikäläisille NASCAR-kilparadoille..

..tuottajamogulit Bruckheimer ja Simpson siis tämänkin rahoituksen takana.. ohjaajana taas Tonyy "Rideleyn veli" Scott.. pääosassa Tom Cruise.. mutta aiemmin muistelemaani vastoin tässä ei enää ollutkaan Kelly McGillisiä jonka periaatteessa ainoaksi leffaksi jäikin sitten "ilmojen valtiaissa" esiintyminen.. vaan tässäpä on sitten toinen uraansa aloitteva nuorukainen joka ei sitten jäänyt pelkästään tähän leffaan vaan tehnyt sittemmmin erittäinkin mittavan uran nimittäin Nicole Kidman.

Äänimaisemat ovat ainakin aivan huippuluokkaa, ajokohtauksissa elokuva nimittäin on nimensä veroinen, elikkäs ukkosta radalla.. sen verran vakuuttavasti äänipuoli jytisee ja jyrisee radalla kilpaa ajettaessa, tosin vekkuli velikullat nyt ajelevat välillä pyörätuoleillakin kilpaa sairaalankäytävillä... näin siis jytinät ainakin Blu-ray versiossa..

..musapuolella ei sen sijaan lentsikkatunnelmiin ylletä ei lähimainkaan. Ajoittain sellainen puoli-iskevä biisi jytää takana mutta oikein yhtään kunnon fiilistä kattoon täräyttävää musakipaletta tästä ei löydy toisin kuin "taivahalla" oli... ainoa hieman pidemmäksi ajaksi elämään jäänyt kappale lienee lähinnä Maria McKee - Show Me Heaven.. sinällään hitusen yllätyskin nimittäin soundtrack on nimiltään huomattavasti tunnetumpaa ja "tähtiloistokkaampaa" satoa kuin mitä aiemmin... kuten vaikkapa nimet Cher, Guns N'Roses, Joan Jett, Elton John, Tina Turner..

Juoni on sitä varsin perinteistä. Heppuli haluaa perustaa uuden tallin(Randy Quaid).. ottaa siihen remmiin mukaansa hitusen kiistellyn ja liekö aivan puhtaat jauhot pussissa olevan karismaattisen ja hulvattoman reteän autonsuunnittelijan (Robert Duvall).. tallin kieliposkessa elämään suhtautuva varkkotiimi... pääosassa tietysti elämässään kovia kokenut hurjapää aloittija kuski (Tom Cruise) oppii isällisten neuvojen ja vastahakoisuuden jälkeen tiimityöskentelyn saloja ennen kuin menestystä alkaa tipahtelemaan.. uraa kuohuttava onnettomuuskin tulee vastaan jonka jälkeen mies tapaa elämänsä naisen (Nicole Kidman) joka on miehen lääkäri tuon onnettomuus tilanteen yhteydessä..

..entisistä vihulaisista tuleekin ystäviä ja enstisistä ystävistä vihulaisia ja sen tyylisiä muistakin ympyröistä tuttuja juttuja.. muita nimiä jotka mahdollisesti sittemmin muista ympyröistä enempikin tuttja ovat mm. Cary Elwes, John C. Reilly.

Leffassa on ajoittain yllättävän paljon huumoria.. liekö osittain jopa "tahattomankin" paljon kun leffan genrenä ei kuitenkaan varsinaisesti pidetä mitään huumoria.. toki hienovaraista mutta yllättävän runsasta. Muutoin perinteisiä latuja tarkasti sivakoiva "urheiluleffa", josta löytyy ne action(ajo)kohtaukset, romanttiset heruttelut, kuin draaman kaaret kaikkinensa..

..varsin yllätyksetön paketti kaikkinensa mutta ajokohtaukset ovat varsin jees, vaikkei nyt sinällään Nascar ja niiden tavaramerkkinä lähinnä pelkästään ovaaleissa ajelu nyt sinänsä innosta/kiinnosta suoraa sanoen "mutkan vertaa". Kait siinä jotain taktisia ulottuvuuksia olis jos jaksais perehtyä lajiin sen enempiä, liekö tässä leffassa olevaa tönimistä ja tuuppimista hieman ylikorostettu viihteen alttarilla palvoen kun sen verran romurallimaista meininkiä alkaa jo ajoittain touhu muistuttamaan.

Aihe-alue ja varsinkin perinteinen popcornmaisuus huomioon ottaen ihan viihdyttävä katselmus kuitenkin kaikkinensa...

...ajalleen tyypillisesti paljon tulisemmalla tunteella viritettyä meininkiä kuin mitä monesti nykyleffat tarjoavata.. toisin sanoen tietyllä tavalla puhtaampaa ja selkeämpää Viihdettä.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Ralliraita I

Melekoisen paljon tässä kyllä kiroilua. Alussa lähdetään vähän hillitymmin liikkeelle mutta kun vauhtiin päästään niin kirosanoja pykelletään tässä kyllä solkenaan.

Elokuva on täysin puhtaasti ja pelkästään vain puhdasta junttikomediaa. Hahmot ovat todella alleviivattuja ja ylivedettyjä karikatyyrejä.

Hahmoja löytyy useampia tässä leffassa mutta ehdottomasti huvittavin ja koko elokuvan pelastus on ex-huippukartturi joka nykyään pitelee puolitympääntyneen oloisena autokoulua (Heikki Silvennoinen).. kaikessa puupäisyyshuumorissaan juuri Silvennoisen höpsöt kommentit autokoulunopettajana, kun opastaa umpipöhlöä koululaista (Satu Silvo) saa parhaimmat naurunhöröhdykset "yksinkertaisuudessaan" aikaan... muita näyttelijöitä on mm. Olavi Uusivirta, Peter Franzén, Laura Birn, Kai Hyttinen, Antti Virmavirta..

...harmi että muutoin huumori ei oikein ole niin kohdilleen osuvaa vaan keskittyy enempikin mukahauskojen slogan heittojen viskelyyn sekä ylettömään kiroiluun.. joka alkaa jo loppupuolella ottamaan korvaa ja pursuamaan korvista pihalle.. ja tuntua lähinnä pakosti päälleliimatun oloiselta.

Leffan yleiselle höpsöisyydelle vetää vertoja ainoastaan elokuvan extrat siis leffan teosta.. jotka ovat jopa vieläkin enemmän kieliposkessa väännettyjä.

Myös itse ralliosiot ovat aika oudosti sinällään luotu kun tämän mukaan suunilleen ajavat letkassa siellä pikataipaleita läpi lähemmäksi johonkin ratakisa tyyliin.

Muutaman näppärän sutkautuksen sisältävä tuotos, onnistuneet huumoripläjäykset jäävät kuitenkin valitettavan irrallisiksi yksittäisiksi hetken pilkahduksiksi joita olisi toivonut enemmän ja huomattavasti tasapanainoisemmin löytyvän .. Välillä mennään tyylillä mutkassa sladissa mitä vitsikkyyteen tulee, välillä taas karautetaan karusti pusikkoon ja pitkälle.

Kieliposkessa hyväntuulenhakuisuutta etsiskellen. Tyylipuhdasta farssia alusta loppuun, Markku Pölösen ohjaamana.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Kielletty Hedelmä

Sinällään ihan mielenkiintoinen aihe kun ei oikein lestadiolaisuudesta loppujen lopuksi niin paljoa kuitenkaan tiedä.. tai no tiedä availeeko tämä sitä pintaa juurikaan sen enempää.. ehkäpä hitusen.. siinä samalla parin nuoren ihmisen kasvutarinaa kerrotaan.

Tietyllä tavalla ottaa jopa kantaa että tekeekö liiallinen sokeus ja fanatismi jotain uskontokuntaa ihmisestä niin hauraan ja haavoittuvaisen että hän joko kestää sen niemellä kurat ja paskat siinä sivussa.. tai sitten saattaa hajota henkisesti aivan totaalisesti sirpaleiksi sisältään kun painii oman tunnon tuskien kanssa jotka sisäisesti ihmisen hajalle repivät kun ei osaa enää päättää tai tietää mikä olisi oikein ja mikä väärin... onko nyt sitten hyvä vai huono ihminen kun rajojaan elämässä hakee.

Tätä on tainnut joku mainostaa jopa täkäläiseksi Fucking Åmal vastineeksi, en kyllä välttämättä siihen kuitenkaan lähtis vertaamaan kuitenkin sen verta erityyliset elokuvat ovat kyseessä. Ruottalaisten versio on "omassa kastissaan" aivan hulppe kokonaisuus ja hyvin onnistunut kuvaus nuorisosta etsimässä itseään, toki tämäkin ajaa oman asiansa vähintään kelvollisesti.. ei aivan yhtä iskevä mutta tarpeeksi kantaaottava kuitenkin jotta katsojassa herättää mielenkiintoa kytemään ajatusmaailmallisesti..

..leffan loppu on varsin jees.. noin muutoinkin elokuva ei periaatteessa saarnaa "kummankaan valinnan" puolesta ja teilaa toista maanrakoon vaan jättää kelvollisesti katsojan omaksi päätettäväkseen mitä hän on mieltä niistä asioista joita elokuva juuri käsitteli.

Toinen päänäyttelijöistä elikkäs Marjut Maristo varsinkin blondikuosissaan on varsin viehkeä uusi näyttelijätuttavuus... muutoinkin pitkälti elokuvassa tätä uutta näyttelijäsukupolvikaartia vaikka seassa muutama vanhempikin tuttavuus vilahtaa kuten Tapio Liinoja. Niin ja tokihan Amanda Pilke siinä sivussa onnistuu ihan hyvin toisessa pääosassa luomaan vastakaikua aivan toisen tyylisenä henkilönä kuin tämä kaverinsa.. tarinan kuljetuksen myötä mainiosti tämän kaksikon erilaisuudesta kumpuavat "vahvuus- ja heikkousasetelmat" nousevat todella mainiosti pinnalle mitä pidemmälle elokuva etenee.. aina viimeiseen kohtaukseen asti.

Sellaista peruspätevää keskilinjaa ja sinne hitusen päälle, kokonaisuutena varsin toimiva Elokuva.. joka saattapi pistää katsojassa jotain ajatuksiakin liikkeelle suuntaan ja toiseen.
 

Arte Et Labore
GTAfreaknr1
Offline
GTAfreaknr1
Aija, erinomaisia arvosteluja sinulta päin lauotaan, tomine. Huhhuh, nyt kun isä on SF/FS Filmin työläinen Suomessa, niin on tuo videopätkäkasa kohonnut vuoreksi. Pitkästä aikaa voinkin nyt ensiksi tehdä yhden lyhyemmän.

Ripley's Game

Tom Ripley (John Malkovich) on kyyninen ja lakoninen, erittäin varakas kartanonomistaja Italiassa, joka oli jotenkuten pahasti sekaantunut taidevarkauksiin Berliinissä. Hän lopettaa samalla yhteistyön Reevesin, (Ray Winstone) brittiläisen gangsterin kanssa, jota ilman muuta nimittelee leväaivoksi. Jotta ongelmat saisivat Ripleyn ärtymyksen loppuvan, hän päättää hoitaa homman omasta kädestä murhauttaessaan taidemyyjät ja ottaen kaiken raha-arvon itselleen. Palatessaan suureen antiikin Rooman tyyliseen kartanoon hänen vaimonsa Luisan (Chiara Caselli), tunnetun cembalistin, luo Tom Ripley huomaa Reevesin tulleen vierailulle. Kuten jo aikaisemmin sanoin, heidän mielipide toisistaan kohtasi eri tavalla.

Mutta ex-teammate ei tullut jankuttamaan tyhjänpäiväisiä, olemattomia itsestäänselvyyksiä. Hän halusi eräät vihollisensa tapetuksi ja pyysi älyköltä apua. Ripley ehdottaa Trevanny-nimistä miestä (Dougray Scott) - puuseppä, leukemiaa sairastava, viaton. Täydellinen. Päätös valita Trevanny on alku hurjalle draamalle.

Elokuva on perustuva Patricia Highsmithin "Ripliaadiin", novellisarjan ensimmäiseen osaan. Teos on pakko olla vähintään yksi merkittävimmistä aivojeni nurkassa olevista Top 5-titteleistä. Se on mainiosti ohjattu, kylvätty mustalla huumorilla ja kattavalla näyttelijäkaartilla, ja on monen kriitikon ylistämissuosikki vuodelta 2002. Liliana Cavanin Ripley's Game oli aluksi epäilyttävä kun siitä ei oltu vielä kuultu kuiskaustakaan, mutta osoittautuu lopulta mestariteokseksi. Pakko nähdä-elokuva.

Arvosana: 10/10
 

Juhla Mokka pitäisi kieltää karkoituksen uhalla. -Minä
tomine
Offline
tomine
The Damned United

No huh huh, hurttia brittihjuumoria "jalkapalloiluun" kiedottuna .. keitettynä, paistettuna ja marinoituna. Elikkäs jonkin sorttinen Brian Clough "tribuutti" tai noh pitäisikö sittenkin sanoa pikemminkin "antitribuutti" ihan miten vaan !? En ole oikeasti miehen elämänkertaan tutustunut että tiedä kuinka karikatyyrinen tästä tyypistä tässä leffassa on sitten loppujen lopuksi kyhäilty .. vai oliko tosiaan tuollainen iloluontoinen luonnonveikkonen jolla ei ollut huolta huomisesta ja tosiaan uskoi pystyvänsä "taikomaan" pelkällä omalla egollaan ja pöhköllä iloisuudellaan tykittämään kaikesta pelkkää riemujuhlan voittokulkua.. ja jauhamaan juttuja jotka saivat niin uudet kuin vanhat ystävät ajoittain raivon partaalle höpinöillään ajetttua.

Mies joka teki ihan vakuuttavaa jälkeä mangerina, paitsi eräs keikka Leedsin suunnalla ei mennyt aivan putkeen, osittain kiitos ylettömän suuren egon joka oli etukäteen kitkerät siemenet kyseiseen maaperään jo kerinnyt kylvää kirvokkaalla kielenkannallaanja kyseistä duunia mies huhkikin "huikean" neljänkymmenenneljän päivän ajan.. leffassa ajoittain miehen touhuilut/höpinät muistattaa jo ajoittain hupaisaa farssia kun mies puhuu kuin "ruuneperi" ja suuria sanoja toistensa perään.. tämän leffan perusteella miehellä ainakin yletön luotto omiin "kykyihinsä" oli !

Joops, jos enkkufutis sinänsä kiinnostaa niin kyllähän tämän tuotoksen kahteli, muille hitusen kuivakka ja tylsähkö huumoriviritelmän tapainen yritelmä.. pääosannäyttelijä (Michael Sheen) todella syventyy rooliinsa hulvatomalla tavalla.. pääosanesittelijän energisyys ja tietynlainen iloinen hulvaton hulluus on koko elokuvan kantava voima...

...ajoittain taustalla tyylikästä "vanhan ajan musaa" tarjolla aikakauteen sopivasti soitellen.. samoin autenttisuuteen.. tyyliin vaatetus ja lavastukseen on mukavasti panostettu, aina talojen (mitäköhän aineita silloin vedettiin) tapetteja myöden.

Elokuva kunnianhimoisuudesta, ahneudesta, onnistumisesta, epäonnistumisesta, uskomisesta siitä mitä tekee, ystävyydestä, ylettömästä rakkaudesta jotain asiaa kohtaan.. vaikka on kevyehkö ja hauskuutta hakeva kuvaelma niin jollain tapaa jätti kuitenkin kylmäksi ja puolentoista tunnin kestostaan huolimatta tuntui ajoittain hitusen pitkähköltä.

"They love me for what I'm not.. ..they hate me what I am."
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Periskooppi pystyyn

Hulvattomat kreisikomedioinnit viedään tällä sukellusveneen sielunmaisemia ja elämätä sekoittamaan totaalisen järjettömällä kouhotuksella, pysyykö pinnalla vai uppoaako koko leffa pohjaan kuin kivi.

Elikkäs vanha merimiespatu ei saa aivan toivomaansa kalustoa vaan vanhan paskan rohjakkeen, jonka miehistö on vähintäänkin omalaatuista ja vetää onnettomuuksia kuin magneetit toistaan puoleensa liukuhihnatuotannolla..

..elokuva alkaa aika hitaahkosti tämän tyyliseksi komediaksi vaan alku on yllättävänkin asiapitoista pulinata ja pohjustusta.. mutta kun vene miehistöineen pääsee vauhtiin alkaa hauskaksi tarkoitettuja tapahtua sattumaan toki edelleenkin yllättävän hiljakseltaan.. ja dialogipainotteisesti.. joten viimeisen crazyvaihde jää laittamatta silmää ja jonkinmoinen "tolkku" hommassa kuitenkin pidetään verrattuna genrensä kaikkein järjettömimpiin suoirtuksiin.. pitkälti tuon takia kun vetelee tietyllä tavalla "kultaisella keskitiellä" eikä lähde rajoja koettelamaan (jonka tuloksena tulee joko todella legendaarinen tuotos tai totaalisen paska), joten ei ole genressään läheskään se paras edustaja mutta ei myöskään myötähäpeällisen paskakaan.. vaikka heikompaan osastoon selkeästi itsensä lukitseekin.

Näyttelijäkaartista löytyypi muutama tutumpi nimi muista ympyröistä kuten Rob Schneider, Lauren Holly, William H. Macysekä Kelsey Grammer. Ohjauksesta vastaa itselleni totaalisen tuntematon nimi David S. Wardin muodossa.

Osui ja uppos, harmi vaan että tällä kertaa omaan lootaan ammuttu torpedo bemrangina takas paluupostina kopsahti.. sen verran väsynyttä menoa kaikkinensa. Hahmoista pari on ajoittain hetken jopa hauskoja kun onnistutut sutkautus joskus harvoin kohdilleen osuu.. pari hahmoista taas on lähinnä ärsttäviä ja pois luotaansatyönnättäviä joka kerta kun ruudulle ilmestyvät ja suunsa avaavat.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Kuusi päivää, seitsemän yötä

Kaksikko pärätyttää pakko laskun saarelle, jonnekin.. keskelle ei mitään. Pääosissa perinteisen örmy Harrison Ford peruskarismallaan sekä mainion roolin vetävä Anne Heche..

..kaksikko on tehty toistensa vastakohdiksi... mies vanhempi ja rähjäisempi, viinaa imevä veikkonen lentäjä veikkonen kun taas nainen räväkkä uranainen ja naistenlehden säädyllinen uutispäällikkö... näiden eroavaisuuksista sitten vedellään hirtehistä huumoria kerran jos toisenkin tiukan sanailun muodossa... välillä tulisieluisten yhteenotto hymyilyttää ja välillä taas ei.

Mitään suurta autiolla saarella selviytmistä tästä on turha odotella.. pikemmin pääosakaksikon keljuilua toisilleen kun vuoronperään tunaroivat asioissa jos toisessakin.. tosin tunteet vähemmän yllättäen seestyvät ja muuttuvat ihastuksen puolelle.. jossa taas jarruksi tulee että naikkonen on naimisissa.. ja hänen rakkaansa (Frendit telkkusarjasta tuttu David Schwimmer) haikailee naisen perään etsintäpartion kanssa.. toki hänelläkin paikallisen ilolintusen kanssa omat "tunnontuskan" paininsa..

..varsinkin kun "ilolintunen" (acqueline Obradors ) on tämän lentäjän iltojen ajanviete.. tosin mitään kovin syvällisestä ei lähdetä edes yrittämään vaan tämäkin tummanpuvampi ja syvempi osasto vedetään humoristisella otteella alusta loppuun.

Perinteisen vapaapäivän kevyehkö ajankuluttelukatselmus ja viihdeHömppä oikein vimosen päälle.. kerran kahtelee, toki muistiin ei juurikaan mitään painaudu. Perusviihdettä joka ois voinut olla parempi mutta paljon huonompikin.. pitkälti kiitos viihdyttävyydestä jota ajoittain tarjotaan onnistuneestikin kuuluu pitkälti Anne Hechen roolille ja näyttelemiselle, jonka naikkonen vetää tällä kertaa nasevalla antaumuksella..

..tosin välillä vedetään pitkäpiimäisesti kliseistä orastavaa romantisointia läpi kuin puolipakolla, joka sitten elokuvan yleistä fiilistä tuppaa hitusen totaalisen turhan tipauttamaan ja maistuu melkoisen päälleliimatulta.. ois saanut keskittyä totaalisesti vain sinne huumoriosastolle ja "väkinäiset tunnelman luonnit" jättänyt suosiolla muille elokuville.

Niin juu.. ohjauksesta vastaa Ivan Reitman.
 

Arte Et Labore
metal8585
Offline
metal8585
Lainasi tomine:
Kuusi päivää, seitsemän yötä


Oli kyllä ihan hyvä ja katsottava elokuva tykkäsin.
 

Arrrr, liskomies tulee!
tomine
Offline
tomine
Lukija

Erittäin kelpo draama leffasta (lopulta) kuorituu .. kun alkupuoliskosta on ohitse menty..

..aivan alun perusteella vois melkein jo luulla että jokin puolipehmopervo katselmuskeikistely, jossa aina hitusen näytetään Kate Winslettiä "Eevan asuisena" toisen maailmansodan tuoksinassa..

..elikkäs nuori jätkä (David Kross) tapaa hitusen vanhemman saksalaisnaisen (Kate Winslett) joka auttaa poikaa hädässä.. kaksikko siinä hiljakseen tutustuvat ja seksuaalisiaviettejään keskenään myöskin tyydyttelevät ja samalla jätkä myös lukee naiselle kirjoja ja hommaan alkaa tulla myös tunnetta sen lisäksi ainakin pojan osalta..

..eräänä kauniina päivänä nainen kuitenkin katoaa kuin tuhka tuuleen..

..jonkusen ajan päästä yllättäen lakia opiskeleva poika huomaakin "kadonneen" naisen olevan syytettynä sotarikosoikeudessa yhdessä muiden natsien kanssa.. samalla pojalle oikeasti selviää kuka nainen on.

Muuttaako totuus tunteita saman tien.. entäpä pitkän ajan päästä kun kaksikko taas tapaa kun nainen on pitkän tovin kakkuansa istunut.. voiko "rikollista rakastaa" ja antaa hänelle anteeksi mitä karmeuksia hän on Natsina toimiessaan muille ihmiselle tehnyt ja pimittänyt totaalisesti tekemänsä "rakkaaltaan".. voiko toisen tekemät rikokset hyväksyä rakkauden tähden ? joko heti tai kenties kymmenien vuosien pääsä ? Parantaako aika ns. henkiset haavat vai tulehtuvatko ne entistä pahemmiksi ? Siinä samalla sivutaan toisen maailmansodan natsien tekemiä juutalaisvainoja, voiko niitä tehnyt henkilö kestää sen itse ja jatkaa elämäänsä.. kun on joutunut tekemään asioita joihin hänet on omalla tavallaan pakotettu tekemän vastoin omaa tahtoa ja kenties tietämystäkin..

..onko moraalisesti lopulta oikein että yksi ihminen jolla ei loppujen lopuksi ole kauheuksissa ollut edes hirveästi osaa eikä arpaa joutuu kantamaan nisakassan kenties koko kansakunnan puolesta rangaistukset niin henkisesti kuin fyysisesti. Pystyvätkö ihmiset antamaan anteeksi ? vai tuomisevatko he siltä istumalta muka tietätmällä miten asiat ovat menneet.. tai pikemminkin luulevat tietävänsä mutta eivät lopulta mitä oikeasti on tapahtunut.

..(Ralph Fiennes) esittää taasen pääheppulia hieman vanhempana kun elokuva kahdella aikajaksolla ajoittain ees taas pompiskelee, (Kate Winslet) esittää naista niin nuorempana kuin vanhemapana "versiona". Nainen saikin kyseisestä roolistaan Oscar pystin itselleen Paras naispääosa kategoriassa.

Alkupuoliskon vähissävaatteista keikistelyn jälkeen kun pari tapaa jälkeen elokuva todella lehahtaa siivilleen moraalipohdintojen ja tunteikkuuden saralle ja tuo katsojalle ajatuksia päähän pyörimään.

Varsin pätevää työtä leffan tekijöiltä ja näyttelijöiltä kaikin puolin. Sinällään todella raskaasta aihesta on tehty varsin hitusen "kepeät" katsomiskokemus joka kuitenkin pysäyttää varsinkin mitä pidemmälle edetään toviksi jos toiseksikin ajattelemaan.. joka on aina varsin onnistuneen leffan tunnusmerkki varsinkin kun koskettavaa draamaa ollaan tekemässä.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Merirosvoradio

Homman takana on kohtuullisesti Notting Hillissä sekä melkoisen hyvin Rakkautta vain komedioissa onnistunut Richard Curtis.

Tällä kertaa 60-brittein saarten liepeillä merellä seilailee laiva joka pistää eetteriin rock/pop- musaa tauottamasti.. äärettömän suosittua musaa, harmi vaan että valtio ei sitä radioista suostunut virallisesti soittamaan joten porukan piti ottaa "oikeutta omiin käsiinsä". Tuolle radiolähetyslaivalle lähetetään "paha poika" turvaan maailman houkutuksilta kuten tupakalta j apäihteiltä, jota jäbikkä on kuulemma pahamaisesti opetellut koulussa polttamaan..

..vaan eipä voitaisi poikaa kehnompaan paikkaan pistellä, siis jos laivan miehistöstä pitäis mallia otella raitistumisen merkeissä... sex, drug & rock'n'roll kun ei ole aivan tuulesta temmattu sanonta. Porukka kun tosiaan vietää varsin vapaamielistä elämää aluksellaan.. ja käypä laivassa aina ajoittain muutama pääosin naispuoleinen kuuntelijakin kutsuvierailuilla..

..kerran joukkoon eksyy myös eräs valtion pistelemä vakooja joka haluaa saada porukan liriin jotta koko radioasema jouduttaisiin lopettamaan ja jotain lainvastaisia todisteita heitä vastaan saataisiin kerättyä. Kanava kun alkaa olemaan jo hitusen liian suosittu ja samalla liian härskiä meininkiä valtiolliseen menoon sanoinkuvainnollisesti elokuvassa kuvattuna..

..vaan olikohan äidin mielessä sittenkään pistellä poikaa sinne raitistumaan, vaiko kenties jotain muuta ?

Leffa muistuttaa jonkisen verran tekijöiden edellistä tuotosta (Rakkauta vain) kun elokuvassa on sinällään pääsosanesittäjiä melkoinen liuta, varsinkin laivan juontaja(miehistö) on melkoisen sekalaista vapaamielistä seurakuntaa.. homma ei kuitenkaan samalla tavalla hajoa miljoonaan erisuuntaan koska itse tapahtuma paikka varsin pieni ja tiivis laiva vain..

..muutoin paljon henkilöhahmoja, erittäin paljon perusbrittäläistä elikkäs hitusen räävitöntä mutta aah niin iskevää pienieleistä mutta makoisasti nauruhermoja kutittelevaa huumoria.. niin ja annos reippaan iskevää musaa, joka on omalla tavallaan eräs elokuvan keskeisistä "päähenkilöistä" mikään musikaali tämä ei nyt sentään kuitenkaan ole.

Kaiken nautittavuuden sekä viihdyttävyyden kruunaa aiemmin mainittujen asioiden lisäksi myös näyttelijäkaarti josta löytyy mm. Philip Seymour Hoffman, Bill Nighy, Rhys Ifans, Nick Frost, Kenneth Branagh sekä moni moni muu.. joten varsin kovaa brittipoppoota rooleissa.

Varsin tasapainoinen.. viihdyttävä & piristävä.. hillityn hallittu onnistunut sketsikokoelma-komedia, lisättynä musiikillisellä mausteella.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Ben X

Hollantilaista ja belgialaista alkuperää olevaa leffa joka kertoo nuoresta tyypistä, hitusen autistisesta, joka on totaalisesti hurahtanut nettiroolipeleihin (Archlord) ja muutoinkin varsin sisäänpäin sulkeutuneesta kaverista mitä noin muutoin sosiaalisuuteen ulkomaailman kanssa tulee..

..koulussa kiusataan hitusen rankemmin ja äitikin tuntuu siinä sivussa ärsyttävästi huolta asioista kantavan.. onhan pojalla omasta mielestä kaikki varsin kelvollisesti ollut omasta mielestä.. tosin jokin päivä hänellekin mitta tulee täyteen kiusaamisesta ja jotain väistämättömästi tulee tapahtumaan. Ainoa tuttu pojalle on eräs toinen pelaaja nettibittimaailmasta, jonka kanssa he eräänä päivänä aikovat yllättäen tavata oikein livetysten..

..välillä leffa pomppaa aikajaksollisesti toiseen aikaan ja muut kertovat mielipidettään että jotain on tapahtunut .. mutta elokuva on vasta sitä kohti rauhassa menossa... välillä taas näytetään pelistä tilannetta joka vertaa tilannetta tosimaailmaan välähdyksinä ja erittäin taidokkaalla tavalla.. erittäin mainiolla tavalla esitettynä jotta naulaa mukavasti katsojan mielenkiinnon vaikkei itse aihepiiristä sinänsä välittäisikään.

Elokuva perustuu kait tositapahtumiin..

..ajatuksiaherättävä ja tietyllä tapaa "ajankontainen" tutkielma, joka ei sinänsä turhaa kuitenkaan paasaa ja pakkosyötä katsojalle mitään.. vaan esittää niin henkilöt kuin asiat varsin realistisessa valossa ja erittäin jänskällä tavalla kerrottuna joka napsaa katsojan kuin katsojan mukaansa.. ja lopputekstien jälkeen laittaa ajattelemaan.

Elokuvallisesti koskettava kuvaus syrjäytymisestä, selviämisestä, koulukiusaamisesta ja yleensä tästä ajasta.. Millaista on elämä, josta kukaan ei kiinnostu ennen kuolemaa ? ainoa henkilö ja maailma joka on kiinnostunut on se joka näkyy tietokoneruudulta mielikuvitusmaailmasta joka on vallan ottanut.. vai onko sittenkin elämää ja mahdollisuutta selviytyä tässä reaalimaailmassa kenties, jos oikea henkilö sattuu samalle elonpolulle osumaan oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan kuin vahingossa ?

Eipä ole kyseinen leffa turhaan erinäisillä festivaaleilla kunniamainintoja keräillyt. Kailkilta osin upea elokuva, joka on vielä tiivistetty sopivan tiiviiseen pakettiin mutta mitään ei ole kuitenkaan tarvinnut karsia kokonaisuudesta. Maailmalla kuitenkin paljon kiitosta saanut ja niittänyt niin kriitikoilta kuin peruskatsojiltakin.. kotomaassamme tainnut aivan totaalisesti jäädä vaille mitään huomiota joka varsin surullista sinänsä, sen verran laadukas ja sykähdyttävä elokuva kuitenkin kyseessä.. pääosanesittäjä ("kuka lie") tekee vähintäänkin sykähdyttävän roolisuorituksen..

..niin ja elokuvan loppu on suorastaan häkellyttävää neroutta
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Walking Hard - The Dewey Cox Story

Kuvan laatu on Blu-ray levyllä aivan huikealla tasolla Jos tälläisen "perusleffan" (ei animaatio tahi erikoistehoste show) halajaa pistellä kuvanlaadun takia esittelyvideoksi pyörimän niin tämä leffa on varmasti siellä aivan kärkipäässä, jos silmien iloksi tykittää menemään. Aivan helkatin makeata ja kaunista kuvaa, myös väriskaala elokuvan aikaan on aivan totaalisen laidasta laitaan käytetty katsojan silmien suureksi nautinnoksi..

..sinilevyltä löytyy myös elokuvasta useampikin versio kahteltavaksi. Teatteriversio on vain 1h32min kun taasen Ohjaajajan versio on peräti 2h kestävä pidennetty pätkä elokuvasta, joka lisää erityisesti paljon musiikkikohtauksia elokuvaan. Noin muutoinkin elokuvan extrat ovat varsin mielenkiintoista ja mallikasta seurattavaa.

Ylivedettyä parodiointia rocktähteydestä.. millaisia ongelmia se todennäköisesti itse kullekin tuo eteen elettäväksi.. elokuva sisältää aivan järkyttävän määrän asioita joita mennään melkoista kyytiä eteenpäin, ne nopeasti näytetään otoksella tai parilla eikä niihin juurikaan syvällisemmin ehditä pureutumaan.

Leffa alkaa muistelmalla jossa pieni elämänaluinen ja positiivinen iloinen "luuseri" poika yrittää elää elämäänsä alkutaipaletta, häneen ei juurikaan kukaan usko, kuin oma veljensä jonka hän traagisesti menettää. Isä alkaa poikaa vihaamaan ja hän joutuu lähtemään kiertämään maailmalle ja aikoo siinä sivussa muusikoksi.. sitten asiat ovatkin pitkälti siitä kiinni oletko oikeasssa paikassa oikeaan aikaan vai väärässä paikassa väärään aikaan.. homma on pitkälti tuurista kiinni ja jos ensimmäisen superhitin sattuu heti alkuun saamaan aikaan niin varmasti aina jollain tapaa pinnalle pulpahtelee..

..tuon jälkeen koetaankin niin tähteyden ilot, surut.. matka sinne, matka sieltä huipulta pohjalle ja pomppimiset siellä välillä ees sun taas.. naiset, huumausaineet, bändin erimielisyydet joita syntyy ajan kanssa jne.. siinä sivussa laulut syntyvät ne menestyvimmät siitä laulajan omasta eletystä elämästä, vaikeus luoda pysyviä ihmissuhteita tai kestävää perhettä jne.. lopussa sivutaan kaupallistumista, legandaksi jäämistä ihmisten mieliin, ihmisen kasvua ja muuttumista mitä asioita arvostaa elämässään.. musiikkityyliin uudistumisesta ja muutoksesta.. niin ja vanhuksina sit viel kerran vetäsy.

Suurimmissa määrin elokuva mennän ylitsevuotavan parodioinnin tahtiin, siihen nähden muutamat yllättävänkin sykät kohtaukset hieman tuntuvat olevan kuin toisesta elokuvasta.. välillä mennään ylitse vuotavasti käsikädessä kukkaiskedolla pomppien ties missä pöhnässä, välillä riudutaan tuskassa kun kaikki menee päin persettä ja todellisuus iskee päin kasvoja.. välillä pilkataan ties ketä legendoja, välillä kunnioitetaankin jotain ohimennen.

Musiikki sinänsä hitusen pettymys. Soundtrack ei aivan meikäläiseen iske sillä tavalla kuin ois toivonut. Sinällään elokuvaa tukee mutta ei pysty pelkästään musiikillisesti sitä kannattamaan, vaikka perusmukaansa tempaavaa keskimäärin onkin.

Välillä homma osuu napakymppiin, välillä tikat lentelee vitseissä huussin seinään ja suoraan siellä paskaläjään ja menevät jo mauttoman puolelle aivan väärällä tavalla..

Itse en oikein ole tuon John C. Reillyn kovinkaan suuri fani.Hitusen muuten tulee "kopio-versio" Jack Blackistä mieleen hänestä. Jätkän aiempia leffoja on ollut mm. Paksuna joka nyt menee mutta mielestäni yliarvostettu elokuva (jota tämä vie onneksi mennen tullen) ja toista Superbad leffaa en taas ole nähnyt joten siitä vaikea sanoa..

..leffa ei ole laisinkaan mikään kehno tekele vaan keskivertoa parempi.. mutta hitusen toisella otteella siitä olisi saattanut saada todella mahtavan elokuvan aikaan, nyt se jää vaan tasolle ihan kivaa seurailtavaa, kiitos pitkälti aihealueen jolle elokuva antaa parodioimalla kyytiä ja huutia melkoisella intensiivisellä vauhdilla..

..välillä toimii hyvin, välillä ei taas mauttomuuden takia juurikaan.. ja tosiaan meikäläiselle tökkii jonkisen verran leffan päänäyttelijä noin yleisesti, tosin sen verran myönnettävä että kyseinen rooli ajoittain jäbikan habitukseen sopii kyl.

"Mikä laulaen tulee se viheltäen menee."

Elokuva on kuin pikakelaus joka menee hirmuista kyytiä (katsoja koettaa sinnitellä) kuvitteellisen mutta ah - niin "aidon makuisen" rockarin elämänkerran läpi.. mutta kun sitä alkaa enempi jälkikäteen miettimään ja pohtimaan.. alkaa elokuva oudosti kasvaa mielessä yhä suuremmaksi ja paremmaksi kuin mitä sitä katsomalla aluksi luulikaan..

..joten sinällään erikoisen fiiliksen luova kokonaisuus.
 

Arte Et Labore
DoubleW
Offline
DoubleW
Big Fish

Tulipa tuo klassikko elokuva taas katseltua. Elokuva on fantasia pohjainen ja on loppujen lopuksi todella kiinnostava. Evan Mcgregor on pääosissa ja tekee roolin yhtä vaikuttavasti kuin Moulin Rouge elokuvassa. Kannattaa tsekata. =)
 

It`S me, Double W
Dalen
Offline
Dalen
Itse katoin viimeksi 007 ja kultainen ase, varmaan yksi parhaimmista bondeista mitä itse olen nähnyt...
 

The higher you are, The farther you fall. The longer the walk, The farther you crawl. My body, my temple. This temple it tilts. Step into the house that Jack built...
tomine
Offline
tomine
Silmänkääntäjä (The Illusionist)

Aikoinaan hätkähdyttävästi melkeinpä samaan aikaan tupsahti yht'aikaa ilmoille sinällään kaksi hyvinkin samantyylistä ja aiheista elokuvaa ilmoille, jotka kuitenkin ovat lopulta melkoisen erilaisia..

..yhteistä löytyy mm. taikuri(taikuus) pääosassa, menneisyyteen sijoittuvat.. tietynlaista syvää kolmiodraamaa haetaan jossa pari äijää ja nainen mukana.. toki varsin tässä leffassa on enempikin hahmoja sitten.

Sinällään päähenkilö, tapahtuma-aika ovat hämmästyttävän samankaltaisia kun tosiaan elokuvat melkeinpä yhtäaikaa tehtiin..

..kyseinen leffa on siis Silmänkääntäjä (The Illusionist) ja toinen elokuva oli The Prestige. Kumpikin on sinällään tiivistunnelmaista trilleröintiä.. tämä leffa kuitenkin perinteisempi ja suoraviivaisempi leffa, kun taas Nolanin oma alkoi jo osittain kompuroimaan omiin jalkoihinsa ja juonikoukeroihinsa, aikahyppelyyn jne.. joten tässä leffassa pysyy mainiosti mukana vaikka ne aivat sinne narikkaan ois jäänyt, toisessa taas saa olla enemmän kuin skarppina joka sekunnin elokuvan kestosta jos meinaa huomata asioita ja pysyä kärryillä..

..joten leppoisampi ja romantisoidumpi kuin mitä jylhempi ja raskastekoisempi ja tempoisempi The Prestige. Kumpikin on omalla tavallaan varsin katseltavia leffoja. Kumpaisenkaan leffan tarinasta tai juonesta nyt ei kantsi alkaa sen enempiä kertoilemaan vaan antaa itse kunkin nauttia täysillä, jos päättävät taikuutta katsoa.

Imaisee mukavasti mukaansa alusta loppuun ripaudella taikuutta tekijöidensä hyppysissä, luottaa siinä samalla ihmisen tarpeesen uskoa mahdotonta..

..tarjoilee katsojalleen taianomaisen silauksen viihdykettä seuraavien asioiden muodossa kuten rakkautta, kuolemaa, trilleriä, tragediaa, salapoliisimysteerileikkimistä, romanttisuutta, draamaa ja siinä sivussa vaatimattomasti yhteiskunnan tukipylväitä murentaen.. niin ja toki taikuutta & silmänkääntöä.

Elokuvassa esiintyvät edukseen erityisen paljon nelikko Edward Norton, Paul Giamatti, Jessica Biel, Rufus Sewell ja ohjauksesta vastaa Neil Burger.

Ei aivan elämää suurempaa sentään..
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Melkein julkkis

Nuori iloinen teinijuippi saapi kirjoittamisen lahjan osakseen..

..leski äiti joka on syvästi uskonnollinen ei voi sietää rock musiikkia ja sen takia siskokin pois kotoansa muutti..

..teinijuippi saa kuitenkin "elämänsä" tilaisuuden kuuluisalta Rolling Stones lehdeltä jotta sinne pitäis juttu kirjoitella.. kun aiemmat pienet jutut pienempiin lehtiin ovat olleet niin vakuuttava asiaa.

Poika päättää sitten Stillwater nimisen rock-bändin mukana lähteä kiertueelle, tyypit jo ennestään tuttuja ja poikaa kutsuvat leikkisästi "vihollinen" nimellä kuten kaikkia lehdistönedustajia.

Matkan varrella tutustutaan keikkailevan muusikon kiertuelämän saloihin, ja erityisen paljon siihin minkätyylisiä ihmisiä heidän ympärillään pörrää ja siinä samalla tietysti kaikista tärkeimpiin elikkäs faneihin.. jokaisella tyypillä ympärillä tuntuu olevan oma motivaationsa hommaan mitä tekeekään ja kirjo onkin varsin kirjavanlainen.

Uht koht nimikkeitä näyttelijöitä, jotka ei vielä tämän leffan aikana kuitenkaan kovin tunnettuja olleet.. Billy Crudup, Frances McDormand, Kate Huddson, Anna Paquin, Philips Seymour-Hoffman, Zooey Deschanel .. tosin eipä heistä oikein kukaan ole tuonkaan jälkeen kunnollista läpimurtoa pystynyt tekemään ja tähtitaivaalle itseään singauttamaan.. Ohjauksesta vastaa Cameron Crowe, tämä on kait ainakin jollain tapaa itsensä ohjaajan omaa elämänkertaa myötäilevä tuotos.

"Äärettömän pitkä", jo lähemmäs kolmetuntiseen yltävä tuotos.. vaatii jo katsojaltaan lähtökohdiltaan leppoisan, rauhallisen löhöily-fiilisen jotta leffalla olisi edes mahiksia "tempaista" mukaansa.. joka on pitkälti draamaa mutta toki usempi satiirinen vitsipläjäys tahi tunnelmapaukku matkaan mukaan mahtuu, tosin enempi hienovaraisia kun ylilyötyä tykittelyä.. niin ja tokihan basisti aina oman osansa saapi.. jonkin sorttinen road movie (siloteltua ja sinällään positiivista rock elämätä) sitten päätti aivan lopulta olla.. kun perslihaksiaan oli aikansa kulutellut..

..iloisen ja positiivisen elämänaseteen ilosanomaa elokuva pitkälti katsojalleen salakavalasti ujuttaa..

..ihan kahteltava tuotos ja tuollainen perusleffa.. joka ei mitään suuria tarjoa mutta ei yritä kuitenkaan haukata liian suurta palaa, jotta katajaankaan kapsahtais jo metsikköön täräyttäis.. joku saanee enempi, joku toinen vähempi tästä irti. Sinällään elokuvan henkilöhahmot ovat saatu suht kohdilleen ja jollain tapaa kiinnostaviksi.. jollain tavalla kuitenkin lattea ja tasapaksu kokonaisuus.. jossa ei juurikaan hypähdellä saatika revitellä suuntaan tai toiseen juurikaan laisinkaan.

Blu-ray levyn kuvallinen anti ei ole kovin kummoinen, varsinkin kasvot ja iho näyttävät jotenkin rakeisilta joten Sinisäteen herkullista kuvanlaatua ei tässä Blu-ray tuotoksessa ole juurikaan tarjolla vaan erittäin DVD:n kuvalaadulta näyttääpi..

..niin juu aika erikoinen kansi kieltämättä kyseiselle elokuvalla kyl, ei vois juurikaan sen perusteella arvata että millaista katsottavaa saattais olla tulossa.. vaikka jälkikäteen ajateltuna ehkäpä se sittenkin kertoi enemmän kuin saatta uskoakaan. Periaatteessa hyvinkin yllättävä tyyppi lopulta nousee niiden u
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Transformers 2 : Kaatuneiden Kosto

Jeps, elikkäs samoilla linjoilla jatketaan hyvin pitkälti kuin mitä ensimmäisessäkin filmatisoinnissa Michael Bayn alaisuudesa. Toki kaikkea aivan helvetin paljon Massiivisemmin kuin ekaosassa.. erityisesti niitä erikoistehosteita, suurempia robotteja, erikoistehosteita, räjähdyksiä, toimintaa, suuria rähjähdysiä ja vielä suurempia räjähdyksiä.. niin joo muistinkohan mainita erikoistehosteita järkyttävän massiivella ja ajoittain hengästyttävällä volyymilla suoraan suoneen tykitettynä.. vähän turhanpäiväisesti myös pituutta elokuvalle tullut melkoisesti.. vaikkei ensimmäinkään mikään lyhkänen leffa ollut.

Paljon myös vanhaa tuttua.. ensimmäisen tyyliin jatketaan maanpäällä ns. "hyvien ja pahojen" robottien välienselvittelyä ja ihmiset menevät "siinä sivussa".. vanhoja tuttuja ihmisnaamoja myös "pääosankaksikkoa" myöden, heidän läheiset, erikoisjoukkojen vakionaamat jne.. vanhoja tuttuja robotteja, toki myös siivu uutta metallista tuttavuutta tarjolla. Huumori on mennyt ekaa osaa paria astetta "mukaronskimmalle" tasolle ja suuntautuu poikkeuksetta navan alle.. oli sitten asialla robotit, ihmiset tahi eläimet.. toki ne perinteiset puupää-osiot myös löytyvät "huumorin"puolelta.

Niin juu ja tietysti ehkäpä koko elokuvan tärkein asia.. elikkäs tokihan Megan Fox löytyy edelleen leffasta ja kyllähän mimmiä suunnasta jos toisesta zoomaillaan erinäisissä asennoista.. jos vaan suinkin mahdollista niin vielä ensimmäistäkin osaa enemmän "esiinnellistäen" seksiobjektiksi.

Totaalisen aivotonta ja päätöntä mellastusta alusta loppuun.. joten "juonesta" ei sen enempää, tuskinpa tätä leffaa kukaan sen juonen takia kahtelee.. tyylipuhtaasti kesän pocorn leffa jossa homma pyritään saada näyttäämään siistiltä perus Michael Bay'mäisesti. Toimintaa tutunnäköisesti ja oloisesti..

Rymistelyä, mutta eka osa iski kuitenkin paljon paremmin.. tämä on suureellisemmasta meiningistä huolimatta jotenkin astetta puhdittomampi.. tuntui että lämpö, sydän ja sielu jäi ensimmäiseen osaan ja tämä meni liian ontoksi ja vähemmän sexyksi myös ulkoisesti.. liian mahtipontiseksi ja jotenkin Megankin oli ensimmäisessä paljon seksikkäämpi ilmestys poseerauksineen ja juoksuineen.

Kyl tän nyt aivot offilla kahteli läpi (vaikka olisi saanut huomattavasti lyhyempi olla) mutta ei toi toiminta tai asenne ole oikein "mistään kotoisin" verrattuna vaikka leffoihin kuten Die Hard, Shoot Em Up tai Face Off mitä noin perinteiseen ja asenteellisiin actionpläjäyksiin tulee.. tai mitä tulee miehen ohjaamiin aiempiin kelvollisiin toimintaleffoihin nimeltään Bad Boys (I) sekä The Rock ..mutta juu.. saas nähdä päättyikö kyseinensarja tähän leffaan murska-arvosteluita keränneenä vai venyykö viel kenties joskus ainakin trilogian mittoihin ?

Yksi leffan suurista taistoista (jälleen kerran maailman pelastaminen on varsin toisseikkainen asia) käydään siinä .. kiinnostaako miespuolista henkilöä kahtella Megan Foxia vai elokuvan megalomaanisia erikoistehosteita.. tällä kertaa naiskauneus vei totaalisen murskavoiton rahallisesta erikoisfektitehtailusta

Homma meni valitettavasti jo ylitse ja liian suureelliseksi tässä jatko-osassa.. tuollaisen megalomanian hallintaan olisi tarvittu superpätevä ohjaaja ja sillä tasolla Bay ei valitettavasti ole kuin hetkittäin jossain yksittäisissä toimintakohtauksissa, mitä kieltämättä ajoittain niiden omantyyliseen toimivan nättiin tyylikkyyteen tulee. Jos eka oli teinihöntyilyä niin tässä mentiin jo ajoittain lapselliselle tasolle, varsinkin silloin kun ei toimintaa ollut tarjolla katsojalleen.. varsin epätasapainoinen esitys, ykkönen oli vielä jotenkin balansissa.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Gone Baby Gone

Olipas Äärimmäisen kaksijakoinen leffafiilis joka pätäään nostelu heti katselemisen jälkeen.

Moni tuntee nimen Ben Affleck varmastikin näyttelijänä vaikkei juurikaan kovinkaan monessa ns. "elämää suuressa elokuvassa" olekään päässyt näyttelemään, saanut tai pystynyt esittämään tyyppiä joka katsojan mieliin todella vahvasti olisi painautunut.. vaan pikemminkin juuri päinvastoin..

..entäpä mitenkäs käy kun mies ensimmäistä kertaa lykätään ohjaajaksi esikoistaan synnyttämään ohjaajanpallilla hääräten. Toki aivan totaalisen tuntemattomilla vesillä mies ei nyt sentään ole, on sentään aikoinnaan käsikirjoittajana palkittu jopa Oscarilla, joten sopisiko kameran "väärällä puolella" olo sittenkin miehelle paremmin ?

..niin tai näin.. homman pääosassa on ohjaajan pikkuveli Casey Affleck sekä muutama tunnetumpikin naama mm. Michelle Monaghn, Morgan Freeman sekä "monesta tuttu" Ed Harris.

Ensimmäinen puolisko elokuvasta..

Nelivuotias lapsi on kadonnut ja pääosankaksikko parina elelevä mies & nainen(Affleck & Monghan) palkataan yksityisetsivinä etsimään pikkuista tyttöä, paikoista jotka ovat erittäin synkkiä ja jonne päivänvalo ei ole laisinkaan tervetullut vieras..

..voisi helposti kuvitella että elokuvasta olisi väännetty pikaisesti b-luokan trilleri jossa juoksennellaan ees taas pimeitä kujia pitkin jahtailen vuoronperään ties ketä perussäikähdyskliseiden kavalkadin tahdissa.. tällä kertaa ei olla menty kuitenkaan läheskään siltä kodin mistä aita olisi ollut matalin ylittää tämän tyyppiselle elokuvalle.. vaikka lopussa hitusen perustrillerigenren rajoja kolkutellaankin..

..matka sinne ei kuitenkaan ole lainkaan yksioikoinen ja varsinaista (realismin tylsyttämää) draamaa tarjolla satsi toisensa perään jutusteluiden kera.. kun kadonneen tytön äiti ei olekaan kenties aivan sellainen tyyppi kuin mitä lyhkäisen telkkuväläyksen perusteella itse kukin saattaisi luulla ja olettaa.. Elokuva on kuvattu Bostonissa, aidoissa rähjäisissä paikoissa ja elokuvan yleisilme on alusta loppuun suhteellisen tummanpuhuvaa jopa synkähköä.

Elokuva on kirjasta tehty filmatisointi. Leffa onnistuu tavoitteessaan ihan kohtalaisesti, siinä realistisessa ei laisinkaan yliampuvassa fiiliksen haussa. Sinällään kuitenkin hitusen pitkäpiimäistä kahteltavaa ja mitään räväkkyyttä, tai ilosamonaa elokuvasta ei löydy.. joten sadepäivän kertakahtelukamaksi sinällään aihealueeseensa normaalia enempi panostava raina varsinkin tarinansa osalta ja siltä kantilta kun koettaa valottaa eri osapuolien (lapsen vanhempi, lapsen läheiset, naapuristo, poliisit, media) fiiliksiä, tuntemuksia ja tuskaa luoda katsojalleen asti koettavaksi..

..lopulta ei jää mitenkään hirveän hyvin kyllä mieliin oikein millään osa-alueelta mitään kuitenkaan. Peruspätevä mutta tietyllä tapaa tappavan ja ääretöömän tylsä realistinen draama(trilleri) ja siinäpä se..

..tai no ei kuitnekaan ... siinä siis vasta puolikkaan verran totuutta..

..nimittäin elokuva muuttuu aikamoisen radikaalisti noin puolessa välissä tai hetimiten sen jälkeen.. homma alkaa nousta siivilleen ja aivan uuteen lentoon saamaan entistä synkempiä sävyjä mutta erityisesti draaman kaari herää todella eloon.. alkaa oikeasti tapahtumaan ja hurjan paljon tapahtuukin sekä kaikenlaiset tapahtumat selvitä.. ja melkoinen soppa kaikkinensa koko vyyhti lopulta onkin..

..joten jälkimmäinen puolisko pelastaa todella paljon kokonaisuutta, toki on jouduttu tekemään viihdyttävyyden alttarille sen takia tiettyjä "uhrauksia". Ei kuitenkaan tee siitä mitään klassikkoa mutta totaalisen turhuuden markkinoilta nousee taas elävien kirjoihin ja totaalisen karu tylsyyskin poistuu jo mielestä.. loppupuoliskon takia elokuvasta jää huomattavsti parempi maku.. ehkäpä aivan liiankin hyvä.. koska kokonaisuus ei ollut lähelläkään sitä tasoa..ensin puuduttavan tylsäääääää, sitten kutkuttavan leikkisäääääää..

---------------------------------------------

Hurjapäät (2009)

Elikkäs aikoinaan tuli Hurjapäät leffa ja se menestyi, oli ihan katsottava muttei lopulta kuitenkaan mitenkään erityinen. Lähinnä siinä koeteltiin osaltaan Vin Dieseliä tuoda esille.. vaikka Paul Walker sinänsä pääosassa olikin.. varmasti pitkälti menestys perustui siihen kun tuollaisia autokaahailuaiheisia (vaikka sitä yllättävän vähän lopulta elokuvassa olikin) ei ole juurikaan ikuisuuksin tehty.. tämä ilmestyi siis vuonna 2001 ..

..sen jälkeen hommeli poiki kaksikin jatko-osaa jossa mentiin entistä enempi teinihömppälinjalle mitä pidemmälle sarja eteni. Ensimmäinen oli vielä suht rauhallinen, eikä lainkaan erikoisefektiryöpytys ollut, vaan oikeasti ajettuja stuntteja muutama, noin muutoinkin suht pienieleinen elokuva.. myös Vin Diesel katosi sarjasta ekan osan jälkeen.. hommeli muuttuikin aika erityyliseksi toisessa perinteiseksi soluttautumisagenttilehvaksi, kolmas oli taas värikästä neonpinkkeilyä ja lähinnä pelkästään sitä v*tun drifting jöötiä kaikkinensa..

..mutta tällä kertaa homma palailee ainakin nimensä ja tuttujen näyttelijöidensä myötä "uusinnassa" takaisin alkujuurillensa vai onko leffalla kenties jotain muuta mielessä ? elikkäs periaatteessa sarjan "neloselokuvassa".

Niin Vin Diesel, Jordana Brewster, Michelle Rodriquez kuin Paul Walker ja muitakin tuttuja pitkälti ekasta osasta tullaan näkemään. VDieselin ura ei oikein tuulta ottanut alleen, joten lienee se yksi suuri syy miksi tämä tehtiin, mies siitä kuitenkin toistaiseksi pitkälti muistetaan.. vaikka melkoisen tuntematon suurelle yleisölle oleva Pitch Black olikin (on) miehen ylivoimaisesti paras leffa toistaiseksi ja liekö sellaiseksi jääkin..

..paljon on kuitenkin muuttunut tässä "uusintajutskassa" siihen alkuperäiseen. Jo heti leffan aloittavassa pätkässä jytisee ja rymisee sellaisella vauhdilla ekan vajaan kymppiminuuttisen aikana mitä alkuperäinen ei kaikki ajokohtaukset yhteensäkään tarjonnut.. tosin sen jälkeen mennään todella järkyttävän pitkiä toveja draaman merkeissä, jota valitettavasti tekijät eivät ole juurikaan hallinneet ja tunteita katsojassa ne eivät saa juurikaan pintaan nousemaan vaikka epätoivoisesti sitä tovin jos toisenkin yrittää ja yrittää ja yrittää vielä kerran ja viel kerran kiellon päälle..

..mutta sitten kun tapahtuu taas aikanaan ryminää ja rytinää joka paria astetta vauhdikkaampaa kuin suhteellisen rauhallisessa ekassa osassa.. joten siltä osin elokuvan yleistunnelma on jo hitusen erityylistä menoa kuin mitä omassa nimikkokaimassaan.

Kaikkinensa sitä totaalista peruskamaa joka ei erotu oikein millään tavalla edukseen juurikaan millään osa-alueella.. välillä perinteistä toimintaa, välillä turhanpäiväistä paskanjauhantaa tylsistellen järkyttävän pitkästi jorinoiden joka ei jaksa napata mukaansa juurikaan tälläisessä elokuvassa kun pää ja häntä kumpainenkin siinä sivussa vielä kadoksissa..

..noh jos jotain positiivistakin niin onhan tuo "Walker & Vin Diesel" yhteenotto kuitenkin sinänsä edes ideana miellyttävämpi (vaikkei siitä tässä ollakaan saatu irti edes sitä mitä alkuperäisessä), kuin ne pari haahuiluosiota mitä siinä välissä taottiin menemään.. sinälllään ekan tarinakin jatkuu tässä, toisin kuin niissä "kahdessa välileffassa"..

..kuitenkin tylsähkö ja varsin pitkäveteinen esitys, kaikesta yrityksestään huolimatta.. kaikenlainen "machoilu" joka olisi saattanut sopia tälläiseen on jätetty joko tyystin pois tai totaalisen puolitiehen.. okei Vin Diesel sitä edes vähän tuo läsnäolollaan jo itsestään siis verrattuna toisen ja kolmannen osan nynnerömeininkikemuihin.. Yrittää kuitenkin olla aivan liiaksi draaman suuntaan painottuva, homma ei vaan toimi tällöin.. hommasta katoaa niin viihdyttävyys kuin vähäiset uskottavuudenkin rippeet tälläisenä.. alkuperäinen oli sinällään parempi, vaikka unhoon painuva teos sekin.

-------------------------------------------------------------

Liitetty 2009-10-16 12:20:
Star Trek (2009)

Elikkäs legendaarinen TV-sarja(t) josta myös liuta leffoja tehty ajan saatossa.. haluttiin antaa aivan totaalisesti uusi alku ja tehdä "tyhjältä pöydältä" uusi Trek.

Päävetäjän vastuu päätettiin antaa J.J.Abramsin hyppysiin joka on tunnettu lähinnä Lostin yhtenä pääväsääjistä.. leffapuolella mies on ohjannut Vaarallinen Tehtävä III elokuvan joka oli ihan kelpo leffa mutta ei aivan sitä luokkaa mitä mieheltä olisi odottanut ja toivonut.

Ilmeisesti melkoisen vapaat kädet annettiin mutta aivan tyhjästä ei todellakaan hommaa ole luotu, vaan itseasiassa homma kunnioittaa yllättävän paljon sitä aivan alkuperäistä sarjaa josta sitten sivusarjoja kumpusi enempikin.. Kirk jatkaapi kapteenina ja mikä hienointa niin suippokorva Mr.Spock tuo niin monien ehdoton suosikkityyppi kyseisestä sarjasta on vallan ehdassa vedossa myös Enterprise, Vulcan jne... ovat edelleen "olemassa".. tosin miehistön tyypit ovat "hitusen verran" nykynuorison tyyliseksi muokattu mitä alkuperäiseen tulee, jotta heihin paremmin voisivat samaistua ja seikkailuun mukaan liimautua ettei sukupolvien kuilu olisi niin suuri miehistön osalta kuin mitä elämä ja aika on siitä alkuperäisestä melkoisesti muuttunut kuitenkin ..

..okei, erikoisefektit ja lavasteet (budjetti) ovat aivan toista tasoa kuin koskaan aiemmin Trekkien retkillä ja turinoinneissa koskaan vielä ollut.. värikylläisyyttä yllin kyllin tarjolla.

Uudistunut voisiko sanoa vaikkapas tyylikkäästi, aitoa alkuperäistä kuitenkin kunnioittaen (kiitos siitä pitkälti aikamatkailulla leikittelyn ja aikavääristymän jolla on saatu alkuperäinen myös todeksi, nykyistä todellisuutta ja uusiutumista tukemaan) mutta tarpeeksi muuttaen ja paljon omaa näkemystä tuoden "uuteen alkuun" ja nykypäiväistäen sarjaa nuoremmillekin kelpaavaksi.. jottei pelkästään vanhat naavaparrat pääsisivät mainioista draamoista nauttimaan jotka on sci-fimäiseen muotoon naamioituna olleet kautta aikain Star Trekeissä..

..sinänsä varsin hassu yhdistelmä uusvanhaa.. periaatteessa suoranainen jatko-osa ikivanhalle telkkusarjalle mutta kuitenkin aloittaa homman alusta kertoillen (osan tyypeistä aivan lapsuudesta asti) ja on alku "uudelle vanhalle" siinä missä "jatkokin"..

Nykyaikaan tehtynä tottakait puolipakostakin toimintaa (seksikkyyttä unohtamatta) löytyy huomattavasti kovemalla volyymilla tarjottuna kuin aiemmin, tosin toiminta on yllättävän toimivaa tässä elokuvassa, oli positiivinen ylläri kuinka näppärästi actionpätkät oli saatu ujutettua oikeasti toimimaan ja leffaa tukemaan.. onneksi myös terävä ja napakka hitusen pohdiskeleva tarinakin (toki suurimmat mutkat ja pohdinnat suoraksi oiottuina) elokuvasta löytyy joka siis homman jujuna ollut iät ja ajat.. tokihan Lostin tekijät juonenkäänteitä varsinkin aikamatkailun saralla leikitellen ovat väkisinkin viime vuosina oppineet väsäämään ja sitä kokemusta varsin selkeästi tässäkin leffassa hyväkseen käyttävät.

Tällä kertaa homma on suht onnistunut.. hehkuu tähtikirkkaana ja voimakkaan uhmakkaana tuoretta energiaa "uustuttujen" henkilöhahmojensa kera.. ja siinä samalla J.J.Abrams näyttelijäporukoineen huomattavasti onnistuneemmassa vedossa ja uudistuksessa kuin mitä hitusen ponnettomassa MI:III:ssa olivat. Jollain tapaa ihan positiivinen ylläri, homma onnistui paremmin kuin uskalti odottaa mutta pitkälti "vain viihdykettä" ei sen enempää ja syvempää pidemmäksi ajaksi muistoihin jääden.. enpä tiedä, jatko vois toimia paremmin.. tai sitten huonommin.. toisen mahdollisuuden porukalle vielä kuitenkin soisi näyttää mitä tuleman pitäisi.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Drag me to Hell

Sam Raimi tekee suht viihdyttäviä elokuvia, eipä siinä mitään..

..tehnyt aluksi urallaan pienimuotoista kauhua a'la verilotraus.. välillä tuotti esim. mainiota Xena-telkkusarjaa ja sitten tuonut mm. Hämähäkkimiehen suhteellisen kelvollisesti valkokankaalle hieman suurelle yleisölle kahteltavaksi "koko perheen tuotantona", jo aikoinaan Darkman antoi viitteitä että tuokin puoli saattaisi mieheltä luonnistua.. nyt on paluu taas miehen uran "alkuajoille" a'la Evil Dead tyyliin (noh okei veri ei onneksi roisku samaan tyyliin jotta pelkästään siihen halppiskeinoon ei olla turvauduttu vaan tällä uutukaisleffalla on pelottelun saralla muitakin ässiä hihassaan..

Sam Raimi ei ole oikein koskaan tehnyt ja tuskinpa tekeekään mitään todella ikimuistettavaa tuotosta mutta keskivertoa "viihdyttävämpää" yleensä ja miehen tuotosten äärellä harvemmin aika aivan äärettämän pitkäksi, kuten ei tämänkään tuotoksen, vaikka ajoittain meinaa vähän laahustaakin laiskasti etiäpäin..

..niin tai näin.. niinkyllä miehelle oma paikkansa niin ohjaajana kuin tuottajana ehdottomasti löytyy.. jos muistaaa pysyä siinä lestissä jonka toistaiseksi on itselleen luonut.. eikä lähde tavoittelemaan jotain ylimääräisiä kikkoja ja jippoja ja yhtään syvällisempiä ulottuvuuksia elokuviinsa.. miehellä on omanlainen visio ja tyylinsä tuottaa "perusäklöä" tarvittaessa.

Homma on pitkälti kelvollista retrokauhua, tälläistä tuotosta tehtiin enimmäkseen joskus 80-luvulla, miksei hitusen 90-luvullakin.. mutta se katosi hiljaksiin ajan kanssa totaalisesti markkinoilla unholaan.. joten vähemmän yllättäen tarina ei sinällään päätä uutuuden viehätyksellä huimaa.

Suloisen herttainen naapurintyttömäinen vakuutusvirkailija (Alison Lohman) saa mustalaisnaisen vihat ja kirouksen niskaansa työssään. Siitä alkaakin hiljalleen lisääntyvä ja kiihtyvä demoninen irroittelupätkä.. irvokkaalla tavalla räväkkä demoni pistää mimmiä kirkumaan, niin oikeassa elämässä kuin unessa erinäisin tehikeinoin mielikuvitus laukaten avoimenaan.

Äänimaailma on elokuvassa varsinkin hyytäviksi tarkoituissa kohtauksissa "helvetin suuressa roolissa", ja se toimii moitteettomasti ja sen takia elokuvasta "kauhua" löytyykin ! Hyvään ja onnistuneeseen jännäriin/kauhuun todella tarvitaan upeat äänet, jotka tunnelman saavat nousemaan aivan uusiin ulottuvuuksiin, siinä puolella tämä elokuva onnistuu ! Pelottelujutskat vedetään osittain niin totaalisesti yli että se tuo elokuvaan irvokkaan komediallista puolta päätään nostamaan.. suurilta osin pelottelussa tyydytään niihin niin monta kertaa nähtyihin "hiuksennostattekeinoihin" (jotka jo arvaa etukäteen tottakait) mutta toimivat ihan jees kuitenkin ennalta-arvattavuuksineenkin, kiitos äänien !

Överiksi vedettyä camp&kauhukomediointia, joten kovin otsakurtussa tätä ei kannata alkaa edes katsomaan.. ajoittain hurmehenkistä ja hulvatonta, ajoittain todella perinteistä tylsää "demonikauhuttelua" totaalisen turhanpäiväisen höpöttelyn kera.. kokonaisuudessaan keskitason viihdykettä.. paljon on parempaa, paljon on huonompaa tarjolla katsottavaksi..

..leffaa voisi helposti verrata ns. pikaroskaruokaan. Mitään ei sinänsä anna pidemmän päälle ja on epäterveellistä mutta jollain irvokkaalla tavalla maistuu kuitenkin sen nautiskeltavan ajan vallan maittavalta annokselta, näin siis sopivin väliajoin nautittuna ! hyvin nopeasti liiallisesti ahdettua masuun aiheuttaa jo suurta äklötystä ja vieroksuntaa.. ohjaajasta ja tekijätiimistä sitten vaan kiinni ovatko saaneet mausteet kohdilleen sopivassa suhteessa, siinä puolessa Sam Raimi osaa ihan kelvollisesti kokata hänen "omaa" myös pitkälti hänen "luomaansa" genreä.
 

Arte Et Labore
tomine
Offline
tomine
Jennifer's Body

Juups, elikkäs kun "meganin kettuilussa" on vauhtiin päästy tässä ketjussa niin antaa mennä vaan jatkoille asti, kyllähän misua useammankin leffan edestä kahtelee eipä siinä nokan koputtamista sinänsä

..jotta tällä kertaa Megan onkin eksyskellyt aivan toisen tyylisiin leffoihin kuin mitä toistaiseksi on neitokaista tottunut näkemään.

Täl kertaa Megan Fox esittelee tyttöä joka on laitettu hullujenhuoneelle koska on "paholaismainen" misuli, jota seuraavat kaaos, sekä ruumiit perässä mitä pidemmälle mennään. Mielisairaalassa likan seurana on toinen ärhäkkä kimuli (joka paljaastukin hänen parhaaksi ystäväkseen) jolla ei välttämättä ihan kaikki kohdillaan vaan saa aivan sairaita raivareita eristyksiin aina pääsylippua hakien.. tätä likkaa jota esittää hitusen toisen tyylisestä leffasta (Mamma Mia!) Amanda Seyfried..

..elokuva sitten kertoo tarinata (aloittaen tyylillä muutama kuukausi sitten tilanne oli tämä) miten kyseiseen karmeaan jamaan ja tilanteeseen nämä pari normaalia kimulia ovat päätyneet..

Kaikkinensa suhtkoht perinteinen genrensä tuotos, elikkäs teinikauhua tahi jonkinsorttista puolislasheriä verenkera ollaan tekemässä..

..tietyllä tapaa haetaan Carrie elokuvasta paljonkin vaikutteita ja viitteitä.. hitusen muutellen, lisäillen ja vähentäen.. selkeästi kuitenkin kyseinen elokuva ollut yksi tämän tuottajien "roolimalleista"..

..high schoolissa ollaan ja perinteisiä teiniongelmien kanssa painitaan opiskelijanuorison keskuudessa.. kunnes tapahtuu jotain joka tulee muuttamaan mimmit oikeasti pahoiksi eikä vaan leikisti.. josta seuraa tietysti kauhua ja mustaa huumoria sivutuotteena.. entä pystyvätkö pahaksi muuttuneet parhaat kaverukset kenties vielä pelastamaan toisensa ennen kuin liian syvälle pahan pauloihin uppoutuvat eikä paluuta sieltä enää olisi.. vai mistä lopulta onkaan kyse.. leffa selittäköön katsojalleen loput jottei tule kaikkea kerrottua.

Niin juu, kyllä vaan juuri tästä leffasta löytyy se "vedestä nousemiskohtaus". Josta netistä kyseisestä mimmistä löytyy yläosattomissa aitoja kuvia kyseisen kohtasten kuvauksien ajalta sarjatuotannolla napsittuna.. elokuvassa tietysti nähdään erittäin karsittu versio tuosta kyseisestä tapahtumasta .. misut kiltti blondi ja tuhma brunette vetävät myös lämpimän suudelman jos toisenkin

Ihan katseltava teinikauhu jo pelkästään "jostain" syystä mut kyllä elokuvassa itsessäänkin on pari ihan suht hyytävänoloista kohtausta ja sitä kautta tunnelmmalista ja sellaista jota elokuva yrittääkin tavoitella, tietysti pari hupaisaa mustalla sokerihuumorilla kuorrutettua kans joka menee jo pitkälti tahattoman komiikankin saralla kun tuotos ei niin tosissaan itseään ota. Joten kyl niistä kertakatseluun ainekset kasaan saa, jotta elokuvan jaksaa loppuun asti katsella, kun kertaalleen vauhtiin päässyt on..

..tietynlaista asennetta ehkä hitusen normaalia enempi genreensä mutta menee jo välillä korniudessaan ylitse, osittain jotkut erikoisefektit saattavat olla jo enempikin ala-arvoisia "kauheudessaan".. josta toiset pitävät ja toiset vihaavat ylitse kaiken. Ei kuitenkaan sinänä mitään uutta tuo genreensä juurikaan, jotta toden teolla pompsahtaisi esille ja omiin korkeuksiinsa alallaan.
 

Arte Et Labore
avatar is Missing

Sinun täytyy olla kirjautuneena kommentoidaksesi. Jos et ole vielä jäsen - liity jäseneksi nyt.!