Onhan se hauskaa luettavaa, mutta hieno yhtye kuitenkin kyseessä. Vai onko esittää vastalausetta?

Ei vastalauseita. Kivenkovia muusikoita jok'ikinen. Ei ole vain korrelaatiossa oman musamakuni kanssa. Olen enemmän tunteen kuin tekniikan perään, jos näin voisi sanoa.

Ei vastalauseita. Kivenkovia muusikoita jok'ikinen. Ei ole vain korrelaatiossa oman musamakuni kanssa. Olen enemmän tunteen kuin tekniikan perään, jos näin voisi sanoa.

Jokainen taitaa nähdä omassa musiikissaan jotain mitä toinen ei. Olen kovasti yrittänyt miettiä, että "millaisesta" musiikista itse pidän. En vain ole keksinyt yksiselitteistä vastausta aiheeseen. Arvostan soittotaitoa, sillä uskon soittajan näin oikeasti voivan ilmaista itseään. Toisaalta on tätä ns. teknistä musiikkia, missä kyllä varmasti osataan soittaa, mutta kun ei se kuulosta minusta miltään (esimerkiksi Slayer). Mielestäni musiikki saa olla yksikertaistakin, kunhan se ei ole ristiriidassa tunnelman tai sanoman kanssa.

Tuolla Musiikkiaiheiset ostokset -ketjussa annoit ymmärtää, että kiinnostuksesi Dream Theateriin lopahti, noh, mutkistuneiden soitinosuuksien takia. Ymmärrän jotenkin, sillä Stratovariuksen Nemesis-levyllä oli muutama pettymys. Muutos oli tosin toiseen suuntaan, sillä tässä tapauksessa mutkia oli oikeastaan oiottu.

Mutta kun sanoit kuuntelemisesi painottuvan tunteekkuuteen, niin minua kiinnostaisi näkemyksesi näissä raskaammissa yhtyeissä. Koska profiilistasi ei enää selviäkään mitä kaikkea kuunteletkaan, niin mieleen tulee esimerkkinä tältä osastolta vain Kvarletak. Kuuntelin nyt pari ensimmäistä kappaletta mitä Youtubesta tuli vastaan (Blodtørst, nimikkokappale). Varsinkin ensimmäisen kanssa tilanne oli juuri se, että vaikka soitto kuulostaakin hienolta, niin minuun ei vain uppoa tuo laulutyyli. Samoin kävi kun kuulin Equilibriumin Der Wassermannin. Toisaalta, Ensiferum taas uppoaa alusta loppuun.

Jokainen taitaa nähdä omassa musiikissaan jotain mitä toinen ei. Olen kovasti yrittänyt miettiä, että "millaisesta" musiikista itse pidän. En vain ole keksinyt yksiselitteistä vastausta aiheeseen. Arvostan soittotaitoa, sillä uskon soittajan näin oikeasti voivan ilmaista itseään. Toisaalta on tätä ns. teknistä musiikkia, missä kyllä varmasti osataan soittaa, mutta kun ei se kuulosta minusta miltään (esimerkiksi Slayer). Mielestäni musiikki saa olla yksikertaistakin, kunhan se ei ole ristiriidassa tunnelman tai sanoman kanssa.

Tuolla Musiikkiaiheiset ostokset -ketjussa annoit ymmärtää, että kiinnostuksesi Dream Theateriin lopahti, noh, mutkistuneiden soitinosuuksien takia. Ymmärrän jotenkin, sillä Stratovariuksen Nemesis-levyllä oli muutama pettymys. Muutos oli tosin toiseen suuntaan, sillä tässä tapauksessa mutkia oli oikeastaan oiottu.

Mutta kun sanoit kuuntelemisesi painottuvan tunteekkuuteen, niin minua kiinnostaisi näkemyksesi näissä raskaammissa yhtyeissä. Koska profiilistasi ei enää selviäkään mitä kaikkea kuunteletkaan, niin mieleen tulee esimerkkinä tältä osastolta vain Kvarletak. Kuuntelin nyt pari ensimmäistä kappaletta mitä Youtubesta tuli vastaan (Blodtørst, nimikkokappale). Varsinkin ensimmäisen kanssa tilanne oli juuri se, että vaikka soitto kuulostaakin hienolta, niin minuun ei vain uppoa tuo laulutyyli. Samoin kävi kun kuulin Equilibriumin Der Wassermannin. Toisaalta, Ensiferum taas uppoaa alusta loppuun.

Hyviä ajatuksia

Niin, nämä asiat eivät koskaan ole helppoja tai yksiselitteisiä. Kaikki päätyvät siihen millainen maku on, ja makuasioistahan ei voi kiistellä.

Olen elämäni aikana kokeillut ja diggaillut ihan kunnolla vaikka mitä rapista black metalliin. Metalliin se sitten päätyi, mutta senkin jälkeen olen laajentanut tajuntaani mm. elektronisen ja vaikkapa folk -musiikin rintamilla. Olen päätynyt siihen, että kuuntelen musiikkia, mikä kuulostaa siltä että sitä tehdessä on ollut hyvä meininki ja se meininki (hyvä tai paha) välittyy myös kuulijalle. Sen takia "uskoin" Dream Theateriinkin vielä Octavariumin aikaan. Siinä levyssä oli...tunnetta eri tavalla kuin sitä seuraavilla levyillä. Voi myös olla, että olen sokea tunteelle ja fiilikselle, kun se mielestäni hautautuu soitinpumppauksen alle. En todellakaan tarkoita, että kappaleiden tulisi olla yksinkertaisia, ehei! Rakastan progea yli kaiken, olen vain ymmärtänyt että "monimutkainen" on moniselitteinen sana. Soittotaitokin pitää olla ehdottoman kunnossa. Sen takia useat punkyhtyeet vain potuttavat, vaikka meininki olisikin kunnossa.

Esimerkiksi mainitsemasi Slayer on kestosuosikkini. 80-luvun levyillänsä on uniikkia intoa ja siitä kumpuavaa sävellystyötä. Unohtamatta kuninkaallisia riffejä. Judas priest on hyvä esimerkki myös: Rakastan yhtyeen koko tuotantoa. Heidän levynsä Painkiller inspiroi monia nykyajankin powermetal -yhtyeitä. Ongelmana on ainoastaan, että en pidä siitä miten nämä yhtyeet ovat vieneet tuplabasarilätinän ja tilutuksen vähän liian pitkälle. Dragonforcestakin minulle on kai vain jäänyt sellainen maku suuhun, että jäsenet ikään kuin kilpailevat siitä, kuka soittaa nopeimmin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan, power metal ei vain taida olla minun juttuni. Mitä sitä sen kummemmin selittelemään.

Olen kenties taantunut etsimään kauneutta "yksinkertaisuudesta". Yksinkertaisuus ei välttämättä tässä tarkoita sitä, että soitto olisi yksinkertaista, vaan että motiivi ja ajatus soiton takana olisi simppeli ja aito.

Mlkoinen paasaus tuli, toivottavasti sai selvää edes jostain. Pitäisi kai tuo Dream Theaterin uutuuslevy silti tsekata

[EDIT] Tällä hetkellä erittäin koukussa Queens of the Stone Ageen, tykkääkö muut?

Taisin tosiaan antaa puheistani kuvan, että minua kiinnostaa vain pinnallinen monimutkaisuus. Olet oikeassa, se on abstrakti termi. Dream Theaterin tapauksena näen heidän jokaisen levynsä täysin omana, silmiä avaavana ja teemallisena kokonaisuutena. Siinä missä Octavarium kiteytyi itse musiikin lähtökohtiin eli toistoon ja jatkuvuuteen, oli Systematic Chaos yhtyeen omienkin sanojen mukaan heidän näkemyksensä omasta kädenjäljestään. Järjestelmällisesti ja arvaamattomasti muuttuva rakenne, sitähän kaikissa heidän kappaleissaan on omalta osaltaan. En tiedä oletko kuunnellut A Dramatic Turn of Eventsiä, mutta jo tuossa levyssä yhtye mielestäni on ottanut askelta kohti samaa sfääriä millä Images and Words alkujaan oli. Tyyli on tietenkin muuttunut niistä ajoista, joten loppukädessä en voi suoraan sanoa, pidätkö nykyisestä suunnasta. Voisin vaikka suositella nimikkolevyn kappaletta The Bigger Picture.

Yksinkertaisuudesta vielä puheenollen, mielestäni The Count of Tuscany osoittaa hyvin, miten verrattain yksinkertaisilla soitinkuvioilla voidaan saavuttaa erittäin tunnelmallinen elämys.

Judas Priestiä on jonkun verran tullut kuunneltua, ja kävimpä heitä mielenkiinnon vuoksi katsomassakin pari vuotta sitten. Heillä on useitakin omia hermoja hiveleviä kappaleita, mutta sitten on niitä, mitkä eivät niinkään jää mieleen. Mielikuva Dragonforcesta on ymmärrettävä, koska harva perehtyy heidän tuotantoonsa. Mutta jos Power Metal ei sytytä, niin sitten lie turha yrittääkään. Minulle se on ehdoton ykkösgenre, tosin edelleen artisteista täytyy puhua yksilöinä. Dragonforce oikeastaan oli ensimmäinen yhtye mikä kolahti. Hankalaahan sitä on selittää, mutta tavallaan selvisi, että semmoistakin musiikkia on olemassa. Siitä se sitten lähti, kun aaltopituudet osuivat kohdalleen.

Musiikki on kokonaisuutena hyvin mielenkiintoinen aihe, sillä se kertoo kuinka erilaisia ihmiset ovatkaan. Lähtökohtaisesti itse pidän melodisesta ja puuhtaasti lauletusta, mutta osaltaan raskaasta ja särmikkäästä. Sitten alkaa tulemaan näitä poikkeuksia, joten täydellinen määritelmä hajautuu ikävästi. Tämä ajatus kiusaa minua kovasti, sillä miten valtavirtamusiikin suuntaa voi kritisoida, jos et osaa edes sanoa, mitä itse kuuntelet. Joidenkin vastaus on, että mitä tahansa. Mutta eihän kukaan voi millään pitää kaikesta? Tai jos voi, niin onko tämmöisen ihmisen kokonaisvaltainen käsitys musiikista sama kuin omani? Toisten elämässä musiikki on hyvinkin suuressa roolissa, toisilla taas korostuvat aivan muut arvot.

EDIT: Ei, en ole kuullut käytännössä kappalettakaan.

Koen itseni samasta syystä joskus huonoksi ihmiseksi. En voi välillä ymmärtää ihmisiä, jotka sanovat, etteivät kuuntele musiikkia tai kuuntelevat mitä radiosta sattuu tulemaan. Johtuu tietenkin siitä, että omassa elämässäni musiikilla on todella iso rooli. En pärjäisi arjessa ilman sitä. Samaa voisi sanoa elokuvistakin.

Enkä myöskään mahda itselleni mitään siinä, että tuomitsen ihmisiä jos he kuuntelevat musiikkia "väärin perustein", eli esim. power metallia nopeiden rumpujen takia, slipknottia kirosanojen tai System of a Downia hassujen vokaalien takia. Ärh.

Todellisuudessa vääriä perusteita ei ole, on vain asennevammoja niinkuin omani

Esimerkki "fiilisbiisistä": Tukholman keskusta, marraskuun loppupuoli. Kello on 9 illalla, ja katuvalot heijastuvat märästä asfaltista. Dem feels. http://youtu.be/qNLvmLXuGdQ

Hitto kun tekisi mieli katsastaa Stam1nan livekunto lauantaina Lahden sibeliustalolla. Ei auta. Rahat loppu.

Mutta... eikö kukaan tykkää Jukka Pojasta? No sarcasm. Jukka Pojan sanoitukset ohat hyvuä ja tykkään regee musasta.

Mutta... eikö kukaan tykkää Jukka Pojasta?

Ei.

Ei.

Minä tykkään. Tai tykkäsin ainakin ennen. Radiosta jos tulee kuuntelen mielelläni, mutten minä nyt juutuubista tai spotifysta sitä kuuntele.

Lainasi PlaystationFreak:Mutta... eikö kukaan tykkää Jukka Pojasta?

Ei.

Senkin hevimiehet.

Kuten sanoin tykkään hieman kaikesta.

Muokattu 2014-03-06 19:35:

Senkin helarit.

älä hauku.

Muokattu 2014-03-06 19:36:
Varsinkaan modea.

Jee, jukka poika on oikeasti hyvä. Eihän helari ole haukkumasana, no, on se, mutta tarkoitin siis että kuuntelette jotain raskasta musaa. Metallica on minun mielestä ihan pooppia, en osaa perustella.

EDIT: Tai osaan. Mitä järkeä on huutaa sekavia mikkiin sukkahousuissa ja soittaa korkeita säveliä miten tuntuu. Eihän siinä ole edes rytmiä. Jukkapojassa on.

EDIT: Tai osaan. Mitä järkeä on huutaa sekavia mikkiin sukkahousuissa ja soittaa korkeita säveliä miten tuntuu. Eihän siinä ole edes rytmiä. Jukkapojassa on.

No, tuossa olen samaa mieltä. Rytmi ja se että se jää päähän soimaan ovat minulle tärkeitä asioita biiseissä.

Taas alkoi se lokerointi. Pidän monesta kevyen musiikin artistista ja yhtyeestä. En vain siedä Jukka Poikaa. Bob Marleylla sentään oli sanomaa reggaessaan.

Mitä järkeä on huutaa sekavia mikkiin sukkahousuissa ja soittaa korkeita säveliä miten tuntuu. Eihän siinä ole edes rytmiä. Jukkapojassa on.

Melko ahdasmielinen näkemys, eikö sinustakin? Yläasteella jo sai kuulla, miten "hevi on ihan hirveetä räminää eikä siinä tarvi ees osata soittaa kunhan rämpyttää kitaraa miten sattuu ja laulajakin vaan huutaa ettei selvää saa". Luulisi jo tässä vaiheessa tietävän paremmin.

En ole koskaan kuunnellut musiikkia, jossa ei ole rytmiä. Rytmiä on joka paikassa.

Tässäkin on rytmiä, jos jonkinlaista.

Ja tämä tulee rumpalin suusta. Ja ei´, "helari" ei ole haukkumasana

Taas alkoi se lokerointi. Pidän monesta kevyen musiikin artistista ja yhtyeestä. En vain siedä Jukka Poikaa. Bob Marleylla oli sentään jonkinlaista sanomaa reggaessaan

Mitä, jukkapoikahan aikoo tulla kylmästä lämpimään. Minä taas en siedä mustatukkaisa helareita jotka luulevat soittavansa musiikkia.

Melko ahdasmielinen näkemys, eikö sinustakin? Yläasteella jo sai kuulla, miten "hevi on ihan hirveetä räminää eikä siinä tarvi ees osata soittaa kunhan rämpyttää kitaraa miten sattuu ja laulajakin vaan huutaa ettei selvää saa". Luulisi jo tässä vaiheessa tietävän paremmin.

Tätä mieltä olin yläasteella, tätä mieltä olen vieläkin.

Tätä mieltä olin yläasteella, tätä mieltä olen vieläkin.

Oh, you

Lainasi PlaystationFreak:Tätä mieltä olin yläasteella, tätä mieltä olen vieläkin.

Oh, you

Mitä hittoa? Kyllä, olen hemmetinmoinen hipsteri.

Tätä mieltä olin yläasteella, tätä mieltä olen vieläkin.

"Mä olin sitä mieltä silloin ja olen sitä mieltä nytkin". Playstationfreak, tässä ilmainen ja hyödyllinen elämänohje; periaatteet köyhdyttävät elämää.

Ai niin, a true hipster never admits to being a hipster.

Lainasi PlaystationFreak:Tätä mieltä olin yläasteella, tätä mieltä olen vieläkin.

"Mä olin sitä mieltä silloin ja olen sitä mieltä nytkin". Playstationfreak, tässä ilmainen ja hyödyllinen elämänohje; periaatteet köyhdyttävät elämää.

Paljonko olen velkaa. I am not a true hipster.

Paljonko olen velkaa. En ole kunnon hipsteri, ymmärsin tuosta kuvasta, että iPot sanoi minua hipsteriksi.

Taisi olla kuvan pointti että kommenttisi oli hieman naurettava. Sen kuvan minä sain.

Eihän siinä ole edes rytmiä. Jukkapojassa on.

Jos jossakin on rytmiä niin Meshuggah:in tuotoksissa.

Jos jossakin on rytmiä niin Meshuggah:in tuotoksissa.

No nyt osui ja upposi

Mitä järkeä on huutaa sekavia mikkiin sukkahousuissa ja soittaa korkeita säveliä miten tuntuu. Eihän siinä ole edes rytmiä. Jukkapojassa on.

Kuka metallican jäsen käyttää sukkahousuja, ja miten sukkahousujen käyttö vaikuttaa itse musiikkiin?

Kuka metallican jäsen käyttää sukkahousuja, ja miten sukkahousujen käyttö vaikuttaa itse musiikkiin?

Taitaa kaveri luulla, että kaikki rock/metallibändit näyttävät 80-luvun Mötley Crüelta. Noh, virheitä sattuu

Yle Teemalta tuli ~vuosi sitten Metal Evolution -niminen 11-osainen sarja. Erinomaisesti tehty, hyvin perusteellinen. Se kertoi hienosti metallimusan eri lajeista. Sitä voisi esittää yläasteen musiikintunneilla. Käy hyvänä yleissivistyksenä.

Youtubesta löytyy näköjään..