Kingdom Come: Deliverance keräsi miljoonayleisön, kun tarjolla oli roolipelaamista realismin ja historiallisen tarkkuuden voimin. Ongelmiakin oli, mutta pelin teki studio, joka on kooltaan vain murto-osa AAA-tason jättiläisistä. Melkein kuusi vuotta myöhemmin on aika jatkaa Henry of Skalitzin tarinaa pelissä Kingdom Come: Deliverance II.
Kyseessä on suora jatko-osa, eikä tarinallisesti aikaa ole kulunut juuri lainkaan. Sen sijaan jo ulkonäöstä huomaa, että pelien välissä aikaa on kulunut runsaasti. Hahmomallinnus ja varsinkin haarniskat ja ympäristöt ovat saaneet paljon lisää yksityiskohtia puhumattakaan paremmasta valaistuksesta. Varsinkin kaupunki Kuttenberg erottuu edukseen.
Warhorse on panostanut keskiajan tunnelmaan ja siellä olemisen tuntuun. Kyseessä ei kuitenkaan ole keskiajan simulaatio, sillä tarina on kerrottavana ja hahmonkehitys tehtävänä. Siitä huolimatta moni osa-alue muistuttaa siitä, että pelin juuret ovat realismissa. Taistelun lisäksi tämä käy ilmi heti ennakkotestin alussa, kun Henry saa kuulla kunniansa yritettyään puhutella aatelista ilman lupaa.
Vanhaa versiotaan Henrystä ei saa mukaansa uuteen peliin, joten oman hahmonsa voi tuunailla mieleisekseen erilaisilla kyvyillä. Tällä kertaa mukana on uusia kykyjä, joten on parasta ajatella, että oma pelihahmo tehdään kokonaan uudestaan alusta. Toisaalta se saattaa tuntua alkuperäisen pelin veteraaneista siltä, että se oma Henry ei olekaan mukana tässä uudessa pelissä.
Myöhemmin ennakkotestaaminen siirtyi noin 50 pelitunnin verran eteenpäin, ja edessä oli sivutehtävä Kuttenbergissa. Kaupungin koko on mittava, ja paikka tuntuu elävältä tavalla, johon harva peli pystyy. Tehtävässä piti auttaa paikallista miekkailukoulua aloittamaan toimintansa. Oli siis houkuteltava toisen koulun oppilaita kaksintaisteluun, mutta sitä varten oli varastettava miekka, tai asetuttava tämän toisen miekkailukoulun puolelle. Tehtävän voi suorittaa eri tavoilla, ja Warhorse tuntuu ajatelleen kaikkea etukäteen.
Kaikki tuttu Kingdom Come: Deliverancesta on paikoillaan jatko-osassa, ja siihen päälle on tehty parannuksia ja suoraviivaistamista. Testaamani perusteella näin onkin. Kartta on aiempaa suurempi, tarinan mittakaava on isompi ja panokset ovat suuremmat. Se selkein parannus näkyy taisteluissa. Jokaisella aseella on omat tekniikkansa ja tyylinsä.
Kingdom Come: Deliverance seurasi Henryn kasvun pojasta mieheksi, ja jatko-osa tuntuu siltä peliltä, jonka Warhorse on aina halunnut tehdä. Neljän tunnin testaamisen perusteella on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa, mutta kovan luokan roolipelaajat näyttävät olevan saamassa haluamansa. Ainoa huono puoli toistaiseksi on ajoittainen pelin hitaus. Yksityiskohtien painottaminen johtaa siihen, että ajoittain tekeminen on turhan hidasta. Mutta jos Kingdom Come: Deliverance miellytti, miellyttää jatko-osa todennäköisesti vielä enemmän.