Peli alkaa kun ilkeä velho Yin-Yarn tempaisee Kirbyn taikasukan avulla värikkääseen Patch Land -maailmaan. Kirbyn apua todella kaivataan, sillä velhon ryökäle on purkanut Patch Landia koossapitävät langat ja nyt maailman riekaleet riippuvat tyhjyydessä yksinään. Maailmaa hallitseva Fluff-prinssi pyytää Kirbyä auttamaan maailman parsimisessa kokoon. Pirteä palleromme ei tietenkään jätä ketään pulaan, joten pari rientää paikkaamaan rikkinäistä maailmaa ja ehkä siinä sivussa löytyisi myös keino, jolla Kirby voisi palata takaisin omaan maailmaansa.
Kirbyn uusin peli on sisällöltään puhtaan riemukasta tasoloikkaa ja kuten pelin nimestä voi päätellä, koko peli pyörii erilaisten narujen ja lankojen ympärillä. Piskuinen pyöreä sankarimme ja hänen samanmuotoinen apurinsa prinssi Fluff hyppivät, uivat ja liitelevät tiensä tilkkutäkeistä kokoon kursituissa kentissä. Ja vaikka kenttäsuunnittelu periaatteessa toistaa tuttua tasohyppelypeleistä tuttua kaavaa, on siihen saatu mukavasti vaihtelua rakentamalla pelimaailma langoista ja kankaanpalasista. Kirby's Epic Yarnin ulkonäkö ei jää pelkäksi kikaksi, sillä kaikkia taustoihin kiinnitettyjä nappeja ja vetoketjuja voi kiskoa ja niiden manipuloiminen on etenemisen kannalta välttämätöntä. Jos esimerkiksi jokin rotko vaikuttaa liian leveältä ylihypättäväksi, voi taustaan kiinnitetystä napista kiskaista maiseman läpi kulkevaa lankaa kireämmälle, jolloin maailma menee ryppyyn ja kuilu kapenee.
Myös kaikki asukit on kasattu langoista ja napeista, olivatpa nämä olomuodoltaan sitten kaloja, lintuja tai maassa möyriviä vihulaisia. Pienemmät vihulaiset voi pyörittää kangaspalloiksi, joita voi sitten käyttää heittoaseina muita vihollisia vastaan tai muurinmurtajina erilaisten esteiden rikkomiseen. Pelistä löytyy myös isompia pomovastuksia ja näiden kohdalla täytyy aina löytää se Akilleen nappi, josta muutaman kerran nykäisemällä koko hirvitys purkautuu. Vaikka rivivastustajia ei nyt olekaan kovin montaa sorttia, on pomoissa sentään enemmän vaihtelua. Oma suosikkini oli taikuri, joka kutoi langoista erilaisia taikoja.
Kirby's Epic Yarnissa ohjataan pitämällä Wiimotea poikittain kädessä ja sen osoitinta tarvitaan ainoastaan Kirbyn muuttuessa junaksi ja muutamissa sivutehtäviin lukeutuvissa sisustuskohtauksissa. 95 prosenttia ajasta kuitenkin painellaan vain nappeja, joten onneksi palleroiden ohjaaminen on todella tarkkaa. Hypyt ja hyökkäykset lähtevät ilman minkäänlaisia viiveitä, joten virheistä saa syyttää vain itseään. Ohjainvaihtoehtojakaan ei ole kuin tasan yksi, sillä peli ei tue Wii Classic- tai Gamecube- ohjaimia.
Ulkoasultaan peli on loppuun asti mietitty ja eheä kokonaisuus. Tilkkutäkkimaailmat, naruista kootut viholliset ja kenttäsuunnittelu sulautuvat saumattomasti yhteen, eikä värien käyttöä karsasteta. Kaikki pelissä on kauttaaltaan söpöä, eivätkä edes isot pomoviholliset ole tippaakaan pelottavia. Kun hurmaavaan ulkoasuun lisätään vielä hauskat ääniefektit ja pääosin pelien tapahtumia hyvin täydentävä musiikki, on kokonaisuus kerrassaan valloittava.
Kirby's Epic Yarnin ainoiksi huonoiksi puoliksi nousevat sen lyhyys ja helppous. Itse pelasin pelin läpi parissa päivässä ja ehdin jo ensimmäisellä läpipeluukerralla löytää kaikki mahdolliset salaisuudet. Helppoutta selittää myös se, että pelissä ei voi kuolla. Hutiloiden pelatessa ainoaksi rangaistukseksi jääkin vain läpäistyn kentän lopussa annettava huono arvosana.
Uusin Kirby-peli aloittaa hyvin uuden Wii-pelien vuoden. Vaikka se onkin kokeneille pelaajille hieman helppo, se ei tarkoita ettei pelistä voisi nauttia. Minä ainakin nautin siitä todella paljon. Hyvä kenttäsuunnittelu, kankaisiin ja naruihin perustuva maailma, söpö ulkoasu ja mahdollisuus pelata peli läpi kaverin kanssa tekevät siitä jo nyt varteenotettavan kandidaatin vuoden tasohyppelypeliksi.