Kolme muskettisoturia: D'Artagnan näyttää, miten tehdään historiallista toimintaa

Vuonna 1844 julkaistu Alexandre Dumas'n mittava romaani Kolme muskettisoturia sijoittuu 1600-luvun Ranskaan, joten teos oli jo ilmestyessään historiallinen romaani. Tarinassa nuori d'Artagnan lähtee Ranskan maaseudulta Pariisiin pestautuakseen muskettisoturiksi kuninkaan palvelukseen. Pian hän kohtaa myös ne kolme muskettisoturia, jotka ovat Athos, Porthos ja Aramis. Poliittiset tapahtumat ja kulissien takaiset juonittelut kuljettavat muskettisotureita aina hovien käytäville saakka.

Tämä tuorein ranskalainen elokuvaversio on jaettu kahteen osaan. Tarinan pahiksina ovat valtaa hamuava kardinaali Richelieu, ja toisaalta aina yhtä kaunis Eva Green Milady de Winterin roolissa. Ensimmäisessä elokuvassa Kolme muskettisoturia: D'Artagnan ei vielä selviä se, mitkä ovat Miladyn syyt toiminnalleen. Suurimmaksi osaksi elokuvassa puhutaan asiaankuuluvasti ranskaa, joskin tilanteen niin vaatiessa kuullaan myös englantia, italiaa ja espanjaa.

Filmatisoinnissa huomiota herättävät ennen kaikkea puvustus ja toisaalta taistelukohtaukset. Puvustus on tehty juuri niin upeasti ja oikeaan aikakauteen katsojan kuljettavasti, ettei parempaa voisi toivoakaan. Lisäksi kaikkien vaatteet vaikuttavat käytetyiltä, ja ne istuvat kantajilleen kuin olisivat koko ikänsä niitä pitäneet. Taistelukohtauksien ominaispiirrettä ei sen sijaan huomaa aivan heti, mutta ajan kanssa siihen kiinnittää huomiota. Fyysiset mittelöt on nimittäin kuvattu mahdollisuuksien mukaan yhdellä pitkällä otoksella, jossa kamera pyörii väkkärän lailla kaiken keskellä tehden katsojasta näin yhden taistelun osapuolen. Ratkaisu on varmasti ollut teatterityöskentelyyn tottuneille näyttelijöille miellyttävää, ja toisaalta yhtä painajaista kuvaajille. Lopputulos on pääosin erittäin onnistunut, joskin välillä harjoitellun koreografian huomaa ikävän hyvin. Pitkät otokset taisteluissa mahdollistavat myös sen, että katsoja pysyy jatkuvasti selvillä siitä, miten kohtaus edistyy.

Lavasteet ovat näyttäviä, mutta ongelmaksi muodostuu se, että tarvittavaa historiallisen suurkaupungin tunnelmaa ei pääse syntymään. Kirkko, ahdas katu ja muskettisoturien harjoituskenttä näyttävät kaikki vakuuttavilta, mutta toisaalta ne näyttävät juuri siltä, mitä ovatkin: lavasteita. Ohjaaja ei siis syystä tai toisesta pysty nivomaan toisiaan seuraavia kohtauksia niin, että katsojalle muodostuisi yhtenäinen mielikuva 1600-luvun Ranskasta (ja välillä myös Englannista). Onneksi se tärkein eli tarinankerronta on sujuvaa, ja rullaa eteenpäin hyvällä tahdilla.

Minulla on hankaluuksia arvioida henkilöhahmojen persoonia sen vuoksi, että tarina itsessään on jo valmiiksi niin tuttu. Mieleen jää ehkä parhaiten d'Artagnanin tapa heittäytyä tilanteisiin ilman sen suurempaa harkintaa. Näin ollen elokuvan ensimmäisen puoliskon ajan asiat lähinnä vain tapahtuvat hänelle sen sijaan, että d'Artagnan olisi oman kohtalonsa muovaava itsenäinen toimija. Toinen kiinnostava hahmo on kuningas Ludvig XIII, joka ei vaikuta kovinkaan innostuneelta asemastaan. Loppua kohti myös hän löytää itsestään sen valtiomiehen, jota Ranska tarvitsee. Muskettisotureiden kuninkaan pojasta tuli aikanaan niin sanottu aurinkokuningas Ludvig XIV, jonka hallituskausi kesti peräti 72 vuotta ja vähän päälle.

Jostain syystä Kolme muskettisoturia: D'Artagnan menestyi elokuvateattereissa niin huonosti, ettei sitä jälkimmäistä osaa koskaan Suomen valkokankailla nähty. Pohjoismaista fyysistä julkaisuakaan ei taida olla olemassa, joten katselin brittiversion Blu-rayna. Mukana on englanniksi tehty tekstitys, jota ei ruudun alalaidasta saa pois, vaikka haluaisi. Lisäksi minkäänlaisia lisämateriaaleja ei ole. Toisin sanoen julkaisijan panostus on ollut niin minimaalista kuin vain mahdollista.

Kolme muskettisoturia: D'Artagnan jää tarinaltaan tyystin kesken, mutta onneksi se jälkimmäinen osa Kolme muskettisoturia: Milady on mukana Blu-ray-julkaisun toisella levyllä.