Kraven: The Hunter (4K) kärsii epäammattimaisesta toteutuksesta

Marvel-elokuvien kulta-ajat ovat vain haikea muisto taustapeilissä eikä The Marvelsin (2023) tai Madame Webin (2024) kaltaiset pökäleet lupaile hyvää tulevaisuuteen. Kraven: The Hunterin piti olla se käänteentekevä mestariteos, joka testosteronihöyryisellä toiminnallaan nostaa Marvelin suosta, ja tekee supersankarielokuvista taas hohdokkaita. En tiedä kuinka juuri Kraveniin päädyttiin, sillä hahmo on ainakin kaikille sarjakuvista tietämättömille, kuten minulle, täysin tuntematon kaveri. Nihkeän elokuvateatterivastaanoton jälkeen tämä turkkiin pukeutuva eläinten ystävä tekee tyylikkään mahalaskun kotisohvalle natiivissa 4K-tarkkuudessa.

Pahiksia työkseen metsästävä mystinen Kraven (Aaron Taylor-Johnson) painii omien demoniensa kanssa eläessään eristyksissä luonnon keskellä. Erityisten voimiensa takia itsekin metsästyksen kohteeksi joutuva antisankari saa lisähaastetta elämäänsä kyseenalaisen perheensä takia, jonka rikostausta kohdistaa paineita ja odotuksia miehelle, joita tämä alunperin juuri pakeni.

Kraven: The Hunterista huomaa, että hahmolle on keksitty taustaa pidemmällekin. Tarina tarjoilee useampia mielenkiintoisia aiheita ja teemoja monimutkaisista perhesuhteista menetyksen hyväksymiseen ja luonnonsuojelusta vastuunkantamiseen. Tarina ei elokuvassa olekaan ongelmana vaan miten se kerrotaan.

Yllättävän sujuvan ja mielenkiintoisen henkilöesittelykohtauksen jälkeen kerronta alkaa tahmaamaan liian pitkällä muisteluosuudella, mikä antaa sekavan kuvan tarinasta ja jättää hahmot etäisiksi. Kerronta on todella mekaanista eikä tarinasta välity luonnollinen eteneminen vaan ennemminkin kaavamainen tapahtumalistan läpikäyminen, jossa yhteyksiä parsitaan kasaan hätäisillä ratkaisuilla. Kohtaukset tuntuvat pahimmillaan irtonaisilta mutta yleisesti ponnettomilta ja mielenkiinnottomilta.

Elokuvan amatöörimaisesta kerronnasta huolimatta näyttelijät tekevät hommansa hyvin. Pääosassa meuhkaava Aaron Taylor-Johnson onnistuu yrmyilemään sopivan uskottavasti myydäkseen katsojalle kylmän viileän taistelijan, joka ei turhia nikottele isommankaan vihollisporukan edessä. Taylor-Johnson onnistuu jopa luomaan aidonoloista tunnetta hahmonsa nokkeliin tempauksiin ja sukunsa väliseen kanssakäymiseen. Russel Crowe vakuuttaa elokuvan kylmänä isähahmona ja julmana rikollisperheen patriarkkana, jonka hienovaraisesta olemuksesta voi erottaa nyansseja huolesta ja kieroutuneesta välittämisestä kylmän laskelmoivan ja vihaisen kuoren alta. Ainoa huti näyttelijävalinnoissa on Alessandro Nivola, jonka vetämästä lurkkitiedemiehestä leivotaan väkisin yhtä epäuskottava pääpahis kuin miltä hän näyttää muodonmuutoksensa jälkeen.

Teknisesti Kraven: The Hunter on kohtuullisen huoliteltu. Taistelukohtaukset ovat näyttäviä ja niihin saadaan sopivaa särmää yksityiskohtaisella väkivallalla, mitä on kaivattu takaisin Marvelin elokuviin Bladesta (1998) lähtien. Harmillisesti toimintakohtauksia varjostavat todella ponnettomat musiikkivalinnat tai jopa musiikin puuttuminen kokonaan. Usean toimintakohtauksen potentiaalin voi nähdä ja samalla huomata, ettei tekijöillä ole käsitystä kuinka rakentaa dynaamista ja jännittävää menoa. Lopussa tietokone-efektien huonous nostaa päätään hätäisesti kyhätyissä tilanteissa ja kulminoituu pääpahiksen muodonmuutokseen, mikä varmaan pyrkii olemaan uskollinen sarjakuvien ilmeelle, mutta onnistuu pelkästään alleviivaamaan tosiasian, etteivät supersankarisarjakuvat taivu sellaisenaan elokuvaksi.

Natiivi 4K-tarkkuus piirtää elokuvan veitsenterävästi ja nostaa esiin pienimmätkin yksityiskohdat. Lukuisat luontomaisemat ovat todella eloisia ja lähikuvat nostavat hahmot selkeästi etualalle ihohuokosia ja hikikarpaloita myöten. HDR puskee väripaletin tyylikkään yliampuvaksi ja kontrastin vahvaksi luoden rikkaan elokuvamaisen ilmeen. Valovoimaakin on korostettu saaden kirkkaat kohteet hohkaamaan näyttävästi varsinkin toimintakohtauksissa.

Lukuisista ongelmistaan huolimatta Kraven: The Hunter on sentään sammuttelemassa roskispaloa nimeltä Marvel. Mielenkiintoinen hahmo ja vakuuttavat näyttelijät graafisen väkivallan parissa kutkuttavat pienesti syyllisen nautinnon ärsykkeitä paatuneen supersankariähkyn jälkipyykissä. Vähän niin kuin Morbiuksen (2022) kanssa, palaset Kravenissa laatuviihteeseen ovat läsnä, kunhan vaan saataisiin ammattitekijät kasaamaan sujuva kokonaisuus. Kiinnostuneille elokuvan 4K-julkaisu tarjoilee kivan määrän lisäominaisuuksia muun muassa pienten dokumenttien ja poistettujen kohtausten parissa, tosin vain Blu-ray-levyltä käsin.