Kraven: The Hunter on karmea mahalasku

Tässä se on, hyvät naiset ja herrat - se viimeinen naula Sonyn supersankarielokuvien arkkuun. Sony tiesi sen, koko maailma sen tiesi, ja näin ollen ei ole ihme, että nyt laitetaan piste pahalaiselle elokuvasarjalle. Pohjalla muhii Kraven: The Hunter yrittäen olla muistettava edes jollakin tavalla, mutta epäonnistuu pahasti. Niin väsynyt ja intohimoton tämä Spider-Manin sivuaskelleffa on, että sen ainoa tarkoitus on pitää kiinni Spider-Manin oikeuksista.

Syy elokuvan tekemiselle tulee ilmeiseksi heti alussa, sillä Kravenilla on vaikeuksia luoda illuusiota juonesta. Katsoja ymmärtääkin pian, miksi elokuvan ensi-iltaa lykättiin moneen otteeseen: loppuratkaisun tietää, kun elokuva on vanhentunut viisi minuuttia. Kraven ei ole käsittämätön niin kuin Madame Web, mutta tarina kerrotaan unettavalla tavalla. Pirstaleisesti. Hätäisesti kokoon kyhätysti. On melkein mahdollista nähdä, mitkä pätkät ovat uusintakuvauksia, ja dialogia on liimattu päälle luomaan kuvaa paremmasta rakenteesta, mutta siitä huolimatta säröt ovat havaittavissa. Väsynyt dialogi saa elokuvan tuntumaan siltä, että se olisi pitänyt julkaista 2000-luvun alussa siinä missä joukko muitakin epäonnistuneita sarjakuvafilmatisointeja.

Kraven: The Hunter on tarina kostosta, sen sisäisen pedon hyväksymisestä, juurilleen palaamisesta, ja että ihmisten tappaminen on ihan OK, kunhan vain on eläinten ystävä. Tai jotain sellaista. Varmaankin. Juoni ja henkilöhahmojen syyt toiminnalleen ovat niin ohuita, että joululahjaostoksilta elokuviin poikenneet saattavat nukahtaa teatterissa, sillä millään ei tunnu olevan aitoja seurauksia, eikä mitään tärkeää muutenkaan tunnu tapahtuvan. Ohjaaja JC Chandor ei tunnu osaavan päättää, millaisen sarjakuvatunnelman hän elokuvaansa haluaa. Tuloksena on epävarma sotku, jota on ruma katsella. Ajoittain päästään koomisen teräväksi, mutta kokonaisuus on niin naurettava, että on vain pakko hymyillä.

Aaron-Taylor Johnsonin vatsalihaksilla voi toki pestä pyykkiä, mutta mitään muuta ei näyttelijä rooliinsa tuo. Hän on yhtä eloton kuin elokuvan toimintakohtauksetkin, eikä katsojaa kiinnosta lainkaan oppia lisää henkilöhahmon laimeasta taustatarinasta. Kraven on halpahintainen toimintamarionetti, jossa ei ole mitään mieleenpainuvaa sen enempää kuin hampaattomissa toimintakohtauksissakaan, jotka siis ovat suurimmaksi osaksi digitaalitehosteita vihreän kankaan edessä tehtyinä. Eniten käy sääliksi Russell Crowe'ta, joka on alentunut tällaiseen roskaan mukaan.

Kraven: The Hunter ei ehkä ole yhtä hulvattoman toivoton kuin Madame Web, mutta ei kuitenkaan kaukana siitä. Ja missä Morbius oli ainakin viihdyttävä, ei Kraven tarjoile mitään muuta kuin tyhjiä kaloreita. Jos haluaa katsella jotain todellakin aivotonta, saattaa Kraven olla oikea valinta, mutta muuten kannattaa jättää tämä väliin kokonaan.