Kuinka hyvä Super Nintendo World Osakassa on? Matkustimme Japaniin selvittääksemme sen

Lomani aikana hyödynsin tilaisuuden vierailla Japanissa kahden viikon ajan, ja olen aiemmin kirjoittanut vierailustani upeaan Nintendo-museoon, jota voin lämpimästi suositella. Jo seuraavana päivänä suuntasin ryhmäni kanssa Osakan Universal Studiosiin, jossa Super Nintendo World oli päävetonaula yhdessä vuoristoratojen ja muiden laitteiden kanssa.

Muuten, vuonna 2026 Super Nintendo World juhlii viisivuotisjuhlaansa, mikä tarkoittaa lukuisia ylimääräisiä yllätyksiä, vaikkakin hieman pienemmässä mittakaavassa (kuten Toad’s Restaurantin rajoitetun erän ruokia). Lisäksi puistoa laajennettiin viime vuonna Donkey Kong -alueella, jossa on jopa vuoristorata, ja vaikka tiedän, että monet teistä, jotka luette tätä, olette käyneet Super Nintendo Worldissa joko Osakassa, Hollywoodissa tai Orlandossa (Floridassa), minulla itselläni ei ollut aiemmin ollut tilaisuutta käydä siellä. Odotin siis innokkaasti lomaani ja heräsin kohtuuttoman aikaisin lähteäkseni Universal Studiosiin.

Vaikka kävin siellä kesäkuussa, joka on sadekausi, lomani aikana satoi yleensä hyvin vähän, lukuun ottamatta kahta päivää. Toinen niistä oli, kun olimme matkalla Nintendo-museoon (joka on pääosin sisätiloissa, joten se ei haitannut lainkaan), ja toinen oli tietenkin se päivä, jolle olimme varanneet vierailun Universal Studiosiin. Ei se nyt mikään kaatosade ollut, mutta sateen taukoja oli harvoin. Päivä oli muuten valittu huolellisesti, sillä Japanissa oli vielä koulua, minkä olisi – ainakin teoriassa – pitänyt tarkoittaa lyhyempiä jonoja.

Varmuuden vuoksi olimme kuitenkin ostaneet myös Express Passit – jotka olivat länsimaalaiselle melkein järkyttävän halpoja – ja varanneet aikavälejä puiston eri osiin. Saapumalla oikeaan paikkaan oikeaan aikaan pääsimme suoraan nähtävyyksien pariin. On syytä huomata, että Orlandon Universal Studios on useita kertoja suurempi kuin Osakan puisto, ja siellä on sekä suurempia että näyttäviä nähtävyyksiä (olen käynyt Orlandon puistossa useita kertoja, joten minulla on vertailukohtaa), mutta tämän puiston tarjonta riittää mainiosti yhden päivän hauskanpitoon, ja vertailisin nähtävyyksien valikoimaa ja puiston rakennetta pikemminkin paikallisiin teemapuistoihin, vaikkakin täällä on ylellisempiä alueita, kuten Harry Potter Land, Minions Land ja niin edelleen.

On hyvä idea saapua Universal Studios Osakaan aikaisin pitkien jonojen takia, ja koska puisto sulkeutuu yleensä kello 19–21 välillä, et voi viipyä siellä kovin kauan, jos saavut lounasaikaan. Sateisena päivänä, jolloin Japanissa oli koulupäivä, jonot olivat kuitenkin lyhyitä, ja pääsimme helposti ohittamaan suljetut jonotusjärjestelmät, jotka osoittavat, kuinka kohtuuttoman kauan joutuu odottamaan, jos on epäonnea.

Ennen kuin astuimme puistoon, kumppanini käytti kuitenkin tilaisuutta hyväkseen ja osti Nintendo-aiheisen sadeponchon, ja kuten useimmat asiat Japanissa, se näyttää olevan hieman korkeampaa laatua ja valmistettu ”vedenpitävämmästä” materiaalista, jossa on tyylikäs painatus. Se pitää sateen täysin loitolla ja on myös erinomainen matkamuisto. Sekä kumppanini että minä hankimme myös kumpikin Nintendo-tiaran; valitsin sieni-aiheisen ja hän valitsi Yoshi-tiaran.

Puistoon päästyämme kävimme sekä Harry Potter Landissa että Minion Landissa (kuten mainitsin, etukäteen varattuina aikoina) ennen kuin suuntasimme Super Nintendo Worldiin. Sinne johtava polku kulkee pienen metsäisen kävelykadun läpi, jonka puolivälissä voi ostaa kellon kaltaisen laitteen, jonka avulla voi kerätä kolikoita Nintendon maailmassa. On kiistanalaista, ovatko ne hintansa arvoisia (vajaa 5 000 jeniä), mutta ne toimivat myös Amiiboina ja ovat loppujen lopuksi hauska matkamuisto, joten sekä kumppanini että minä päätimme ostaa ne.

Super Nintendo Worldin sisäänkäyntiä koristaa valtava kakku, joka sopii hyvin Sienivaltakuntaan, sillä puisto juhlii, kuten mainittiin, viisivuotisjuhlaansa. Polku puistoon johtaa sitten, kuten pitääkin, vihreän putken läpi, mikä tarjoaa todella upean näkymän, kun tulet ulos toiselta puolelta ja puisto avautuu silmiesi eteen. Alue on yllättävän pieni, mutta koska sinne pääsee sisään tiettyinä aikoina, se ei koskaan tunnu erityisen ruuhkaiselta, ja tuntuu kirjaimellisesti siltä kuin seisoisit Super Mario 3D Worldin Mario-tasolla.

Useissa paikoissa on minipelejä, jotka on suunniteltu jäljittelemään peleissä nähtyjä asioita, kuten Toadin koju, jossa yrität voittaa yhdistelemällä symboleja ”yksikätisen rosvon” tyylisessä pelissä. Siellä on myös useita kysymysmerkkilohkoja, joista voit kerätä kolikoita rannekkeesi avulla – sekä huvin vuoksi että auttaaksesi ”omaa” hahmoasi (minun tapauksessani Luigi) voittamaan päivän haasteen – sekä salaisia paikkoja, joista löytyy kolikoita.

Kaikki näyttää liikkuvan ja olevan elävää, ja vaikka olin nähnyt tämän videolla ennen tänne tuloani, minua hämmästyttää, kuinka ylellisenä tämä kaikki tuntuu. Kolikot pyörivät, alustat liikkuvat, Goombat kävelevät ympäriinsä, kuoret pomppivat, ja kaikki tämä on sijoitettu uskomattoman hyvin toteutettuihin ympäristöihin. Ymmärrän hyvin, miksi ympärilläni olevat ihmiset usein vain pysähtyvät ja tuijottavat.

Olin toivonut etukäteen, että se olisi juuri tällainen, sillä rehellisesti sanottuna nähtävyydet eivät näytä paperilla erityisen merkittäviltä, ainakaan nähtävyyksiksi. Ja ensimmäinen asia, jota aioimme kokeilla, oli Mario Kart. Sitä pelataan Bowserin pesässä, ja jonotusjärjestelmä vie sinut loistavasti suunniteltujen käytävien läpi, jotka saavat minut jatkuvasti ojentamaan sormeni ilmaan ja huudahtamaan ”Mutta katsokaa tuota!!!!!”, elehtien villisti Bob-Ombeja, Bullet Billiä ja paljon muuta kohti. Kuten sanoin, sää oli surkea, joten jonot olivat lyhyitä jopa ilman Express Passia, mutta huomaa heti, että tämä paikka on rakennettu ihmisten odottamista varten... pitkään.

Miltä tämä nähtävyys sitten tuntui? No, se oli ihan ok. Ajetaan ennalta määrättyä rataa pitkin ja ammutaan kiihkeästi kaikkea liikkuvaa nelipaikkaisissa kartoissa. En ole varma, kuinka paljon vaihtelua siinä oikeastaan on, mutta kaiken kaikkiaan antaisin sille kuusi pistettä kymmenestä. Itse ajokokemuksesta ei ole juuri mitään sanottavaa, eivätkä ampumismekaniikka tai käytettävät AR-lasit ole erityisen vaikuttavia. Mutta siinä on silti se Mario Kart -tunnelma.

Seuraava laite oli Yoshi, jota voi ehkä parhaiten kuvata puiston pieneksi kiertoajeluksi. Sinun pitäisi painaa painikkeita, kun näet erivärisiä Yoshi-munia, mutta sillä ei ole oikeastaan mitään tarkoitusta, ja laite liikkuu niin hitaasti, että et voi mennä vikaan. Ehkä hauskaa kaikkein pienimmille, mutta minäkin nautin siitä fanipalvelusta. Arvosana? No, ehkä viisi (ja sekin on antelias arvio).

Näiden laitteiden jälkeen jatkoimme matkaa puiston läpi Donkey Kong -alueelle. Matkan varrella jatkoin nauttimista kaikesta ja bongasin jopa muutamia hyvin piilotettuja Pikminejä. Koska niitä esiintyy sekä täällä että elokuvassa The Super Mario Galaxy Movie, voimme kai nyt pitää niitä osana Mushroom Kingdomia? Kummassakin tapauksessa se on mukava yksityiskohta.

Donkeyn maailmassa soi taukoamatta kappale ”DK Island Swing”, eikä siitä todellakaan voi valittaa. Tuntuu siltä kuin olisi siirretty suoraan Raren vanhoihin Donkey Kong -seikkailuihin, ja aivan kuten Marion vastineessa, yksityiskohtien taso on erinomainen (ja kyllä, löysin Pikmin-hahmoja täältäkin). Tämä puiston osa on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin Sienivaltakunta – joka sinänsäkin oli jo melko pieni – ja lukuun ottamatta aivan herkullista jäätelöä, joka tuntui tulleen suoraan lastenjuhlista, paria Donkey Kong -alushousuja, jotka ostin todella hauskasta Donkey Kong -kaupasta, rannekorua varten piilotettuja kolikoita ja minirumpupeliä (joka, jos sitä pelataan hyvin, saa sarvikuono Rambin ilmestymään), täällä on oikeastaan vain yksi vuoristorata.

Onneksi Mine Cart Madness on ehkä tämän paikan upein nähtävyys, ja se on kuuluisa ”hypystään”, jossa vaunut näyttävät hyppäävän rikkoutuneiden raideosuuksien yli. Kyseessä on kuitenkin selvästi lapsille suunniteltu laite, jossa on hyvin loivia nousuja eikä mitään näyttäviä mutkia tai vastaavaa. Miltä ajelu sitten tuntui? En oikeastaan tiedä, sillä juuri kun oli meidän vuoromme, sade yltyi entisestään ja laite suljettiin illaksi. Arvosanaa ei siis tule, mutta niiden ystävien perusteella, jotka ovat käyneet siellä, sekä YouTube-videoiden perusteella se on todella hieno ja nautinnollinen perheen nähtävyys, mutta ei mitään muuta, enkä tietenkään voi antaa sille arvosanaa.

Tähän mennessä olimme olleet puistossa noin kaksi tuntia. Lounasta lukuun ottamatta Harry Potter Landissa – paikassa, jossa tarjoillaan naurettavan hyvää teemapuistoruokaa sekä täällä että Orlandossa – vatsani alkoi kurista ja odotin innolla pääseväni maistamaan Toadin kulinaarisia herkkuja Mushroom Kingdomista. Matkalla Donkey-osastolta takaisin itse Mario-osastolle ohitimme kuitenkin alueen pakollisen kaupan.

Kuten kirjoitin, hinnat Japanissa ovat länsimaalaiselle naurettavan halpoja, eikä edes tällaisessa huvipuistossa mikään tuntunut oikeastaan kalliilta. Tämä johti siihen, että minä ja kumppanini teimme järjettömän paljon ostoksia: kaikkea keksipurkeista (kyllä, monikossa, ja täynnä erilaisia Mario-keksejä), läpinäkyvästä Mario-sateenvarjosta, jossa oli kuvio Super Mario Bros. -pelin tasosta 2-2, muutamia T-paitoja, Animal Crossing -tuotteita, kyniä, hupparia ja paljon muuta. Tarpeetonta? Ehkä. Hauskaa? Ehdottomasti.

Lopuksi kruunasimme vierailumme runsasillallisella neljälle. Ilmeisesti Toadin ravintolassa voi olla myös hirvittäviä jonoja, jotka onnistuimme välttämään. Pääsimme sisään heti ja saimme tilata mitä ikinä halusimmekin. Koko ravintola on suunniteltu näyttämään elävältä ja hengittävältä osalta Mario-maailmaa, ja ikkunoissa näkyy näyttöjä, joilla Toad työskentelee ahkerasti keittiössä ja puuhaa kepposia. Kaiken tämän aikana istuuduimme todella tyylikkäästi sisustettuun ruokasaliin.

Kumppanini tilasi Super Mario -sienen muotoisen calzonen, ja minä valitsin sekalautasen, jossa oli vähän kaikkea (lasagnea, tähtimäistä leipää ja muuta), Mario-teemaisen salaatin, jossa oli runsaasti piiloviestejä faneille, sekä todella herkullisen kermakakun, joka oli yllättävän ruotsalaistyylinen. Nintendon huomiota yksityiskohtiin ei voita mikään, ja yksi henkilökunnan jäsen tuli näyttämään meille juomiimme liittyvän piiloyllätyksen, joka sisälsi värillisiä tapiokaperoja. Jos asetat läpinäkyvän mukin kännykän päälle taskulampun valossa samalla sekoittaen, näet lasissa Rainbow Roadin.

Päätin vierailun viimeisellä kävelyllä puiston ympäri, vain sanoakseni mielessäni hyvästit. Tulen ehdottomasti takaisin tänne, osittain siksi, että minun täytyy käydä Donkey Kongin laitteessa, mutta myös siksi, että tämä on vain niin ihana paikka. Ymmärrän kyllä, mistä Universal ja Nintendo lähtevät liikkeelle, mutta Disneykin palvelee perheitä, ja Disneyn puistoissa on parempia nähtävyyksiä kuin tämä. Meille hieman vanhemmille faneille pitäisi olla isompi vuoristorata, ja olisi varmasti hauskaa, jos täällä olisi vesirata, jossa voisi istua vaikkapa Plessien selässä?

Niille, joiden pääasiallinen kiinnostuksen kohde ovat laitteet, on vaikea suositella Super Nintendo Worldia, sillä tulette pettymään. Jos taas etsitte kodikasta, aitoa tunnelmaa ja ylivoimaista rakkautta, yllättävän hyvää ja luovaa ruokaa sekä ehkä hauskinta ja edullisinta Nintendo-shoppailua, mitä voitte kuvitella... no, silloin tämä on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka.

Lopuksi haluaisin vielä mainita, että Universalissa on myös kaksi todella upeaa vuoristorataa sekä melko paljon niitä yhdistettyjä elokuvaratoja (joissa liikut radalla samalla kun katsot elokuvaa). Vaikka puisto onkin edelleen paljon pienempi kuin Orlandon puisto, siellä riittää tekemistä, vaikkakaan ei nimenomaan Nintendoon liittyviä asioita. Lyhyesti sanottuna annan sille peukun ylös; jos olet Osakassa ja pidät peleistä, älä jätä tätä väliin.