La Quimera on kerrassaan huono

On vuosi 2064. Pelaaja on nimetön, hiukseton, persoonaton, laista piittaamaton, mitätön ja tyhjäpäinen alokas, joka ottaa paikkansa yksityisten sotilasneuvonantajien joukossa, joita kutsutaan lyhyellä varoitusajalla suorittamaan tappavia tehtäviä kerrassaan tappavalla alueella Nuevo Caracasin futuristisessa utopiassa. Maailma on vaarallinen paikka tässä Reburnin hypetetyssä ensipelissä. Droonit, robottikoirat ja keinotekoiset sotilaat kera täydellisen partiointinäön ovat vapaana vehreällä ja liiaksi rehevöityneellä tappoalueella, joten on pelaajan tehtävänä on pitää joukko hengissä, ja tehdä vapautustehtävä kerrallaan.

Ensikatsannolla La Quimera näyttää Killzonen ja Crysisin yhdistelmältä, mutta pian käy selväksi, että ennakkoraportit olivat väärässä. Yhteistä on enemmän Free Radicalin pahamaineisen Hazen kanssa, sillä tarjolla on tyypillistä Unreal 5 -grafiikkaa ja ahtaita käytäväympäristöjä unohtamatta lukemattomia näkymättömiä seiniä. Pahikset on lainattu (kokonaan tai osittain riippuen siitä, mistä pelin osasta puhutaan) Guerrilla Gamesin Horizon-sarjasta, ja pelattavuus keskittyy lähinnä yhteen asiaan: robottien ampumiseen ja ammuksien keräilemiseen.

Terästääkseen pelin rakennetta, tarinankerrontaa ja henkilöhahmoja, ovat kehittäjät omien sanojensa mukaan rekrytoineet apuun Driven ja Valhalla Risingin ohjaajan Nicolas Winding Refnin, mikä tuntuu ratkaisuna kummalliselta. Tarina on suoranainen stereotypioiden esittely ja ennalta arvattava tylsyys, ja mukana on toki ääripäiden henkilöhahmoja ja dialogia, joka tuntuu niin pakotetulta, että nauroin useaan kertaan pelatessani. Kun Latinalaisen Amerikan diplomaatin tytär jää kahden tulen väliin, soitetaan hätiin PMC Inc, pyydetään pelaajan apua, ja kun pelaaja saapuu paikalle lentävällä droonibussilla, on aika kiljua törkeyksiä heti kärkeen. On todella vaikeaa olla nauramatta. Jos Nicolas Winding Refn todella auttoi dialogin kanssa, toivon hänen olleen ironinen.

La Quimeran tarina on huono. Suorastaan surkea. Reburn on lainannut Killzonelta, Crysisiltä, Elysiumilta ja Hazelta, ja valinnut maustaa kaiken niin vähäisellä omaperäisyydellä kuin suinkin. Tarjolla ei ole mitään, mitä ei olisi nähty jo tuhat kertaa aiemminkin. Mukana ei ole tyyliä, uskottavia henkilöhahmoja ja lisäksi tarina kerrotaan huonojen välivideoiden voimin. Näin mieleen tulevat 20 vuotta vanhat toimintapelit eikä suinkaan teos vuodelta 2025.

Toiminnalliset osuudet ovat nekin surkeita. Asetuntuma on mitäänsanomaton, eikä massan tai potkun tunnetta ole. Ampuminen on kuin ilmakiväärillä prutkuttaisi ruutiaseen sijasta. Kranaattien heittäminen tuntuu melkein kuin kehittäjillä ei olisi ihan selvillä, mitä heittämällä yritetään saavuttaa. Tunnetta "erittäin tappavasta sotilaasta" ei koskaan pääse syntymään. Lisäksi pahikset ovat typeriä, mutta huolimatta vaikeustasosta (joita on neljä) osuvat aina pelaajaa keskelle naamaa vähän samaan tyyliin kuin pelissä Kane & Lynch. Missään vaiheessa ei tunnu siltä, että pahissotilaat tai -robotit (niin droonit kuin koiratkin) olisivat varustettuja jonkinlaisella tekoälyllä, vaan ennemminkin jonkinlaisella magneetilla pelaajaa kohti. He liikkuvat pelaajaa kohti suorassa linjassa, jos eivät ole paikoillaan ennalta määrätyssä paikassa, ja ampuvat tarkkuudella, jossa jopa "Easy Mode" tuntuu vaikeimmalta ikinä.

La Quimera ei kuitenkaan ole erityisen vaikea, sillä ideana on suurimmaksi osaksi vain liikkua kaiken aikaa, ja ampua leijuvia droonirobotteja niiden ilmaantuessa. Puolustavasti pelaaminen, perääntyminen ja suojan takaa ampuminen on miltei turhaa, sillä pahikset aina osuvat, ja ammukset hakeutuvat pelaajaan. Droonien ja robottikoirien tuhoaminen ei sekään ole hauskaa, koska niitä on usein paljon, ja jokainen käyttäytyy samalla tavalla.

Sitä paitsi peli ei oikein toimi. Kohtasin huiman määrän teknisiä ongelmia La Quimeran parissa. Peli poisti tallennustiedostoni kahdesti, eikä sitten lopulta tallentanut siihen, mihin olin lopettanut. Moneen kertaan. Kaatumisia tapahtui useita, ja graafiset bugit estävät pintoja latautumasta lainkaan, tai ne latautuvat vain alhaisella resoluutiolla. Nykyisin isot pelit harvemmin julkaistaan hyvässä kunnossa, mutta ei sentään näin huonossa, ja alla oli uusi HP Omen 16 Max kera 5080 i.

Niin paljon kuin pidänkin Metro 2033 -pelistä, ja niin paljon kuin halusinkin La Quimeran olevan "uusi Crysis" tai "uusi Killzone", ei siitä pääse mihinkään, että La Quimera muistuttaa lähinnä Unreal-moottorin kaatopaikkaa, jossa on runsaasti laiskoja suunnitteluratkaisuja, hyödyttömiä pahiksia, mitäänsanomatonta pelattavuutta ja kerrassaan huono tarina. Tämän voi ohittaa.