Asus ROG SWIFT PG27VQ

Asuksen Republic of Gamers eli ROG-tuoteperheeseen kuuluu nimensä mukaisesti pelaajille suunnattuja tuotteita aina pöytäkoneista peliläppäreihin ja tietokonekomponentteihin sekä muihin oheislaitehärpäkkeisiin. Ripeät SWIFT-brändätyt pelinäytöt näkivät päivänvalon jo vuonna 2014, kun ROG SWIFT PG278Q julkaistiin. Vuonna 2016 Asus päivitti näytön toiseen sukupolveen PG278QR-mallilla, ja nyt 2018 loppupuolella Gamereactor on saanut käsiinsä kolmannen sukupolven iteraation - Asus ROG SWIFT PG27VQ:n.

Erona aikaisempiin 278-malleihin 27VQ on kaareva. Ehkä juuri tästä syystä mallinimikin on muuttunut hieman. Rinnalle saattaa tulevaisuudessa tulla vielä todellinen 278-sarjan kolmas iteraatio, mutta kun speksit ovat täysin samat kuin 278-sarjalaisissa (27", TN, 1440p, G-Sync, 165Hz, ei sisäänrakennettuja kaiuttimia) niin tuskin väittämä kovin pahasti metsään menee.

Erikoisuutena näytössä on kiinteä runko-osa, johon kootessa kiinnitetään vain jalan pöytäpinnan suuntainen seisontaosa. Näytön kokoaminen kahdesta osasta vie kirjaimellisesti minuutin. Mustanpunainen näyttö on komea, ja takapuolta koristaa AuraSync-ledikuviointi, jonka konfigurointi onnistuu halutessa ohjelmallisesti. Ikävästi näytön virtajohto vaatii oman muuntajansa eikä tavallista virtajohtoa voi käyttää, jos muuntaja alkaisi oireilemaan tai johto yksinkertaisesti häviää - vaikka laneilla.

Mekaaniset säädöt ovat hyvät ja tarjoavat noin 10 sentin korkeudensäädön lisäksi katselukulmien kääntelyn kaikkiin suuntiin. Näytön kytkimet sekä ohjaustatti ovat ensiluokkaiset. Näin hyviä mekaanisia painikkeita sekä ohjaustattia ei Gamereactorin testeissä ole tullut aikaisemmin vastaan. Mikrokytkimet napsahtavat tyydyttävästi eikä tatille tyypillistä löysyyttä ole. VQ27 myös käynnistyy lähes yhtä nopeasti kuin se sammuu - noin sekunnissa ollaan jo työpöydällä.

Asetusten hallintavalikko on poikkeuksellisen tyylikäs eikä näytä yhtä vanhanaikaiselta kuin monella muulla valmistajalla, mutta harmillisesti säätömahdollisuudet tuntuvat jopa puutteellisilta. Värit ovat ensikäynnistyksen jälkeen kamalaa katsottavaa. Tehdaskalibroinnille olisi tarvetta. Ilman kalibraatiolaitteistoa sRGB-asetus on usein paras lähtökohta näytön kuvan kohentamiseen, mutta sen valitsemalla näyttö ei näytä värikanavien yksityiskohtaisia asetuksia laisinkaan. Perinteisesti näiden asetusten kopiointi muokattavaan käyttäjäprofiiliin ja sen jälkeen kirkkauden, kontrastin sekä muiden asetusten säätäminen on hyvä lähtökohta näytön "close enough" -tason lopputulokseen pääsemiseen. Nyt asetusten kanssa saa painia hyvän tovin saadakseen väreistä edes etäisesti luontevan näköisiä.

Näytössä riittää kirkkautta, mutta värit ja kontrasti tuntuvat TN-paneelin myötä hailakoilta VA, IPS ja OLEDiin tottuneena. Toisena TN-paneelin tuomana murheena ovat surkeat katselukulmat, erityisesti värien osalta. Vaikka näytöllä tapahtuvat asiat näkee hyvin sivusta, muuttuvat värit jo pienen liikkeen myötä. Ruudun reunat näyttävät eri värisiltä kuin keskiosa. Liikuttamalla päätä parikymmentä senttiä suuntaan tai toiseen, muuttuvat värit ruudun toisella laidalla entisestään, ja suoraan edessä olevat saturoituvat selkeämmiksi. Silmämääräisesti tuntuu siltä, että Asuksen käyttämä TN-paneeli on selkeästi heikompitasoinen väritoiston ja katselukulmien puolesta kuin AOCin AGON-sarjassa käyttämät TN-paneelit.

1440p eli 2560x1440 pikselin resoluutio sopii 27" kaarevalle näytölle kuin luumu puuhun. Tarkkuutta on sopivasti eikä koneessa tarvitse olla nVidian munuaisen hintaista 2080ti-näytönohjainta päästäkseen 60 ruudun päivitysnopeuden paremmalle puolelle.

Oudosti vaaleita pintoja katsellessa pinta ei näytä yksiväriseltä, vaan ihan kuin siinä olisi pientä kohinaa tai ...glitteriä?! Jokin osa paneelista tuntuu aiheuttavan tekstuurinomaisen kuvioinnin, joka aiheuttaa hämmennystä. Näyttö on kuitenkin tarkoitettu nopeaan pelaamiseen, ja silloin asiaa ei huomaa ollenkaan kuvan päivittyessä jatkuvasti.

Pelikäytössä 27VQ näyttää kyntensä. TN-paneelin erikoisuus on nopeus ja kyky päivittää paneelin pikseleitä tilasta toiseen nopeammin kuin muilla tekniikoilla. Liike on erittäin pehmeää ja tarkkaa. G-Sync kantaa kortensa kekoon tasaten vaihtelevaa ruudunpäivitystä, jos koneessa on nVidian näytönohjain silloin kun FPS jää pelissä alle paneelin 165 hertsin. Klassisessa ufotestissä 165 hertsiä toistui täydellisenä ilman ruutuhyppyjä (frame skipping).

Nopeatempoisissa peleissä ROG Swiftiä käyttää erittäin mielellään. Varjoja, haamuja tai muun nopean liikkeen sumentumaa ei ruudulla näy. Kilpapelaajat eivät tähän näyttöön nopeuden puolesta pety. Meille muille on täysin subjektiivista, onko näytön ominaisuuksissa tärkeämpää välitön pikselintarkka toisto ilman varjoja tai pientä suttuisuutta nopeissa liikkeissä, vai haluaako noin 800 euron budjetin käyttää VA tai IPS-paneelilla varustettuun näyttöön minkä myötä saa paremmat värit, katselukulmat, kontrastin tai jopa näytön isomman tuumakoon.

ASUS ROG SWIFT PG27VQ on erittäin hyvä näyttö, mutta - ja iso mutta onkin - vain kaikista nopeatempoisimpia pelejä pelaavalle kohdeyleisölle, jotka eivät halua nähdä minkäänlaista varjoa tai haamukuvaa ruudullaan. Jos kuulut kohderyhmään, on näyttöä helppo suositella, ja arvosanan voi nostaa halutessaan tappiin saakka. Kuvanlaadullisesti nopeudesta joutuu maksamaan kuitenkin merkittävän hinnan. Sekalaisessa pelikäytössä samalla 800 eurolla saa parempaakin vastinetta.