Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
Gamereactor Suomi
laitearviot

PlayStation Classic

Sonyn uusi minikonsoli saapuu parahiksi joulumarkkinoille. Tarjolla nostalgiamatka menneeseen.

  • Teksti: Mike Holmes (Käännös: Markus Hirsilä)

Nostalgia on vahva asia, ja melkein jokainen haluaa silloin tällöin muistella vanhoja aikoja. Yleensä tämä liittyy oman lapsuuden ja nuoruuden fiilistelyyn. Eri ikäisiä videopelaajia on tässä suhteessa hemmoteltu useiden pienikokoisten minikonsolien voimin. Nyt on Sonyn vuoro koettaa onneaan Playstation Classicilla.

1990-luvun puolivälissä Sonyn ensimmäinen Playstation-konsoli oli omanlaisensa tuulahdus raitista ilmaa pitkään velloneen Segan ja Nintendon kaksintaistelun lisäksi. Aikaa on jo kulunut yli 20 vuotta, ja Playstation on edelleenkin vahva tekijä videopelimaailmassa. Nyt on hyvä hetki katsoa taaksepäin, mistä kaikki alkoi.

Itse laite

Minikonsolit ovat kieltämättä tavanneet olla söpöjä, ja PS Classic jatkaa samaa linjaa. Mittasuhteet ovat hyvin samanlaiset kuin alkuperäisessäkin Playstationissa, joskin käteen mahtuvassa koossa. Konsoli näyttää juuri siltä kuin vanhemmat pelaajat muistavat. Mukana tulee kaksi ohjainta, ja USB-liitäntä muistuttaa sekin vanhoista ajoista. Harmillisesti johto on liian lyhyt, joten on varauduttava joko ostamaan jatkojohtoa, tai istuttava turhan lähellä televisiota.

PlayStation Classic

Ohjaimet itsessään ovat sanalla sanoen hauskat. Playstationin nykyinen Dualshock 4 on kulkenut pitkän matkan, mutta omana aikanaan ensimmäisen Playstationin ohjain oli jotain uutta ja outoa. Analogitatteja ei ole lainkaan, mikä vaatii hieman tottumista. Jos kuitenkin silloin joskus pelasi alkuperäistä Playstationia aktiivisesti, ei tottuminen todellakaan vie kauaa aikaa. On sanottava, että ensimmäisen persoonan peleissä pelkällä ristiohjaimella pelaaminen on jokseenkin haastavaa tatteihin tottuneelle.

PS Classic palaa aikaan ennen HD-pelaamista, joten laatikkomainen kuvasuhde tekee paluun. Taustakuvaa ei voi vaihtaa, ja tarjolla on ainoastaan tyhjää tilaa ruudun reunoilla. Pelit itsessään näyttävät onneksi siedettäviltä 4K-televisiossa. Jostain syystä osa peleistä on eurooppalaisia PAL-versioita, ja loput taas pohjoisamerikkalaisia NTSC-versioita. Sonyn olisi pitänyt valita kaikki pelit NTSC-versioina.

Muissa minikonsoleissa on tavannut olla erilaisia kuvasuotimia vahvistamaan retroilevaa fiilistä, mutta moista ei ole tarjolla PS Classicissa. Moinen on kummallista, sillä suotimien lisäämisen ei ainakaan luulisi olevan iso työ. Sama pelkistetty esitystapa koskee käyttöliittymää, jossa on vain rulla kuvia kaikista tarjolla olevista peleistä. Pelin tallentaminen tapahtuu virtuaaliselle muistikortille, josta peliään voi jatkaa juuri sitä, mihin se edellisellä kerralla jäi.

PlayStation Classic

Juuri mitään ei ole tehty, jolla klassikkopelien aloittaminen olisi voitu tehdä hieman helpommaksi modernille pelaajalle. Mukana on esimerkiksi näytönsäästäjä, joka vain tummentaa näytön sen sijaan, että ruudulla pyörisi vaikka videopätkiä minikonsolin peleistä. Pelit ovat pääasiassa juuri sellaisia kuin silloin joskus muinoin. Pieni ylimääräinen panostus olisi tehnyt hyvää, ja saanut ehkä aikaan unohtumattoman nostalgiamatkan.

PS Classic on laite, joka ei oikeastaan pröystäile Playstationin historialla. Se vain tarjoilee valikoiman vanhoja pelejä kivassa paketissa eikä oikein muuta. Kytkeminen on helppoa HDMI-kaapeleilla ja micro-USB-liitännällä, ja jatkojohtoa lukuun ottamatta kaikki tarvittava on mukana. Vasemmalla puolella olevalla painikkeella palataan nopeasti alkuvalikkoon. Moinen saattaa muuttua nopeasti ärsyttäväksi, sillä peliä vaihtaakseen on joka kerta noustava ylös sohvalta nappia painamaan.

PlayStation Classic
PlayStation ClassicPlayStation Classic
PlayStation Classic