Selvitetäänpä yksi asia, ennen kuin aloitamme varsinaisen arvostelun. Jo ennen kuin olin nähnyt Lanterns in ensimmäistä jaksoa, olin sitä mieltä, että DC Universe ei ole juuri asettanut itseään menestykseen johtavaan asemaan. Toki, ensimmäinen elokuvaprojekti oli Superman, ja juuri sillä haluaisi uuden universumin käynnistää, varsinkin kun elokuva oli varsin viihdyttävä katselukokemus. Kun muutamat muut ”käynnistysprojektit” ovat kuitenkin olleet Creature Commandos -animaatiosarja, Peacemakerin toinen ja (aikajanan kannalta) hieman sekava kausi, suoraan sanottuna kauhea ja paikoilleen sopimaton Supergirl-elokuva, indie-tyylinen Clayface-kauhuelokuva sekä ”True Detective” -tyylinen Green Lantern -sarja, mikä kaikki viittaa mielestäni suunnitelmaan, jolla ei ole selkeää päämäärää.
Sanon tämän huolimatta siitä, että Creature Commandos oli erinomainen, Peacemaker on aina hauska, Superman oli viihdyttävä j Lanterns in ja Clayfacen lähtökohdat kuulostavat loistavilta. En suinkaan epäile yksittäisten projektien laatua, vaan pikemminkin yleistä päämäärää ja sitä, miten elokuvamaailman, DC Universen, perustukset ovat muutaman vuoden jälkeen vähemmän selkeät ja jännittävät kuin mitä DC Extended Universella koskaan oli. Ja haluan tehdä tämän selväksi: DCEU oli ajautumassa katastrofiksi jo varsin varhaisessa vaiheessa...
Otin tämän kaiken esille, koska mielestäni ” Lanterns ” -sarjan ensimmäinen jakso osoittautui hieman epätasaiseksi kokonaisuudeksi. Toisaalta sarjan ytimessä on todella kiehtova lähtökohta, kuten aiemmin mainitsin: ”True Detective” -kaavan ja Green Lantern Corpsin kohtaaminen. Tähän lisätään laadukkaat näyttelijäsuoritukset, kuten esimerkiksi Kyle Chandlerin esittämä Hal Jordan ja Aaron Pierren esittämä John Stewart, samalla kun tarina keskittyy enemmän siihen, mitä on selitettävä, sen sijaan että se toistaisi asioita, jotka jokainen sarjakuvafani jo tietää. Supermanin tapaan ” Lanterns ” ei ole alkuperätarina, joka kertoisi, miten Hal Jordanista tuli ensimmäinen maapallolta kotoisin oleva Green Lantern, vaan se valaisee tätä hahmon versiota monta vuotta myöhemmin, ja hän on huomattavasti realistisempi hahmo kuin uransa alussa.
Tällä lähtökohdalla on kuitenkin myös puutteensa, sillä se jättää muutaman vuosikymmenen tarinasta käsittelemättä ilman selviä suunnitelmia niiden käsittelystä. Kuten Supermanin kohdalla, vaikka suoraviivainen alkuperätarina saattaa tuntua nykyään hieman liian ennustettavalta, haluan tietää, mitä Hal Jordanille tapahtui hänen ensimmäisillä tehtävillään Maan ulkopuolella, haluan nähdä, kuinka hän kohtaa kilpailevat Corpsit ensimmäistä kertaa, ja haluan tietää enemmän Green Lanternin kuuluisimmasta versiosta, varsinkin kun Chandler tekee erinomaisen roolisuorituksen sankarina. Ja silti, jos olet käynyt sosiaalisessa mediassa ensi-illan jälkeen, tiedät, että sarjassa ” Lanterns ” ei käsitellä Hal Jordanin koko uraa Vihreänä Lyhtynä, vaan hänen viimeisiä päiviään sankarina...
Kyllä, DC Studios on päättänyt tappaa yhden ikonisimmista hahmoistaan uuden sarjan ensimmäisessä jaksossa, juuri kun heidän uudistettu universuminsa on vasta käynnistymässä. Katsos, ehkä se ei ollutkaan Hal Jordan, jonka näimme jäykkänä lumessa, vaan kyseessä oli katsojaa järkyttämään tarkoitettu temppu, mutta jos tämä on tämän matkan loppu, en voi olla miettimättä jälleen, onko DC:llä lainkaan selkeää käsitystä siitä, mihin se haluaa viedä tätä uutta universumia. Aikana, jolloin maailmasta puuttuu todellisia ikonisia ja kuuluisia sankareita, saamme maistiaisen yhdestä suurimmista nimistä, alamme ihailla tapaa, jolla hänet esiteltiin, ja sitten se riistetään meiltä pois. Minun mielestäni tämä on yksinkertaisesti todella hämmentävää universumin rakentamista.
Mutta tämän omituisen asetelman sivuun jättämällä annan myös sarjalle * Lanterns * runsaasti tunnustusta siellä missä se ansaitaan, sillä tämä sarja on koottu jonkin verran *The Penguin* -sarjan tapaan. Se on projekti, joka tietää, mitä se haluaa olla, eikä näytä välittävän paljoakaan siitä, että se miellyttäisi sarjakuvafaneja, jotka haluavat jotain omaperäisempää. Meidät lähetetään Amerikan keskilänteen, suoraan sanottuna keskelle ei-mitään, ja meidät heitetään tarinaan, jossa on mukana kouluampuminen, paikallinen miliisi, karmeita murhia, ja ainoa asia, joka paljastaa tämän olevan DC-projekti eikä uusi True Detective -jakso, on Hal Jordanin sormessa loistava vihreä sormus sekä se, että avaruusolennot näyttävät olevan jossain määrin vastuussa kaikesta tästä kurjuudesta.
Joten kyllä, luojille on annettava tunnustusta heidän visionsa siitä, mitä tämä sarja voisi ja sen pitäisi olla, sillä itsenäisenä tarinana kaikki palaset ovat paikoillaan, jotta ” Lanterns ” voisi olla merkittävä. Se on raakaa, vakavaa, synkkää, se ei säästä iskujaan, ja se on kaikkea sitä, mitä haluan supersankariuniversumilta, joka ei tunnu olevan rakennettu pääasiassa lapsille ja nuorille. Kaikilla näillä mittareilla mitattuna tuntuu varsin selvältä, että DC tietää, millaiset fanit tuntevat Green Lanternin nykyään, ja sen sijaan, että yritettäisiin innostaa uutta sukupolvea nokkelilla vuoropuheluilla, kirkkailla ja värikkäillä visuaaleilla sekä ylellisinä toimintajaksoina, kohtaamme hahmoja, jotka ovat suoraan sanottuna epämiellyttäviä ja ryntäävät maailmaa läpi juuri niin kuin he itse parhaaksi katsovat, voimien käyttö on hillitympää, ja samalla käytetty värimaailma on maanläheinen, sopien keskilännen ruskeisiin ja harmaisiin sävyihin.
Tällainen kuvaus saattaa antaa vaikutelman, että Lanterns on hiukan tylsä, mutta todellisuudessa se tuntuu sarjalta, joka on tehty kypsälle ja aikuiselle yleisölle, joka on etsinyt lisää supersankarisarjoja, joiden tarinat sopivat heidän ikäänsä ja kiinnostuksen kohteisiinsa. Tämä ei ole Moon Knight eikä edes Superman & Lois, eikä se tunnu edes kahdelta viimeaikaiselta elokuvateatterivaihtoehdolta, Supermanilta ja Supergirlilta, ja nämä ovat kaikki syitä juhlia ja nostaa esiin Lanterns. Mutta jälleen kerran on olemassa yksi kattava ja tärkeä seikka, joka on pidettävä mielessä: tuleeko Lanterns:sta myös tehokas edistyksellinen työkalu koko DC-universumille? Ottaen huomioon ne vuosikymmenet, jotka sarja on jo ohittanut, ja sen, että Hal Jordan näyttää olevan jo kuollut, en ole täysin vakuuttunut siitä, että se onnistuu tässä suhteessa.
Siksi, kun ympyrä sulkeutuu, Lanterns on mielestäni hieman sekava kokemus tämän ensimmäisen jakson jälkeen.
