Last Samurai Standing

Battle Royale -konseptia on kokeiltu ja testattu eri mediamaisemissa siinä määrin, että sen hyvin erityinen rakenne ei yllätä eikä järkytä meitä. Olipa kyseessä The Hunger Games, Squid Game tai Ready or Not, me kaikki tiedämme, miltä kerta toisensa jälkeen tarjoiltu ruokalaji maistuu, mutta se ei tarkoita, etteikö se maistuisi hyvältä.

Otetaan esimerkiksi Last Samurai Standing. Konsepti on tuttu: lähes 300 entistä samuraita houkutellaan tapaamaan salaperäistä järjestäjää Japanin Meiji-kaudella eli 1800-luvun lopulla. Järjestäjä aloittaa tappavan Kodoku-nimisen pelin, jossa on tapettava muita osallistujia, kerättävä pieniä merkkejä, esitettävä ne Kiotosta Tokioon johtavan reitin varrella olevissa tarkastuspisteissä ja todistettava näin olevansa paras. Kyseessä on eliminointikilpailu, joka muistuttaa monia muita Battle Royalea muistuttavia kokemuksia, ja tarina muotoutuu sen mukaisesti.

Onneksi sarjan vain kuusi jaksoa onnistuvat vaikuttamaan katsojaan muutenkin kuin todella innovatiivisen lähtökohdan kautta. Vaikka kaikki on hieman anime-koodinomaista, kun salaperäiset hahmot, jotka vaikuttavat lähes jumalattoman vahvoilta ja tappavilta, astuvat vähitellen sarjan valokeilaan päähenkilömme Shujiro Sagan ja nuoren naisen nimeltä Futaba Katsuki, jota hän päättää suojella, matkatessa sarjan alusta loppuun, tämä kaava on varsin toimiva. Saga itse on moniulotteinen hahmo, ja sarja onnistuu varsin tehokkaasti laajentamaan itse pelin puitteita pienillä kosketuksilla menneisiin traumoihin ja osallistujien henkilökohtaisiin yhteyksiin.

Mutta ennen kaikkea se tarjoaa parhaan anime-perinteen mukaisesti puitteet muutamille todella upeille taistelukohtauksille, joissa brutaalit, likaiset ja väkivaltaiset otokset yhdistyvät saumattomasti hieman karikatyyrimäiseen hidastuksen ja CG-liioittelun käyttöön. Se kuuluu epäilemättä "reality+"-luokkaan, jossa realistinen uskottavuus uhrataan visuaalisesti näyttävien jaksojen hyväksi, mutta se lisää varmasti viihdearvoa.

Kaiken kaikkiaan tuotantoarvot ovat täällä taivaan tuuliin, ja vaikka juoni, lukuun ottamatta tiivistä yhteyttä, jonka muodostamme muutamaan ydinhahmoon, joita johtaa Saga, ei aivan onnistu ottamaan haltuunsa vain kuudessa jaksossa, voisi myös väittää, että tämä sarja ei todellakaan tuhlaa aikaa. Täällä mennään suoraan asiaan - kirjaimellisesti - ja kun kehyksenä on mielenkiintoinen ja intensiivinen lähtökohta, sarja on harvoin tylsä.

Siitä puuttuu vain hieman enemmän hohtoa sieltä sun täältä. Läheltä piti -sarja tarjoaa taistelut, hahmodraaman ja juonittelun, mutta todellisia kerronnallisia innovaatioita löytyy harvoin. Mutta jos sinulla on mieltymys Battle Royale -kertomuksiin ja kenties erityisesti miekkailuun, niin tässä on luvassa näyttävä sarja, joka iskee alusta alkaen täysillä ja antaa harvoin periksi loppuun asti.