Mielestäni se paras Disneyn elokuva on The Nightmare Before Christmas. Jotain samanlaista on varmaankin ollut Zoink Gamesilla mielessä, sillä Lost in Random näyttää ulkoisesti hyvin samanlaiselta kuin Tim Burtonin teos.
Tarina sijoittuu Randomin maailmaan, jota hallitsee kaikkivoipainen kuningatar. Säännöt asetetaan paikoilleen taikanopalla. Jokaisen 12 vuotta täyttävän lapsen on määrä heittää noppaa. Näin selviää, minkä kuudesta alueesta kyseinen lapsi saa kodikseen loppuiäksi. Pelin aluksi päähenkilö Evenin sisko Odd joutuu tämän nopanheiton eteen. Tulokseksi tulee kuusi, ja niin tie vie Sixtopiaan. Näin on Evenin lähdettävä seikkailuun, ja tuotava sisko takaisin kotiin Onecroftiin.
Matkan varrella Even saa toki apua Diceylta. Hän on yksi vielä jäljellä olevista kaikkivoipaisista nopista, joiden piti kaikkien olla jo kuolleena sukupuuttoon. Dicey on söötti olio, joka löytää itsensä aina ties millaisesta suuresta ja pienemmästä pulasta. Dicey on sidottu Eveniin hieman samoin kuin Pokémon kouluttajaansa. Dicey pystyy manipuloimaan ympäröivää maailmaa vasta, kun Even on kerännyt riittävästi voimavaroja, ja toki heittänyt noppaa.
Nopan heittäminen on keskeinen taistelumekaniikka Lost in Randomissa. Reaaliajassa Evenin on väisteltävä ja hoideltava kuningattaren mekaanisia sotilaita ampuen hohtavia kristalleja pahiksia kohti ritsalla. Näin Dicey kartuttaa energiaa. Tätä taas tarvitaan Lost in Randomin kortteihin perustuvan järjestelmän vuoksi. Even pitää käsissään kokoelmaa voimakkaita kortteja, joiden avulla sitten voi käyttää miekkaa, ampua jousella, asettaa ansoja ja palauttaa omaa terveyttään. Mukana on paljon muitakin toimintoja. Dicey kerää energiaa ja antaa valikoiman kortteja, jonka jälkeen heitetään noppaa. Mitä korkeamman silmäluvun saa, sitä useamman kortin pääsee pelaamaan. Tehokkaammat kortit vaativat suuremman silmäluvun.
Kuvauksesta voisi luulla taistelumekaniikan olevan vaikeaselkoinen, mutta todellisuus on itse asiassa päinvastoin. Pelaajan huomio on kokonaan väistelemisessä ja kristallien ampumisessa siihen saakka, kunnes Dicey on kerännyt tarpeeksi energiaa. Sitten heitetään noppaa, ja päästään pohtimaan taktiikkaa. Silloin aika pysähtyy, joten miettiä saa kaikessa rauhassa. Kun sitten kortit on valittu, voi pelin laittaa taas pyörimään.
Joissakin taistoissa on käytössä satunnainen nopanheitto lautapelin malliin. Perinteisen yllä kuvatun taistelun ohella on liikutettava omaa pelinappulaa laudan loppuun, ja nappula saattaa esimerkiksi liikkua vain silloin, kun Diceya on heitetty. Tämä lisäys toimii saumattomasti yhteen muun taistelumekaniikan kanssa, ja tuo mukavasti lisää vaihtelua pelaamiseen. Tylsää ei tule olemaan.
Taistelumekaniikan ohella Lost in Randomissa myös tarina on tärkeässä roolissa. Lisäksi pelimaailma pysyy tuoreen tuntuisena, joskin se yleinen teema pysyttelee paljolti gootin puolella.
Muilta osiltaan Lost in Random onkin sitten hieman vajaan tuntuinen. Random on kaunis paikka, mutta lineaarinen kenttäsuunnittelu tekee sivutehtävistä hyvinkin yksiulotteisia ja tylsiä. Sitä paitsi kerättävät tavarat eivät paljoa lisäarvoa tuo. Suurin osa ajasta vain ammuskellaan saviruukkuja ansaiten lisää kultaa uusien korttien ostamiseksi, tai sitten ajoittain löytyy kirjan sivuja lisätiedon kera. Kumpikaan ei ole erityisen kiinnostavaa puuhaa.
Lost in Random on silti mahtava indiepeli, jonka idea on aidosti jotain uutta ja outoa. Sitä paitsi se valittu aihe käsitellään ajatuksella ja sujuvasti. Ulkoapäin Lost in Random ei ehkä aivan heti vakuuta, mutta ken uskaltaa kokeilla, ei hän tule pettymään.