Lumikki on harmiton ja unohdettava perhe-elokuva

Skandaalit koskien Disneyn uusinta Lumikkia ovat olleet moninaiset ja armottomat. Tähtien esittämät mielipiteitä jakavat kommentit ovat saaneet sijaa mediassa, ja elokuvaa on syytetty jonkinlaisen valaistuneen sanoman ajamisesta. Disneyllä on ollut vaikeuksia vakuuttaa fanejaan ihmisten näyttelemillä uusintaversioilla. Ei niin hyvin menestyneet uusintaversiot ovat epäonnistuneet vakuuttamisessa jo vuosia, ja ennen Lumikin lanseerausta elokuva päätyi vakioaiheeksi Youtuben sisällöntuottajille, jotka saivat lisää vettä myllyyn kaikesta negatiivisuudesta.

Hyvin vähän tästä kaikesta on löytänyt tiensä itse elokuvaan. Itse asiassa otsikoita tuottanut mediasirkus on paljon kiinnostavampi kuin elokuva itse, joka on valitettavasti jälleen yksi näyttö huonoissa Disneyn uusintaversioissa. Melkein toivon, että elokuva olisi ollut uskaliaampi kuin mitä se onkaan, sillä ehkä se kaikkein kohutuin elokuva tänä vuonna ei ole muuta kuin harmiton lastenelokuva, jota kukaan ei muista jonkin ajan kuluttua. Kysymys kuuluukin, miten huono leffa on ytimeltään.

Lumikki on pidennetty versio Walt Disneyn vuoden 1937 animaatiomestariteoksesta, jossa yksinkertainen satu kuorrutetaan nykyaikaisemmalla ideoinnilla siitä, miten epäoikeudenmukaisuutta vastaan noustaan. Kuitenkin Lumikin elokuva Kristen Stewartin kanssa teki tämän jo vuonna 2012, joten sikäli tällä uusintaversiolla on hyvin vähän uutta sanottavaa. Vaikka elokuva on teknisesti monimutkaisempi juoneltaan, on se myös tyhjempi ja hengettömämpi. Sadun yksinkertaisuus ja viesti siitä, miten pitkälle ystävällisyys voi kantaa jää paitsioon, kun keskiössä on lapsellinen taisto hyvän ja pahan kesken, ja puolivälissä elokuvan kesto alkaa jo tuntua.

Rachel Zegler on kelvollinen pääroolissa. Alaleuka elää omaa elämäänsä useissa kohtauksissa, mutta muuten hän onnistuu olemaan viaton hahmo, joka on eristänyt itsensä äitipuolensa vallasta, ja pian muuttuu vapauden symboliksi alistetuille ihmisille. Zegler ainakin tarjoilee jotain inhimillistä vetovoimaa elokuvan tietokoneella tehtyihin tehosteisiin, jossa valitettavasti Gal Gadot ei onnistu.

Sanotaan se näin: jotkut näyttelijät pääsevät kuin koira veräjästä huonollakin suorituksella, sillä he tietävät olevansa mukana huonossa elokuvassa, ja työssä vain palkan vuoksi, ja tekevät hommansa tietoisina tästä kaikesta. Gal Gadot ei ole sellainen. Hän on kammottava elokuvan pahiksena, joka saavuttaa aivan uudenlaisen tason melodraamassa. Kuningatar Walt Disneyn alkuperäisessä oli painajaisten ainesta, mutta tässä uusintaversiossa kuningatar on parodia siitä, ja näin elokuvan vähäinen jännitys sulaa pois. Kappale 'All is Fair' on väärin tehtyä ylinäyttelyä.

Lauluista puheenollen soundtrack ei ole sellainen, joka jäisi mieleen. Mitään vikaa Jeff Morrow'n sovituksissa ei ole, mutta uudet kappaleet eivät sovi yhteen uusiksi tehtyjen klassikoiden kanssa, jotka itsessään kuulostavat liikaa tuotetuilta tekoälytuotannoilta. Banj Pasekin ja Justin Paulin uusi materiaali ei sekään ole tarpeeksi persoonallista, ja uudet kappaleet kuulostavat samoilta sekoittuen muun soundtrackin sekaan vaikutusta tekemättä. Ainakin se sopii yhteen elokuvan Disneylandin kaltaisen ulkoasun kanssa.

Kun kääpiöt on esitelty, elokuva muuttuu melkein kauhuksi, ja menettää kokonaan vetovoimansa. Kääpiöt ovat "taikaolioita", jotka voivat käyttää taikaa huomatakseen timantteja luolissa. Mitään syytä tällaiselle yksityiskohdalle ei ole muuta kuin se, että näin vältetään keskustelut pienistä ihmisistä. Kuitenkin nämä hahmot huvittavat nuorempia lapsia, ja söpöt tietokoneella tehdyt eläimet jäävät juonta paremmin mieleen.

Jos ei jo tullut selväksi, meille aikuisille jää vain hyvin vähän käteen tästä elokuvasta, sillä mukana ei ole juuri mitään, mistä innostua. Kyseessä on tyypillinen Disneyn uusintaversio huonolla lakkauksella, mutta hyvin vähän siellä pinnan alla. Samaan aikaan elokuva on viihdyttävämpi kuin kauhea Pieni Merenneito, ja vähemmän turhauttava kuin Kaunotar ja hirviö -tulkinta. Mutta vaikka mukana on joitakin järkeenkäypiä kohtauksia, ei ole tarvetta taikapeilille kertomaan, että alkuperäinen elokuva on edelleen se kaikkein kaunein.