Madame Web (4K) on mainettaan parempi, mutta ei paljoa

Fifty Shades of Grey jäi aikoinaan katsomatta, joten Dakota Johnson oli ennen Madame Webiä minulle tuntematon kuuluisuus. Sonyn Marvel-elokuva on nauttinut poikkeuksellisen huonon leffan maineesta. Totta onkin, että lopputulos on huono. Mutta samaan aikaan on sanottava, ettei katsomiskokemus ole niin karmea kuin maine antaa olettaa.

Madame Webin tarinaan ei kauheasti kannata käyttää sen enempää aikaa kuin ajatustakaan. Kun pintaa edes hieman raaputtaa, tuntuu kokonaisuus niin naurettavalta ja reikäiseltä, että katsomisnautinto putoaa nollaan. On siis parasta vain antaa olla, ja seurata ruudulla näkyviä tapahtumia sen ihmeempiä pohtimatta. Joka tapauksessa ensihoitaja Cassandra Webb (Johnson) huomaa, että kypsässä kolmenkympin iässä hänelle puhkeaa kyky nähdä tulevaisuuteen. Pian ollaankin jo suojelemassa kolmea teini-ikäistä tyttöä pahan hämähäkkimiesmäiseen pukuun sonnustautuneelta mieheltä. Tämän pidemmälle juonta ei ole tarpeen miettiä.

Madame Webb on miellyttävä katsella. Typeristä käänteistään huolimatta elokuva etenee hyvällä tahdilla, eikä kahden tunnin kesto tunnu liian pitkältä. Värejä käytetään rohkeasti, ihmiset ovat pääasiassa kauniita ja näyttelijät eläytyvät rooleihinsa niin hyvin kuin käsikirjoitus sen mahdollistaa. Tekijöiden itsensä mukaan kyseessä on naisten voimaantumisen taidonnäyte, ja mikäpä siinä. Elokuvaa voi katsella myös keskittyen lähinnä ihmisten ulkonäköön ja sujuvaan tempoon sen tarinan sijasta.

Madame Web epäonnistuu ehkä pahiten siinä, että supersankarointiin kuuluvat asusteet näyttävät naurettavilta. Luotu maailma on liian realistinen ja todentuntuinen, ja lopulta itse tarinallekin olisi ollut parempi, jos mukana ei olisi ollut lainkaan niitä "työasuja". Lopputulos näyttää nyt samalta kuin jos muuten vain tavallisena torstaina joku päättäisi käyskennellä Helsingin keskustassa supersankarin cosplay-asussa.

Lisämateriaaleja on kourallinen, mutta ne ovat pelkkiä hehkutuspätkiä täynnä rinkikehumista. Ja kun elokuva muutenkin on tarinaltaan niin kertakaikkisen karmea, ei syvällisempää pohdintaa halua kuunnella edes elokuvan tehneiden itsensä suusta.

Pidän kaikkien aikojen huonoimpana supersankarointina DC Comicsin Wonder Woman 84 -leffaa. Madame Web ei ole yhtä huono, sillä katsomiskokemus ei ole tylsä tahi tuskallinen. Madame Webin katsoo kertaalleen ihan mielellään, kunhan vain ei ole joutunut ilosta maksamaan, ja on muistanut juoda pohjille useamman "naukun" ennen elokuvan käynnistämistä.