Madden NFL 12

Varsinaiseen pelattavuuteen ei ole suuria muutoksia tehty, vaan uudistukset keskittyvät pitkälti Franchise-pelitilan syventämiseen. Tässä pelimuodossa luotsataan omaa joukkuetta läpi kausien, ja tavoitteena on lopulta päästä kisaamaan Super Bowl -mestaruudesta. Pelitilaan on kehitetty tuoreita ominaisuuksia, joiden tarkoituksena on nostaa pelikokemus uudelle tasolle. Osittain tässä onnistutaankin, sillä esimerkiksi yksilön panoksella on selkeämpi vaikutus otteluihin. Osa uudistuksista puolestaan tuntuu täysin puolivillaisilta.

Pelaajien rooleilla sekä heidän pelisuorituksillaan on tänä vuonna suuri merkitys matsien kulkuun. Joku saattaa esimerkiksi suoriutua paremmin paineen alla, mikä nostaa tämän arvoja tietyissä pelitilanteissa. Vastaavasti liipaisinherkkä pelinrakentaja altistuu puolustajien linjamiesten paineelle ja saattaa tehdä hätiköityjä päätöksiä stressaavissa tilanteissa. Nämä roolit eivät ole pysyviä, vaan ne arvioidaan joka vuosi uudelleen. Tämä tuo pelin kulkuun mukavaa vaihtelua, ja omien pelaajien kehittymistä on hauska seurata vuodesta toiseen. Pitkäjänteisten vaikutusten lisäksi myös yksittäiset ottelut vaikuttavat pelaajiin kauden aikana. Yhdessä matsissa huonosti pelanneet saattavat hyytyä useiden otteluiden ajaksi: laitahyökkääjät saattavat pudottaa helppoja koppeja, ja pelinrakentajan heitot voivat lähteä täysin harakoille. Vastaavasti hyvin pelanneet saavat arvoihinsa mukavia bonuksia. Tällaiset lyhyen välin vaihtelut takaavat sen, etteivät ottelut kulje aina samalla tavalla. Jos tärkein pelaaja hyytyy ratkaisevien pelien alla, pakottaa se väkisinkin muuttamaan pelitapaansa.

Toisaalta Franchise-pelimuotoon mahtuu mukaan myös pari huonompaa uudistusta. Yksi näistä on uusi tulokkaiden arviointijärjestelmä, joka tekee märkäkorvien ominaisuuksien selvittämisestä hankalampaa. Kaikki tulokkaiden arvot ovat aluksi piilossa, ja niiden selvittämiseen on varattu vain tietty määrä aikaa. Periaatteessa tämä pakottaa taktikoimaan niin, että joukkueen tulevaisuuden kannalta tärkeimmät saavat enemmän huomiota ja vähemmän tärkeitä pelaajia vain vilkaistaan pikaisesti. Valitettavasti järjestelmä ei aina toimi loogisesti, sillä jos keskushyökkääjän eli half backin tärkeimmät ominaisuudet keskittyvät pelin mielestä pallon heittämiseen, silloin ollaan pahasti hakoteillä. Toinen hieman häiritsevä uutuus on uusi vapaiden pelaajien kiinnitysjärjestelmä. Periaatteessa se tarjoaa käyttäjälle dynaamisen ja nopeatempoisen kokemuksen, mutta käytännössä se vie pelaajien kiinnittämisestä kaiken realistisuuden. Pelaajat hyppäävät aina eniten rahaa maksavan kelkkaan, vaikka kyseinen seura sattuisi olemaan liigan huonoin joukkue. Pieni ärsytyksen aihe löytyy myös pelaajien sopimusten jatkamisesta, sillä niissä ei anneta minkäänlaista tietoa pelaajan kiinnostuksesta tai vaatimuksista. Rahaa täytyy siis syytää menemään sokkona, kunnes sopiva tarjous löytyy.

Franchise-tilan ohella pelistä toki löytyy myös muita pelimuotoja, ja etenkin korttien keräämiseen perustuva, EA:n urheilupeleissä standardiksi muotoutunut Ultimate Team koukuttaa tehokkaasti. Valitettavasti yksittäisen pelaajan elämään keskittyvä Superstar-tila on edelleen tylsän kliininen näkemys aiheesta, eikä siinä ole minkäänlaista syvyyttä. EA:n kannattaisi suunnitella se uudelleen ja ottaa mallia esimerkiksi 2K:n NBA-pelisarjasta, jossa vastaava pelimuoto tarjoaa huomattavasti kiinnostavamman ja vaihtelevamman kokemuksen. Nettipuolella tarjoutuu nyt mahdollisuus omien yhteisöjen luomiseen, joten peliseuransa pystyy valikoimaan paremmin. Kyllästyin välittömästi satunnaismatsien huijareihin ja liityin simulaatiopainotteista pelaamista painottavaan yhteisöön. Online-kokemuksen taso koheni välittömästi, joten uudistus on oikein tervetullut.

Toteutukseltaan peli on pääosin hyvää tasoa. Pelimekaniikka toimii, ja otteluihin on hankittu aitoutta käyttämällä autenttisia kamerakulmia. Pelimoottorin ikä alkaa kuitenkin jo näkyä, eikä yksityiskohtia ole kyetty tiristämään juuri viime vuotta enempää. Lisäksi joukkoon on eksynyt muutamia rosoja, kuten rumannäköinen ruoho. Myös animaatioissa olisi parantamisen varaa, ja toivottavasti tulevaisuudessa Maddeniinkin saataisiin samanlainen fysiikkamoottori kuin tämän vuoden Fifassa. Äänipuolella asiat ovat visuaalista puolta huomattavasti heikommalla tolalla, sillä kommentaattoreiden jutut ovat juuttuneet menneisyyteen. Samoja repliikkejä kuulee vuodesta toiseen, ja lisäksi äänentaso heittelee selostuksissa hyvin paljon. Vaikka tämä oli hyväksyttävää pari vuotta sitten, ei se enää mitenkään yllä tämän päivän vaatimusten tasolle. Varsinkin urheilupeleissä kommentaattorien osuus on iso osa pelikokemusta, joten tällainen puute särähtää pahasti korvaan. Onneksi veikkosten pölinät voi kääntää pois päältä, jolloin pääsee nauttimaan mukavan rusahtelevista taklausäänistä. Tällöin äänet ajavat kyllä asiansa, mutta eivät ne yksistään riitä nostamaan äänten kokonaisarvosanaa hyvälle tasolle.

Madden 12 on jälleen perusväkevä esitys amerikkalaisesta jalkapallosta. Sen suurimmat uudistukset hyödyttävät eniten yksinpelaajia, joille etenkin uusittu Franchise-pelimuoto on varmasti mieleen. Ja vaikka kaikki uudistukset eivät olekaan onnistuneita, on peli kokonaisuutena sentään hieman mennyt eteenpäin edellisvuoteen verrattuna. Lähivuosina tarvittaisiin kuitenkin jo suurempia uudistuksia, sillä nykyisellään pelisarja tarjoaa vuosittain vain pieniä päivityksiä.