Madison VR (PSVR 2) on pelottava

Olen kovin pelokas, mitä tulee kauhupeleihin. Toisaalta joissakin peleissä se ei ole ongelma, vaikka kauhua olisikin, kun taas kauhuelokuvan katsominen vaatii paljon enemmän. Seurassa se onnistuu, mutta yksin ei juuri koskaan. VR-pelaaminen on oma lukunsa, ja niin oli Madison VR myös.

Madison julkaistiin melkein kaksi vuotta sitten, ja VR-versio on juurikin vain VR-versio samasta pelistä. Pelaaja herää kädet verisinä tietämättä, mitä on tapahtunut, missä on ja mitä on tapahtumassa. Oveen koputetaan, kauheuksia huudellaan, ja sitten on pelkäämisestä huolimatta paettava talosta.

Keskiössä ovat tunnelmointi ja pulmien ratkominen. Tunnelman suhteen heti alussa löydetään polaroid-kamera, jota käytetäänkin runsaasti pulmien kanssa. Salamavalo paljastaa joskus hieman liikaa, ja kuva kehitetään ravistamalla, joka onkin VR-tyyliin melkoisen hauskaa. Pelaaminen osoittaa sen, milloin VR on se oikea valinta.

Kaksi isoa ongelmaa on mukana. Peli vaatii tarkkuutta siitä, miten on asemoitunut, ja silloin tulee helposti ongelmia. Tarkoituksena on toki ollut matkia oikeaa elämää, mutta sitä ei pitäisi tehdä pelattavuuden kustannuksella. Ei vain ole kivaa, kun ovi ei aukeakaan kahvasta vääntämisen seurauksena. Toinen ongelma on, että kun koettaa jotain avata, fysiikan lait lakkaavat olemasta. Esineiden poimiminen ei siis ole niin sujuvaa kuin tulisi olla, ja koska juuri tätä esineiden kanssa puljaamista tehdään paljon, alkaa epätarkkuus ärsyttää pitemmän päälle. Jostain syystä pelaajalle näytetään paljon sellaisia pulmia, joita ei voi ratkoa. Myöhemmin on palattava takaisin vanhoille jäljille, koska nyt peli on päättänyt, että pulman voi ratkoa.

Madison VR on ajoittain erittäin pelottava. Ajan kanssa toki menoon tottuu, mutta vain vähän. Äänet, tunnelma, ja ruudun reunassa näkyvä liike ovat kaikki asioita, joita voi ryhtyä pelkäämään. Jos tällaisesta pitää, on kaikki tietysti kunnossa. Kaikki tuntuu vähän pelottavammalta VR-tyylillä.

Graafinen ulkoasu tekee vaikutuksen, ja varsinkin valaistus ansaitsee kiitokset. Ajoittain on jopa liian pimeää, mikä vaikeuttaa pelaamista. Ympäristöt ovat vaihtelevia, vaikka suurimmaksi osaksi kyse on huoneissa vaeltelusta. Ymmärrän oikein hyvin, miksi kehittäjät halusivat tehdä pelistään VR-version. Soundtrack vahvistaa tunnelmaa, ja usein kuuleminen on yhtä pelottavaa kuin näkeminen.

Arvostan peleissä enemmän tunnelmaa, ja vähemmän niitä nopean säikkymisen hetkiä. Osaan arvostaa säikäytyksiä, mutta en pidä niitä viihdyttävinä. Osa tehosteista ei kuitenkaan vain toimi, kuten tärisevä kuva. Aivan kuin peli ei luottaisi itseensä tehokkaan kauhun suhteen, ja laittaisi siksi pelaajan eteen niitä halvempia keinoja.

Madison VR on sellaisen kauhupelaamisen faneille, jotka arvostavat kauhussaan erilaisia asioita kuin minä itse. VR istuu tähän peliin oikein hienosti, tunnelma ja ulkoasu ovat mahtavat ja se kauhu on tehokasta. Samaan aikaan pelattavuus ei toimi niin hyvin kuin pitäisi, eivätkä kaikki pulmat ole tyydyttäviä tehdä.