Majin and the Forsaken Kingdom

Ennen kuin poika ja jätti pääsevät lyömään kättä päälle, on sankareiden löydettävä toisensa. Nuori Tepeu on muusta maailmasta eristyneenä metsässä asuva varas, jonka pakottaa ulos piiloista kokonaisen kuningaskunnan hetkessä luhistanut pimeyden voima. Pojalla on myös erikoinen kyky, sillä eläinten kieli soljuu voron korviin yhtä ymmärrettävänä kuin englanti. Metsän pikku piipertäjät ovatkin se voima, joka pakottaa Tepeun varpailleen elämän käytyä sietämättömäksi yhä leviävän uhan alla, pilaantuvassa luonnossa.

Tepeu suuntaa kohti kuningaskunnan sydäntä, suurta linnaa, jonka uumenissa kerrotaan asuvan kaikkivoivan Majinin. Tarkoituksenaan vapauttaa jättiläinen ja kukistaa pimeys poika hiipii neuvoa antavien hiirten avustuksella kohti pohjakerroksia.

Ensisilmäyksellä suuri pelastaja ei kuitenkaan ole aivan sitä, mitä voisi odottaa. Vastassa on lapsenomainen peikko, joka on selvästi menettänyt voimansa kahleissaan. Ennen kuin Tepeu voi vapauttaa Majinin ja paeta hirviöiden kansoittamasta linnasta, onkin uutta toveria ruokittava. Majin käskee Tepeuta etsimään tietyn hedelmän ja kiikuttamaan sen eteensä.

Myöhemmin seikkailun edetessä Majinia voi syöttää myös taskuun sopivilla marjoilla, jotka palauttavat taistelussa menetettyä elinvoimaa. Vastapainoksi Majin parantaa Tapoun voimillaan. Hahmojen välinen synergia ei suinkaan lopu siihen, vaan koko pelimekaniikka on rakennettu yhteistyötä ajatellen. Peli on silti täysin yksinpelikeskeinen. Kehittäjien mukaan yhteistyömoninpelistä luovuttiin, jotta Majinin hieman pönttö, kömpelö persoona korostuisi.

Pimeyden sotilaita kohdatessaan Tepeu voi komentaa Majinia tiettyjen vihollisten kimppuun yksinkertaisen taktiikkavalikon ja tähtäimen avulla. Valikko avataan vetämällä oikeasta liipaisimesta ja haluttu toiminto valitaan ohjaimen päänäppäimellä. Hyökkäysten ohella Majinia voi pyytää seuraamaan, odottamaan tai esimerkiksi avaamaan pojalle liian raskaita ovia. Toiminnot vaihtelevat tilannesidonnaisesti. Tepeun taistelukyvyt ovat - ainakin lähtötasolla - varsin rajalliset, eikä käytössä ole kuin yhdellä napilla naputettavia vaatimattomia iskuja. Se alleviivaa Majinin roolia pelissä. Varsinkin tavallista kookkaampia vihollisia vastaan Tepeu on pulassa.

Peliin liittyy selkeä ongelmanratkaisupuoli. Suljettuja ovia voi joutua avaamaan pitkänkin matkan päässä pienempiä ongelmatilanteita ratkomalla. Ennakkoversion aikana eteen tuli esimerkiksi eräs pimeyden sulkema ovi, jonka avaamiseksi oli kukistettava ovessa näkyvää maskia hallitseva olento. Sen iholle pääseminen vaati kuitenkin ensin sokkelon selvittämistä, tunnelien räjäyttämistä ja vartijoiden tainnuttamista toisella puolella kenttää. Mitään The Legend of Zeldan kekseliäimpiä luolastoja vastaavaa ei parin tunnin testissä eteen tullut, mutta pelkäksi toimintapeliksi Majin and the Forsaken Kingdom ei jää.

Pelin edetessä Majinille voi kerätä lisää hedelmiä, jotka palauttavat jätin voimia. Alussa Majin voi vain pökerryttää viholliset karjaisullaan, mutta myöhemmin suuren hedelmän popsittuaan jätti kykeni myös puhkumaan ja puhaltamaan vihollisia tainnuksiin. Myöhemmin mukaan voisi kuvitella tulevan muita elementaalisia kykyjä. Myös Tepeu ansaitsee kokemuspisteitä ja uusia varusteita, minkä lisäksi parivaljakko kerää yhteisiä ystävyyspisteitä, jotka mahdollistavat entistä voimakkaampien lopetusliikkeiden suorittamisen. Majin voi esimerkiksi heittää Tapoun puolustuskyvyttömän vihollisen niskaan surmanlyöntiä varten.

Taistelun lisäksi Majinia voi käyttää apuna ympäristössä liikkumisessa. Esimerkiksi komentamalla Majinin polvilleen tiettyyn paikkaan voi pelaaja kiivetä jätin selkään ja loikkia muutoin saavuttamattomissa olevien kirstujen luo. Toisaalta myös ympäristöjen hyödyntäminen taisteluiden välttämiseksi on mahdollista. Näköesteitä käyttäen Tapou voi hiippailla salakavalasti vihollisten taakse ja survaista vastustajansa pois kehistä. Majin puolestaan voi surmata vihollisia esimerkiksi työntämällä haurastuneen seinän pahaa-aavistamattomien pahisten niskaan.

Mielenkiintoisista - joskin ehkä kliseisistä - lähtökohdistaan huolimatta Majin and the Forsaken Kingdomin ennakkoversio ei herättänyt pelkästään positiivisia tuntemuksia. Alun kenttäsuunnittelu jätti paljon toivomisen varaa, eikä hahmoista ja maailmasta huokunut samanlaista nokkeluutta tai charmia kuin Zeldassa. Hahmojen tarkoituksellinen kömpelyys tuntui jopa typerältä, kun sankarit hihkuivat lapsellisesti "jee" jokaisen avatun oven yhteydessä. Vielä suurempana uhkana pelin pitkäkestoisuudelle nostaisin kuitenkin sen, että kaikki kentät tuntuivat harmillisen säännöllisiltä ja kulmikkailta. Halpaa vaikutelmaa ei parantanut päälle liimattu, ruman näköinen sumennustehoste.

Game Repuclicin innottoman Clash of the Titansin jälkeen Majin and the Forsaken Kingdom vaikuttaa vaihteeksi mukavan iloiselta kokemukselta. Tosin siinä missä esimerkiksi studion Folklore oli aistikas ja taiteellinen, Majinin viehätys pohjautuu puhtaasti monivivahteiseen pelimekaniikkaan, joka näyttäisi hyödyntävän kahden erilaisen sankarin välistä vuorovaikutusta aktiivisemmin kuin Ninja Theoryn Enslaved. Potentiaalia pelillä on tarjota pistävää vaihtelua loppuvuoden pelisumaan. Se, kuinka korkealle lopputulos kohoaa, ratkaistaan kuitenkin pitkälti kenttäsuunnittelun ja tarinan tasolla.