Mario Kart World on todellinen edistysaskel Nintendo Switch 2:lla

Nintendo Switchin menestyneimmän pelin täytyi tehdä vaikutus Nintendo Switch 2:lla, vaikka se sitten tarkoittaisi uuden 3D-Marion lykkäämistä tulevaisuuteen. Tärkeys oli niin ilmeinen, että kokonainen kerros oli omistettu Mario Kartille Pariisin Switch 2 Premiere -tapahtumassa. Sitä ei voinut ohittaa, mutta saattoi kyllä jättää sikseen kokeillakseen muita pelejä eri kerroksessa, ja sitten oli palattava takaisin kokeilemaan lisää uutta Knockout Touria. Mutta arvaapa mitä? Jos kyse ei olisi ollut työtehtävästä, olisin käyttänyt kaikki yli kolme tuntia pelaten Mario Kart Worldia.

Aloitan eroista, joista jotkut ovat isoja, jotkut vaihtelevia, mutta kaikkiaan hyvin kiinnostavia faneille. Kyseessä on kuitenkin edistysaskel eli evoluutio, jossa painoa on enemmän suuremmilla ja leveämmillä radoilla, eri tavoilla käsitellä ratoja ja kaikkea muutakin, ja sitten uusia pelimekaniikkoja ottaen huomioon uudet esineet, liikkeet ja elementit.

Peli-ohjain, tai käsissä oleva konsoli, peli tuntuu hieman raskaammalta, ja liukuminen eli "driftaaminen" liu'uttaa nyt uhkaavasti kahdella pyörällä, ja kilpakumppanit hidastavat tai pysäyttävät etenemistä enemmän kuin koskaan aiemmin. Koko rata muuttuu paljon enemmän myös, eikä ainoastaan muutu sääolosuhteiden osalta (ei ole syytä odottaa eri renkaiden olevan erilaisia esimerkiksi lumella tai soralla) ja monia muita vaaroja ja liikkuvia osia aina vasaraveljeksistä lisävauhtia antaviin riemukaariin saakka, jotka noustessaan itse asiassa pysäyttävät pelaajan vauhdin.

Kart-ajokeissa on nyt realistinen jokaisen maaston tyyppi, jos sanaa realismi voi käyttää Mario Kartin ennakossa. Esimerkiksi mukana ei ole painovoiman kumoamista tai vedenalaisia osioita, sillä nyt kellutaan ja leijutaan veden päällä, mikä on kaunis kumarrus Wave Racen suuntaan ja sen fysiikkamallinnukselle, jos minulta kysytään. Poissa on myös riippuliidin, sillä ajokeilla on omat mechan kaltaiset siipensä. Ja liikkeistä puheen ollen pidin putkella ajamisen mahdollisuuksista miettien, miksi sellaisia ei ole ollut mukana aiemmin: ei muuta kuin yrittää laskeutua aidoille, junakiskoille ja sen sellaisille, ja luvassa on lisää vauhtia ja mahdollisuuksia seinillä loikkimiseen.

Ja miten sellaisille sitten laskeudutaan? Jos ei onnistunut suoraan aiemmasta rampista tai hyppyristä, voi käyttää sulkaa, joka on yksi tuttu esine. Näin myös vasaran, jääkukan vastustajien jäädyttämiseksi, ja kultaisen kilven taloustilanteen parantamiseksi, sillä nyt voi säästää 20 kolikkoa enimmäisnopeuteen, eli siis kaksi kertaa niin paljon kuin aiemmin. Mukana on myös erilaisia ruokia sienien ohella antamassa vauhtia... ja samaan aikaan vaihdetaan vaatteita, sillä yksilöintiä eri hahmoille on laajennettu.

Hahmoista puheenollen, sillä mukana radalla on enimmillään 24 ajajaa, pääsee ajamaan suurin piirtein kaikkien Sienivaltakunnan asukkien kanssa mukaan lukien pahikset ja aiemmin vain vertauskuvalliset hahmot. Pidin Toad Burger Toadista, Aero Paulinesta ja tietenkin Mariachi Waluigista puhumattakaan nyt jo kuuluisasta Moo-Moo Cow'sta tai Goombasta tai Dolphinista, joka ei varmaankaan muuta asuaan syötyään ruokaa...

Pelattavassa demossa oli vain 100 cc, joten nopeampi meno oli poissa. Silti meno oli hyvinkin kaoottista kaikissa pelimuodoissa, kuten saattoi odottaa, mutta vielä enemmän, koska pelaajia oli enemmän. Demo paljasti myös uusia apuja - MK8:n autopilotti tai rattiapu tekevät varmasti paluun, mutta nyt huomasin, että suojaavat esineet automaattisesti suojasivat ajokin takaapäin ilman tarvetta painaa pohjassa ZL-nappia, ja sama koskee temppujen suorittamista rampeissa ja hyppyreissä, jotka suoritetaan nyt automaattisesti.

Kaikki on siis hyvin ja vielä paremmalta tuntuu kera rapean, sujuvan ja värikkään 4K-grafiikan TV:ssä (kunhan vain graafinen bugi poistetaan, jonka huomasin rautatiekiskoilla) tai rehellisesti sanottuna mahtavien tulosten, vaikka näyttö ei olekaan OLED, joka ottaa ilon irti suuremmasta koosta ja kirkkaudesta. Ja tietysti voi odottaa parannuksia, mitä tulee liikeanimaatioihin ja runsaisiin määriin pieniä yksityiskohtia, kuten miten lumi peittää ajajat puhumattakaan lukuisista viittauksista muihin peleihin.

Mutta se missä Mario Kart World on todellinen käännekohta pelisarjalle, on koko pelin rakenne ja erilaiset tavat, jolla se otetaan huomioon. Ajoimme nopeaa kisaa A:sta B:hen, ja sitten suoritettiin useampi kierros asiaankuuluvalla Grand Prix -radalla. Radat ovat, jälleen kerran, leveämpiä ja selvästi kunnianhimoisempia täynnä toimintaa ja elämää. Retroileva Donkey Kongin pelihallimuisto tai uusiksi tehty Mario Kart Wii tekivät vaikutuksen.

Liikkeelle pääsee, kun lähdössä painaa kaasun pohjaan kakkosella ("2") kuten ennenkin, mikä lisää enemmän siihen "aktiiviseen" pelaamiseen. Aina ollaan liikkeessä, aina ollaan kilpailemassa, ja se missä homma menee aivan yli ja ympäri on uudessa Knockout Tourissa. Sitä voi ajatella Battle Royalena tai selviytymispelaamisena, ja Nintendo ei olisi voinut havainnollistaa sitä paremmin ottaen huomioon, miten demotapahtuma oli järjestetty. Meitä oli 24 pelaajaa, 24 ihmistä samassa huoneessa jännityksen kourissa ja ehdottomasti ja herkullisesti pelisarjan epäreiluus tuli esiin. Jokaisessa tarkistuspisteessä viimeisenä olevat X pelaajaa putoavat pois, ja kuten tiedetään Mario Kartista, voi päästä pohjalta kärkeen ja takaisin yhdessä minuutissa. Minusta tämä pelimuoto on se paras kaikista, ja radat ovat enemmän kuin valmiit tätä tarkoitusta varten. Mutta entä hieman vähemmän hektiset rallit? Hauskuus ja tasapaino jäävät nähtäviksi.

Mario Kart World merkitsee uusia mahdollisuuksia ja hulvattomia tilanteita, ja sen enemmän kuin kaunis grafiikka ja modernit ominaisuudet loivat minulle sen julkistustapahtuman parhaan pelikokemuksen, ja voin ymmärtää, miksi juuri Mario Kart World on valittu Nintendo Switch 2:n julkaisupeliksi.