Mario Kart World on upea

On kulunut 11 vuotta edellisen Mario Kartin julkaisusta Nintendon konsolille. Mario Kart 8 on yksi maailman eniten myydyistä peleistä ja samalla Nintendon toiseksi eniten myyty peli, ja edellä on ainoastaan Wii Sports (joka, kuten tiedämme, tuli jokaisen Wii-konsolin mukana), ja on lisäksi kyseessä se paras bilerallipeli koskaan. Siksi ei ole liioiteltua sanoa, että mikään ei ole kuumempaa Switch 2:lla kuin Mario Kart World.

Itse asiassa Mario Kart 8 on niin mahtavan hyvä, että olen jo pohtinut, voiko sitä koskaan edes ylittää. Joskus Nintendo on yrittänyt lyhytikäisiä tempauksia, kuten Double Dashissa oli kaksi ajajaa samassa kärryssä, tai kun muoviseen rattiin laitettiin wiimote pelissä Mario Kart Wii. Pelkäsin, että jotain samanlaista olisi jälleen tehty tuoreuden tunteen luomiseksi.

Onneksi Nintendo on kertonut haastatteluissa, että heidän mielestään Mario Kart 8 oli eräänlainen päätepiste klassiselle Mario Kartille, ja nyt on aika tehdä jotain aivan uutta. Kyseessä ei siis ole vain temppu, vaan iso muutos avoimen maailman muodossa. Tiedän, että avoimen maailman ideaa on viime vuosina käytetty liikaakin, eikä varmasti ole liian vähää lausuntoja, joiden mukaan kaikki on parempaa avoimessa maailmassa, jossa voi mennä mihin haluaa. Joten... Nintendo on tehnyt saman virheen.

Siksi olin iloinen pelatessani taannoin peliä Saksan Nintendon luona, ja tyynnyin merkittävästi. Ja nyt olen pelannut kuin hullu tyytyväisenä omassa kodissani, ja kerrottavana on hyviä uutisia. Sillä kyllä, Nintendo on luonut mitä ilmeisimmin uuden ajattoman salamaleimauksen. He ovat yhdistäneet parhaan Mario Kartin pelialan parhaiden nykyajan trendien kanssa, kuten Forza Horizon 5:n maailmat ja Battle Roaylen, lisänneet mukaan omaa juttuaan ja maustaneet sitä vielä Nintendon omalla rakkaudella. Ja sitten on joko parannettu tai poistettu niitä muutamia vikoja, joita oli jäänyt peliin Mario Kart 8.

Iso uutinen on tietenkin se, että Mario Kart World on avoimen maailman peli, ja kaikki on siis toisiinsa yhteydessä. Sen mitä näkee horisontissa, sinne voi mennä. Nintendo muistuttaa kauniisti tästä pelin aloitusruudussa, jossa yksinäinen ajaja kurvailee. Yhdellä napinpainalluksella pelaaja siirtyy kuskiksi, ja alkaa samoilla pitkin maailmaa.

Mutta... säästän moisen hieman myöhemmäksi tässä arviossa. Nintendon uuden Pro Controllerin nappaaminen saa ajattelemaan, että uusi ohjain on melkein kuin optimoitu Mario Kart Worldille. Koska vaikka kauniissa maailmassa voi vain "chillailla", ne klassiset vaihtoehdot ovat se isoin vetonaula ainakin minulle. Toisin sanoen mukana on useita yksin- ja muiden kanssa pelattavia vaihtoehtoja, joista suurin osa on jo tuttuja. Aina yksittäisistä radoista Time Trial -ajoihin ja tietysti cup-kisoihin.

Viimeksi mainittu, kuten ennenkin, koostuu kaikkiaan neljästä kisasta, mutta siihen samankaltaisuudet pääosin loppuvatkin. Riippuen valitsemastani cupista, aloitan yhdestä paikasta, ja kisan lopuksi olen toisaalla. Selkeä idea uudistaa klassisen järjestelmän tavalla, joka tuntuu loogiselta, ja siten välttää muutoksen vain muutoksen vuoksi. Mutta se ei tarkoita, että juttu olisi vain päästä pisteestä A pisteeseen B. Kartalla on paljon paikkoja, ja usein pohjautuen asioihin, joita sarjassa on jo nähty. Sitten voi ajaa kolme kierrosta ennen kuin on aika siirtyä eteenpäin, tai sitten voi jakaa asian siten, että ajaa yhden kierroksen ennen siirtymistä muualle kesken kisan. Mitään huonoa sanottavaa ei tästä ole, vaan päinvastoin moinen takaa suurimman mahdollisen vaihtelun niin mutkaisissa radoissa kuin pisimmissä suorissa pelisarjan historiassa. Lisäksi ympäristö voi vaihtua useaan kertaan yhden rallin aikana. Mahtavaa!

Kuskeja valittaessa (minulle se on usein Luigi tai Waluigi) huomaan, ettei enää ole tarpeen valita joko renkaita tai riippuliitimiä. En ole moisesta pahoillani, sillä moinen valinta vei vain tarpeettomasti aikaa, kun kansa joutui käymään läpi rengasvaihtoehtoja, ja lopulta valitsemaan sen, joka näytti parhaimmalta. Ajokit ovat toki omanlaisiaan, ja oma pelihahmo vieläpä muuttaa asioita. Kaiken kaikkiaan tämä tuntuu siltä oikealta tavalta edetä. Jos edelleen haluaa tuunailla asioita, on mukana kauhean paljon erilaisia tarroja avattavaksi, joilla saa tehtyä oman ajokin omanlaisekseen, ja myös hahmoilla on useita erilaisia yksityiskohtaisia asuja valittavaksi - erikoismaininnan saa Waluigin Wampire-asu (ja minusta Nintendon pitäisi tehdä aiheesta kokonainen peli).

Aloitin World-urani koossa 100cc klassisessa Mushroom Cupissa, missä kisa alkaa Mario Bros Circuitilla, ja jatkuu sitten Crown Citylla ja Whistlestop Summitilla DK Spaceportissa. 24 ajajan kaahatessa maaliviivan yli jonkinlaisena maskottien kavalkadina, jossa on joukko kuuluisia ja vähemmän tunnettuja otuksia Mushroom Kingdomista? Se on yllättävän vaikuttavaa. Kun vihreä valo syttyy, otan ritolat ja on selvää, että tähdet ovat edelleen kohdillaan niin kuin aina ennenkin.

Suurin ero pelattavuudessa tällä kerralla on se, että hypyt tekevät paluun. Ne olivat jo mukana ensimmäisessä Mario Kartissa, mutta katosivat matkan varrella. Nyt kuitenkin niillä on hieman erilainen tehtävä, ja niitä käytetään, muun muassa, mahdollistamaan seinillä ajaminen. Jotta tähän päästään, on pelaajan ladattava hyppynsä, ja on välittömästi selvää, että moinen tarkoittaa sitä, että minun on muutettava hieman pelityyliäni. Yrittäen liukua jokaisesta mutkasta mahdollisimman sujuvasti ei enää ole automaattisesti se paras tapa toimia, ja se voi johtaa tärkeiden oikoreittien ohittamiseen, ja niitä tuntuu olevan mukana paljon, joten hyppyjen oppimisen hallinta tulee epäilemättä olemaan tärkeää.

Muita nopeasti huomaamiani asioita ovat yksityiskohdat, kuten miten enää ei ole tarvetta pitää nappia alhaalla pitääkseen vihreän kilpparikuoren takana, vaan nyt se tapahtuu automaattisesti, kun nostaa esineen ylös. Tarvitsee siis vain painaa nappia, kun haluaa laskea esineen irti, mikä on mahtavaa ja todella käyttäjäystävällistä, mitä todella arvostan. Toiset pienet asiat ovat, että nyt voi selvästi nähdä, miten paljon vauhtia on jäljellä kultaisessa sienessä, mikä tekee helpommaksi käyttää ja ajoittaa esinettä. Sanoisin myös, että tekoälyn ohjaamat vastustajat vaikuttavat tällä kertaa helpommilta, ja vaikka minun pitäisi tietysti voittaa 100 cc, on kyseessä silti ensimmäinen kerta tietämättä oikoreittejä tai uusia pelimekaniikkoja, ja silti voitan selvästi ja reilusti.

Mushroom Cupin päättää ilmiömäinen ylämäkeen juoksu DK Spaceport, jonka suunnittelu muistuttaa alkuperäistä rakennustyömaata alkuperäisessä 1981 Donkey Kongissa, missä jättimäinen robottiapina seisoo ja heittelee alas tynnyreitä ajajien niskaan aivan mahtavassa osiossa. Pelasin eteenpäin ja valitsin vetisen uusiotulkinnan Wario's Galleonista ja Moo Moo Meadowsista, jotka molemmat on tehty kokonaan uusiksi. vedessä ajaminen tuntuu erityiseltä ja luonnolliselta, ja tarjoaa tietenkin paljon erilaisemman tunteen kuin kiinteä maa renkaiden alla, ja minusta tuntuu, että tunnen vaikutusta Wave Race -peleistä, ja se on hienoa.

Jos ei halua pelata Grand Prix -tyylillä, on mukana myös Versus, missä voi pelata yksittäisiä ratoja. Miten olisi Mario Circuit, ja sen jälkeen aloittaa kisan vieressä olevassa Acorns Heistsissa? Näin pääsee myös kokemaan, miten maailma muuttuu klassisesta ralliympäristöstä vehreäksi ja kauniiksi maisemaksi. Paikan päällä voi sitten valita sen seuraavan yhdysrallin, kuten suosikkini Boo Cinema, jossa lehtevät ympäristöt muuttuvat pian enemmän syksyiseksi ja sitten suorastaan (Nintendon standardeilla) kauhuralliksi kummittelevassa elokuvateatterissa kera mahtavien tehosteiden. Ei ole pakko valita yhdysrallia viimeiseen kisaan, sillä voi valita minkä kisan vain haluaa.

Ajelu tällä tavalla on todella nautittavaa, ja todellakin rohkaisen pelaamaan kaikkea, sillä matkan varrella on mahdollisuus avata uusia asuja ruokakojuista tien vieressä. Asut ovat todella erilaisia, ja voivat muuttaa esimerkiksi Peachin maanviljelijäksi, Yoshin pehmiksenmyyjäksi ja King Boon aristokraatiksi. On siis syytä etsiä kaikki, ja kaverini käyttivät hyvän ajan valitessaan omaa kuskia, mutta myös pitäen huolta siitä, että ulkonäkö on kohdillaan. Olen jo aivan koukussa ja tiedän, ettei pelaaminen lopu ennen kuin jokainen asu on löydetty.

On kuitenkin nyt aika palata Free Roamin pariin, jossa avoin maailma on avoin, ja pääsee oikein kunnolla hyödyntämään ralleilun hiekkalaatikkoa - missä voi siis ajaa melkein mihin tahansa. Kuten Forza Horizon 5:ssä teiden taakse jättäminen ja tutkailu on pakollista, ja nytkin Nintendo on laittanut salaisuuksia melkein kaikkialle yleensä P-palikoiden muodossa. Niihin ajamalla käynnistää aikarajallisen haasteen vaihtelevalla vaikeustasolla, ja sen suorittamalla avaa uutta sisältöä (eikä vähiten tarroja oman auton tuunaamiseksi). Jotkut näistä haasteista tuntuvat vähän pulmamaisilta suunnittelultaan, kun taas toiset ovat rallimaisia, ja sitten toiset ovat lentämistä.

Muutakin on homman nimenä, kuten se, että pelaaja saattaa törmätä joukkoon moottoripyöräilijöitä, joita on sitten ammuttava suuressa kiireessä, ja rahaakin on tarjolla, jolla avataan uusia esineitä ja salaisuuksia. Lisäksi Mario Kart Worldissa on oma Achievements-järjestelynsä, joka rohkaisee tekemään kaiken ja enemmänkin. Kuten odottaa sopii, osa haasteista on varsin helppoja, kun taas toiset ovat suorastaan vaikeita... ja joidenkin kanssa saa sitten hikoilla tuntikausia. Kuten sanoin, paljon tekemistä on, mutta silti Free Roam on minusta liian harva tekemisen osalta. Vaihtelua ei vain ole. Pelimaailma on liian kuollut, eivätkä haasteet ole tarpeeksi monipuolisia, että jaksaisi käkkiä niiden parissa kovinkaan pitkään. Lisää sisältöä varmaankin lisätään myöhemmin, mutta nyt sitä ei vielä ole. Haluan mainita senkin, että mukana on myös Photo Mode, mitä monet varmasti arvostavat ominaisuuksineen. Free Roamin ansiosta on helppoa saada kuviin sellaiset kulmat ja paikat kuin haluaa.

Mario Kart Worldin oikea tähti on Battle Roaylella maustettu Knockout Tour. Pelimuodossa on 24 ajajaa kaikkiaan kuudessa kisassa, ja on tärkeää olla olematta neljän viimeisen joukossa, sillä se merkitsee pois putoamista. Viimeisessä kisassa on siis vain neljä jäljellä, ja näin pelaaminen on jännittävää. Cup-kisoissa saa vähemmän pisteitä, jos ei ole ensimmäisenä, mutta voi silti voittaa, jos pärjää paremmin muissa cupin kisoissa. Mutta nyt joutuu kokonaan pois. Game Over.

Ennen jokaista kisaa jokainen pääsee äänestämään, mitä rataa haluaa pelata kolmesta ennakkoon valitusta vaihtoehdosta, mutta mahdollista on myös ottaa kartta esille, ja valita kisa. Koska kyseessä on veto kaikkien valinnoista, saattaa valinnaksi tulla se oma suosikkirata, vaikka olisi ainoa sen valinnut. Pois putoamisen kynnyksellä oleminen kisan aikana on stressaavaa omalla tavalla, ja "vielä yksi kisa" -tunnelma on vahva. Kertakaikkisen mahtavaa, ja verkkokoodi toimi hyvin huolimatta siitä, että avauspäivänä linjoilla oli paljon pelaajia. Ongelmia ei esiintynyt.

Toiset vaihtoehdot ovat paluun tekevä Coin Runners ja Balloon Battle. Ne eivät tarjoile suuria yllätyksiä, mutta uusi pelaajamäärä yhdistettynä parempiin kenttiin ja hauskoihin bonusesineisiin tekivät pelaamisesta hauskaa. Selkeästi kaksi pelimuotoa, joilla on tulevaisuus niin verkossa kuin sen ulkopuolellakin.

Sattumalta luulen huomanneeni, että ne voimakkaimmat bonusesineet ovat tällä kertaa avokätisemmin saatavilla, mahdollisesti tuloksena siitä, että nyt on 24 pelaajaa radalla, joten on paljon ihmisiä saamassa tilaisuuden käyttää sinistä kilpparinkuorta. Mutta jopa mahtitähdet ja Bullet Billit olivat käytössä useammin kuin muistan. Mukana on asetus muokata bonusesineitä, jos sellaista haluaa. Mukana on myös muutama uusi esine, eikä vähäisimpänä mahdollisuus muuttua isoksi, ja moisesta tuli nopeasti oma suosikkini. Ajokin päälle kilpparikuoren ampuminen on oma juttunsa, mutta yli ajaminen nöyryytys mielessä on jotain ihan muuta. Mahdollisuus heitellä vasaroita on kuin tehokkaampi banaaninkuoren viskaus, ja toimii hyvin.

Lopuksi haluan kommentoida grafiikkaa ja ääntä. Kyseessähän on uusi Nintendon konsoli. Kun näin kuvia pelistä, en ollut täysin vakuuttunut graafisesta laadusta: turhan samanlainen oli meno edeltäjän kanssa. Mutta liikkeessä homma on jotain muuta. Toisaalta kaikki on niin paljon paremmin animoitu ja elävämpää, ja toisaalta suurikokoiset maailmat ja 24 kuskia ovat jotain, joita ei voi ohittaa. Mario Kart World on vain kerrassaan mahtava, ja Nintendo on laittanut historiaansa mukaan hyvin paljon. Jos tuntee Mushroom Kingdominsa, haluaa vain osoittaa ruutua ja huutaa yksikseen "NÄITKÖ TUOTA?!", kun jotain pientä vilkkuu ruudun sivussa. Ja sitten on vielä kerrassaan mahtava soundtrack kera runsaiden uusien kappaleiden, ja jopa vanhoja on sovitettu uusiksi.

On ilo kertoa, että Nintendo on tehnyt sen taas. Mario Kart 8 Deluxe on edelleen vieläkin se mahtavuus minulle kera kahden ladattavan lisäsisällön Wii U -konsolilta, ja siihen päälle neljä lisälatausta Switchille. Mario Kart World vastaa jo nyt edeltäjäänsä sisällön suhteen, ja tuntuu hyvältä pohjalta jatkaa rakentamista, ja kyseessä on itsessään loistava ajopeli niin onnellisille amatööreille, jotka vain haluavat ajella Mushroom Kingdomin kansalaisten seassa, ja myös ammattilaisille, jotka haluavat optimoida radoilla ajamisensa, ja oppia nopeasti, miten ajetaan mahdollisimman paljon niin seinillä kuin maassakin. Parempaa julkaisupeliä Switch 2:lle on vaikea kuvitella, ja ajatus siitä, että parempaa ja enemmänkin voisi olla tulevaisuudessa? Se on mahtavaa, eikä tätä peliä sovi ohittaa.