Marvel vs. Capcom: Infinite

En ole erityinen tappelupelien fani, mutta kokemukseni Marvel Vs. Capcom 2:n ja 3:n parissa on tehnyt selväksi, että Capcom osaa asiansa miellyttäessään sekä omia että Marvelin ystäviä. Marvel vs. Capcom: Infinite ei tee poikkeusta tästä säännöstä pelattavuudellaan, mutta sen sijaan muualla on tehty jokseenkin kyseenalaisia ratkaisuja.

Pääasiassa ohjaus on napakka ja hyvä, mutta joissakin hahmoissa tuntuu olevan selvää hitautta ja viivettä pelaajan komentoihin vastatessa. En ole täysin varma siitä, johtuuko tämä omista mieltymyksistäni, vai onko kyseessä pelin vika. Joka tapauksessa osa näppäinyhdistelmistä ovat melkoisen haastavia suoritettavia tavallisella ohjaimella. Tuntuukin siltä, että Marvel vs. Capcom: infinite on suunniteltu pelattavaksi erityisellä pelihallitikulla tavallisen ohjaimen sijaan. Ongelma on onneksi hyvin pieni, ja omiksi suosikeikseni osoittautuivat Morrigan, Dante, Arthur ja X muutaman erän jälkeen. Suunnilleen kaikilla hahmoilla on yhdistelmähyökkäyksiä, jotka ovat silmäkarkin ohella monipuolisia ja persoonallisia.

Uutta ovat kuusi erilaista Infinity-kiveä. Jokaisella on oma vaikutuksensa taisteluun, joka lisää uuden kerroksen strategiaa pelaamiseen. Itse taistelijoiden ohella on mietittävä myös heidän keskinäistä yhteistyötään, ja kuinka erilaisia heikkouksia voi paikata kivillä. Esimerkiksi Hulkin kanssa kannattaa käyttää Time-kiveä, koska se tekee vihreästä jätistä nopeamman.

Yksinpelaajille on tarjolla oma tarinatila. Valitettavasti tämä on sekä tylsä että kliseinen. Injustice-pelit ovat osoittaneet, että myös taistelupeleissä voi olla mielenkiintoinen ja syvällinen tarina. Marvel vs. Capcom: Infinite ei tarjoa kumpaakaan. Toki kyseessä on eeppinen taisto, kun Ultron ja Sigma ovat muuntuneet Ultron Sigmaksi. Tarkoituksena on tietysti kaiken elämän tuhoaminen. Harmillisesti kokonaisuudessa ei ole oikein mitään vetoavaa tai mielenkiintoista.

Taistojen välillä katseltavat välivideot toteuttavat lähinnä esittelyn virkaa, ja valtaosa taistoista käydään Ultron Sentry -yksiköitä vastaan. Moinen muuttuu hyvin nopeasti tylsäksi. Tappelut ikonisten hahmojen kanssa ovat hyvin harvassa, ja silloinkin ne tuntuvat enemmänkin eräänlaisilta välibosseilta. Onneksi Marvel vs. Capcom: Infinitessa on tarjolla oikeasti kiinnostavaakin pelattavaa.

Mission Mode antaa tehtäväksi suorittaa erilaisia iskuyhdistelmiä toisia hahmoja vastaan. Näin ollen pelimuoto on mitä oivin väline erilaisten liikesarjojen harjoitteluun. Pelaaminen onnistuu niin tekoälyä, vieressä istuvaa kaveria tai verkossa kohdattavaa kanssapelaajaa vastaan.

Marvel vs. Capcom: infinite on ensimmäinen nimenomaisesti menossa olevan konsolipolven laitteille kehitetty peli. Näin ollen on pettymys havaita, ettei graafinen asu pärjää kilpailijoille. Erityisesti välivideoiden kasvoanimaatiot olisivat kaivanneet enemmän huomiota. Äänisuunnittelu on onneksi parempaa. Taistellessa kuuluu runsaasti tuttuja ääniä, ja Marvelin hahmot kuulostavat nekin niin sanotusti itseltään.

Ärsyttävin ominaisuus on läpinäkyvä keskittyminen tulevaisuuden laajennuksiin ja DLC-tavaraan. Julkaisussa saatavilla on peräti 15 Capcomin ja 15 Marvelin taistelijaa. Lukema on siis jo valmiiksi hyvä, mutta joukosta puuttuu useita selvästi sinne kuuluvia hahmoja. Heitä jopa kohdataan muutamien välivideoiden aikana, ja tämä jos mikä paljastaa Capcomin suunnitelmat jo etukäteen. Jopa tarinatila ei saavuta tyydyttävää päätöstä, joten ilmeisesti lisää ladattavaa on tulossa siihenkin. Tällaisesta sisällön pimittämisestä seuraa, että kokonaisuus tuntuu julkaisussa keskeneräiseltä.

Marvel vs. Capcom: Infinitella on mahdollisuus kasvaa mahtavaksi taistelupeliksi. Ydinpelattavuus on viihdyttävää, ja ohjaus toimii hienosti. Rikkana rokassa ovat muutamat hutaisten tehdyt animaatiot ja se tosiasia, että melkoinen määrä sisältöä on napsaistu pois odottamaan tulevaisuuden maksullisia lisälatauksia ja -päivityksiä. Toisaalta on syytä muistuttaa, että Marvel vs. Capcom: Infinite on jo nyt erittäin toimiva ja viihdyttävä tappelupeli.