Marvel's Midnight Suns ajaa asiansa, vaikka ei teekään yhtä suurta vaikutusta kuin XCOM

Marvel's Midnight Suns on supervoimia täynnä oleva seikkailu kera tunnettujen lapsuuden sankareiden. Salainen supersankareita vastaan taisteleva organisaatio Hydra on onnistunut herättämään Lilithin, joka on kaikkien demonien äiti. Pelaaja on Hunter, jonka tehtävänä on joko pysäyttää tai tuhota se oma äiti eli Lilith.

Lähtökohta strategiapelille on mielenkiintoinen, sillä toisin kuin Firaxisisin muissa peleissä, tarina on monisyisempi. Tehtävien välillä omaa pelihahmoaan voi kuljettaa kolmannessa persoonassa, jossa sitten ratkotaan pulmia, päivitellään omia sankareita ja käydään sivistäviä keskusteluja. Minusta tämä on se kaikkein vähiten kiinnostava asia kokonaisuudessa. Tehtävät asiat eivät ole kiinnostavia, henkilöhahmot tuntuvat elottomilta eikä arkkujen etsiminen uusien asujen toivossa kiinnosta.

Onneksi kaikki sivutehtävät eivät ole pakollisia, joten on mahdollista keskittyä vain niihin varsinaisiin tehtäviin. Ja nämä toimivatkin hieman eri tavalla kuin XCOMissa. On mahdollista luoda oma korttipakka, joista saa hyökkäyksiä ja muita sen sellaisia omille sankareille, ja näitä kortteja sitten kiskotaan satunnaisesti pakasta. Mekaniikka toimii oikein hyvin, sillä aina ei tiedä, mitä onkaan tulossa. Hyökkäys kerryttää pisteitä, jolloin voi tehdä hyökkäyksiä ansoilla ja maaston esineillä. Kerrallaan voi käyttää kolme korttia, mikä pakottaa miettimään omia ratkaisuja.

Kuten odottaa sopii, on kyseessä hyvin aggressiivinen strategiapeli. On pakko saada pois pelistä kerralla monta pahista, mikäli mielii selviytyä. Pahikset saavat vahvistuksia joka vuorolla, joten voittajaksi selviytyminen on siksi työlästä. Taisteleminen ei lopulta ole yhtä mielenkiintoista kuin XCOMissa, mutta toisaalta kortit pitävät mielen virkeänä. Ja minä en siis pidä korttipeleistä.

Valitettavasti tarina ei kykene viihdyttämään siinä missä tarina. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia, mutta ääninäyttely ei aina onnistu. Panoksia ei ole tarpeeksi, sillä mitään tärkeää ei tunnu olevan pelissä. Pelin ehdoton vahvuus on sen taistelumekaniikka. Musiikki ja ulkoinen olemus ovat yleensä hyvää laatua, joskaan grafiikka ei aina ole sellaista kuin voisi toivoa. Peli näyttää hieman vanhentuneelta, ja XCOMista tutut ongelmat ovat edelleen läsnä. Näistä raivostuttavin on viive napin painalluksen ja käskyn suorittamisen välillä.

Henkilöhahmojen valinta on onnistunut, ja näin tappeluista tulee mielenkiintoisempia. Jokainen valittu hahmo toimii muista poikkeavasti, ja taisteluun vietävien kolmen keskinäinen hepun yhteystyö on mielenkiintoista. Tarina mahdollistaa myös satunnaiset tehtävät, jolloin on hyvä hetki testata uusia kykyjä.

Sivutehtävien osalta voi esimerkiksi ostaa huonekaluja kirkkoon, mutta moinen ei voisi vähempää kiinnostaa. Parasta ovat ne taistelut, ja Marvelin fanit on otettu huomioon tavalla ja toisella.

Teknisesti peli toimii hyvin. Lataukset ovat vikkeliä, valikot toimivat mallikelpoisesti ja peli toimii hyvin niin peliohjaimella kuin hiirellä ja näppäimistölläkin. Äänimaailma ja musiikki hoitavat hommansa. Kyseessä on kaikkiaan hiottu suuren budjetin peli. Grafiikka ei ehkä ole niin hyvää kuin olisin toivonut, mutta onneksi pelaaminen on hauskaa. Kunhan vain ei laita niin paljoa painoa tarinalle ja sivutehtäville.

Kehittäjillä olisi ollut oiva tilaisuus yhdistää taistelut paremmin siihen, mitä niiden kähinöiden ulkopuolella tapahtuu. Kaikkiaan pidän kuitenkin siitä, mitä tarjolla on.