Matt Hazard: Blood Bath and Beyond

Matt Hazardin arkkivihollinen on kaapannut 8-bittisen Hazardin vangikseen, ja nyky-Hazardin on matkattava menneisyyteen pelastaakseen itsensä. Juoni on juuri niin pöhkö, kuin Hazard-peliin kuuluukin, mutta genreuskollisesti tarina on kuitenkin vain kehys jatkuvalle räiskinnälle. Kaksiulotteisesti vierivä ruutu työntää syliin läjäpäin konnia, jotka pitää pistää aisoihin tuhdilla annoksella nikkelikarkkia. Perinteistä poiketen Matt kykenee ampumaan taustoissa heiluvia kohteita, tehden kaksiulotteisesta pelistä 2,5D-mellastuksen.

Matt Hazard: Blood Bath and Beyondin jokainen kenttä on jatkuvasti täynnä vaaroja ja ammuksia, ja vaikka sankarillamme on mittarillinen kestopisteitä, pelaajan on pidettävä kieli keskellä suuta, ettei henki lähde saman tien. Pelin vaikeustaso saattaakin aiheuttaa sydämentykytystä, sillä herra heittää henkensä välittömästi hipaistessaan sähköankeriasta, haikalaa tai seinässä olevaa piikkiä. Loikkia tehtäessä on siis oltava varovainen, ja kun ruutu on muutenkin täynnä hengenvaarallista härpätintä, kuolo korjaa kokemattoman vähän väliä.

Ei sillä, Hazardilta löytyy millä antaa takaisin. Satunnaisesti putoilevat powerupit vaihtavat perustussarin raskaisiin rynnäkköhaulikoihin, rynkkyihin, raketinheittimiin ja jääpyssyihin, ja joka vempeleellä kehtaa mellastaa. Taskussa kulkeva kasa kranaatteja puolestaan helpottaa raskaampien vastusten hävittämistä. Jos onnistuu pysymään hyvän tovin hengissä, Matt voi aktivoida Hazard Time -efektin, joka käytännössä tekee heeroksestamme vahingoittumattoman.

Tähän mennessä peli kuulostaa aika lailla peruskauralta. Ikävä kyllä, sitä peli aika pitkälle onkin. Kentät repivät huumoria irti niin Super Mariosta, merirosvoista, ninjoista, tappajakaloista sun muista populaarikulttuurin ikoneista, mutta hyviä ideoita ei yksinkertaisesti hyödynnetä pelimekaniikan kannalta mitenkään. Matt etenee ja Matt ampuu, eikä peli tee mitään eroa sille, kuljetaanko nyt halki Super Marion putkimaailman vai Pokemon-irvailun.

Kenttäsuunnittelu ei ole ainoa harmin aihe. Itse koin jopa ammuskelun kömpelöksi - sen sijaan, että oikea tatti tähtäisi vasemman liikuttaessa sankariamme, kaikki hoituu yhdellä tatilla. Toisin sanoen, jos haluat ampua yläviistoon, varaudu siihen että Matt-setä ryllistää samalla eteenpäin ja putoaa ansakuoppaan. Jo pelkästään tällä muutoksella BBB olisi kertaluokkaa viehättävämpi peli.

Matt Hazard: Blood Bath and Beyondin teho jää auttamatta vaillinaiseksi. Huumoria viljellään runsaasti, mutta suurin osa siitä osuu harhaan. Nasevia onelinereita nakkeleva Hazard alkaa toistamaan itseään jo ensimmäisessä kentässä ja pelimaailmalle piruilu jää puolivillaiseksi vitsin virittelyksi. Se, että tapetut viholliset roiskuavat naurettavan paljon verta tai lentelevät ylilyövän korostetulla ragdoll-efektillä ei yksin jaksa kauaa hauskuttaa.

Vaikka pelissä onkin eittämättä hetkensä, etenkin kaksinpelinä melskatessa, se ei kykene pistämään kampoihin sellaisille hiteille kuin Shadow Complex tai Castle Crashers. 15 euron hintalappu onkin tässä suhteessa aivan liian korkea. Demon avulla voi onneksi testata, onko pelistä viihdyttämään edes kovan luokan Metal Slug tai Contra-fania.