Max Payne 3

Luomisprosessi ei kuitenkaan ollut ongelmaton. Reaktiot ensimmäisiin kuviin, joissa nähtiin kalju, paksu Max Payne Havaiji-paidassa auringonpaisteen ja palmujen ympäröimänä eivät olleet rohkaisevia, ja peli on kehityskaarensa aikana kärsinyt useista viivästyksistä. Mutta viivästykset olivat paikallaan, koska lopputuloksena syntyi kaikella tapaa se Max Payne 3, jota olin toivonutkin.

Tapahtumapaikkana toimii Säo Paulo. Maxin on kutsunut Passoksen kaupunkiin vanha ystävä poliisiopistosta, joka on nyttemmin siirtynyt yksityiselle turva-alalle ja kolmen Brancon veljeksen palvelukseen. Varakas veljeskatras koostuu rakentajapohatasta, poliitikosta ja ikuisesta playboysta. Slummien gangsterit ovat kaapanneet vanhimman veljen palkintovaimon, ja pian Max on kilpajuoksussa aikaa vastaan pelastaakseen taas naisen, joka on asettanut henkensä hänen käsiinsä. Kun puolisotilaalliset palkkasoturit ja poliisien erikoisjoukot sekaantuvat asiaan, tulee sankarillemme nopeasti selväksi että kyseessä on enemmän kuin yksinkertainen kidnappaus, ja tämä löytää itsensä kovin syvistä vesistä.

Pelikokemuksena Max Payne 3 on onneksi sangen lähellä edeltäjiään. Korkeaoktaanista toimintaa ja kiivaita tulitaisteluita siis riittää, ja niitä korostetaan sarjalle ominaisella bullet time -efektillä. On todella tyydyttävää heittäytyä sivuttain suojan takaa ja sihdata neljälle viholliselle napit otsaan niin että nämä kaatuvat ennen kuin Max itse ehtii koskettaa maata.

Rockstar on myös tehnyt toimintaan muutamia pieniä lisäyksiä, joista huomattavimpana on suojautumisjärjestelmä. Lisät tuntuvat kuitenkin hienovaraisilta ja luonnollisilta laajennuksilta Maxin liikevalikoimaan. Eikä tarvitse murehtia: Max Payne ei ole Gears of War, vaikka siinä voikin suojassa kyykätä.

Verrattuina moniin muihin tämän päivän suuriin toimintapeleihin (kuten Call of Duty) on Max Payne 3:ssa toimintakohtauksia käsikirjoitettu huomattavan vähän. Vihollisia pursuaa niin ovista, ikkunoista kuin kulmienkin takaa, kun tietyt pisteet kartalla ohitetaan, mutta muuten pelaaja on vapaa päättämään miten tilanteet selvitetään. On sangen harvinaista, että porukkaa kaatuisi tai asioita räjähtäisi ilman että pelaaja on aiheuttanut tätä suoraan liipaisinsormellaan, eikä myöskään Maxin ohjaimista joudu luopumaan juuri koskaan.

Paikoittain kuitenkin elokuvallisuutta korostetaan ja Max joutuu suorittamaan eeppisiä temppuja bullet time -hidastuksina. Tämän täytyy esimerkiksi onnistua ampumaan kidnappaajaa kasvoihin pudotessaan katolta, tai pamauttaa liikkuvan bussin ovesta takaa-ajajaa päähän päästäkseen karkuun. Tällaiset kohtaukset toimivat usein alkupisteenä perinteisemmille tulitaisteluille, ja vaikka ne ovatkin tiukasti käsikirjoitettuja, eivät ne kuitenkaan vie hallinnan tunnetta pois pelaajalta.

Puristit tulevat pitämään siitä etteivät Maxin kestopisteet kasva takaisin omia aikojaan, ja tähtäystä avustetaan vain niin paljon kuin pelaaja haluaa. Avustuksen voi halutessaan vaikka kytkeä kokonaan pois päältä Vaikeustaso on asetettu riittävän korkeaksi, että normaalillakin tasolla minulta meni pelin läpäisemiseen kahdeksasta kymmeneen tuntia. Matkalla sattui myös lukuisia kuolemia. Onneksi latausaika kuoleman jälkeen on miltei olematon.

Max voi enää kantaa kolmea asetta samaan aikaan. Mukana on kaksi pistoolia ja yksi kivääri, joka tosin heitetään menemään usein kun pelaaja vetää pistoolit esille. Asevalikoima on erinomainen ja omat suosikit löytyvät nopeasti. Niukka kantokyky tuntuu hieman rajoittavalta, mutta siihen tottuu. Suurin ärsytyksen aihe on kuitenkin joidenkin aseiden laser-tähtäin, jonka käyttö normaalin tähtäimeen nähden on hankalaa ja pahimmillaan turhauttavaa.

Esityksessä suurin muutos on, että aiempien pelien sarjakuvamaisesta toteutuksesta on luovuttu, ja tilalle ovat Rockstarin Grand Theft Autoista ja Red Dead Redemptionista tutut välianimaatiot. Se on tervetullut muutos, koska kohtaukset on ohjattu ja kirjoitettu terävästi. Ne ovat paikoitellen hieman pitkiä, mutta eivät koskaan äidy pitkästyttäviksi.

Äänipuolella James McCaffrey esittää jälleen Max Payneä, ja on siinä parempi kuin koskaan. Hän on löytänyt hyvän tasapainon maailmaan väsyneen, itseinhoa uhkuvan sarkasmin ja röyhkeän toimintasankaroinnin väliltä. Käsikirjoitus välttää myös aiempien pelien parodian rajalla keikkunutta synkkyyttä, ja Maxin jutuista saa irti monet hyvät naurut.

Rockstar on lisännyt Max Payne 3:een myös moninpelin, joka toimii aivan täydellisesti. Myös bullet time on saatu ympättyä mukaan. Jos näet pelaajan joka kytkee sen päälle, vaikuttaa se myös sinuun, ja sama toimii toisin päin. Näin ketään ei voi vain räimiä hengiltä sivusta tämän roikkuessa ilmassa "omia aikojaan". Useat avattavat Burst-nimiset parannukset, aseet ja varusteet antavat pelaajan tuunata omaa settiänsä parhaassa Call of Dutyn hengessä.

Max Payne 3 tarjoaa monia kekseliäitä pelimuotoja, joiden lippulaiva on Gang Wars. Siinä viisi erää sidotaan yhdeksi pienoiskampanjaksi. Pelimuoto muuttuu joka erässä riippuen siitä kuka voittaa ja kuka häviää, ja viimeinen näistä onkin sitten puhdas deathmatch. Moninpeliosuus tuskin tulee valloittamaan maailmaa, mutta se on hauska ja hyvä lisäys joka tulee varmasti pidentämään pelin elinkaarta.

Max Payne 3 on siis kaikilla tavoin menestys. Tarina saattaa käydä hieman hämäräksi kohti loppua, mutta muuten se tykittää kaikilla sylintereillä. Tiuha toiminta on hyvin ohjattua ja se välttää monet niistä ongelmista jotka muuten vaivaavat tätä genreä nykyään. Tämä on yksi parhaista räiskinnöistä mitä olen pelannut pitkään aikaan. Älkää antako kaljamahan hämätä, Max Payne on elämänsä kunnossa!

Katso Max Payne 3:n 10 ensimmäistä minuuttia alla olevasta videopainikkeesta!