Max Payne

Vaimonsa ja lapsensa traagisesta menetyksestä ylitsepääsemätön newyorkilainen poliisi Max Payne (Mark Wahlberg) on menettänyt elämänhalunsa. Ainoana eteenpäin vievänä motiivina on kosto. Max on siirtynyt työskentelemään selvittämättömien poliisitutkimusten pariin tarkoituksenaan saada perheensä murhaaja kiinni. Tuoreen vihjeen perässä liikkuva Max joutuu lavastetuksi entisen parinsa murhasta ja saa apua siskonsa tappajaa jahtaavalta Mona Saxilta (Mila Kunis).

Max Payne jää turhauttavasti vajaaksi jokaisella osa-alueellaan. John Mooren (Flight of the Phoenix, Behind Enemy Lines) ohjaus hapuilee pahasti, eikä kykene luomaan tyylikkyyttä, jännitteistä puhumattakaan. Henkilöohjaus on kadoksissa, ja Mooren lähestymistapa toimintakohtauksiin on ihmeellinen. Peleissä kaoottinen toiminta oli tiukasti kontrolloitua, mikä korostui entisestään ajanhidastuskikkailulla. Moore on hylännyt vastaavan hallitun tyylittelyn ja päätynyt taidottomaan ratkaisuun, tehden lyhyistä toimintajaksoista sekavia ja nopeatempoisia. Katsoja ei sisäistä taisteluiden kokonaiskuvaa nopeista lähikuvaleikkauksista. Pelien läsnäolo on kovin etäistä. Huumeharhajaksot ovat elokuvan parasta antia, vaikka peleissä vaikutuksenalaiset visiot käsiteltiin huomattavasti tehokkaammin.

Persoonaton käsikirjoitus ei toivu tarinan käynnistymisongelmista, ja elokuva kulkee läpi katsojalle etäisiksi jäävien juonikuvioiden. Tapahtumissa ei ole tolkkua, ja asian tekee vastenmielisemmäksi väärissä rooleissa olevien näyttelijöiden mumiseva puinen dialogi.
Otsa kurtussa jököttävä nimiroolin Wahlberg ei kykene välittämään uskottavaa kuvaa tuskan riipivästä miehestä, jolla ei ole mitään menetettävää. Sivuosien roolitus on vielä enemmän hakoteillä, mistä Kunis on surullinen esimerkki. That 70's Show -tv-sarjasta tuttu naisnäyttelijä on totaalisen sopimattomassa osassa venäläisenä kovanaamana.

Positiivisia asioita rahastuksenmakuisesta Max Paynesta on vaikea löytää, joten se auttamatta liittyy surkeiden pelielokuvien masentavan pitkään listaan. Max Payne on toivoton tusinatuote, josta luulisi pelien kovimmilla faneillakin olevan vaikeuksia nauttia.