Microsoft Flight Simulator 2024 (PlayStation 5)

Olen aina rakastanut ajatusta lentämisestä. Kaikissa peleissä, joissa saan mahdollisuuden päästä jonkin ilmassa lentävän kohteen ohjainten taakse, suuntaan askeleeni ensin sinne. Lentoasema esimerkiksi on aina ensimmäinen määränpääni kaikissa GTA:n kaltaisissa peleissä, ja uskaltaisin jopa väittää, että olen vuosien varrella tullut melko taitavaksi myös lentämään peleissä. Kun siis ilmoitettiin, että Microsoft Flight Simulator (2020) julkaistaisiin, olin yhtä lailla iloinen ja kauhuissani. Iloinen, koska saisin vihdoin tilaisuuden lentää taivaalle lähes aidon kokemuksen muodossa, ja kauhuissani, koska en omistanut enkä aikonut hankkia alustaa, jolle simulaattori julkaistiin. PlayStation oli järjestelmä, jolla tuolloin pääasiassa pelasin, ja vaikka hankin myöhemmin Switchin, se ei auttanut paljon, sillä Microsoftin suojeluksessa taivaalle pääseminen edellytti tietenkin joko PC:tä tai Xboxia. Minun oli pysyttävä maassa.

Nyt en tietenkään puhu vuoden 2020 versiosta, vaan jatko-osasta Microsoft Flight Simulator 2024, mutta yllä olevan kappaleen valossa voitte varmasti ymmärtää iloni, kun toimittaja Mäki vain tunteja sen jälkeen, kun olin liittynyt takaisin toimitukseen, lähetti kysymyksen, kuka voisi harkita erittäin ajankohtaisen PlayStation 5 -version arvostelua. Oli vihdoin aika laittaa lentäjän lasit päähän ja ottaa paikkani lukuisten oikeiden (vaikkakin simuloitujen) lentokoneiden ohjainten takana saadakseni vihdoin selville, mitä olin jäänyt vaille kaikki nämä vuodet. Tämän unenomaisen takauman myötä toivotan teidät tervetulleeksi osoitteeseen Microsoft Flight Simulator 2024.

Ensimmäinen asia, jonka huomaan, kun käynnistän uuden elämäni pilvien keskellä, on se, kuinka kauan Microsoftin uuden PS5-version käynnistäminen kestää. Toki ymmärrän, että peli, joka kirjaimellisesti lataa resursseja maailman kaikista kolkista, tarvitsee aikaa valmistuakseen, mutta jollekin, joka on tottunut nykyisen sukupolven salamannopeisiin SSD-asemien odotusaikoihin, on silti muutos, että joudun odottamaan yli puolitoista minuuttia ennen kuin pääsen alkuun. Kun odotus on ohi, minun on kuitenkin aika luoda oma ohjaajani tavalliseen tapaan melko yksinkertaisen hahmonluojan avulla. Vaikka suhtaudun varauksellisesti siihen, että henkilökohtainen lentäjä-avatar olisi edes tarpeen ensimmäisen persoonan simulaattorissa, suhtaudun tehtävään vakavasti ja luon lentäjän, jonka kuvittelen olevan GTA Online -hahmoni vanhempi versio ja joka rinnakkaisuniversumissa on jättänyt rikollisuuden polun tavoitellakseen unelmaansa (tai mahdollisesti minun unelmaani) täysipäiväisesti.

Tässäkin vaiheessa kuitenkin huomaan, että Microsoftin lentosimulaattori näyttää kärsivän suorituskykyongelmista, sillä kuva pätkii hieman ja Microsoftin lentosimulaattorilla näyttää olevan vaikeuksia ladata yksinkertaisia asioita, kuten pieniä paitoja tai kampauksia, joihin aion pukea vanhan rettelöitsijäni. Sillä on tietysti hyvin vähän tekemistä itse pelin kanssa, että joudun odottamaan muutaman ylimääräisen sekunnin, ennen kuin näen, mikä energiajuomamerkki luonnehtii yhtä tarjolla olevista haalareista, mutta samalla se voi tuntua lopulta turhalta elementiltä, joka myös vetää alas simulaattorin muun osan teknisiä odotuksia. Hahmonluoja ei tietenkään ole välttämätön osa tätä simulaattoria, mutta jos se on tarkoitus sisällyttää siihen, sen pitäisi mielestäni ainakin toimia moitteettomasti.

Mutta siitä riittää, sillä muutamaa napin painallusta myöhemmin pääsen vihdoin istumaan pienen yksityiskoneen ohjainten taakse. Vaikean alun jälkeen, jossa peli ei valitettavasti ladannut ohjeita, jotka lennonopettajani piti jakaa, pääsin vihdoin ottamaan Bromman lentokentän alleen ja ottamaan ensimmäiset kompuroivat siivekkäät askeleeni Microsoftin maailmanlaajuisessa simulaatiossa. Ja kyllä, se oli maagista, mutta myös paljon vaikeampaa kuin odotin. Jälkikäteen ajateltuna on sanomattakin selvää, että Grand Theft Autoa ei voi verrata Microsoft Flight Simulatoriin, mutta se röyhkeys, jonka olin kasvattanut Los Santosin ilmatilassa viettämieni vuosien aikana, oli nyt poissa, ja minun oli opeteltava kaikki alusta alkaen. Esimerkiksi koneen nokka pitäisi kääntää ylöspäin nopeuden säätelemiseksi, kun taas liian suuri moottoriteho siinä asennossa aiheuttaa sen, että korkeuteni on aivan liian suuri. Jos tiedät jotain lentokoneista, tunnistit luultavasti kourallisen virheitä jo tuossa yhdessä lauseessa ja voit luultavasti päätellä, etten tiedä lainkaan, mistä puhun, mutta vastaisin, että opettelen! Koko ajan! Ja se on yksi Microsoft Flight Simulatorin hienoista puolista, minusta tuntuu, että opin jatkuvasti uusia taitoja lentokoneiden käsittelystä, aina lentoonlähdön ja laskeutumisen perusasioista aerodynamiikan oppeihin, jotka on otettava huomioon ilmassa. Se ei ole aina helppoa, mutta ehkä juuri siksi minusta tuntuu, että kasvan rooliini sitä enemmän, mitä enemmän aikaa vietän ilmassa.

Lisäksi minusta tuntuu, että Microsoft Flight Simulator 2024 antaa minulle juuri sen verran tietoa, että minusta tuntuu, että selviän haasteista ilman, että peli pitelee kädestä suuressa määrin. Ohjeet ovat jopa melko niukat, ja paljon jätetään hitaasti lisääntyvän hallinnan tunteeni varaan, jotta selviän askel askeleelta. Periaatteessa pidän siitä, mutta joskus on itse asiassa hieman liian vaikeaa tulkita, mitä peli haluaa minulta, sillä robotin kaltaiset äänet käyttävät usein kieltä, joka tuntuu olevan sovitettu täysin koulutetuille lentäjille eikä kaltaisilleni vastakuoriutuneille teennäisille lentäjille. Merkittävä osa harjoittelusta koostuu kuitenkin siitä, että opettelee useita näppäimistön pikanäppäimiä lentokoneen ohjaamiseen, mikä on hieman sääli ottaen huomioon, miten yksityiskohtaisia lentokoneiden ohjaamot todellisuudessa ovat. Jokainen pieni hallintalaite on näennäisesti esillä, ja sen kanssa voi olla vuorovaikutuksessa, mutta en koskaan saa opetusta siitä, mitkä napit ja vivut oikeastaan tekevät mitä. Ymmärtääkseni tiedot voi toki lukea erilaisten tarkistuslistojen kautta, joita minä aloittelijan tilassa en ymmärrä, mikä tarkoittaa, etten ole toistuvista yrityksistä huolimatta koskaan onnistunut käynnistämään konettani omin avuin. Toisaalta on tietysti ilahduttavaa, että pääsen suhteellisen nopeasti ilmaan, mutta samalla tuntuu aina siltä, että menetän tärkeän osan kokemuksesta, kun en saa napsauttaa ja kääntää erilaisia mittareita, kuten kuvittelen oikeiden lentäjien tekevän. Varsinkin kun kaikki on saatavilla edessäni ja vain tieto siitä, miten se tehdään, puuttuu.

Ilmassa ollessani en kuitenkaan ajattele sitä kovinkaan paljon, sillä kritiikki katoaa helposti, kun en vain ohjaa omaa konettani, vaan lennän Tukholman, Göteborgin, Lontoon, Sydneyn ja muiden tunnettujen ja tuntemattomien paikkojen yllä. Todellisia paikkoja, jotka avaavat silmäni asioille, jotka oikeastaan jo tiesin, mutta joista muistuttaminen tuntuu silti hyvältä. Maailma on suuri paikka. Ja Microsoftin lentosimulaattorin avulla voin kokea sen maantieteellisen kokonaisuuden olohuoneestani käsin. Vaikka kokemus on jatkuvasti täynnä optimointiongelmia, sillä maanpinnan tekstuurit vilkkuvat usein näkökentässäni, ja vaikka olisin toivonut, että tällaiset ongelmat olisi korjattu, koska peli julkaistiin PC:lle ja Xboxille jo viime vuonna, on todellinen ilo matkustaa taivaalla ja katsoa alaspäin todellisiin maisemiimme, jotka avautuvat kaikessa loistossaan. Kuvanpäivityksen kanssa on ajoittain ongelmia, ja olisin toivonut, että taajuus olisi nostettu 60 fps:ään. Se on paljon vaadittu peliltä, jonka näyttämönä on maailma, mutta kun niin suuri osa pelikokemuksesta perustuu näkymien katseluun, olisi ollut hienoa, jos kaikki olisi sujunut paremmin kuin nyt. Minusta myös visuaalinen ilme tuntuu hieman vanhentuneelta, eikä se ole aina niin hieno ja terävä kuin olin etukäteen kuvitellut. Tekniset puutteet ovat olemassa ja valitettavasti vetävät arvosanaa hieman alaspäin, mutta minulle se on helppo jättää huomiotta, kun elän lentäjän roolissa.

DualSense-ohjaimen loistavaa teknologiaa on myös hyödynnetty hyvin, sekä liipaisimien vastuksen osalta, kun korjaan peräsintä, että tärinän osalta, ja sisäänrakennettua kaiutinta käytetään laajasti ja tyydyttävällä tavalla. Olen iloinen siitä, että on mietitty mahdollisuuksia luoda lisää immersiota PS5:n laitteistolla, ja minun on helppo haaveilla ja leikitellä ajatuksella mahdollisesta PSVR2-päivityksestä jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Ajatus siitä, että voi katsoa tuulilasista ulos ja nähdä alla olevan maailman pelkällä niskan heilautuksella, voisi todella tehdä ihmeitä immersiolle samalla tavalla kuin Gran Turismo 7:ssä. Lisäksi ohjaamossa käytetyn ärsyttävän analogisen tikun ohjaama hiiren osoitin olisi voitu korvata liikeherkällä ohjausjärjestelmällä, joka olisi jopa kannustanut kehittäjiä opettamaan minulle, miten lentokoneeni käynnistetään manuaalisesti, ja saisi minut uppoutumaan täysin ympäristööni. Se ei olisi ollut hyväksi oikealle työlleni, opiskelulleni tai sosiaaliselle elämälleni, sillä en olisi luultavasti koskaan enää poistunut digitaalisesta lentokoneestani.