Monster Hunter: Wilds vielä kerran ennakossa, Capcom pitää kiinni perinteistä, ja niin sen olla pitääkin

Monster Hunter: Wilds osoittaa, että avain hyvän jatko-osan tekemiselle pitkäikäiseen pelisarjaan ei aina ole uuden tekeminen, vaan paremminkin valikoidusti miettiä kunnolla, mitä uutta pitäisi lisätä... ja mitä taas ei tarvitse muuttaa. Worldin jälkeen Wilds ei tunnu yhtä vallankumoukselliselta kuin se vuoden 2018 peli, mutta ei sen tarvinnutkaan.

Suurin osa Wildsin muutoksista kaavaan ovat jokseenkin hienovaraisia: ne eivät kokonaan muuta pelikokemusta, mutta suuresti parantavat sitä monin pienin tavoin. Ensinnäkin tehtävät voi käynnistää siinä heti paikalla, ja niitä tehtäviä avautuu vain tekemällä tarpeeksi vahinkoa hirviölle, jonka maailmassa kohtaa ilman tarvetta valita tehtävää ensin taululta erikseen. Ja kun valmista on saatu, ei enää tarvitse palata takaisin leiriin automaattisesti, vaan voi jatkaa pelialueen tutkimista etsien uusia hirviöitä kaadettavaksi tai muuta tehtäväksi.

Tämä muistuttaa siitä, miten Super Mario Odyssey ei pakottanut palaamaan keskusmaailmaan tähden/auringon/kuun löytämisen jälkeen: hienovarainen lisäys tekee pelistä sujuvamman, ja vähäisemmillä keskeytyksillä kera suuremman yhteistoiminnan perinteisen avoimen maailman roolipelin kanssa. Rituaalina kun oli mennä tehtävätaululle, valita tehtävä ja palata sitten takaisin leiriin suorituksen jälkeen. Moinen on nyt poissa (tai ainakaan se ei ole pakollista), ja näin saadaan pelaaja vähän surulliseksi, sillä näin saatiin Monster Hunteriin aivan omanlaisensa pelaamisen kaava, jonka tekeminen tuntui työltä.

Kuitenkin varmasti kyseessä on muutos, joka on pelille hyödyksi pitkässä juoksussa, varsinkin kun suurempi huomio on nyt kerronnassa, henkilöhahmoissa (paljon on ääninäyttelyä se oma metsästäjä mukaan lukien) ja myös tutkimista. Capcom on erityisesti painottanut yksityiskohtia, mitä tulee hirviöiden käyttäytymiseen, jokaisen yksilön omalaatuisuuteen jopa saman lajin sisällä, ja miten säätila vaikuttaa ympäristöön. Näitä osa-alueita varmasti arvostaa paremmin, kun on saanut pelata kauemmin ympäristössä vaellellen hirviöitä etsien sen sijaan, että voi hyppiä pelimaailmaan ja takaisin.

Uusien aseiden puute on hieman kummallista. Capcom on lisännyt mukaan uuden "Focus Moden", mikä tekee tähtäämisestä helpompaa, ja lisäksi mukana on muutama uusi strategia, kuten enemmän vahingon tekeminen hirviön haavalle ennen kuin se paranee. Se ei tunnu yhtä uudelta kuin esimerkiksi Wirebug Monster Hunter Risessa. Kuitenkin suurin osa Monster Hunterin veteraaneista varmaankin suosii niitä entisiä suosikkiaseita, ja jos on uusi tulossa, on 14 hahmoluokkaa silti iso määrä, ja niiden kesken on suuria eroja mukaan lukien helpompi käyttää jalkajousta, joka tekee pelaamisesta enemmän räiskintäpelin loppumattomilla ammuksilla (ainakin tavallisilla ammuksilla, siis).

On sanottava, että hieman enemmän olisi voitu tehdä taistelumekaniikan parantamiseksi, joka joidenkin mukaan on jo täydellinen. Kovinkaan monessa pelisarjassa ei tappelupelejä lukuun ottamatta ole omistauduttu tekemään samaa tekniikkaa niin täydellisesti yhä uudelleen vuosikymmenten kuluessa. Jos aloitti käyttämään Switch Axea, Great Swordia tai Hammeria PSP:llä, Wiillä tai 3DS:llä silloin joskus, tuntee olonsa heti kotoisaksi Wildsin parissa, vaikka olisi jäänyt joitakin pelejä väliin. Kyse on kuin polkupyörällä ajaminen: sitä ei koskaan unohda, vaikka kuinka vuosia kuluisi. Tämä on erittäin tyydyttävää, ja kummallisella tavalla vain harva peli sen saavuttaa, nimitäin tutun tunteen. Pelaaja tuntee olevansa kotona pelatessaan.

Ja mikä tärkeintä, se varsinainen metsästäminen ja maailman tutkiminen on ennallaan. Jopa uusien konsolien tehoilla jokainen alue on todellakin oma erillinen karttansa, joka on kooltaan iso, mutta silti käsiteltävissä. Monster Hunter kieltäytyy muuntamasta itseään avoimen maailman peliksi, kuten monet toimintaroolipelit nykyisin ovat. Se ei tee muutosta edes silloin, kun siinä olisi järkeä. Mutta samaan aikaan tuntuu siltä, ettei moinen olisi oikein. Ja ohjaaja Yuya Tokuda on samaa mieltä.

"Luonnollisesti kasvatamme pelin mittakaavaa isommaksi", sanoi Tokuda Gamereactorin haastattelussa ennakkotestauksen aikana. "Kaiken kaikkiaan haluamme antaa pelaajille sellaisen pelikokemuksen, joka vaatii tekemään näistä pelialueista erilliset, sillä haluamme niiden todella olevan eläytymiskelpoiset, oikeastaan olemaan oma elävä maailmansa, on se sitten aavikko tai metsä. Jos näistä tekisi keskenään yhteydessä olevia, seuraisi siitä tyhjiä välialueita, eikä se saavuttaisi mitään siitä, mitä haluamme tehdä. Vaikka pelissä on saumaton liikkuminen ja siirtyminen, olin silti sitä mieltä, että kaikkein parasta Monster Hunterille on tehdä pelialueista erilliset, ja samalla mahdollistaa niiden välillä siirtyminen samassa maailmassa. Se oli kaikkein paras ratkaisu."

Toinen pelisarjan tavaramerkki on verkkomoninpeli. Wildsissa tämä on ennallaan, ja enimmillään neljälle samanaikaiselle pelaajalle. Ei siksi, etteikö voisi laittaa enemmänkin, vaan siksi ettei pelaajien lisääminen olisi hyvästä. "Minusta Monster Hunterin keskeinen asia on pelaajan ja hirviön suhde, 1v1-taistelu", tuottaja Ryozo Tsujimoto selvensi. "Tietenkin voi pelata muiden kanssa, mutta mitä enemmän pelaajia mukaan lisää, sitä enemmän se vesittää sitä laatua, että jokainen pelaaja kokee ottavansa mittaa isoista hirviöistä. Jos on mukana 50 tai 100 ihmistä taistelemassa saman hirviön kanssa, olen sitä mieltä, että yksittäisen pelaajan panos muuttuu vähäisemmäksi, ja jokainen metsästys tuntuu vähemmän metsästykseltä."

Ei siis kannata odottaa Monster Hunterin muuttumista MMO-peliksi tai Battle Royaleksi lähiaikoina. On ehkä hieman väärin ylistää peliä siitä, mitä se ei ole, mutta nykyaikana, jolloin niin monet pelisarjat hukkuvat yrittäessään kopioida toisten pelien menestystä, tai huonontuvat koettaessaan saada lisää tuloja toisenlaisella liiketoimintamallilla, on helpotus huomata, että Monster Hunterin kaltainen sarja keskittyy siihen, minkä se parhaiten osaa. Mitä jos Monster Hunter olisikin live service loputtomine päivityksineen ja kausineen, Battle Passeineen ja ristiin menevine yhteistyötempauksineen? Se saattaisi toimia... mutta se saattaisi myös surkeasti epäonnistua vieden pelinkehittäjien huomiota siitä, että tavoitteena on tehdä mahdollisimman hyvä peli suunnilleen viiden vuoden välein.

Onneksi Capcom ei ole sellainen kuin useat muut pelifirmat. Kyseessä on firma, joka hoitaa melkein kaikkia pelisarjojaan suurella huolella nostaen niiden arvoa ilman, että perusperiaatteista luovutaan tai fanien odotukset petetään. Monster Hunter: Wildsissa on isoja muutoksia, ja luvassa on varmasti vielä yllätyksiäkin (kuinka syvällinen se tarina lopulta onkaan?), mutta samaan aikaan kyseessä on se sama peli, johon miljoonat pelaajat ovat ihastuneet.