Moon Diverissä neljä värikoodattua animetaistelijaa lanaa tietään läpi tusinavihollisten, jotka koostuvat pääosin paikallaan seisovista maalitauluista ja lentäen ilmestyvistä jättihyttysistä. Pidemmälle edetessä mukaan sekoitetaan pahempaa korstoa, jotka voivat siivuttaa huolimattomasti eteenpäin paahtavan seurueen sekunneissa. Kenttäkokonaisuuksien lopussa olevat pomot noudattavat inhottavasti laaki-ja-vainaa -periaatetta. Muutamien tapauksessa on väistämätöntä, että kuolo korjaa ennen onnistunutta kentän läpäisyä. Normaalitaistelussa kaverit voivat herättää kuolleista, mutta pomojen tapauksessa koko porukka voi purra nurmea yhtäaikaisesti.
Peli itsessään on hyvin simppeliä pari nappulan pätkintää ilman suuria erikoisuuksia. Yksi nappi paiskoo perushyökkäyksiä, toinen käyttää "magiaa" kuluttavia erikoisiskuja. Osa kentistä löytyvistä uusista erikoiskyvyistä on todella tehokkaista, osa taas täysin yhdentekeviä. Japanilaisuusperiaatteen mukaisesti isommat hyökkäykset pitää näyttää hektisenkin toiminnan keskellä erillisellä animaatiolla. Joka. Ikinen. Kerta. Ratkaisu on juuri ja juuri perusteltavissa yksin pelattavissa peleissä, mutta kolmen muun pelaajan murhanhimoinen katse erikoisliikettä ylikäyttäessä osoittaa, kuinka väärä se on nopeasti etenevässä moninpelissä.
Koska tappelemisesta itsestään ei voi löytää kovin syvällistä huvia, peli vaatii pitämään vihollisten tappotahtia yllä kertoimen kasvattamiseksi. Kertoimen avulla taistelija tienaa enemmän kokemusta, jota voi sijoittaa kenttien lopuksi hahmon kestoon, taikavoiman määrään tai iskujen tehokkuuteen.
Muutamaa vänkää erikoisiskua ja pomoa lukuun ottamatta peli on ulkoisesti harmittavan valju. Kentät ovat pääosin harmaita teollisuuslaitoksia sun muita putkia ilman huippukohtia tai muistettavuutta. Kamera on usein harmittavan lähellä pelaajia, jolloin ympäristöä on mahdoton havainnoida seuraavan hyppypaikan tai vihollisryppään osalta. Äänimaailma koostuu miekkojen kilinästä ja erinäisistä ähinöistä nelikon silpoessaan tietä kentän loppuun. Musiikkiraita on perusrokkiteknoa japanilaisella vivahteella.
Moon Diverissa on jossain pohjalla lupausta viihdyttäväksi välipalapeliksi kaveriporukalle. Toiminta rullaa pääsääntöisesti sujuvasti eteenpäin ja hahmonkehityksessä on sen ohuudesta huolimatta hieman imua. Pelin kohtaloksi koituu kuitenkin intohimoton perustason toteutus ja muutamat pöljän suunnitteluviat.