Moonlight Peaks

En kiellä, että elämäntapa-simulaatiot ovat nykyään hieman ylikyllästyneet, mutta nautin silti siitä, että palaan tähän markkinasegmenttiin muutaman kuukauden välein puhdistautuakseni ja nauttiakseni rentouttavasta ja stressittömästä pelikokemuksesta. Kevään Pokémon Pokopian jälkeen tämä kesä on kokonaan Moonlight Peaks:n varassa, ja pohjimmiltaan kyseessä on melko perinteinen elämäntapa-simulaatioprojekti, jonka ulkoasu muistuttaa Fae Farmia tai My Simsiä, mutta käänteenä on yliluonnollinen asetelma: tavallisen ihmisen sijaan päähenkilönä toimii vampyyri.

Kyseessä ei kuitenkaan ole peli, jossa pelaajan täytyy imeä lähiseudun asukkaiden verta pysyäkseen hengissä, sillä monet vampyyrina olemisen karmeimmat elementit on lakaistu maton alle romantisoitujen etujen tieltä. Hallittavaksi tarjoutuu yliluonnollisia kykyjä (mukaan lukien muuttuminen lepakoksi), mystisiä loitsuja ja keitettäviä taikajuomia, ja on olemassa joukko muita yliluonnollisia hahmoja, joita voi tavata ja joiden kanssa voi ystävystyä, kuten noitia, ihmissusia ja näkijöitä – ja kaiken tämän lisäksi on vielä selvitettävä muutamia vampyyrin heikkouksia, kuten auringonvalon pelko, mikä tarkoittaa, että kaikki ”päivittäiset” tehtävät hoidetaan pikemminkin ”yö-yöltä”.

Joten kyllä, kyseessä on monessa suhteessa ja monin tavoin tuttu elämäntapa-simulaatioprojekti, mutta kehittäjä Little Chicken tuo muutamia uusia käänteitä, jotta kokemus tuntuu tuoreelta. Tähän kuuluu myös se, että pelaajia pyydetään viljelemään satoja, hoitamaan eläimiä, valmistamaan reseptejä ja tuottamaan tuotteita, joissa kaikissa on yliluonnollinen teema. Pohjimmiltaan pelkkien perunoiden viljelyn ja lehmien hoitamisen sijaan joudut viljelemään veriviinirypäleitä, huolehtimaan helvetin siemenestä syntyneestä kissanpennusta sekä valmistamaan ainesosista taikajuomia ja salaperäisiä mehuja – kaikki tämä rahan hankkimiseksi, jotta voit ostaa uutta karjaa ja siemeniä, kasvattaa tuloja ja muutenkin ”elää maan antimista”.

Annan Little Chickenille tunnustusta pelaajien ilmaisujärjestelmien toteutuksesta, sillä tarjolla on laaja valikoima esineitä, joita voi rakentaa ja ostaa, sekä kasveja, joita voi viljellä, jotta saat tehdä kammottavasta maatilastasi oman näköisesi. Mielenkiintoisten ja ainutlaatuisten kyläläisten kanssa voi kehittää hienoja suhteita, ja aikaa voi täyttää hauskoilla sivutoiminnoilla, olipa kyse sitten kalastuksesta tai Nockturna-korttipelin pelaamisesta – kaikki tämä on pakattu pieneen maailmaan, joka tarjoaa ihailtavan määrän syvyyttä. Silti mikään tästä ei muuta sitä tosiasiaa, että Moonlight Peaks kärsii samoista ongelmista, joita kaikki elämä-simulaatiopelit yleensä kohtaavat.

Ensinnäkin pelin alkuvaihe on melko rankka ja toistuva. Noin ensimmäisen pelikuukauden ajan vietät yöt suorittamalla alhaisia ja tylsiä tehtäviä, olipa kyse sitten puiden hakkaamisesta tai rikkaruohojen kitkemisestä, samalla kun et saa juuri mitään merkittävää vastinetta halustasi luoda suhteita kyläläisiin. Taloudellisen perustan rakentaminen kasvun lähtökohdaksi on vaikeaa, ja vaikka annankin tunnustusta sille, että Moonlight Peaks ei pidä sinua kädestä kiinni vaan antaa sinun selvittää asiat itse, jotkut päivitysten hinnat voivat tuntua saavuttamattomilta, mikä tarkoittaa, että tietyt keskeiset mekaniikat ja ominaisuudet ovat lukittuina pitkään. Tämä koskee myös karjaa: joudut hankkimaan kalliin navetan päivityksen ennen kuin voit ostaa eläimiä, ja luonnollisesti ilman karjaa monet ruoanlaittoon ja käsityöhön tarvittavat keskeiset raaka-aineet jäävät saavuttamattomiksi. Asia on niin, että monet elämäntapa-simulaatiopelit on rakennettu siten, että aloitusvaihe ja ensimmäiset tunnit ovat melko kurjia ja tylsää, ja Moonlight Peaks lankeaa juuri tähän ansaan.

En myöskään ole suuri pelin kestävyysjärjestelmän fani. Jokaiseen yöhön liittyy jo aikaraja: auringon noustessa sinut siirretään välittömästi takaisin arkkuusi päivän päättyessä, minkä vuoksi en näe juurikaan tarvetta tarjota myös kestävyysjärjestelmää, joka rajoittaa entisestään yöllisiä toimiasi, ellet sitten ole varannut runsaasti ruokaa tämän mittarin täyttämiseksi. Tämä on muutenkin yleinen elämä-simulaatioiden ongelma: mielestäni tällä rajoituksella ei ole juurikaan tarkoitusta, varsinkin kun yö-yö-sykli on yhtä tiukka kuin pelissä Moonlight Peaks.

Mutta jälleen kerran, jokaisesta elämä-simulaatioiden sudenkuopasta, johon se kompastuu, Moonlight Peaks onnistuu myös loistamaan monissa muissa asioissa. Taiteellinen ohjaus ja tyyli ovat ihastuttavia, ja niissä on runsaasti teemaan sopivia värejä ja luovia vaihtoehtoja. Pelissä on valtavasti mekaanista syvyyttä, monenlaisia salaisuuksia löydettävänä ja selvitettävänä, mielenkiintoisia kaupunkilaisia tavattavana sekä pelin ytimessä oleva tarina, joka tarjoaa lisätietoa taustatarinoista ja siitä, miten hahmosi ja hänen perheensä liittyvät tähän viehättävään yhteisöön. Olisiko parempi, jos vuoropuhelut olisi äänitetty kokonaan? Epäilemättä. Mutta peli toimii periaatteessa hyvin myös nykyisellään, joten en aio kritisoida sitä sen enempää.

Lyhyesti sanottuna: vaikka * Moonlight Peaks * ei juurikaan haasta elämäntapa-simulaatioiden genren dynamiikkaa, se mitä Little Chicken on tällä pelillä luonut, on tarpeeksi viihdyttävää ja viehättävää pitämään sinut palaamassa takaisin. Se on tuttu ja ehkä paikoin hieman turvallinen, mutta se toimii ja hoitaa suurimman osan perusasioista oikein, ja siinä mielessä Moonlight Peaks on mielestäni riittävän suuri menestys.