Moons of Madness

Moons of Madness julkaistiin PC:lle Steamissa 22. lokakuuta 2019. Nyt peli on viimeinkin julkaistu myös PS4:lle ja Xbox Onelle. Resoluutiossa ja ruudunpäivityksessä on eroja, mutta muuten peli on täysin sama kuin ennenkin. Kyseessä on ensimmäisen persoonan tutkimista painottava peli, joka lähentelee niin sanottua kävelysimulaattoria. Onneksi ympäristön kanssa voi olla enemmän vuorovaikutuksessa kuin niin sanotuissa kävelysimulaattoreissa.

Moons of Madness viittaa Phobosiin ja Deimosiin, jotka ovat Marsin kaksi kuuta. Kauhutarina sekoittaa keskenään tieteiskirjallisuutta ja Lovecraftia. Tapahtumapaikkana on Marsin avaruusasema, ja pelaaja omaksuu Shane Newehartin roolin. Hän on insinööri, joka huolehtii avaruusaseman kunnosta ja käynnissä pysymisestä. Moons of Madness sijoittuu samaan universumiin kuin Funcomin vuonna 2012 julkaistu MMORPG nimeltä The Secret World. Tätä pikkuseikkaa ei kuitenkaan tarvitse tietää pelatessaan Moons of Madnessia.

Odotetusti tilanne avaruusasemalla muuttuu ajan kuluessa mutkikkaammaksi. Tämä pakottaa Shanen liikkumaan asemalla paikasta toiseen pulmia ratkoen. Shane liikkuu avaruusaseman osasta toiseen ajokilla, jota pelaaja ei koskaan pääse itse ajamaan. Pelaaminen typistyy siis sarjaksi erilaisia pikkutehtäviä, kuten venttiileiden kiristämiseen, kypärän päähän laittamiseen ja päästä pois ottamiseen, yksinkertaisten pulmatehtävien pohtimiseen ja ratkaisemiseen. Pelaaminen on yleensä tylsää, ja suurin osa tehtävistä ainoastaan pidentää peliaikaa tuomatta kokonaisuuteen mitään muuta olennaista.

Moons of Madness kertoo tarinaansa pääasiassa radiokeskustelujen avulla, ja lisäksi tekstimuodossa sähköpostien ja muiden asiakirjojen välityksellä. Ääninäyttely on tehty hyvin, ja erityisen oivallisesti toimii yhteys Shanen ja Declan Delaporten kesken.

Lopulta tieteiselementit alkavat tehdä tilaa Lovacraftin tunnelmalle, ja mukaan astuu yliluonnollisia tekijöitä. Ajoittain pelottelussa on hetkensä, mutta peli ei kuitenkaan lopulta onnistu luomaan aidosti painostavaa tunnelmaa.

Vaikka Moons of Madness ei tunnelmaa tavoitakaan, on avaruusasema hyvin ja yksityiskohtaisesti toteutettu. Äänimaailma tukee tätä kaikkea aina tilanteen mukaan. Erikoisia olioita kohdataan, mutta niiden kanssa ei taistella lainkaan. Tekijät näyttävät oppineen Somasta, sillä olioista on hyvin harvoin harmiksi asti.

Tarinassa on kieltämättä omia hyviä ideoita varsinkin, jos tieteiskirjallisuus ja Lovecraftin tekstit miellyttävät. Muistinmenetys on keskeinen osa peliä, ja mukana on joitakin onnistuneita käänteitä. Kuitenkaan muiden vastaavien teosten yläpuolelle Moons of Madness ei onnistu kohoamaan.

Pelasi sitten PC:llä tai konsolilla, ei Moons of Madness onnistu tekemään erityistä vaikutusta. Kaikille sitä ei voi suositella, mutta jos Conarium ja Soma tekivät tehtävänsä, on Moons of Madnessilta lupa odottaa kohtuullista viihdettä.