Murderbot (Apple TV+), 1. kausi on epätavallinen tieteiskomedia

Muutamin tavoin Murderbot on yksi epätavallisimmista tai ainakin vähiten tyypillisistä Apple TV+ -tuotannoista, joita olen nähnyt pitkään aikaan. On ehkä tullut turhankin tavalliseksi suoratoistopalveluille esittää vakavaa draamaa tai trillereitä, tai jopa maanläheisempiä komedioita, vaikka ne saattaisivatkin olla hyvin satiirisia. Severance, Your Friends & Neighbors, Slow Horses, Silo, The Studio, Bad Sisters... Kaikki ottavat itsensä vähän turhan vakavasti, ja siksi Murderbot tuntuu olevan väärässä paikassa.

Mutta väärässä paikassa oleminen ei tarkoita huonoa. Päinvastoin, sillä Murderbot on varsin virkistävä (ja hulvattomasti vertauskuvallinen), sillä se on lyhyempi ja hassumpi komediasarja, joka keskittyy itsensä tiedostavaan turvallisuusandroidiin, joka samalla koettaa suojella joukkoa tiedemiehiä taistellen myös ihmismäisiä tunteita vastaan. Tyypillisesti lohtua löytyy kauheasta kosmisesta saippuaoopperasta. Kyseessä on satiirinen sarja, missä joskus se ihmismäisin osuus laajemmassa tarinassa voi olla synteettinen robotti, jota esittää Alexander Skarsgård, jolla on kaikki ihmisen kokemukset, ymmärrys ja lapsen viestintätaidot.

Jos on koskaan katsonut Bridget Jonesin - kyllä, vertailu saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta ei ole sitä - Murderbot on samanlainen aloitukseltaan, jossa tarina, dialogi ja kerronta etenevät odotetulla tavalla, mutta matkan varrella kaikenlaista voi tapahtua. Skarsgårdin Murderbot-hahmo puhuu jatkuvasti niin sanotun neljännen seinän rikkovia kommentteja ja havaintoja, jotka poistavat lisäselvityksen esittämisen tarpeen kokonaan. Kun Murderbotin tulee tuntea olonsa epämukavaksi, kun yksi tiedemiehistä pyytää ottamaan katsekontaktin, hän vain sanoo sen, kun jotain odottamatonta ja kummallista tapahtuu, hän kertoo, että on tarkoituskin kokea asia niin, ja kun joku tekee jotain, mistä hän ei pidä, hän mainitsee kyseisen kohteen olevan idiootti tai jotain sellaista. Kyseessä on käytännössä jatkuva kommentaari, jollaisia on nähnyt Bridget Jonesissa, paitsi että nyt ei ole karismaattinen nainen jumissa kolmiodraamassa, vaan tässä sarjassa painopisteessä on tunteeton ja usein ristiriitainen robotti.

Mutta miten päästiin tähän pisteeseen? Yleinen lähtökohta TV-sarjassa on, että kaikki on sijoitettu satiiriseen maailmaan, jonka The Outer Worldsin fanit voisivat tunnistaa. Yhtiö pyörittää massiivista osaa avaruudesta, ja käytännössä kaltoinkohtelee kaikkia rajojensa sisäpuolella mukaan lukien turvallisuusrobotit (Secbots), joita käytetään suojelemaan ihmisiä kaukaisilla planeetoilla. Yksi näistä boteista, Murderbot kuten hän itseään kutsuu, päättää hakkeroida ja voittaa rajoiteohjelman, joka pakottaa sen tottelemaan ihmisen käskyjä, ja nyt sillä on vapaa tahto. Juoni vain on, että jos yhtiö saa asian selville, botti sulatetaan ja tuhotaan, joten botti näyttelee tyhmää, jatkaa toimintaansa kuin kuuliainen drooni, kunnes eräänä päivänä jokin pakottaa toimimaan tavallisuudesta poikkeavasti, ja näin joukko tiedemiehiä, "asiakkaita", huomaa totuuden. Siitä sitten joukko kohtaa kaikenlaisia pelottavia löytöjä kaukaisella planeetalla, jossa salaliitot, murhajuonet, henkilöhahmojen keskinäiset jutut ja monet muut haastetaan.

Juoni ja lähtökohta on itse asiassa mahtava, ja hyvin kiinnostava seurata. Jokainen jakso on tyypillisesti varsin lyhyt 23 minuutin kestollaan, ja se tarkoittaa, että rytmityksen on oltava nopea mutta tasapainoinen, jotta pisteestä A pisteeseen B päästään tehokkaasti. Tässä onnistutaan, ja mitä Murderbot tarjoaa, on joukko jaksoja, joissa on koko ajan yllättynyt uusista paljastuksista ja käänteistä, vaikka ne eivät olekaan mestarillisesti punottuja tai suunniteltu yllättämään katsojansa. Mukana on pieni hipaus jännitystä jokaisessa jaksossa, ja se isokin tarina kaiken taustalla, missä katsoja koko ajan pohtii kysymyksiä ja miettii, miten tapahtumat ovat päätyneet siihen pisteeseen missä ovat. Se ei ole niin tehokas ja epämukavuutta aiheuttava kuin Silo tai edes Slow Horses, mutta se toimii.

Tekijäkaarti on hyvää, ja henkilöhahmot eivät ole niin muistettavia. Skarsgårdin nimiroolin ohella David Dastmalchianin Gurathin ja Noma Dumezwenin Dr. Mensahin jälkeen muut jättävät vain pienen vaikutelman katsojalle, ja suuremman vaikutuksen tekevät satiirisen komedialliset hahmot kärjessään John Cho. Mutta tämä on kokonaisuudessa ihan kunnossa, sillä kuten kaikki muutkin Apple TV+ -tuotannot, Murderbot on mahtavasti tuotettu, lavastettu, kuvattu ja erikoistehostettu.

Murderbotissa ei ehkä ole Severancen kaltaista hiottua kerrontaa, omaa luokkaansa olevaa The Studion huumoria tai Slow Horsesin jännitystä, mutta se hoitaa jokaisen osa-alueen kokonaisuudesta hyvin, ja näin muodostuu viihdyttävä ja helposti omaksuttava katsomiskokemus. Ottaen huomioon, että se on varsin lyhyttä televisiota Apple TV+ -standardeilla, ja vähän erikoinen verrattuna siihen, mitä suoratoistopalvelussa yleensä katsellaan, on se ehdottomasti katsomisen arvoinen, varsinkin sillä joka viikolle aikaa tarvitsee käyttää vain 20 minuuttia. Katsoja on varmasti iloisesti yllättynyt siitä, mitä luojat Chris ja Paul Weitz ovat tehneet.