New Play Control! Pikmin 2

Tarinallisesti New Play Control! Pikmin 2 jatkaa siitä, mihin edellinen Pikmin-seikkailu jäi. Olimar selviytyy kotiplaneetalleen Hocotatelle, mutta hänen poissaollessaan on intergalaktinen kuljetusfirma ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin. Olimarin lempialus joutuu heti ulosottoon ja lamavuodet ovatkin pian edessä. Olimarin pomo on joutunut ottamaan tähtitieteellisen lainan, mutta onneksi toivo herää Olimarin tuliaisen paljastuttua hyvin arvokkaaksi. Metallinen pullonkorkki on Hocotatella niin arvokas, että sillä kuittaisi perushocotin vuoden palkan.

Niinpä Olimar lähetetäänkin takaisin pikpik-porkkanoita muistuttavien pikkuotusten kotiplaneetalle keräilemään kaikenmoista roinaa. Mukaan apuriksi Olimar saa työkaverinsa Louien ja näin saamme pelillisesti kokea jotain uutta: nyt piipertäviä joukkoja voi käskeä kahden ukkelin avuin.

Uusi tarinakehys löyhentää pelin intiimiä tunnelmaa jatko-osille tyypillisellä tavalla. Vaikka ohuet tarinat eivät pelimaailmassa ole uutta, ensimmäisen Pikminin tekstinpätkät olivat selkeästi lukemisen arvoisia. Samaa ei voi sanoa New Play Control! Pikmin 2:sta, vaikka huumoria ja juonenkäänteitä onkin tiedossa. Tarina tuntuu osittain päälle liimatulta, ja pelaaja voi jopa odottaa kärsimättömänä satuilun päättymistä, jotta pääsisi takaisin toiminnan ääreen. Outoa planeettaa ihmettelevän Olimarin matkapäivyrin sijasta lueskelemme nyt Olimarin pomon sähköposteja sillan alta.

Raha puhuu pelaajalle New Play Control! Pikmin 2:ssa myös tarinaa konkreettisemmin. Product placement eli tuotesijoittelu näkyy pelissä vahvasti. Roinamaailman aarteiden joukossa vilahtelee sellaisia tuttuja tuotemerkkejä, kuten Haribo, Duracell ja Lipton.

Ensimmäisen Pikminin surrealistinen tutkimusmatka on muuntunut perinteisemmäksi täydellisen keräilyn ja optimaalisen suorituksen tavoittelemiseksi, sillä aikarajaa ei kenttien läpäisyyn enää ole. Pelaajan sisäinen perfektionisti voi päästä ääneen: kaikki roina on kerättävä, paikat tutkittava ja luolastojen monsterit on päästävä hävittämään kipittelevän joukkotuhon avulla. Tämä voi jättää pelaajalle vahvemman suorittamisen tarpeen maun suuhun.

New Play Control! Pikmin 2:n vaikeustaso jatkaa edellisosan käyrän huipulta. Tasoa ei kuitenkaan ole hilattu torniin asti, joten pelaaminen on sujuvaa ja tuttua Pikmin-veteraaneille siinä missä uudet pelaajat tutustutetaan toimintoihin tarinakehystä hyödyksi käyttäen. Aluksen robotti sättii vähän väliä Olimaria, joka ei näytä muistavan perehdyttää Louiea pikminien ihmeelliseen maailmaan.

Kipittelevien pikkuotusten valikoima eroaa edellisestä vain kahden uuden pikmin-muodon verran. Mukaan tehtävien suorittamiseen voi saada tuttujen punaisten, sinisten ja keltaisten pikminien lisäksi valkoisia ja violetteja piipertäjiä. Perässä hyppelehtivät uudet pikminit, vahvat pullukat ja rohkeat pikkuruiset, eivät kuitenkaan lisäänny muiden eläinkasvien kaltaisesti. Valkoisia ja violetteja pikminejä saa lisää ainoastaan muuntamalla toisia pikmineitä luolastojen kukkien avulla. Näiden piipertäjien määrä on siten rajattu ja pelaaminen vaatii enemmän suunnittelua.

Kahden hocotatelaisen käytön mahdollisuus on pelaajalle mieluisa lisä. Nyt ei tarvitse enää ravata laskeutumispaikan ja muiden sijaintien välillä jatkuvasti, kun toisen ukkeleista voi jättää kotipesälle ja toisen lähettää etsimään uusia haasteita. Kaverusten nimet muistuttavat yllättävän paljon erään toisen Nintendon pelitiimin nimiä. Mahtavatkohan Mario ja Luigi tietää hocotatelaisista vastinkappaleistaan?

Kenttien muutokset sen sijaan ovat ehkä vieläkin miedompia. Osa kentistä muistuttaa lähestulkoon identtisesti ensimmäisessä Pikminissä esiintyneitä alueita. Lisänä pelaaja voi nähdä lumisia maisemia, hiukan selkeämpiä korkeuseroja sekä hauskoja, Katamarimaisia huoneen lattioita, joissa rajauksena on käytetty lelupalikoita.

Vaikka peliin on lisätty ominaisuuksia ja pelattavaa on huomattavasti enemmän, löytyy New Play Control! Pikmin 2:sta paljon toistoa. Erityisesti fiilistä laskevat ensimmäisestä Pikministä tutut välimusiikit ja äänitehosteet. Saman viisun kuuleminen joka kerta aluksen palattua päivän päätteeksi korkeampiin sfääreihin ei olisi niin kivuliasta, ellei sitä kuulisi nyt jo tuplasti jatkuen edellisestä pelistä. Jotkin jo aiemmassa Pikminissä ärsyttäneet vihollisotukset olisi myös voinut jättää New Play Control! Pikmin 2:sta pois ja tuoda uusia vihastuksen kohteita kentälle.

Jatko-osat ovat mahdollisuuksia parantaa niitä ominaisuuksia, mitä ensimmäisessä versiossa on kenties kokemusten perusteella havaittu huonoiksi. Pelin pikmin-joukkojen hallintaa ei kuitenkaan sen kummemmin ole parannettu. Esteiden taakse jumittavat innokkaat pikminit voivat tuoda haastetta suuren joukon hallintaan, mutta kokemuksellisesti tämä suunnitteluratkaisu tuntuu lähinnä huonolta tekoälyltä.

Ohjainratkaisut toimivat moitteettomasti, mutta pelin pituuden vuoksi välissä jää miettimään, onko Wii-ohjaimen jatkuva osoittelu ja siitä seuraava kyynärsärky kuitenkaan tarpeellista. Wiin vahvuus on liikunnallisissa ja fyysistä toimintaa vaativissa peleissä, joita Pikmin ei selkeästi ole. Pikminien ja Olimarin maailmaan uppoutuisi mieluummin ergonomisesti kovaan pelikäyttöön tarkoitetuilla peliohjaimella.

Pelikokemuksena New Play Control! Pikmin 2 ei ilahduta yhtä paljon kuin edeltäjänsä, vaikka kyseessä onkin edelleen uudelleenjulkaisemisen arvoinen klassikko. Se on tyypillinen jatko-osa, jossa hyväksi koettuun kaavaan lisätään muutama uusi ominaisuus ja jatketaan tarinallisesti siitä mihin jäätiin. Toisto repii pelaajaa nopeasti ja ensimmäisen Pikmin-pläjäyksen kaltaista uteliaisuutta peliin ei synny. Koska peli ei ole tarinallisesti enää samanlainen intiimi tutkimusmatkailu outoon maailmaan vaan ankeahko lamavuoden tuokio, on pelaaminenkin enemmän suorittamista kuin seikkailua. New Play Control! Pikmin 2 on kuitenkin hyvä tuote, vaikka enemmän uusia hauskuuksia jatko-osaan olisi voisi toivoa.