Wii U:lle vuonna 2012 julkaistu New Super Mario Bros U oli kenties New-sarjan parasta antia siihen asti. Siitä syystä onkin luontevaa, että putkimiehen viimeisin kaksiulotteinen siirtyy nyt myös Switchin ruudulle. Pelkän putkimiehen varassa ei tarvitse olla, sillä velipoika Luigin ohella matkaan liittyy myös Toad-neito Toadette, sekä kolikoita varasteleva Nabbit.
Koska Super Marion kaksiulotteiset seikkailut ovat pelihistoriallinen käsite, pelin perusideaa ei varmastikaan tarvitse käsitellä kappaletolkulla. Bowser kaappaa Peachin ja Mario kavereineen säntää Sienivaltakuntaan pelastusoperaatio mielessään. Hyväksi havaittua perusloikintakaavaa on toki monipuolistettu jälleen Marion lukuisilla erikoispuvuilla, joilla esimerkiksi lennetään ja liihotellaan pitkin kenttiä.
Myös kaverikatras tuo seikkailuun oman lisämausteensa. Luigi loikkaa korkeammalle, mutta on samalla myös liukkaampi ohjata. Deluxe-painoksen myötä mukaan liittyvä Toadette liitää pidemmälle ja uuden erikoisesineen, kruunun, myötä muuttuu kummalliseksi Peachetteksi, joka puolestaan pystyy suhauttamaan kesken ilmalennon takaisin ylös turvaan. Ensikertalaisia varten mukaan tuotu Nabbit ei sitten ota osumaa vihollisista eikä piikeistä, ja ainoa tapa päättää Nabbitin päivät on syöksyä tyhjyyteen.
Peruspeli ei ole menettänyt seitsemässä vuodessa juurikaan hohtoaan. Tärkeimpänä yksityiskohtana U toi New-sarjaan viimein mukaan Super Mario World -tyylisen yhtenäisen maailmankartan, jossa salaisia uloskäyntejä ja vaihtoehtoisia reittejä piisaa. Kenttäsuunnittelu on mukavan vaihtelevaa ja haastavaakin, minkä ansiosta U on yhä sarjansa paras peli. Nintendo osaa tämän homman: kontrollit ovat mainiot, ulkoasu ystävällisen värikäs ja taustalla raikaava musiikki mieleenpainuvaa.
Erityisen maininnan ansaitsee myös moninpeli. Maksimissaan neljä pelaajaa voi sännätä yhtä aikaa seikkailemaan, jolloin peli muuttuu ihanan kaoottiseksi sähläämiseksi. Yhteistyö on toisaalta voimaa esimerkiksi tähtikolikoita kerätessä, jolloin joku peliporukasta uhraa yhden elämän yhteisen edun saavuttamiseksi. Demokraattista meininkiä.
Deluxe lisää Toadetten ja Nabbitin lisäksi kylkeen myös New Super Luigi U -lisälevyn. Luigin seikkailu on peruspeliä reilusti haastavampi ja tavallaan myös hauskempi kokemus. Kentät ovat lyhyempiä, mutta myös aikarajaa on tiukennettu 100 sekuntiin per kenttä. Varsinkin seikkailun loppupuolella Luigin matka on silkkaa paniikinsekaista reaktiotestiä. Uudet hahmot kuitenkin pehmentävät menoa reilusti. Kuin puikoissa on Toadette, kello tikittää normiaikaa tiukan aikarajan sijasta ja Peachette-muodon ylösboostaus helpottaa todella montaa vaikeaa kohtaa selkeästi. Nabbitillä pelattuna myös Luigi U on yhdellä kädellä pelattava läpikävely.
Kun ottaa huomioon, miten suuren huomion Toadette/Peachette-hahmo ennen julkaisua sai, on tavallaan hieman outoa, että hahmo helpottaa molempia pelejä niin paljon. Toki Toadettella pelaaminen on hauskaa, jopa niinkin paljon, että moninpelatessa hahmosta tulee äkkiä tappelua. Haasteen helpottaminen tuntuu silti kummalliselta. Mistäpä tuota tietää, ehkä Nintendo ottaa joskus kopin faniyhteisön kehittämästä, ilmiöksi muuttuneesta Bowsette-hahmosta ja tekee siitä sitten haastetta lisää.
Vaan siinäpä paketti sitten melkein onkin. Uusia haastetehtäviä lukuun ottamatta kyseessä on sama peli kuin seitsemän vuotta sitten myös ulkokuorensa puolesta. Haastetehtävät ovat ihan hauskoja, mutta niitä on harmillisen vähän. Ehkä tähän olisi jotain muutakin ehtinyt sitten kuitenkin lisätä?
Toisaalta jos peli jäi edellisellä kierroksella kokematta, New Super Mario Bros U Deluxe on mainio peli, jota on helppo suositella vaikkapa koko perheen viihteeksi. Kaikki on Nintendon tyyliin kohdallaan ja pelattavaa paketti tarjoaa todella paljon. Jos taas pelit ovat tuttuja, pelkälle uudelle hahmolle hintalappua tulee kieltämättä melko paljon.