NHL 17

On jälleen se aika vuodesta, kun uusi NHL saapuu kauppoihin. NHL 17 tarjoilee lähinnä jo olemassa olevan pelin hiomista merkittävien muutoksien sijaan. Edellisen vuoden versioon verrattuna kaikki on taas hiukan hiotumpaa ja parempaa. Tämä ei ole huono juttu, joskin lievä tuttuuden tunne saattaa iskeä.

Suurin piirtein kaikki edellisen pelin mahtavaksi tehneet asiat ovat edelleen paikoillaan, joskin entistäkin parempana. Ohjaus on monipuolista ja helppoa, mailan käyttäminen tuntuu luonnolliselta ja pelin yleinen sujuvuus on mahtavaa. Kommentointi pelin kulusta ja pelaajan tekemisistä on toteutukseltaan suorastaan loistavaa. Peli opettaa pelaajaa paremmaksi kuin itsestään, jolloin palkinnon saaminen onnistuneen taktisen vedon jälkeen tuntuu erittäin hienolta.

Aloituksien oppiminen on helppoa, ja erilaisten aloitustapojen käyttäminen tilannekohtaisesti tekee pelaajasta paremman. Jonkin ajan kuluttua opetusvinkit on hyvä kytkeä pois päältä, tai sitten jättää ne kokonaan pois alusta asti. Erilaisia muokkausmahdollisuuksia on tuhottomasti, joten käytännössä jokainen pystyy tekemään kiekkokokemuksestaan itselle mieleisen.

Tässä vaiheessa päällimmäisin kysymys lienee, mitä uutta NHL 17 oikeastaan tarjoaa. Sitä uutta ei ole kovin paljoa sen enempää laadullisesti kuin määrällisestikään. Toisaalta millaisia uudistuksia pelaajat sitten olisivat halunneet? Ainakin World Cup on nyt mukana. NHL 16:ssa oli ongelmia joidenkin maiden kansallisten pelipaitojen kanssa. Tämä johtui erinäisistä lisenssisotkuista, jotka on nyt korjattu. Ja syytä onkin: jokainen tietää oikean peliasun tärkeyden Suomen kohdatessa Ruotsin. World Cupin ohella uutena pelimuotona mukaan loikkaa Champions Draft, joka on lainattu viime vuoden Madden NFL -peliltä. Tässä pelimuodossa on tarkoitus voittaa neljä ottelua putkeen, ja samalla käyttää uusia peliin vaikuttavia kortteja. Pelaaminen onnistuu niin verkossa muiden kanssa kuin yksinkin tietokoneen ohjastamia joukkueita vastaan. EA:n lupauksen mukaan käytössä olevat kortit muuttuvat ajan kuluessa, minkä on tarkoitus pitää pelaaminen tuoreen tuntuisena.

Tänä vuonna Be a GM -muoto kantaa nimeä Franchise, ja nimen ohella muitakin muutoksia on tehty. Tässä tilassa omaa joukkuetta pääsee muokkaamaan mielin määrin. Pelaajia ostetaan, myydään, vaihdetaan ja asetetaan erilaisiin palkkaluokkiin. Muutakin päätettävää on, kuten paikallisen hallin popcornien ja hot dogien käypä hinta. Niin ja toki omaa joukkuetta täytyy myös markkinoida. Toisin sanoen pelimuodossa on paljon pohdittavaa, ja järjestelmä on melko monipuolinen. Varsinaista jääkiekkoa Franchisessa ei paljoa pelata, mutta se on silti hyvä lisäys tuoden vaihtelua peruspelaamiseen.

Muut pelimuodot ovat tuttuja aiemmista vuosipäivityksistä. On nopeita matseja, pudotuspelejä, voittomaalikilpailuja ja tietysti Be a Pro. Tässä muodossa luodaan oma tulokaspelaaja, joka sitten ohjastetaan pienistä kuvioista isojen poikien liigaan. Be a Pro -muodossa ohjastetaan ainoastaan pelaajia, joten ajoittainen vaihtopenkillä istuminen on pakollista (paitsi jos sattuu olemaan maalivahti). Otteluiden jälkeinen harjoitteluosio on keskeinen uralla etenemisen kannalta, ja käskettyjen asioiden tekeminen on hyvin suositeltavaa. Be a Pro on ehkä koko pelin realistisin osuus. Pelaajien valtaosa suosinee silti enemmän perinteisiä pelimuotoja, joissa koko joukkue on omassa hallinnassa.

Verkkokahinoita halajaville on tarjolla runsaasti vaihtoehtoja. Jo mainittujen voittomaalikisojen, tavallisten otteluiden ja Draft Championsin lisäksi EASHL tekee paluun. Tässä pelimuodossa pääsee rakentamaan itselleen oman joukkueen, ja viemään sen verkkokahinoihin. Otteluihin suhtautuu aivan uudenlaisella vakavuudella, kun pelissä on ikioman joukkueen menestys ja sijoitus. NHL 17 suorastaan pullistelee erilaisia pelimuotoja ja vaihtoehtoja. Näin ollen jokainen löytää varmasti mieleistään jääkiekkoa pelattavaksi.

Teknisestä suoriutumisesta puhuttaessa on odotettavaa, ettei NHL 17 juuri eroa edeltäjästään. Pelit rullaavat sujuvasti, yksityiskohtia riittää ja jään pinnassa on vaikuttavalta näyttävä heijastus. Kiekko liikkuu oikean maailman fysiikalle uskollisesti, ja suurikokoisissa pelaajissa on riittävää massan tunnetta kevyempiin kollegoihin verrattuna. Pelaajien mallinnus on tuttuun tyyliin hieman muovisen oloista, mutta samalla riittävän hyvää tunnelman tavoittaakseen. Yleisö sen sijaan jättää paljonkin toivomiseen varaa niin yksityiskohtien kuin liikeanimaatioidenkin suhteen. Toisaalta eipä se yleisön heilunta koskaan tällaisten pelien keskiössä ole muutenkaan.

Selostajat Mike Emrick ja Eddie Olczyk tekevät tuttuun tapaan hyvää työtä, ja kuullut kommentit liittyvät yleensä hyvin käsillä olevaan tilanteeseen. Ajoittaista toistoa on kuitenkin havaittavissa, eivätkä kaikki heitot osu yksiin jään tapahtumien kanssa. Kokonaisuutena selostusosuus onnistuu silti ihan hyvin.

NHL 17 on hyvä jääkiekkopeli, joka rakentaa edellisvuoden jo valmiiksi vakaalle perustalle. World Cup on tervetullut lisäys, ja monet muutokset tekevät Franchisesta monipuolisen. Jos kuitenkin sattuu jo omistamaan NHL 16 -version, voi olla vaikeaa perustella vuosipäivityksen hankkimista itselleen. Mikäli uusimmat päivitykset ja viimeisimmät ketjukoostumukset ovat tärkeitä, on valinta selvä. Jos taas tavoitteena on pelata silloin tällöin matseja naapuruston kavereiden kanssa, kannattaa pitää vanha NHL 16 konsolin levykelkassa.