Ninja Theoryn Bleeding Edge on tulossa

Bleeding Edge on kehittäjä Ninja Theoryn tulossa oleva verkossa pelattava areenalla tapahtuma mittelöpeli. Painopiste on lähietäisyyden kähinöillä. Ulkoisesti kyseessä voisi olla jälleen yksi "hero shooter", jonka kuvitus tuo mieleen Team Fortress 2:n. Bleeding Edgella on kuitenkin se oma juttunsa.

Bleeding Edge on ottanut vaikutteita tappelupeleistä, jotka tasapainoilevat teknisen taidon ja toisaalta helpon lähestyttävyyden välimaastossa. Esimerkeiksi käyvät Street Fighter ja Tekken. Jokaisella Bleeding Edgen hahmolla on kaksi stance-asentoa, joista on sitten valittava. Näin hahmo keskittyy tiettyyn erikoisiskuun, joka on käytettävissä muutaman kerran ottelun aikana. Taistelun painottaminen on ollut kehityksessä etusijalla alusta asti, aivan kuten Ninja Theorylta sopii odottaakin.

"Alusta asti oli selvää, että tulossa on kolmannen persoonan toimintapeli. Tulossa oli myös tiimipelaamista painottava moninpeli, ja nämä kaksi asiaa piti yhdistää. Kaikki muu oli sitten neuvoteltavissa." Näin kertoi luova ohjaaja Rahni Tucker.

Hahmovalikoima on monipuolinen, ja mukana on jopa uusi laji mecha-delfiini Mekkon muodossa. Kehittäjät kertoivat kiinnittäneensä erityistä huomiota siihen, että mies- ja naishahmojen lukumäärä on tasapainossa. Kehitystiimissä on mukana paljon erilaisia ihmisiä, joten on luonnollista antaa sen näkyä hahmovalikoimassa.

Vanhempi suunnittelija Gerald Poon lisäsi, että "suuri osa hahmoista oli aluksi vain lista erilaisia kykyjä, mutta niiden ulkonäöstä ei ollut mitään tietoa. Kun sitten tuli aika suunnitella itse hahmo ajateltiin, millaiselle henkilöhahmolle nämä kyvyt sopisivat."

Studiolla käydessäni pääsin jututtamaan äänisuunnittelijoita, kuvittajia, animaattoreita ja tietysti projektijohtajia siitä, miten luova prosessi on edennyt. Piirrosmainen ulkoasu tuo hämärästi mieleen Borderlandsin, ja innoitusta on haettu 1990-luvun popkulttuurista. Vaikuttimeksi mainittiin myös mangat Akira ja Ghost in the Shell. Tekijät halusivat mainita myös Tekkonkinkreetin. Hahmosuunnitteluun on panostettu paljon, koska valitun lajityypin menestys yleensä riippuu monipuolisesta hahmovalikoimasta. Ensimmäinen valmiiksi tehty hahmo oli suurikokoinen nainen Buttercup, jolla on rockabilly-tyyli kera moottoripyörän. Itse asiassa Buttercup pystyy muuttumaan moottoripyöräksi. Häntä käytettiin myös verrokkina uusia hahmoja suunniteltaessa. Näin varmistetaan se, että kaikki hahmot sopivat niin sanotusti samaan universumiin.

Huomiotani kiinnitti suuresti pelin musiikki, joka tuo sekin mieleen 1990-luvun. Varsinaista pelin aikana soivaa musiikkia ei ole, ja tämä ratkaisu tehtiin beta-testissä saadun palautteen perusteella. Otteluiden aikana kuultava musiikki voidaan toki tarvittaessa lisätä mukaan myöhemmin.

Ottelun aikana ruudulla vilisee jos jonkinlaista visuaalista merkkiä pelaajalle. Nämä ovat yleensä erilaisten hyökkäyksien näkyviä jälkiä, mutta myös ympäristön tapahtumia on pidettävä silmällä. Kaikesta perillä pysyminen voi tuntua työläältä varsinkin silloin, kun kaikki kahdeksan pelaajaa ovat määrätyn tavoitteen lähellä. Ja mitä enemmän pelaa, sitä enemmän ruudun kaaoksesta oppii poimimaan sen itselleen kulloinkin tärkeän osan.

Tasapaino on tärkeää, ja sen huomaa omaa joukkuetta muodostettaessa. Joukkueessa voi olla vain yksi kutakin sankarihahmoa, joten mukana kannattaa tietysti olla tankkia, parantajaa, vahingontekijää ja tukipelaajaa. Itse hahmot ovat persoonallisia ja monipuolisia, mutta sen varsinaisen pelin tiimellyksessä eri hahmot toimivat varsin perinteisesti. Sen tosin huomasin, että niin sanottu support-rooli on tehty ajatuksen kanssa.

Tucker sanoi halunneensa tehdä joukkuepelaamista painottavan pelin, koska pitää itse support-roolissa pelaamisesta. Ja tukijan roolissa pelaava tarvitsee tietenkin joukkueen. Jos jokainen pitää vain huolta itsestään, ei kyse ole enää joukkuepelistä.

Itse pidin tankilla pelaamisesta, ja suosikkini oli E. Hondan mieleen tuova Makutu. Muiden hahmojen malliin mukana on aidosti syvyyttä erilaisine hyökkäyksineen. Ohjaus toimii hyvin, joskin erilaista muistettavaa on paljon. Tämän vuoksi kokonaisuuden hahmottaminen unohtuu varsinkin alussa, ja huomio keskittyy vain yhteen vihollispelaajaan. Yleensä kannattaa aloittaa vastapuolen parantajasta.

Helpommin lähestyttäviä hahmoja ovat muun muassa kitaraa soittava Nidhoggr, ja katanaa heiluttava Daemon. hahmovalikoima ei vielä ole ylitsepursuava, mutta kaikki vaihtoehdot vaikuttavat omanlaisiltaan ja vaihtelevilta.

Beta-testauksen aikana suosikiksi nousi Meave, jota kokeilin pelin Dojolla. Kyseessä on harjoittelualue, jossa voi ottaa matsia 2v2-kokoonpanolla tietokoneen ohjaamia botteja vastaan. Pääsin kokeilemaan myös järjestelmää, jolla haluamaansa hahmoa pääsee tuunaamaan. Jokaisella on kolme "modia", joiden avaaminen maksaa aina saman verran. Tällä tavalla hahmoa voi muokata enemmän omaan pelityyliin sopivaksi. Mitään kovin merkittävää muokattavaa ei ole, mutta oikeilla valinnoilla on varmasti kovissa paikoissa merkitystä.

Bleeding Edge päästetään maailmalle 24. maaliskuuta Xbox Onelle, ja peli on mukana Xbox Game Passissa.