Suomi
Gamereactor
artikkelit

Nintendo 3DS -pelit testissä

Nintendon Amsterdamin 3DS-tilaisuudessa oli ihailtavan paljon pelejä testattavana. Mukana oli peräti 20 eri nimikettä, joten kiirettä piti jotta kaikki ehti testata. Pelit olivat suhteellisen lyhyitä demoja, mutta monesta pelistä sai mainion kuvan mistä niissä on kyse. Tässä Artun TOP 7 -listaus Discover 3DS - tapahtuman iskevimmistä peleistä.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

1. Kid Icarus Uprising

Amsterdamin iskevin 3DS-peli oli enkelipoika Pitin historiallinen paluu Nintendon pelikonsoleille. Edellinen Kid Icarus -peli kun nähtiin Gameboylla jo lähes 20 vuotta sitten. Alkuperäiset Kid Icarukset olivat sivulta kuvattuja tasoloikkia, joissa oli mukana keveitä roolipelielementtejä Zelda- ja Metroid-pelien tavoin. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, eikä Kid Icarus Uprising muistuta juuri lainkaan edeltäjiään.

Tarinaltaan Kid Icarus Uprising jatkaa enkelipoika Pitin seikkailuja valon ja pimeyden jumalattarien Palutenan ja Medusan astraalisen konfliktin pyörteissä. Juoni sivuutettiin demossa täysin, mutta kahden kentän mittainen pyrähdys näytti loistavasti, mihin 3DS kykenee. Audiovisuaaliselta toteutukselta Kid Icarus Uprising oli testipelien ehdotonta parhaimmistoa. Vauhdikkaasti ohi vilisevät 3D-ympäristöt näyttivät upeilta ja toiminta oli intensiivistä.

Kid Icarus Uprising on pelityypiltään yhdistelmä lentelyä, kolmannen persoonan räiskintää sekä seikkailua. Selkeän hengenheimolaisen voisi löytää esimerkiksi Wiillä ilmestyneestä Sin and Punishment -pelisarjasta. Pelatessa kentät olivat kaksiosaisia. Ensin Pitillä räiskittiin vihollisia vauhdikkaissa lento-osuuksissa, jonka jälkeen laskeuduttiin ja taistelua jatkettiin maankamaralla. Kentän alussa sai valita kolmesta eri aseesta. Ensimmäinen painottui lähitaisteluun, keskimmäinen oli tasapainoinen joka paikan höylä ja viimeinen oli pitkän kantaman taistelijan suosikkivalinta.

Tämä on mainos:

Ohjaus jätti minulla henkilökohtaisesti hieman toivomisen varaa. Kid Icaruksen pelaaminen vaati nimittäin DS-veteraaneille tuttua yhden käden otetta, jossa vasemmalla kädelle pidetään kiinni konsolista, ohjataan Pitin liikkeitä tatilla ja etusormen liipaisimella hoidetaan ampuminen. Oikealla kädellä puolestaan hoidetaan styluksella tähtääminen ja kameran liikuttelu. Pelisession aikana en ehtinyt tottua ohjaukseen ja jäinkin toivomaan, että lopullisessa pelissä mukana olisi vaihtoehtoisia ohjausasetelmia, joista valita mieleisensä.

Kid Icaruksen pelaaminen oli hieman kiikkerästä ohjauksesta huolimatta erittäin vakuuttavaa. Vuoristoratamainen elämys oli varsinainen ilopilkku ja lisää jäi kaipaamaan välittömästi. 3D-vaikutelma oli myös erinomainen ja lisäsi mukavasti sitä jotain sekä pelattavuuteen että tunnelmaan. Tosin peli toimi hyvin myös ilman 3D-efektiä, mutta syvyysvaikutelma helpotti kivasti leijaileviin hirviöihin osumista.

Nintendo 3DS -pelit testissäNintendo 3DS -pelit testissä

2. The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D

Tämä on mainos:

Ennen The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D:n testaamista olin skeptinen. Ajattelin, että kyseessä on turha uusioversio muuten klassisesta pelistä. Ocarina of Time 3D:tä tarvitsi pelata kuitenkin vain viisi minuuttia ja olin jälleen myyty. Ocarina of Time on klassikoiden klassikko, eikä se ole koskaan näyttänyt yhtä sulavalta ja terävältä kuin 3DS:llä. Eikä pelkästään 3D:n takia, vaan myös pelin koko yleisilme on selkeästi parempi kuin aikaisemmin esimerkiksi Gamecubella.

Testissä oli pelin aivan ensimmäinen osio, mukaan lukien ensimmäinen luolasto Suuren Doku-puun uumenissa. Pelattavuus toimi 3DS:llä erinomaisesti ja ohjaus oli juuri niin helppo ja intuitiivinen mitä Zelda-peliltä on syytä odottaa. Kosketusruutuun oli uudessa versiossa asetettu lisäksi kaikki alkuperäisen pelin valikot kätevästi saataville.

Muuten peli on tismalleen sama kuin alun perin Nintendo 64:lle julkaistu versio. On suuri pettymys, ettei mukaan ole saatu uutta sisältöä. Olisin kovasti toivonut mukaan edes uusia vaihtoehtoisia tyrmiä samaan tapaan kuin Gamecuben erikoisversiossa Ocarina of Time: Master Questissa. The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D:n ennakointi tai arviointi on kuitenkin loppujen lopuksi aika turhaa. Peli on loistava ja yksi kaikkien aikojen parhaista seikkailupeleistä. Jos sitä ei ole vielä kokenut, kannattaa se ehdottomasti hankkia 3DS:lle. Itse jään odottamaan täysin uutta Zelda-seikkailua 3DS:lle.

Nintendo 3DS -pelit testissäNintendo 3DS -pelit testissä

3. Pilotwings Resort

Nostalgiamittarin viisari värähti jälleen punaiselle, kun pääsin uuden Pilotwingsin kimppuun. Edellisen kerran Pilotwingsiä pelattiin Super Nintendolla ja Nintendo 64:llä, mutta sen koomin ei pelisarjan paluusta ole kuulunut muuta kuin huhuja. Tiedossa on taas kevyttä lentosimulaatiota erilaisten lentovempeleiden kanssa. Demossa pääsi testaamaan yksipaikkaista lentokonetta, rakettireppua sekä riippuliidintä. Nimensä mukaisesti peli sijoittuu Nintendon Resort-saarelle, joka on tuttu esimerkiksi Wiin Sports Resort -pelistä. Ohjauspuikkoihin tarttuvat vastaavasti tietysti mii-hahmot.

Pilotwings Resort oli ensimmäinen testaamani 3DS-peli ja kokemus jäi todella hyvin muistiin. Samoin kuin Kid Icaruksessa lentotouhuissa 3D pääsi oikeuksiinsa ja täydensi hienosti pelikokemusta. Navigointi ilmassa leijuvia välietappeja merkitseviin ympyröihin oli selvästi helpompaa 3D:n kanssa kuin ilman.

Pilotwingsin demo oli kuitenkin ikävän lyhyt. Sisällön määrä ja vaihtelevuus jäivät siten aika suuriksi kysymysmerkeiksi. Lentely vaikutti kuitenkin oikein leppoisalta ja rentouttavalta touhulta. Värikkäät grafiikat viestivät kaikin puolin mukavan positiivista ja rauhallista atmosfääriä.

Nintendo 3DS -pelit testissäNintendo 3DS -pelit testissä

4. Super Street Fighter IV 3D Edition

Taistelupelit ovat yllättävän vahvasti edustettuna 3DS:n ensimmäisten pelien joukossa. Super Street Fighter IV 3D Edition ja Dead or Alive: Dimensions näyttivät molemmat hyviltä, mutta suuremman vaikutuksen teki Capcomin katutappelupeli. Capcomin perinteen mukaan nimi on jälleen hirviömäinen, mutta onneksi nimi ei peliä pahenna. Päinvastoin turpakäräjät sujuivat todella mainiosti 3DS:n pieneltä ruudulta.

Peli on suora käännös kotikonsoleiden Super Street Fighter IV:sta, joten kaikki 35 pelihahmoa ovat mukana Ultra- ja Super-komboineen. Pari uutuutta on myös saatu mahtumaan mukaan. Näkyvin niistä on epäilemättä uusi dynaamikseksi nimetty kuvakulma, jossa kamera seuraa toimintaa sivuyläviistosta hahmon takaa. Uuden kuvakulman kanssa sinuiksi pääseminen ei aivan hetkessä onnistunut, ja pataan tuli testiotteluissa liukuhihnalta. Osaksi juuri siitä syystä en ollut ominaisuudesta erityisen innostunut, ja se vaikutti varsin turhalta kikkailulta 3D-efektin esille tuomiseksi. Muutenhan peli ei 3DS:n myyntiominaisuudesta hyödy juuri lainkaan.

3DS:n ohjauksessa oli hieman toivomisen varaa, mutta pienellä harjoittelulla mittelöt olivat taattua Street Fighter -laatua. Pelaamista helpotti yksinkertainen Light-ohjausmoodi, jossa osa erikoisikuista oli laitettu valmiiksi kosketusnäytölle valittavaksi. Äärimmäisen aloittelijaystävällinen lisä saattaa tuntua veteraanipelaajista ärsyttävältä. Ottaen huomioon kannettavan laitteen ohjaamiseen liittyvät rajoitukset, on yksinkertaistaminen kuitenkin oikeutettavissa, eikä se tietenkään sulje pois Pro-ohjausvaihtoehtoa.

Nintendo 3DS -pelit testissäNintendo 3DS -pelit testissä

5. Pro Evolution Soccer 2011 3D

Konamin jalkapallopelin tuleminen 3DS:lle oli jo itsessään yllätys. Vielä suurempi yllätys oli se, että sen pallon potkimien pikkuruudulla osoittautui varsin viihdyttäväksi pelailuksi. Jos kuitenkin odottaa 3DS:lle käännöstä kotikonsoleilla tutuksi tulleesta Pro Evolution Soccerista voi Pro Evolution Soccer 2011 3D olla melkoinen shokki.

Sarjan faneille muutokset ovat hurjia. Ensinnäkin kuvakulma on siirretty kentän pintaan pelihahmon taakse - samaan tapaan kuin dynaaminen kuvakulma 3DS:n Street Fighterissa. Samalla voi sanoa hyvästit monimutkaisille taktiikoille ja muille strategisille hienouksille. Pro Evolution Soccer 2011 3D on sen sijaan puhdasta kolikkopelimaistä futista, jossa vauhti ja vaaralliset tilanteet ovat pääosassa. Pelaaminen oli alkujärkytyksestä huolimatta hauskaa, ja nopeatempoinen pallon potkinta sopi mukavasti kannettavalle. Ei peliä voi hyvällä omatunnolla PES-faneille kehua, mutta 3DS:n ensimmäiseksi urheilupeliksi se oli oikein mukiinmenevä.

Nintendo 3DS -pelit testissäNintendo 3DS -pelit testissä

6. Resident Evil: The Mercenaries 3D

Audiovisuaalisella puolella Resident Evil: The Mercenaries 3D on todennäköisesti 3DS:n julkaisuvalikoiman parhaimman näköinen ja kuuloinen peli. On siten ironista, ettei se kuitenkaan saa oikeastaan mitään irti 3D-efektistä. Pelatessa oli aivan sama oliko ominaisuus päällä vai ei. Ohjaus on puolestaan siirretty kannettavalle hienosti. Vaikka tähtäys oli huomattavasti tahmeampaa kuin kotikonsoleilla, kaatuivat viholliset parasiitteineen mukavasti jo parin harjoituskerran jälkeen.

Peliä on hieman hassua kutsua Resident Evil -peliksi, sillä kyseessä on täysin tarinatonta ja puhdasta toimintaa. Mercenaries kun on yhdistelmä Resident Evil 4:ssä ja 5:ssa bonuksena esiintynyttä Mercenaries-pelimuotoa, jossa pelaaja taistelee aikaa vastaan listiäkseen mahdollisimman monta vihollista parempien pisteiden toivossa. Pelaaminen oli toki kivaa, mutta kovin pitkäikäisestä huvista tuskin on kyse. Mercenaries kuitenkin näyttää, että 3DS:llä on kevyesti potkua täysimittaiseen Resident Evil -peliin. Jäänkin itse kuumeisesti odottamaan myöhemmin tänä vuonna ilmestyvää Resident Evil Revelationsin kauhuseikkailua.

Nintendo 3DS -pelit testissäNintendo 3DS -pelit testissä

7. Super Monkey Ball 3D

Super Monkey Ball 3D niputtaa yhteen peliin kolme erilaista minipeliä pallojen sisällä pomppivien apinoiden hurjastelusta. Ensimmäinen peli on tuttua Monkey Ballia, jossa pelaajan pitää vierittää pallon sisällä juokseva apina esteradan läpi maaliin mahdollisimman vikkelästi samalla keräten banaaneja. Tässä pelimuodossa käytetään hyväksi 3DS:n gyroskooppista ohjausta, eli kääntelemällä laitetta käsissään pelaaja kääntää samalla koko pelimaailmaa haluamaansa kulmaan.

Kahdessa muussa pelissä sanan mukaisesti apinoidaan Nintendon kahta suosikkipelisarjaa. Toinen peli on nimittäin häikäilemätön Mario Kart -klooni, kun taas kolmannen pelin inspiraatio on suoraan Super Smash Bros. -peleistä. Karting-ajelu ja sivulta kuvattu mätke apinahahmojen välillä tarjoaa kuitenkin kivasti pelattavaa yksiin kuoriin, joten peli jäi hyvin mieleen. Nuoremmille pelaajille sopivana se varmasti löytää kodin monilta 3DS:n julkaisun yhteydessä.

Nintendo 3DS -pelit testissäNintendo 3DS -pelit testissäNintendo 3DS -pelit testissä

Lue myös fiilikset itse laitteesta!



Ladataan seuraavaa sisältöä