Vaikka nimessä onkin heti tuplavirhe (tempun nimi on ollie), on OlliOlli periaatteessa tervetullut lisä latauspelivalikoimiin. Siinä on mukana on 11 grindia, 26 temppua sekä viisi aluetta, joihin kuuluu sekä viisi normaalia että viisi pro-luokan reittiä, joten kyseessä on tarjontansa puolesta pätevä paketti. OlliOlli on eräänlainen endless runner rullalaudoille, mikä ei ole lainkaan paha idea. Ikävä kyllä sen ohjaus pilaa onnistumisen avaimet.
Temppujen suorittaminen vaatii analogitatin pukkailua erilaisiin suuntiin, ja vaativimmissa liikkeissä sitä pyöräytetään kokonaan ympäri aivan kuten joissakin taistelupeleissä. Ongelmana on, että jokainen temppu vaatii X:n painallusta juuri ennen laskeutumista. Sen ajoittaminen tekee eron huonon, hyvän ja täydellisen laskeutumisen välillä, mutta samalla se lisää ylimääräisen askeleen mekaniikkaan, joka ryövää peliltä kaiken sen flow'n, joka on yleensä tunnusomaista tälle genrelle.
Koko X-napin olisi saanut tässä tapauksessa heittää hukkaan, koska jopa Tiny Wings, joka on niin kaukana tästä genrestä kuin ylipäätään pääsee, virtaa sulavammin kuin OlliOlli.
Nythän ei myöskään puhuta mistään 3D-ympäristöistä, kuten EA:n täydellisesti tasapainotetussa Skatessa. OlliOlli on sen sijaan retrohenkinen 2D-peli, ja sen ohjaus on suhteettoman monimutkainen puitteisiinsa nähden. Usean tunnin pelaamisellakaan ei pääse vielä sinuiksi sellaisten siistien kombojen kanssa, jotka Tony Hawk's Pro Skaterissa oppi kiitettävästi jo 20 minuutissa.
Kaiken lisäksi jokaiseen maailmaan kuuluvat sivutehtävät ovat enemmänkin este kuin haaste. Kovat pisteet vaativat tiettyjä temppuja tai komboja. Kun nämä haasteet saa selätettyä, aukeaa pelaajalle vaikeampi pro-reitti. Tässä saattaa tosin kestää tovi, koska osa tehtävistä on sangen vaikeita, kiitos kömpelöksi vetävän ohjauksen.
Vaikka pelin retrohenkinen grafiikka onkin nautittavaa, voisi skeittari itsessään erottua paremmin taustoista. Ukko menee nykyisellään nimittäin helposti hukkaan kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta. Musaraitaa voisi puolestaan kuvailla lähinnä sieluttomaksi. Se jyrsii retrotunnelmaa ja hakee skeittifiilistä, joka ei oikein mene yksiin lajin kanssa.
Pelissä voi yrittää kerran päivässä Daily Grind -haastetta. Se on yhden yrityksen haaste, jossa koitetaan sijoittua pelin verkkopistetaululle. Se on mukava idea, mutta kun palkintona on pelkkä numero ruudulla, tuntuu se samalla hieman missatulta mahdollisuudelta. Olisi mukava pystyä esimerkiksi katselemaan viiden parhaan pelaajan suoritusta verkosta.
Olen skeittaaja itsekin, ja nautin peleistä joissa on hyvä flow. OlliOlli ei vain tarjoa tätä lainkaan. Jos uskot, ettei X-napin käyttö haittaa sinua, iske kaikin mokomin peliin kiinni. Henkilökohtaisesti en tästä perustavanlaatuisesta ongelmasta pääse kuitenkaan millään ylitse.