OlliOlli World

OlliOlli (Roll7, 2014) potkaisi hieman jo taajamaan jääneeseen virtuaaliseen rullalautailuun piristävää lisävauhtia omaperäisellä otteellaan. Nyt kolmannen osansa saavan sarjan koukkuina ovat edelleen yksinkertaistettu, parin napin pelattavuus ja nopea vauhti, jotka on helppo oppia mutta hankala hallita.

Toisin kuin kaksi edeltävää OlliOlli -peliä, OlliOlli World sisältää jonkinlaisen tarinankin. Psykedeelisiin mittakaavoihin ulottuva juoni kertoo viidestä skeittijumalasta, jotka rakentavat jokainen oman näköisensä maailman, jossa skeittailla. Pelaaja hyppää mukaan lautailuun uutena tulokkaana tavoitteenaan tulla parhaaksi lajissa, jotta portit rullalautanirvanaan aukeaisivat.

Tarina on kuitenkin sivuseikka, ja toimii ainoastaan aasinsiltana erilaisille paikoille skeitata ja suorittaa haasteita. Tarinaosiot käydään läpi lyhyinä keskusteluina muiden pelin hahmojen kanssa ja ne voi tarvittaessa täysin ohittaa menettämättä mitään itse oleellisesta eli skeittailusta.

OlliOlli World jatkaa aikaisempien osien tavoin skeittailua sivuperspektiivistä. Ohjaus on yksinkertaistettu pääasiassa yhden napin ja molempien tattien ympärille. Rajoitetusta ohjauksesta huolimatta hahmo oppii tekemään monipuolisia kikkoja edetessään pitkin skeittimaailmojen ratoja. A-napilla lykitään vauhtia ja suoritetaan hallittuja alastuloja. Vasen tatti mahdollistaa ilmaan hypyn sekä raiteilla että seinillä liukumisen näyttävien temppujen ohessa. Oikea tatti taas kruunaa temput auttamalla nappaamaan laudasta kiinni. Yksinkertaiselta kuulostava ohjaus tuntuukin alkuun miellyttävän näppärältä hallita, mutta kenttien monipuolistuessa pelin nopeassa tahdissa aivot menevät väkisin solmuun käskyjä suorittaessa. Kaikkiin eteen tuleviin esteisiin ei yksinkertaisesti millään pysty reagoimaan ilman ulkoa opettelua, minkä takia samaisia kenttiä tulee suhattua todella useaan otteeseen edes päästäkseen ne läpi. Nyt peliin on sentään saatu mukaan tallennuspisteitä, mutta tästä huolimatta ote alkaa herpaantua raivon kasvaessa.

Sivuperspektiivistä huolimatta peli on rakennettu kolmiulotteiseksi. Tämä mahdollistaa poikkeamisen pääreiteiltä entistä haastavammille sivureiteille, jotka tarjoavat lisähaasteen lisäksi kaikenlaista hassua kerättävää tavaraa ja mahdollisuuksia tiettyjen haasteiden suorittamiseen. Roinan keruulla ei ole kuin esteettistä merkitystä, mutta kerätyn tavaramäärän kasvaessa oman hahmon muokkausmahdollisuudet kasvavat varsin massiivisiin ja villeihin mittoihin.

Villiä on myös pelin graafinen ilme. Kahden ensimmäisen pelin pikseligrafiikka on heitetty romukoppaan ja OlliOlli Worldin ilme on kokonaan uudistettu. Tilalla on yksityiskohtaisesti tyylitelty, käsin piirretty ilme, joka on kuin interaktiivinen lauantaiaamun piirretty tussattuine rajoineen. Kirjavissa pastelliväreissä helottava maailma on pullollaan hassuja yksityiskohtia ja omaperäisiä hahmoja. Mielikuvituksellinen tyyli suosii kummallisia mittasuhteita ja pehmeää ilmettä antaen pelille sympaattisen mutta lievästi korkealentoisen ilmeen, mikä istuu psykedeelisen tarinan kanssa hyvin yhteen. Peli rullaa moitteetta Switchillä, mutta lataamista kenttien välillä on jonkin verran.

Pelin äänimaailma on varsin minimaalinen. Efekteinä kuulee satunnaisten taustaelementtien lisäksi lähinnä lautailuun kuuluvia ääniä, jotka kuulostavat miellyttävän autenttisilta ja menoon sopivilta. Hahmojen puhe on hassua keksittyä mongerrusta tehden keskustelutuokioista hupaisia. Oleellinen äänellinen tuki pelille tulee sen musiikista. Vaikkei OlliOlli Worldin ääniraita aivan yllä aikaisempien osien monipuoliselle ja laadukkaalle tasolle, ovat pelin letkeät rallit omiaan luomaan reipasta ja vauhtiin sopivaa tunnelmaa skeittailuun mielikuvitusmaailmoissa.

OlliOlli World jatkaa onnistuneesti jo lähes kymmenvuotista sivuperspektiivistä koettua skeittiperinnettä rennoissa tunnelmissa. Yksinkertaisesta ohjauksesta on revitty todella monipuolinen temppukoneisto, ja rautaisen toteutuksen ansiosta homma pelaa niin mekaanisesti kuin visuaalisestikin. Raivon partaalle hiljalleen kohoava vaikeustaso iskee töyssyjä toki tiehen, mutta pelin nopea uudelleenaloitus ja kenttien lyhykäinen kesto koukuttaa kokeilemaan vielä sen yhden kerran. Peli onkin parasta antia pienissä paloissa, mikä soveltuu erinomaisesti juuri mobiiliin laitteeseen (kuten Nintendo Switchiin).