Once Upon a Katamari

Keita Takahashin Katamari Damacy -pelisarja edustaa pelaamista riemukkaimmillaan omalaatuisen retrohenkisellä ilmeellään ja vähintään yhtä omintakeisella peli-ideallaan tavaroita keräävästä, aina vain suuremmaksi kasvavasta tahmapallosta. Vuonna 2004 käyntiin pyörähtäneen Katamari Damacy -sarjan varsinainen uusi luku nähtiin vuonna 2011 PS Vita -käsikonsolille ilmestyneen Touch My Katamari -osan muodossa, ja tämän jälkeen Katamari Damacy on pyörinyt lähinnä kännykkäpelien muodossa.

Vierivälle Katamarille hiljaisempi hetki ei ole kuitenkaan ollut muuta kuin yli jyrättävä sammalmätäs, sillä viime vuosina julkaisija Bandai Namco on innostunut remasteroimaan sarjan kaksi ensimmäistä peliä nykyalustoille. Katamari Damacy Reroll (2018) ja We Love Katamari Reroll + Royal Reverie (2023) petasivatkin sitten tietä lokakuussa 2025 ilmestyneelle Once Upon A Katamari -uutukaiselle.

Once Upon A Katamari käynnistyy pelisarjalle hyvin ominaisella tavalla. Kosmoksen koheltava kuningas on pistänyt kotilinnansa kevätsiivouksen käyntiin, ja arkistoista nousee esille taikakäärö. Tohelo kruunupää heittää paperirullan avaruuteen, ja siellä itsekseen aukeneva käärö pyyhkäisee tuttuun tapaan taivaankannen tyhjäksi. Sarjan aikaisemmissa peleissä vastaavissa tilanteissa Prince-päähenkilön tehtävänä on ollut ampua tavaroita täynnä olevat katamarit avaruuteen uusiksi taivaankappaleiksi, mutta taikakäärön tuhottua myös maapallon homma muuttuukin Once Upon A Katamarissa astetta mutkikkaammaksi.

Onneksi kevätsiivouksen yhteydessä pölyt on pyyhitty myös S. S. Prince -aika-avaruusaluksesta, jolla Prince patistetaan menneeseen keräämään maapallon muistot katamarimuotoon ja korjaamaan tilanne. Tässä vaiheessa pelisarjan pähkähullua logiikkaa tuntemattomat voisivat kysyä, että eikö olisi helpompaa hurauttaa käytössä olevalla aikakoneella hetkeen ennen tuhoisan kevätsiivouksen alkamista ja pistää jäitä intoilevan kruunupään hattuun, mutta Katamari-konkarit eivät tietenkään kyseenalaista Kosmoksen kuninkaan käskyjä, vaan palaavat Princen nahkoissa menneisyyteen.

Pelaaja ohjaa tuttuun tapaan Princea peliympäristöissä, joissa Princen tulee pyöräytellä katamaria suureksi pelihahmojen toiveiden mukaan. DualSensen kahdella tatilla katamarin työntäminen ja kääntely sujuvat tuttuun tapaan, mutta Once Upon A Katamari on lisännyt myös vaihtoehdon ohjailla Katamaria pelkästään yhdellä tatilla. Katamareja PS2-aikakaudelta asti kahdella ohjainsauvalla pyöritelleenä koin yhden tatin taktiikan omalla kohdallani hankalaksi, mutta yhdellä kädellä onnistuva vaihtoehtoinen ohjaustapa ei ole toki itsessään yhtään hullumpi lisäys.

Eri aikakausille ja eri maanosiin sijoittuvissa peliympäristöissä katamari pyörii menemään esimerkiksi jurakaudella, muinaisessa Japanissa ja Villissä lännessä. Yhdessä tehtävässä katamariin pitäisi keräillä mahdollisimman arvokkaita esineitä ja toisessa taas mahdollisimman paljon erilaisia juomia janoisen lehmipojan pyynnöstä.

Erilaiset aikakaudet ja vaihtelevat miljööt eivät keksikään Katamari-kaavaa paperilla uusiksi. Varsinkin Once Upon A Katamarin alkupuolen tehtävät ovat tyypillisiä yhden huoneen kokoisia keräilyhommia. Vasta avoimemmissa ja suuremmissa peliympäristöissä Once Upon A Katamari alkaa näyttää ottavansa ilon nykypelilaitteiden tehoista irti. PS5 pyörittää mukisematta esimerkiksi suurehkoa länkkäriteemaista aavikkokaupunkia, jossa on kerättävien tavaroiden ohella reilut parikymmentä NPC-hahmoa toilailemassa omiaan. Ruudunpäivitys ei ryi missään vaiheessa tavarapaljouden keskellä ja latausajatkin ovat varsin maltilliset kautta linjan.

Katamari Damacy -peleille tyypillinen kulmikas grafiikkakin saa ylleen ajoittain pientä pintakiiltoa, vaikka Once Upon A Katamari ei olekaan aivan yhtä tyylikkääksi ja sulavaksi tyylitelty kuin Takahashin piirrosjälkeä niin ikään edustava Wattam (2019). Kullakin aikakaudella liikutaan kolmiulotteisella kartalla, jolla juostaan toiveita esittävien hahmojen luokse aloittamaan seuraava Katamari-pyöräytys. Villin lännen yksityiskohtainen ja laajahko dioraama-tyylinen karttanäyttämö on auringonvalossa kimaltavine maiseminen varsin näyttävä ilmestys, ja Once Upon A Katamari ilmoittaa vaaleanpunaisella puhekuplalla uusien tehtävien aukeamisesta karttojen eri puolilla.

Hahmojen höpisemä dialogi on yhtä hulvatonta kuin aina aikaisemminkin, ja tehtävien läpäisemisestä seuraavat lyhyet sketsivideot eri aikakausilla koheltavasta Kosmoksen kuninkaasta eivät pyytele omituista huumorintajuaan tai -arvoaan anteeksi. Once Upon A Katamarin soundtrackillä kuullaan sarjasta aikaisemmin tuttuja korvamatoja.

Ainoana riitasointuna omalaatuisessa audiovisuaalisessa elämyksessä kuullaankin englanninkielinen kertojanääni, joka onneksi ymmärtää pitää ihon ummessa ensimmäisten tehtävien alustusanimaatioiden jälkeen. S.S Prince -avaruusalus puolestaan on kolho parin kerroksen mittainen tukikohta, jonka keskeisiä toimintoja eli tärkeimpänä tehtävien välillä sukkulointia voi harjoittaa myös DualSensen Options-painikkeen kautta avautuvista alavalikoista.

RENGAME ja Bandai Namco tuntuvat ottaneen tavoitteekseen palauttaa Katamari-sarjan pelialan parrasvaloihin lisäämällä tähän uuteen osaan mahdollisimman paljon lisäpuuhaa ja kerättävää tehtävämäärältään pelisarjan mittavinta pääkampanjaa unohtamatta. Peliympäristöistä perinteisesti kerättävien serkkujen ja pakettien ohella kolme pikkukruunua, joita tarvitaan tietty määrä pelissä etenemiseen.

Once Upon A Katamari ei kuitenkaan avannut erityisen seikkaperäisesti logiikkaansa siitä, miten innokkaasti kruunuja pitäisi jahdata - toisaalta peli avaa jatkuvasti uusia tutkittavia ympäristöjä ja aikakausia perustehtäviä läpäisemällä. Keräilyvietiltään kovimmilla Katamari-konkareille riittää siis puuhaa miljöiden tutkimisessa, ja on hienoa, että Once Upon A Katamari tarjoaa yhden tärkeän uudistuksen peliympäristöjen hahmottamiseen.

Once Upon A Katamarin peliympäristöissä on mukana Princelle kerättävänä poletteja, jotka antavat pelaajalle huomattavia etuja tehtävien suorittamiseen tiukahkojen aikarajojen suorittamisessa. Poletit kiihdyttävät Katamarin liikkumisnopeutta rajatuksi ajaksi lisäävän rakettikaksikon sekä magneetin, jolla Katamarin kokoiset esineet lähtevät liukumaan kohti pelaajaa. Tutka puolestaan väläyttää, onko pelaajan lähellä kruunuja, lahjapaketteja tai serkkuja kerättäviksi, ja sekuntikellolla ajankulun voi hidastaa lähes pysähtyneeksi.

Polettien tarjoamat tehoste-edut kestävät kuitenkin huomattavan lyhyen aikaa, ja niitä voi pitää R2-painikkeen takana kerättyinä ainoastaan yhden. Esimerkiksi tutkan kanssa kannattaakin pyörähdellä peliympäristön tuntemattomaksi jääneeseen kolkkaan katsomaan tutkan toiminta-ajaksi, onko nurkkiin jäänyt piiloon aarteita - peli väläyttää ruudulle välähtävällä kuvakkeella, missä suunnassa aarre on. Tutkaedun sammuttua kyseinen kuvake luonnollisesti katoaa, joten pelaaja joutuu edelleen etsiytymään kohteen äärelle, mikä ei ole katamaria levottomissa peliympäristöissä pyöritellessä mikään helpoin homma.

Sitä vastoin KatamariBall-kisat joko tekoälyn tai muiden pelaajien ohjastamia pyörittelijöitä vastaan jättivät jälkeensä hieman ristiriitaisen olon sekavilla ohjeillaan. KatamariBall-koitoksissa ideana on keräillä tavaroita ja jyrätä kanssakilpailijoita neljän kisaajan otteluissa, joissa tulisi vielä ehtiä tietyin aikarajan sisällä paikkaa jatkuvasti vaihtavan S.S. Prince -aluksen vetosäteen alle, jotta kerätyt kamat saataisiin talteen pistetilille. Samalla uusi kierros alkaa luonnollisesti tavaroista riisutun ja pienemmän katamarin puikoissa. Aikarajan sisällä pelaaja voi keräillä omaa katamariaan pienempiä kilpailijoita ja vastavuoroisesti varoa itseään suurempiä kisaajia.

KatamariBall-areenat ovat kuitenkin Once Upon A Katamarin muuta kenttäsuunnittelua vasten hyvin paljaita ja tylsiä näyttämöitä epäilemättä homman selkeänä pitämiseksi mutta myös teknisistä rajoituksista johtuen. Kerättävänä on ainoastaan maassa lojuvaa pienempää tilpehööriä, jota rullaillessa pyöräytin oman katamarini kerran toisensa jälkeen hyvin nopeasti suureksi ja tekoälykisaajia ahmivaksi - suurin jännitys saadaan mukaan ihmispelaajia vastaan kisaillessa, kun pelaaminen on astetta vauhdikkaampaa. On vain harmi, että netitse pelattaessa ihmispelaajat tuntuivat olevan todella harvassa näin muutama kuukausi Once Upon A Katamarin julkaisemisen jälkeen.

Netissä kisattavat KatamariBall-erät ovat aika hauskoja, mutta monimutkainen pistelasku kisojen päätteeksi tuntui sangen sekavalta, kun peli ei avaa, millä logiikalla bonuksia käyttävä saa tai ei saa lisäpisteitä. Tavaroiden keräämisellä on kuitenkin mahdollista saada se suurin pistepotti, jonka turvin itse voitin helposti näitä kisoja. KatamariBall on kokeilemisen arvoinen pelimuoto, jos tarinassa eteneminen alkaa toistaa itseään.

Katamari-sarjan viimeisin osa Once Upon A Katamari osoittaa Takahashin peli-idean edelleen voivan hyvin, vaikka kaikki uudistukset eivät osukaan ihan maaliin asti. Aiempien sarjan osien kanssa viihtyneille luvassa on takuuvarmaa ja toimivaa viihdettä, ja uskoisin, että astetta erikoisemmasta pelisuunnittelusta ja villimmästä videopeliestetiikasta viehättyvät uudet pelaajat hyppäävät mielellään edelleen railakkaasti rullaavan Katamari Damacyn kyytiin.