One Btn Bosses on yksinkertainen ja onnistunut indie-hitti

Napin painaminen on ehkä se yksinkertaisin tapa olla pelin kanssa tekemisissä. One Btn Bosses pyytää pelaajaa laittamaan aivoihin virran, ja ottamaan osaa yksinkertaisiin ja vaikeisiin muotoihin pohjautuviin pomotaistoihin.

Kyseessä on julkaisija Outerslothin toinen peli, ja kehittäjänä on kolmen hengen Midnight Munchies. One Btn Bosses on välittömästi addiktoiva niin sanottu bullet hell. Ensin aloitetaan pahaisena kolmiona, joka koettaa edetä urallaan. Tapaamisissa HR:n (Hint Robot) kanssa opitaan peruspelaaminen ja erilaiset hyökkäystyypit. Ja sitten pelaaja joutuu vastatusten pahaisten muotojen kanssa, ja jokainen on muovattu työelämässä vastaan tulevien kauheiden pomojen mukaan.

Pelattavuus luottaa nappien painamiseen. Joko painamalla välilyöntiä tai hiirtä klikkaamalla liikutaan väistellen ammuksia, joita voi hyvinkin olla ruudulla liikaa. Pelaaja ampuu automaattisesti liikkuessaan, mutta joka kerralla suuntaa muuttaessa ja hyökkäyksen väistäessä pomoa palataan taas ampumaan huonolla hernepyssyllä. Pelattavuus on pirullisen addiktoivaa ruokkien jatkuvasti pelaajan ahneutta.

Yhden napin pelaamisesta huolimatta meno on varsin vaikeaa. Pahisten hyökkäykset saattavat täyttää ruudun, ja vaikka pomon liikkumisen voi suurin piirtein oppia, pelin satunnainen rakenne saattaa silti johtaa yrittämään moneen kertaan uudestaan. Tarina on jaettu kenttiin pomon mukaan, ja jokaisella pomolla on joukko kenttiä, jotka voi valita suoritettavaksi haluamassaan järjestyksessä. Jokaista kenttää ei tarvitse läpäistä edetäkseen. Mukana on myös roguelike-tila, joka yhdistää kevyttä oman korttipakan keräämistä yhden napin addiktoivaan pelaamiseen. Näin pelaamista jatkaa pitkään senkin jälkeen, kun eittämättä lyhyt tarina on läpäisty.

Niin tarinassa kuin roguelike-tilassakin voi poimia kyytiin parannuksia, ja ansaita pisteitä jokaisen taistelun jälkeen. Sitten voi ostaa uusia liikkumisia, hyökkäyksiä ja niin edelleen. Erilaisia värivaihtoehtojakin saa, jolloin pelistä saa tehtyä enemmän itselleen mieluisen. Niin ja retroileva soundtrack jumputtaa taustalla. Erikoiskyvyt ovat paperilla kiinnostavia, mutta jo aloituskyvyt ovat niin käyttökelpoisia, ettei niitä lisäkykyjä välttämättä tule käytettyä.

One Btn Bosses ei varsinaisesti loista kenttäsuunnittelunsa saralla. Ratkaisu tuntuu olevan tietoinen, mutta silti toiston tunne alkaa hiipiä mieleen nopeasti. Peli on tehty yksinkertaisuus ajatuksena, mutta silti kenttäsuunnitteluun olisi voinut panostaa enemmän.

One Btn Bosses on mahtava pelikokemus. Siinä on mukana kaikki bullet hell -pelin tuntomerkit, ja yksinkertaisuus saa epäonnistumisen jälkeen usein yrittämään vielä kerran. Kyseessä on yksi kuluvan vuoden indie-hiteistä. Tunnit kuluvat hujauksessa tämän pelin parissa.