One Piece: Kausi 2

Kun sain töitä Oslossa sijaitsevasta nörttikaupasta, siellä oli iso osasto mangakirjoja, joita seisoin usein ja katselin kiinnostuneena. Vuosien varrella ostin lukemattomia niteitä muun muassa Attack on Titania, Full Metal Alchemistia, Fairy Talea ja One Piece. Olen siis seurannut Monkey D. Luffya sarjakuvamuodossa jo monta vuotta, ja vaikka en olekaan lukenut kaikkia yli 100 mangavihkoa - tai nähnyt murto-osaa yli 1100 anime-jaksosta - olen silti seurannut Luffya, Zoroa, Usoppia, Sanjia ja Namia, jotka muodostavat olkihattupiraatit, monissa viihdyttävissä seikkailuissa. Siitä on hieman yli kaksi ja puoli vuotta, kun saimme tutustua heihin Netflixin live-action-muodossa, ja voit lukea arvostelumme ensimmäisestä kaudesta täältä.

Nyt koko jengi on palannut. Matka Itämereltä surullisenkuuluisalle Suurelle Linjalle alkoi ensimmäisellä kaudella, mutta samalla tuli paljon esittelyjä ja muuta selvitettävää. Toisen kauden alkaessa voi siis sanoa, että matka sekä alkaa toden teolla että ennen kaikkea kiihtyy. Sopivasti Luffy ja jengi tekevät varhaisen ensimmäisen pysähdyksen Loguetownissa valmistautuakseen tosissaan tulevaan vaaralliseen matkaan, joka vie heidät ylös Reverse Mountainiin ja sitten lopulta Grand Lineen, jossa toinen kausi tapahtuu. Nopeasti käy selväksi, että toinen kausi nostaa sekä tempoa että tuotannon tasoa muutaman pykälän, ja sitä on todella viihdyttävä matka seurata.

Ensimmäinen ajatukseni koko jutusta on, että se on vähän kuin kokisi japanilaisen roolipelin. Eräänlainen road trip... anteeksi, laivamatka, jossa seuraamme tätä outoa jengiä heidän matkallaan saarelta toiselle. Jokaiseen pysähdyspaikkaan liittyy luonnollisesti erilaisia seikkailuja ja vaaroja, joissa vaarat vaanivat paikoissa, joissa he vierailevat, ja koska he ovat merirosvoja, heitä myös etsintäkuulutetaan, karismaattisen, omalaatuisen ja naiivin kapteeni Luffyn iloksi. Vauhti on nopea, ja vaikka itse kaava on melko ennalta-arvattava sen suhteen, miten jaksot seuraavat toisiaan, olen kahden ensimmäisen jakson jälkeen täysin myyty. Tämän kauden ensimmäinen puolisko on kaikin puolin uskomattoman viehättävä ja viihdyttävä, ja huolimatta joistakin melko toistuvista toimintakohtauksista ja samankaltaisista lähestymistavoista matkan etenemisessä, se ei koskaan menetä sydäntään tai vauhtiaan.

Se alkaa kuitenkin hieman horjua kauden toisella puoliskolla, ikään kuin kuuluisa ongelma, että jaksot ovat hieman liian pitkiä, tulisi esiin liian usein. Samaan aikaan tarinoita ja hahmoja on paljon esiteltävänä ja tilaa annettavana, eikä täydellisen tasapainon saavuttaminen ole aina mahdollista. Jokseenkin samankaltaiset tapahtumat kasaantuvat päällekkäin, ja niin hauskaa kuin onkin nähdä Luffyn heiluttavan kumikäsivarsiaan tai Zoron esittelevän miekkailutaitojaan, siitä tulee hieman liian toistuvaa.

Onneksi One Piece tarjoaa valtavan gallerian värikkäitä hahmoja, joita voi yhdistellä, eikä mikään kampaus, asu tai meikki ole liian hullu sopiakseen mukaan. Toki se on ajoittain hieman cosplay-varoitus, mutta sen kyllä ostaa, kun kaikki muu on niin hullusti suunniteltu. Puhelimet ovat valtavia etanoita, yksi uusista päähenkilöistä kulkee jatkuvasti kaksi sikaria suupielessä ja loput takin taskuissa. Törmäämme jättiläisiin ja puhuviin eläimiin, ja sekä sankarit että roistot huutavat erikoishyökkäystensä nimet ennen niiden suorittamista... Kyllä, toivottavasti ymmärrät pointin. One Piece on fantasiaa kaikin kuviteltavissa olevin maagisin tavoin, ja on yritettävä olla välittämättä siitä, että jotkin asiat näyttävät hieman naurettavilta, koska niin se on ja niin sen pitääkin olla, ja minä jään kiinni kaikkeen hulluuteen, mitä tapahtuu. One Piece on ilopilleri monella tapaa, kauniista visuaalisesta ilmeestä hahmoihin ja ympäristöjen suunnitteluun, ja mikä tärkeintä, se toimii erittäin hyvin.

Jo ensimmäisellä kaudella suurin osa ihmisistä, minä mukaan lukien, oli tyytyväisiä siihen, miltä se näytti ja kuinka viihdyttävä se oikeastaan oli. Usein olen sitä mieltä, että se toimii vielä paremmin toisella kaudella. Mielestäni tämä on monella tapaa niin hyvä kuin vain voi olla, kun koko juttu siirretään sarjakuvasta "todellisuuteen". Toki muutoksia on tehtävä ja tapahtumia on karsittava, mutta on selvää, että käytössä on fantastinen lähdemateriaali, josta ammentaa ja että kyse on ollut siitä, että kaikki saadaan toimimaan tässä formaatissa. Suurimmaksi osaksi se onnistuukin, lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia, jotka liittyvät tahtiin ja tiettyihin hahmoihin, joilla on taipumus kadota pitkiksi ajoiksi ikään kuin he eivät oikeastaan tietäisi, mitä tehdä heidän kaikkien kanssa.

Kaiken kaikkiaan se on kuitenkin hyvin leikkisä ja viehättävä, ja katsottuani toisen kauden kahdeksan jaksoa (jotka kaikki ovat noin tunnin mittaisia) yhden päivän aikana tuntuu todella siltä, että olen kokenut ja ollut osa uskomattoman suurta seikkailua. Kun viimeisen jakson lopputekstit rullautuivat, yksi asia teki minut erityisen onnelliseksi, nimittäin se, että sarja on uusittu kolmannelle kaudelle. Odotus on toki pitkä, mutta odotan jo innolla lisää seikkailuja avomerellä.