
Yksi viime vuosien parhaimpia tornipuolustuspelejä on eriin luottava isoja joukkoja mäiskivä pelisarja Robot Entertainmentilta, eli siis Orcs Must Die! Pelisarja on tarjonnut koko perheelle soveltuvaa menoa kokea sama jännitys kuin vaikka Killing Floorissa tai Call of Dutyn Zombiesissa, joskin tärkeämpää kuin muissa mainituissa on Orcs Must Die! -peleissä keskeistä strategia ja ansojen käyttö. Jo pitkään sarjaa on ajanut eteenpäin juuri nämä kaksi asiaa, mutta nyt kehittäjät suuntaavatkin hieman toisaalle pelissä Orcs Must Die! Deathtrap. Jatko-osassa pelaajan ohjaamat War Mage -hahmot ovat isossa roolissa. Mutta onko se hyvä vai huono asia? Olen nyt pelannut viikon ajan, ja paljon on sanottavaa.
Aluksi voin ohittaa nopeasti sen tarinallisen sisällön, koska Orcs Must Die! Deathtrapissa ei oikeastaan ole tarinaa. Mukana on keskeinen kuvio, jota seurata, jossa siis tulee suorittaa tehtäviä ja karttoja ansaitakseen mahdollisuuden päihittää pomovastus. Tämä on kuitenkin pieni asia eikä lainkaan painotettu asia. Itse asiassa voisin sanoa, että tarinalliset osuudet ovat kokonaisuuden heikointa antia, sillä sen vuoksi maailma tuntuu elottomalta, ja kohdattavat henkilöhahmot ja kauppiaat vähemmän merkityksellisiltä. Hieman enemmän panostusta tarinaan olisi auttanut paljon tekemään Deathtrapista asteen tai kaksi paremman.
Mutta joka tapauksessa se ydin on varsinaisessa pelattavuudessa. Se ytimellinen ja tuttu idea on aloittaa kentällä, ja sitten suunnitella joukko puolustuslaitteita kohteen puolustamiseksi. Moinen toimii saumattomasti ja hyvin. Pelaajalle ei juurikaan tarvitse selittää, miten peli toimii tai mitä pitäisi tehdä, sillä kaikki on yksinkertaista ja suoraviivaista. Mukana on kuitenkin runsaasti syvyyttä ja luovia mahdollisuuksia, että pelaaja saa laittaa kokonaisuuteen oman säväyksensä. Barrikadeilla voi ohjata örkkien vyöryä, jolloin hyökkäykset tapahtuvat vain siellä, mitkä ovat hyvin puolustettuja. Sitten joukolla tyylikkään näköisiä ansoja voi poistaa päiviltä sadoittain örmyjä ilman ongelmia. Pääasiallinen haaste tulee siitä, mihin suojeltava kohde on sijoitettu, niiden kohteiden lukumäärästä ja kuinka ansoja on aseteltu ympäriinsä. Yksittäisiä ansoja kun voi laittaa ainoastaan joko lattialle, seinälle tai kattoon. Tämä mielessä pitäen on pohdittava puolustussuunnitelma, joka pysyy kasassa, ja joka toimii ilman pelaajan jatkuvaa valvontaa. Näin voi keskittyä hoitelemaan niitä harvoja, jotka kiertävät tai eivät välitä pelaajan järjestelyistä.
Ansat ovat jälleen Deathtrapin paras osuus, sillä näin voi tehdä erilaista "elementaalista" vahinkoa, ja myös vahingoittaa ihan kunnolla örkkejä. Tai sitten voi työskennellä enemmän tukitehtävissä hidastaen tai pyörryttäen pahiksia, ja näin joukosta tulee helppo saalis muille ansoille. Ansoja voi yhdistää, ja melkein kaikki ansat voivat toimia yhdessä kaikkien muiden ansojen kanssa. Näin Deathtrapista muodostuu pätevä ja vaihteleva tornipuolustuspeli, joka haastaa luovalla tavalla pelaajaa toimintaa unohtamatta.
Vähemmän vakuuttavaa on aiempaa isompi keskittyminen War Magesiin. Tarjolla on kuusi vaihtoehtoa, ja ne ovat kaikki vaihtelevia erilaisine hyökkäyksineen ja kykyineen. Paras osuus Deathtrapissa ei kuitenkaan ole kartalla samoilu tai päätyminen mäiski ja läiski -tyyliseen toimintaan syöksyen suoraan örkkien sekaan. Paras osuus on odottaa ja katsoa ansojen laukeamista, kun sadat pahikset ryntäävät kohti. On toki hienoa, että mukana on enemmän merkityksellisiä henkilöhahmoja, mutta yksikään ei tunnu niin merkitykselliseltä kuin ne ansat ovat örkkejä vastaan. Itse asiassa War Magejen kyvyt eivät ole muistettavia, eivätkä erityisen tarpeellisiakaan pelikokemuksen kannalta.
Ehkä kysymys on siitä, että örkit ovat Deathtrapissa kova vastus. Toki mukana on myös niitä alimman tason örmyjä, joista ei vaaraksi ole, mutta on siellä paljon muitakin pahiksia, kuten kestävä jättimäinen Troll, lentävä Cyclops Mage, vauhdikas Kobold, räjähtävä Grenadier, kovin turhauttava Skeleton Orc ja yli 30 muutakin pahistyyppiä. Koskaan ei pelaaja tunne oloaan tylsistyneeksi kohdattavien vihollisten edessä, sillä vaikka monilla on helposti ennakoitava reitti, lukemattomat muut tarjoavat erilaisia haastavia uhkia, joiden rinnalla oma War Mage on kovin pieni.
Yksi suurin huolenaiheeni Orcs Must Die! Deathtrapissa on vaikeustaso. Enkä puhu siitä, että örkeillä olisi keinoja, joihin on liian vaikeata vastata, tai jotain sellaista, joka innostaisi kovan luokan Soulslike-fania. Puhun huimasta vaikeustason vaihtelusta tehtävien kesken, ja miten ensimmäinen tehtävä on huomattavan helppo, ja toinen sitten lisää mukaan todella brutaaleja muuttujia kokonaisuuteen. Kyseessä voi olla korruptio, mikä estää ansojen asettamisen tietyille alueille. Näin pelaaja pakotetaan taistelemaan paikoissa, joissa ei haluaisi niin tehdä. Tai sitten ansojen hinnat saattavat nousta, jolloin on oltava todella kustannustehokas ollakseen voittaja. Jotkut aloitusasemista ovat niin ikään armottomia, jolloin joissakin kartoissa puolustaminen on helppoa, ja toisissa taas suorastaan painajainen. Toisin sanoen tasapaino ei ole toistaiseksi kohdallaan, ja tämä johtunee aiempaa suuremmasta kaverin kanssa pelaamisen painottamisesta. Näin yksin pelaamisesta tulee ajoittain selvästi vaikeampaa.
Kartoista puheenollen mukana on valikoima, mutta ne eivät ole riittävän erilaisia ulkoisesti, ja samaa voi sanoa pelistä muutenkin. Tuntuu kuin Robot Entertainmentilla olisi ollut mahdollisuus pullistella luovia muskeleitaan, mutta niin ei tehty, ja tuloksena on ennalta arvattavia ja tuttuja paikkoja, jolloin jokainen kartta tuntuu turhan turvalliselta ja perinteisiin sopivalta. Deathtrap on kuitenkin näyttävä peli, sillä pohjalla hyrrää Unreal Engine 5, joten peli on komea toimien kuin unelma. Vain ajoittain ruudunpäivitys notkahtaa, kun örkkejä on liiaksi ruudulla samaan aikaan. Olen siis sitä mieltä, että vaikka taiteellinen tyyli ei olekaan persoonallisin mahdollinen, on peli muuten kaunis.
Kun liikutaan keskusalueella, olisi ollut tarvetta työstää enemmän Deathtrapin hahmonkehitystä. Tällä hetkellä kestää liian kauan saada aikaan minkäänlaista edistymistä. Ansojen päivitykset ja pelaajan uudet kyvyt kasvavat hinnoissa koko ajan, joten ennen pitkää varastojaan täyttää ansoilla, jotka eivät maksa omaisuuksia. Jos hintoja laskettaisiin 50%, tuntuisi pelaaminen edelleen vaativalta ja aikaa vievältä, mutta silloin puhuttaisiin pelaajista, jotka ovat käyttäneet peliin kymmeniä tunteja. Ja ehdottomasti halveksun kursorilla käytettäviä valikoita peliohjainta käyttäen, sillä en vain voi ymmärtää, miksei tavallisia ohjaimen nappeja voi käyttää valikoiden selaamiseen. Varsinkin kun nappien toiminnot ovat ihan hyvät, kun käyttää käyttöliittymää itse taistoissa. Peliohjainten kursorit ovat aina tuntuneet kamalilta, ja tässäkin se vain johtaa turhautumiseen.
Silti mitä tulee eräpohjaiseen tornipuolustukselliseen toimintapeliin, on Orcs Must Die! Deathtrap paikoillaan. Se on viihdyttävä, erittäin moneen kertaan pelattava, hyvä yksin pelatessa ja parempi kaverin kanssa koettuna. Ja on se ulkoisestikin näyttävä. Tuntien jälkeen voi pelaaminen tuntua vähän yksiulotteiselta ja itseään toistavalta puuttuvan tarinoinnin ja tasaisen hahmonkehityksen poissaolon vuoksi. Mutta kun tarjolla on helppo ja nopeasti opittava peli ja nautittavaksi kaverin kanssa, on pelillä paljon annettavaa.